...tuo Eveliinan kirjoitus siitä, että miksi hyvä mies ei sytytä.
Se kannattaa lukea siksi, että se valaisee tosi hyvin syitä siihen, että miksi meitä vapaaehtoisesti yksin eläviä on yhä enemmän tässäkin maassa.
Valitettavasti tuon tyyppinen naispuolinen ihmisaines taitaa olla lisääntymään päin.
Se kannattaa lukea siksi, että se valaisee tosi hyvin syitä siihen, että miksi meitä vapaaehtoisesti yksin eläviä on yhä enemmän tässäkin maassa.
Valitettavasti tuon tyyppinen naispuolinen ihmisaines taitaa olla lisääntymään päin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja ihmettelin minäkin hänen asennettaan. Jumankekka että naiset voivatkin olla vaikeita. Oli kyllä hänen miehelleen aivan varmasti eduksi, että suhde päättyi noinkin nuorena.
Aina vaan pitää olla kaikki niin täydellistä mutta kun ei täydellistä ihmistä ole keksitty, se vaan tuntuu noilta tietyntyyppisiltä naisilta unohtuvan.
Eihän ne hyvät ominaisuudet mitään auta, jos ei ole rakkautta. Jostain syystä naiset vaan usein ajautuvat tällaisiin järkiliittoihin, kun "eihän siinä Matissa mitään vikaa ole, on niin kiltti ja huomaavainen etc". Mutta jos ei ole koskaan ihastunut itse ihmiseen vaan näihin näihin tavoiteltaviin ominaisuuksiin, niin ei ole mikään ihme, jos homma ei pidemmän päälle toimi.
Nyky-yhteiskunnassa ihmissuhteilla on kuitenkin niin ylikorostunut rooli, että ei enää riitä, jos toisessa ei ole periaatteessa mitään vikaa. Ihmiset haluavat jotain vähän enemmän. Ja eiköhän tämä päde niin miehiin kuin naisiinkin.
Minähän "valitsin" hänet vain ja ainoastaan siitä syystä, että hän oli kunnollinen mies.
En rakastunut häneen, enkä tuntenut minkäänlaista fyysistä himoa häneen kertaakaan.
Ajattelin, että KOSKA HÄN ON HYVÄ MIES niin ajan mittaan rakastuisin häneen, mutta ei niin käynytkään.
Toki tunnen syyllisyyttä, että jätin kunnon miehen, mutta haluaisin kokea kerran elämässäni mitä on olla rakastunut ja mitä on himoita toista, ei vain "suostua toisen mieliksi".
Onko sekään toisaalta niin kamalan väärin..?
Tuo onnistuu vasta vanhempana ja kokeneena. Otat miehen, joka on rauhallinen, huomaavainen ja hoitaa "velvollisuudet". Nuorena sitä odottaa kaikkea "kympillä" siitä samasta miehestä. Kaikki pitää olla jees. Pitää olla särmää ja säpinää. Vaikka itsellään ei ole aina mielikuvitusta ja innostusta, sitä pitäis löytyä kumppanista. Pitkäjänteisyys puuttu. Suvaitevaisuus kasvaa ja arvot muuttuvat kun tulee vanhemmaksi. Sulla on arvot kunnossa, mut ehkä itse olet liian nuori siihen vielä. Kirmaise laitumelle vielä kun olet nuori. Yleensä enimmäisen lapsen syntyminen alkaa muuttamaan elämää ja arvoja.
juuri se, etten ole tähän mennessä "seikkaillut", kokenut mitään huumaa ja hekumaa mistä puhutaan. Ehkä niitä ei vanhempana enää niin kaipaa, mutta haluaisin edes kerran elämässä kokea jotain sellaisia huipputunnelmia, mitä toisilta kuulee..
Ehkä itsekästä, mutta kyllä se vaivaa suhteessa jos toinen vain jossittelee että "olis pitäny..."
Kunnon miehet ovat valitettavasti niin harvinaisia nykyään, että kun nainen tapaa hyvän miehen, hän tarraa epätoivoisesti kiinni kuin viimeiseen oljenkorteen. "Ehkä tämä on ainoa hyvä mies jonka elämäni aikana tapaan!"
Vähän sama kuin että valitsee jonkun ulkoisen olemuksen takia, kauniiden silmien tms. mutta nepä eivät riitä tuomaan rakastumisen tunnetta, vaan kohta ne on pelkät kauniit silmät, ihmisessä jota ei sittenkään rakasta.
Eveliinan kaltaiset ilmiöt siis lisääntyvät juuri sen takia, että hyvät miehet hupenevat.
Naiset vain tarttuvat hyviin miehiin rakkaudennälässään, eivätkä tajua että ei pelkkä hyvyys tuo rakkautta, kuten ei rikkaus, kauniit silmät tai muukaan yksittäinen seikka joka vaikutti valintapäätökseen.