Moikka!
Olen 17vuotta täyttävä nuori ja tarvitsisin hieman apua erittäin kiperässä tilanteessa. Tutustuin n. 5kk sitten erittäin mukavaan tyttöön, ja minusta tuntuu että hän on elämäni nainen. Seurustelimme 2kk ja laitoimme poikki koska juttu ei vain toiminut. En ollut kertonut vanhemmilleni asiasta koska en vain pystynyt sen jälkeen miten vanhemmat suhtautuivat veljeni seurusteluun. Äitini itki ja oli erittäin vihainen saadessaan kuulla veljeni seurustelusta, sen jälkeen en itse ole uskaltanut tehdä mitään. En uskalla puhua tyttöni kanssa puhelimessa, en olla hänen seurassaan vanhempien nähdessä ja yms. Nyt kuitenkin kuten mainitsin että jutellaan ja ollaan molemmat kiinnostuneet toisista ja haluaisimme paljon enemmän, mutta en vain pysty. Pelkään vanhempieni reaktiota, enkä pysty puhumaan heidän kanssaan, en pysty tuomaan tyttöäni edes kylään kotiin, sillä en ole ollut ikinä oikein tyttöjen kanssa tekemisissä. Tarvitsisin ttodellakinh apua tässä ja olen jutellut 'seurustelu' kaverini kanssa tästä ja hänkin on sanaton. Pelkään että menetän hänet kohta tällä vauhdilla ja hän on elämäni nainen. Jelppiä!
Olen 17vuotta täyttävä nuori ja tarvitsisin hieman apua erittäin kiperässä tilanteessa. Tutustuin n. 5kk sitten erittäin mukavaan tyttöön, ja minusta tuntuu että hän on elämäni nainen. Seurustelimme 2kk ja laitoimme poikki koska juttu ei vain toiminut. En ollut kertonut vanhemmilleni asiasta koska en vain pystynyt sen jälkeen miten vanhemmat suhtautuivat veljeni seurusteluun. Äitini itki ja oli erittäin vihainen saadessaan kuulla veljeni seurustelusta, sen jälkeen en itse ole uskaltanut tehdä mitään. En uskalla puhua tyttöni kanssa puhelimessa, en olla hänen seurassaan vanhempien nähdessä ja yms. Nyt kuitenkin kuten mainitsin että jutellaan ja ollaan molemmat kiinnostuneet toisista ja haluaisimme paljon enemmän, mutta en vain pysty. Pelkään vanhempieni reaktiota, enkä pysty puhumaan heidän kanssaan, en pysty tuomaan tyttöäni edes kylään kotiin, sillä en ole ollut ikinä oikein tyttöjen kanssa tekemisissä. Tarvitsisin ttodellakinh apua tässä ja olen jutellut 'seurustelu' kaverini kanssa tästä ja hänkin on sanaton. Pelkään että menetän hänet kohta tällä vauhdilla ja hän on elämäni nainen. Jelppiä!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sulla on tosi ahdasmieliset vanhemmat ja varmaan äitisi pelkää, että panisit tytön paksuksi ja murehtii sitä eeltäkäsin..
Tuskin tyttö se sinun tuleva vaimosi on kuitenkaan :)...sitä ehtii nuorena rakastua niin monen monta kertaa!
Mutta tottakai sinulla on oikeus seurusteluun, eikä sinun tuon ikäisenä tarvitse mitään lupia siihen saada, herranen aika!
Älä kerro tytöstä vanhemmillesi, kai voitte tavata vaikka tytön luona? Olet jo sen ikäinen, että oletko lähdössä opiskelemaan jonnekkin? Sitten saisit oman kämpän, eikä kukaan olisi niskan takana kyttäämässä.
Joskus pitää uskaltaa sanoa niille vanhemmillekkin mielipiteensä, eikä antaa talloa päälle!
Kohtahan olet jo täysi-ikäinenkin!
Muista kuitenkin lämpimien ilmojenkin tässä tullessa ja luonnossa tytön kanssa piehtaroidessasi se ehkäisy!
Ei tule sitten äitillekkään niitä harmaita hiuksia.. :)
Emme pysty tapailemaan muuta kun koulussa, koska tyttö asuu 30km päässä. Ellen sitten menisi linkkarilla niille, mutta se on mahdotonta koska silloin pitäisi kertoa vanhemmille jotka raivostuvat.
Niin ja olen lukiossa vanhempieni luona vielä pari vuotta... Joten omasta kämpästä tässä vaiheessa on turha haaveilla.
Mitä jos kuitenkin ratkaisisit asian niin,että puhuisitkin äidillesi tästä asiasta ihan rehellisesti.
