Olen todella pahassa tilanteessa. Eli olen 20v kahden pienen lapsen äiti pienessä kaupungissa. Olen seurustellut ja kihloissa ja asutaan yhdessä miehen kanssa joka minua pari vuotta vanhempi ja oltu 5v yhdessä. No eli meidän suhde on ollut yhtä vuoristorataa..on ollut pettämisiä puolin ja toisin ja valehtelua ja saan mieheltä loputonta henkistä väkivaltaa..mies menee menojaan koko ajan ja itse saan olla koko ajan kotona ja hän ei ota vastuuta lapsista tai kodista saatika minusta..Ympäristökin on ihmetellyt miten kestän kaiken ym..todella raskasta ja lapset kärsivät ainaisesta riitelystä ym. ´Viimeisen vuoden olen ollut vain tunteeton miestä kohtaan ja asuttu vaan yhdessä ei mitään rakkautta ym. Olen löytänyt netin kautta toisen miehen ja tapailtu on ym ja todella lapsirakas ja ei todellakaan mikään kusipää ym. Voin sanoa että olen rakastunut korviani myöten ja nyt tilanne on se että haluan tehdä nykyisestä suhteesta lopun mutta miten? Ja olemme varmoja tämän toisen miehen kanssa että haluamme muuttaa yhteen ja hän asuu toisella paikkakunnalla ja on minua paljon vanhempi ja hänellä asunto mihin voisimme mennä ym. Eli miten kerron miehelle että nytlähden lasten kanssa..toisen miehen luo ja älkää sanoko että tarvitsen aikaa toipua erosta koska olen tehnyt niin jo viimeisen vuoden ja kaikki on selvää ja tiedän että lapseni olisivat onnellisia siellä mihin menisin ja lapset niin pieniä että eivät ymmärtäisi kuitenkaan erosta mitään ym..Olen todella varma asiasta..neuvoja ja kokemuksia onko?? Olen päätökseni tehnyt ja todella rakastunut uuteen mieheen..
Mielipiteitä/kokemuksia kiitos!
Angel
6597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
minä olin vähän samanlaisessa tilanteessa,asuin mieheni ja pienen lapsemme kanssa eikä minulla ollut myöskään ehkä vuoteen mitään tunteita miestä kohtaan,ajattelin vain että haluan pois.valmistauduin henkisesti eroon jo niin kauan,että kun yhtenä viikonloppuna baarissa tapasin yhden todella mukavan miehen,en epäröinyt hetkeäkään päätöstä jättää avomieheni.
tämän toisen miehen kanssa ei siis ollut mitään juttua missään vaiheesa,hän vain sai silmäni auki ja tajusin että maailma on hyviä tyyppejä täys,miksi siis tuhlata aikaa suhteessa jossa on onneton?
pakkasin kamani,lapseni ja kissani ja muutin pois miehen luota. vähän kirpaisi,mutta ikinä en ole ollut niin onnellinen kun nyt!
en kadu päätöstäni. sopeutuminen ajatukseen erosta kesti siis kauan ja teki kipeää vaikka olinkin täysin tunteeton miestäni kohtaan. päätös erosta oli elämäni paras ratkaisu!
niin kauan kun sinäkin olet jo asiaa miettinyt ja oletkin jo päätökses tehnyt,niin en voi sanoa muuta kun että lykkyä tykö!
tiedät mitä haluat,ja voit sen saavuttaa!
toivotan sulle onnea ja voimia,koska muuttaminen yhteisestä kodista ei ole helppoa mutta voi sitä tunnetta muuton jälkeen! =)
Mieti silti ensin, pärjäisitkö myös ilman tätä uutta miestä. Ei kannata toisen varaan laskea kaikkea, ota huomioon kaikki mahdolliset ja mahdottomat tapahtumat. Eli, katso että pärjäät silti, vaikka uusi mies jotenkin osoittautuisikin epäluotettavaksi. Että sinulla ja lapsilla silti on paikka, mihin mennä. Ei heti voi vieraaseen luottaa ja heittäytyä noin vaan, lapsineen kaikkineen. Varudu pahimpaan, mutta toivo parasta. Kaikkea hyvää sulle ja lapsille.
