Elämäni on mallillaan. Urheilen paljon ja olen elämäni kunnossa. Opiskelut yliopistossa sujuvat mukavasti, mutta yksi tärkeä juttu puuttuu nimittäin tyttöystävä. Olen iloinen, fiksu, mukava ja sosiaalinen. Osaan käyttäytyä ja arvostan muita ihmisiä. Olen ollut ihastunut neljään tyttöön tässä kolmen vuoden aikana. Kaksi on osoittautunut varautuksi ja heidän kanssaan olen nykyään kaveri. Kolmelta on tullut tylyä kohtelua, kun olen ensi alkuun yrittänyt tutustua kaverimielessä.
En haluaisi uskoa tätä, mutta päivä päivältä uskon enemmän ja enemmän siihen, että lieväkin vammaisuus on este tyttöystävän löytämiselle. Onko tämä tosiaan näin? Onko minulla mitään mahdollisuuksia löytää tyttöystävää vai onko parempi olla kiusaamatta itseään? Minulla on kuulokojeet ja toinen silmäluomeni roikkuu vähän. Kasvoissani on pieni halvaus, mitä tosin ei välttämättä huomaa. En ole ulkonäöltäni rumakaan, mutta en mikään kansikuvapoju. Mitkä ovat hyviä paikkoja löytää mukavia tyttöjä esim. mistä urheiluharrastuksista heitä löytää? Olen tyttökavereiltani saanut kehuja tietyistä asioista lähinnä siitä, että olen mukava, rento ja fiksu. Pitäisikö vain luopua toivosta tyttöystävän suhteen lopettaa itsensä kiusaaminen?
En viihdy baareissa, enkä tykkää liiallisesta alkoholin juomisesta. En myöskään ole mikään machoilijatyyppi, jolla on tarve korostaa itseään ja pitää itseään muita parempana. Bodarikaan en ole. MIten saan tytöt kiinnostumaan minusta ja ihastumaan minuun?
Olen kokeillut eri deittipalstoja. Olen saanut monelta tytöltä vastauksia lähettämiini viesteihin ja he ovat kehuneet, että kuinka fiksun ja hyvän vaikutelman ovat saaneet minun viesteistäni ja profiilistani. Sitten, kun on vaihdettu kuvia, heistä ei ole kuulunut enää mitään. Jotkut näistä, jotka ovat kehuneet ovat lopettaneet kirjoittelun jo ennen kuvan vaihtoa. Onko siis ulkonäkö ja ulkoinen olemus ainoat asiat, jotka merkitsevät?
En haluaisi uskoa tätä, mutta päivä päivältä uskon enemmän ja enemmän siihen, että lieväkin vammaisuus on este tyttöystävän löytämiselle. Onko tämä tosiaan näin? Onko minulla mitään mahdollisuuksia löytää tyttöystävää vai onko parempi olla kiusaamatta itseään? Minulla on kuulokojeet ja toinen silmäluomeni roikkuu vähän. Kasvoissani on pieni halvaus, mitä tosin ei välttämättä huomaa. En ole ulkonäöltäni rumakaan, mutta en mikään kansikuvapoju. Mitkä ovat hyviä paikkoja löytää mukavia tyttöjä esim. mistä urheiluharrastuksista heitä löytää? Olen tyttökavereiltani saanut kehuja tietyistä asioista lähinnä siitä, että olen mukava, rento ja fiksu. Pitäisikö vain luopua toivosta tyttöystävän suhteen lopettaa itsensä kiusaaminen?
En viihdy baareissa, enkä tykkää liiallisesta alkoholin juomisesta. En myöskään ole mikään machoilijatyyppi, jolla on tarve korostaa itseään ja pitää itseään muita parempana. Bodarikaan en ole. MIten saan tytöt kiinnostumaan minusta ja ihastumaan minuun?
Olen kokeillut eri deittipalstoja. Olen saanut monelta tytöltä vastauksia lähettämiini viesteihin ja he ovat kehuneet, että kuinka fiksun ja hyvän vaikutelman ovat saaneet minun viesteistäni ja profiilistani. Sitten, kun on vaihdettu kuvia, heistä ei ole kuulunut enää mitään. Jotkut näistä, jotka ovat kehuneet ovat lopettaneet kirjoittelun jo ennen kuvan vaihtoa. Onko siis ulkonäkö ja ulkoinen olemus ainoat asiat, jotka merkitsevät?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En kannata baareja sinun tapauksessasi. Muutenkin ne naiset ovat siellä tautipesiä.