Voihan olla että vanhempasi ovat järkyttyneet veljesi seurustelusta koska se oli heille ensimmäinen ja ihan uusi tilanne ja tottuneet siihen myöhemmin.Usein käy niin.Olen jo niin aikuinen nainen että voisin olla sinun äitisi ja vanhin poikani on sinua 5v vanhempi.Aikanani minäkin järkytyin,tosin poikani oli silloin 15 vuotias,mutta totuin ja hyväksyin asian aikanani.
Älä aloita kertomalla että seurustelet tai tapailet jotain tyttöä,vaan lievemmin että olet tosi kiinnostunut jostain tytöstä.Jos äitisi järkyttyy ja itkee,kerro että hänen reaktio loukkaa sinua ja olisi tosi tärkeää että hän ymmärtäisi sinua.Muista sanoa että se olisi sinulle tosi tärkeää,että juuri hän hyväksyisi asian.Mielestäni hän saisi olla nykyaikana onnellinen ja hyvillään että olet ihastunut tyttöön.
Ymmärrän että tilanteessasi vaatii rohkeutta ottaa asia puheeksi,mutta se on kaikkein tärkeintä puhua asiat suoraan.Näin vältyt myös vääriltä luuloilta,kun et oikeasti tiedä miten vanhempasi tälläkertaa reagoivat.Ja reagoivat he miten tahtovat,sinulla on oikeus omiin tunteisiin ja seurusteluun silti,heidän asiansa on hoitaa oma tunne-elämänsä suvaitsevampaan kuntoon.Ennenvanhaan sinun ikäisenä mentiin naimisiin,tytöt sekä pojat.Joka suvusta,taatusti sinunkin löytyy ihmisiä,jotka ovat menneet avioon alaikäisinä.Minkä ikäisinä itse ovat tavanneet?
Palsta oikea ?? Tuskin seurustelet mutta olet jo parisuhdepalstalla.
Ja onko tarvis jokaista tyttöä äidin eteen kuskata ?
Äitinä (En sinun ) olen osittain kyllästynyt näihin vaihtuviin seurustelukavereihin ?
On hyvä olla paljon erisukupuolen ystäviä. Vakavammin ehtii kyllä seukata sitten, kun on enemmän ikää ja oma kämppä. Ei se sksisuhde jokaisen kanssa tee elämästä onnellista päinvastoin.
Anna itsellesi aikaa kasvaa aikuiseksi ja sitten kantamaan vastuuta.
Äitejä on monenlaisia mutta mikä siinä veljesi seurustelun lopumisessa oli niin kummallista ,että veti herneen nenään.? Minusta ihmisellä ja etenkin nuorella on oikeus tehdä myös virheitä ja etsiä sitä oikeaa. Ja parempi vaihtaa silloin kun ei ole lapsia ja perhettä jo perustettu.
Öö, minun puolesta voit jättää nuo ''viisastelut'' muille koska:
1. En ole puhunut seksisuhteesta yhtikäs mitään
2. Tämä on ensimmäinen ns. ''tyttöystävä''
3. En löytänyt tämän sopivampaa palstaa
Jos tosiaan ei ole muuta sanottavaa kuin leikkiä viisastelevaa aikuista kuten ylläoleva kirjoittaja niin minun puolesta saa mennä ihan muualle kirjoittelemaan, haiskahtaa vähän ''kerskailun'' maku.
Älä nyt ihmeessä lopeta seurustelua äitisi takia, jos kerran tykkäät tytöstä ja teillä menee keskenänne hyvin! Eikä sinun iässäsi tarvitsekaan miettiä, tuleeko suhde kestämään pitkään vai ei, turha ennustella - sen näyttää aika. Et voi tietää, onko hän koko elämäsi nainen (voi ollakin!), ennen kuin olette kunnolla tutustuneet ja nähneet kuinka teillä sujuu. Ei siinäkään ole mitään pahaa että seurustelukaverit vaihtuvat nuorena usein: Silloinhan juuri etsitään sitä sopivinta, opetellaan yhdessäolemisen taitoja ja tutustutaan sekä itseen että vastakkaiseen sukupuoleen. Kaikki seurusteluokemukset ovat arvokkaita ja kasvattavat ja kypsyttävät.
En ymmärrä äitisi vastustusta, mitä ihmeen pahaa hän näkee seurustelussanne? Salailu ei kuitenkaan onnistu pitemmän päälle, joten ole rohkeasti avoin ja kerro että olet tutustunut kivaan tyttöön ja haluat tapailla häntä. Kohtaa tyynesti äitisi hermostuminen, pysy vankkana kannassasi ja näytä hänelle ettei seurustelustanne seuraa mitään negatiivista. Yritä saada heidät tutustumaan toisiinsa, ehkäpä ennakkoluulot häipyvät kun äiti tutustuu tyttöösi. Tieto vähentää epäluuloja ja salailu pahentaa niitä, joten saattaisi olla hyväksi jos kertoisit äidille tytöstä paljon, millainen hän on, mitä harrastaa, millainen on tytön perhe jne. Tuo tyttö mukaan perheeseenne. Kerro äidille myös tapaamisistanne, minne menette ja mitä harrastatte yhdessä (kaikkea ei tarvitse kertoa).