Olet kuitenkin suhteessa edelleen nykyiseen mieheesi. Vaikka tuo toinen tuntuu oleva parempi, niin sinun kannattaa miettiä nyt hyvin tarkkaan kuitenkin.Olisiko mahdollista, että lähtisit lastesi kanssa omaan asuntoon, jos tuntuu, että et halua enää olla nykyisen miehesi kanssa? Voit silloin selvittää omia tunteitasi, ettet suin päin lähtisi uuteen suhteeseen, sillä se voi vain tuntua paremmalta tällä hetkellä, mutta et kuitenkaan tunne tuota tyyppiä vielä lähemmin.
Ei millään pahalla, mutta oletko hetkeäkään miettinyt lapsiasi tässä asiassa?
Miltä niistä tuntuu kun muutetaan oman isän luota suoraan "uuden isän" luokse?
Mielestäni vastuullinen äiti ottaa eron ja asuu jonkin aikaa ihan lasten kanssa keskenään, että lapsetkin pysyvät perässä ja sopeutuvat.
Jos menet suoraan uuden miehen luo asumaan, voi tulla aikamoisia mustasukkaisuus/omistushalukohtauksia varsinkin pienille lapsille, jotka voivat jopa pahimmillaan pilata teidän välinne!
Oma äitini muutti suoraan rakastajansa syliin minun kanssa ja minusta tuli ihan hirviö, mikä sai aikaan eron.
Muistan edelleen miten järkyttynyt olin uudesta miehestä, vaikka olinkin hyvin pieni, koin hänet äidilleni uhaksi.
Vasta kun olimme äidin kanssa kahdestaan, aloin lopettaa oireiluni.
Harmittaa kun lasten tunteita/mielipiteitä ei huomioida ollenkaan näissä eroasioissa.
Olisin sitä mieltä, että olet tehnyt ratkaisusi, eli elo lasten isän kanssa ei onnistu enää tulevaisuudessa. Sinuna etsisin asunnon itsellesi ja lapsillesi. Olisit vapaa tapaamaan uusia tuttavuuksia ja lapsia kohtaan olisi kohtuullista, ettei heitä heti vietäisi oman isän luota vieraan miehen luo.
Muista, että kannattaa järjestää asiat niin, että lapset voivat/saavat olla säännöllisesti myös isänsä luona. Isä on aina isä. Vai onko hän "hulttio-isä"? (Ryyppää, rällää ja riehuu, eikä tippaakaan välitä lapsista?)
Opettelisit elämään omin siivin omassa asunnossa lasten kanssa. Tekisit taustatyötä asunnon hankinnassa ja lopulta kerrot lasten isälle, mikä on tilanne. Älä kuitenkaan puhu toisesta miehestä hänelle. Järjestä asiat niin, että on hyvä olla.. Ohessa voit seurustella uuden tyypin kanssa, jos siltä todellakin tuntuu, onhan elämässä mentävä eteenpäin.
Mutta älä turvaudu heti uuteen suhteeseen kovin kiinteästi vaan kokeile kykyjäsi tulla toimeen omillasi.
Oletko itse työssä? Saatko tarvittaessa tukea omilta vanhemmiltasi? Eron hetkellä turvaa selustasi, äläkä suostu sylkykupiksi. Olet nainen ja äiti! Tsemppiä sinulle.
Kuulostaa siltä että teet kyllä oikean päätöksen jos lähdet. Jos et saa suhteesta mitään ja olet jo noin kauan miettinyt eroa niin eiköhän ole jo aika toimia. Elämä on lyhyt kuitenkin...
Olen samaa mieltä ylläolevan kanssa, ensin järjestät oman elämäsi kuntoon ja sitten vasta alat miettiä "virallista" suhdetta toiseen mieheen. Uskon että uudelle suhteellesi tekee vain hyvää se että teillä olisi kuitenkin jonkin aikaa normaalia seurustelua ja sitten vasta muuttaisitte yhteen. Etenkin lasten takia, mutta myös muutoin. Ei kannata kiirehtiä sellaisessa asiassa, ettet vaan päädy uudestaan samaan tilanteeseen missä nyt olet. Tutustu siihen uuteen mieheen ihan rauhassa, anna alkuinnostuken ja "korvia myöten rakastumis-fiiliksen" laantua ja katso onko teillä myös chanceja jatkaa vielä sitten kun arki on astunut kuvioon. Älä kerro miehellesi uudesta miehestä, ainakana heti alkuun, siten helpotat omaa lähtöäsi. Sano vain että et ole onnellinen ja et voi elää noin, se on ihan riittävä syy lähtemiseen.
Toivottavasti sinulla on sukulaisia tai ystäviä joilta voit pyytää apua käytännön asioissa, esim muuton suhteen?
Onnea matkaan sinulle ja hyvää kevättä.