Ylipäätään yritä löytää samanhenkistä seuraa. Kavereiden kautta, yliopistolta tai kuntosalilta.
Olen nähnyt erittäin kauniita kuuroja naisia. Jokin nainen joka on samalla lailla vammainen sopisi sinulle siinä suhteessa hyvin, koska hänellä lienee samat ongelmat kuin sinulla.
Lycka till.
Mä ihmettelen tota asennetta, että sinun tulisi hakea seuraa vaan kuulovammaisten parista yms. Jos käytössäsi siis on kuulokoje ei tulevan tyttöystäväsi tarvitse edes osata viittoa. Se on vaan ikävä tosiasia, että ihmiset säikähtävät erilaisuutta ja tekevät turhia johtopäätöksiä vammaisuuden vaikutuksista. Etenkin tällainen käyttäytyminen on tyypillistä kun puhutaan nuorista aikuisista, jotka hakevat ensimmäistä kumppaniaan.
Itselläni myös näkyvä vamma, joka asettaa rajoituksia arjessani, mutta en suostu ajattelemaan, että vammani takia tulen elämään elämäni yksin sinkkuna. Kun ihmiset tutustuvat ihmiseen, jolla on vamma ja huomaavat vamman vaikuttavan hyvin vähän arkeen uskaltavat he antaa itselleen luvan ihastua. Tärkeintä on, että olet itse sinut asian kanssa, koska se näkyy päällepäin ja rohkaisee ihmisiä lähestymään sinua.
"Kevät on toivoa täynnä"
Ulkonäkö ja ulkoinen olemus ovat tietenkin alkuvaiheessa ainut merkitsevä asia. Asiasta löytyy jopa tutkimuksia roppakaupalla. Tosin kaipa meillä kaikilla on "oma tyyppimme", joka ei välttämättä ole mikään kansikuvapoika tai -tyttö. Kyllä tuolla kaupungilla huomaa, että useimmilla ihmisillä on lopulta aika arkipäiväisen näköinen kumppani, joten ei sikäli hätää. Tosin yliopisto on täynnä kauniita ja tasokkaan näköisiä nuoria naisia. Aika harva parikymppinen nainen siellä on hyvin arkipäiväisen näköinen, ja luulen, että vientiä löytyy siksi vähän vanhemmistakin ikäluokista (30 v tms).
Kerroit ihastuneesi useampaan tytttöön viimeisten vuosien aikana. Ehkäpä ongelma on juuri siinä: heidänhän pitäisi mieluiten ihastua sinuun! En tiedä, olisitko itse innostunut jokaisen ihastuneen lähestymisyrityksisitä (jos kyllä, hienoa).
Ei kuulokoje tai mikään vammaisuus estä ihastumista tai kiinnostusta, se on varma. (Ainoa selvä poikkeus lienee kehitysvamma, sillä yliopistossa opiskelevat tuskin haluaisivat kehitysvammaista kumppania, vaikka kuinka arvostaisivat kehitysvammaisia ihmisinä). Deittipalstojen ongelma lienee siinä, että siellä on naisten markkinat. Baareissa on ihmisiä, jotka pitävät alkoholista, ja muualla taas on vaikea tutustua vieraisiin. Tämän olen itsekin huomannut, sillä en viihdy baareissa.
Suosittelen paikkoja, joissa on naisenemmistö: mitä tahansa harrastuksia/paikkoja/kursseja, joissa on selvästi enemmän tyttöjä/naisia. Sen kyllä arvaa, mitä ne voisivat olla: tietyt urheilulajit, kulttuuriharrastukset, ideologiat, lasten kanssa puuhailu jne ovat selkeästi feminiinisiä! Oletko kiinnostunut jostain "feminiiniseksi" mielletystä? (Ei kannattaisi mennä esim. balettia katsomaan löytääkseen yksinäisiä miehiä, ne miehet siellä ovat naisseurassa). Aikanaan tiesin miehen, jolla tuntui olevan suuri menestys naisten keskuudessa. Hän etsi naisia uskonnollisista tilaisuuksista. Moraalitonta tietenkin, jos itse ei ole uskonnosta kiinnostunut, ja uskonnolliset naiset voivat toki olla tavanomaista "tiukkapipoisempia", mutta logiikka toimi.