Olen 25v mies ja opiskelen yliopistossa. Tykkään urheilemisesta ja harrastan monenlaista lähinnä yksilölajeja. Minulla on vain kolme sellaista kaveria, joidenka kanssa olen enemmän tekemisissä ja jotka voi luokitella ystäviksi. Muut ovat sellaisia hyvän päivän tuttuja, joidenka kanssa tulee vaihdettua muutama sana, kun heitä näkee. Haluaisin laajentaa ystäväpiiriäni ja aloitinkin uuden harrastuksen alkuvuodesta. Siellä on mukavaa porukkaa, mutta pikkuhiljaa on ruvennut tuntumaan siltä, että siellä ei ole tutustunut kunnolla kehenkään. Olen sosiaalinen, reipas, fiksu ja mukava. Olen yrittänyt tutustua näihin harrastustyyppeihin. Jotenkin tuntuu siltä, etteivät nämä tyypit rupea juttelemaan kanssani ja jos minä aloitan keskustelun, niin se ei jatku, jollen minä sitä jatka. Mikä ystävyyssuhteiden luomisessa on niin vaikeaa? Jotenkin vain on sellainen olo, etteivät nämä harrastuskaverit halua tutustua minuun sen paremmin.
Miksi ihmiset eivät halua tutustua minuun kunnolla ja jutella kanssani, vaan monet mukavistakin tyypeistä jäävät sellaisiksi hyvän päivän tutuiksi? Haluaisin nimenomaan ystäviä enemmän. Vaikka olenkin puhelias, niin välillä tulee sellainen olo, etten tiedä mistä puhua. Mitkä ovat hyviä keskustelunaiheita tutustumismielessä ja muutenkin miten tutustumista voi edistää? Onhan se tietenkin niin, ettei kaikkien kanssa ole mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Miksi ihmiset eivät halua tutustua minuun kunnolla ja jutella kanssani, vaan monet mukavistakin tyypeistä jäävät sellaisiksi hyvän päivän tutuiksi? Haluaisin nimenomaan ystäviä enemmän. Vaikka olenkin puhelias, niin välillä tulee sellainen olo, etten tiedä mistä puhua. Mitkä ovat hyviä keskustelunaiheita tutustumismielessä ja muutenkin miten tutustumista voi edistää? Onhan se tietenkin niin, ettei kaikkien kanssa ole mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen 25 vuotias nainen ja painiskellut usein saman ongelman kanssa. Viime aikoina olen laittanut merkille, että jos osaa antaa itsestään ja olla avoin uusille ihmisille, niin nämäkin uskaultautuvat jakamaan arimpia asioitaan takaisin. Ystävyyshän perustuu luottamukseen ja jos joku kokee, että pystyy kertomaan ja näyttämään tunteensa aidosti, niin hän vastaa samalla tavalla. Olen myös huomannut, että aiemmin olin iloinen ja pirteä koko ajan. Se saattoi ehkä hämmentää ihmisiä, mutta nyt kun pystyn näyttämään myös ikävän olon tunteita niin olen varmasti helposti lähestyttävän ja inhimillisemmän oloinen, jos näin voi sanoa :)
Hyvin samanlaiset on omat kokemukset. Oon ollut sekä tietyn sortin seuratoiminnassa mukana, että paria vaativissa lajeissa, joten ihmisiä on ollut ympärillä jonkin verran ajan mittaan. Niihin vaan ei osaa luoda pysyvämpää kaverisuhdetta, että tulisi lajin ulkopuolella soiteltua tmv. Itsellä ei ole oikeastaan yhtään kaveria, johon voisin luottaa tilanteessa kuin tilanteessa ja osaisin pyytää mukaani milloin vaan, jos on tarvis. Enemmän sillä hyvän päivän tutun tasolla kaikki. Sellaisia sit onkin jonkin verran. Määrä ei korvaa vaan laatua. Ennemmin pari hyvää kuin parikymmentä yhdentekevää.
No okei, en ole laskenut tähän aiempaan naispuoleisia ystäviäni, jotka ovat tapailun jälkeen jääneet elämääni. Osaan tutustua naisiin ja helposti käy niinkin, että ihastuvat minuun. Tästä päätellen persoonana en ihan epäsosiaalinen ja tylsä ole. Miesten suhteen vaan on jokin ongelma. Jos jotain yhteistä intressiä olisi, ja olisi jo olemassa oleva kaveripiiri niin olisi helpompi pyytää joku mukaan siihen. Mutta jos kaveripiiri puuttuu, on vaikea ketään uutta tuttavuutta mihinkään pyytää. "Lähde peliä katsomaan?" "Lähde lenkille?" "Tuu kattoon leffaa?" "Baariin tänään?" Kaikilla tuntuu olevan jo perhe/kumppani/kaverit tätä varten, vai luulenko vain..
Jonkin verran ongelmana on varmaan ylpeyskin, kun ei kehtaa julkisesti myöntää olevansa yksinäinen. Sitä jotenkin häpeilee vaikkei mikään hylkiö olekaan, kuten aiemmin sanoin. Omista huonoista valinnoista johtui erkaantuminen kaveripiiristä, johon teininä kuuluin. Parisuhde ja perhe on tullut asetettua liian etusijalle. Ehkä sitä on vähän vieraantunutkin siitä, mitä tässä iässä (30v) miespuoliset kaverit tekevätkään. Jos liikunnallisissa merkeissä törmää kiinnostavaan ihmiseen niin mitkähän olisi parhaita tapoja lähestyä kaveruuden merkeissä..?