Tsemppiä!
Hei! Vaikutat fiksulta nuorelta, mutta äitisi ei valitettavasti taida tietää, että pystyt jo itse päättämään omista asioistasi. Äitisi käytös on suoraan sanottuna omituista. Sulla taitaa olla edessä kova homma opettaa äitisi ymmärtämään, että olet jo itsestäsi päättämään pystyvä ihminen, jonka elämään kuuluu luonnollisesti myös tytöt ja joku joka tulee sinulle äitiä tärkeämmäksi. Sinun ei tarvitse kysyä äidiltä lupaa seurusteluun, ei myöskään hänen mielipidettään tytöistä joista tykkäät. Tee se äidille selväksi vakaasti, rauhallisesti ja ystävällisesti.
Voi myös olla, että oletkin väärässä luullessasi äidin vastustavan seurustelua. Ehkä asia ei olekaan niin vaikea. Täytyy ainakin kokeilla! Ehkä veljen kohdalla ongelmaan oli syitä joita et tiedä? Normaali äiti on joka tapauksessa iloinen kun poika saa tyttöystävän, kiinnostunut, jopa innoissaan. Rohkeasti siis tyttö esiin, ja kerro seurustelu äidille asiana, joka on ILMAN MUUTA mukava ja sallittu asia. Jos äiti hermostuu niin älä sinä hermostu. Älä välitä hänen itkuistaan. Voit antaa vaihtoehdot että joko seurusteletta avoimesti ja tyttö vierailee kotonasi, tai sitten seurustelette muualla. Alkakaa viettää aikaa jossain kodin ulkopuolella, lenkkipoluilla, kavereitten luona, harrastuksissa... olisiko jotain kerhotiloja tms, missä voisitte olla?
Joka tapauksessa 17-vuotiaan ihmissuhteet on hänen oma asiansa, ja vanhemmilla on oikeus puuttua ainoastaan rikolliseen tai vahingolliseen toimintaan.
Seurustelemisessa ei ole mitään kiellettyä, salattavaa tai hävettävää. Osoitat sen vanhemmillesi parhaiten, kun et rupea salailemaan tai myöskään lopettamaan seurustelua heidän vinksahtaneitten asenteidensa takia. Joudut panemaan vanhempasi tosiasioitten eteen, että olet lähes täysi-ikäinen, itsenäinen ja järkevä ihminen. Siinä sulla on kova työmaa, mutta kyllä he lopulta ymmärtävät, jos pystyt näyttämään ettei seurustelustanne ole haittaa kenellekään.
PS Minäkin ihmettelen "Aikansa kutakin" kirjoitusta. Ettäkö 17-vuotiaan pitäisi muka odottaa lisää ikää ja omaa kämppää ennen seurusteluja? Eiköhän kukin seurustele kuitenkin ikänsä ja kypsyytensä mukaisesti, ja jokainen tarvitsee ihmissuhdekokemuksia. Ja toinen: Miksi ei voisi "kuskata joka tyttöä äidin eteen"? Paras tilanne olisi että muutkin kaverit tutustuvat myös vanhempiin eikä yhtäkään ihmissuhdetta tarvitsisi salata!
Hei ihmiset! Älkää sekoittako rakkautta ja ihastusta keskenään! On turha sanoa että nuorena rakastuu monta kertaa, tosi asia on se että elämässä on vain yksi rakkaus. Rakkaus on sitä ettei toisesta voi luopua missään tilanteessa, ihan niin kuin äiti ei voi luopua lapsestaan!
Ihastus on sitä että tuntee vatsan pohjassa kipristelyä ja olonsa hyvin "rakastuneeksi", vaikka oikeassa rakkaudessa ei tätä tunnetta tunnu. Silloin tuntee enemmän hellyyttä ja huolta toisesta.
Tosi asia on, että elämässä voi olla monta rakkautta, ja tunne muuttuu kun ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Voi jopa rakastaa useampaa samalla kertaa, eri tavoilla vain. Myös ihastumisesta on lupa puhua sanalla 'rakkaus', koska tämä sanan merkitys kuuluu arkikielenkäyttöön. Miksi tarvitsisi analysoida, kumpaa tunne lopultakin on, asian ydin on kuitenkin se että tuntee suurta vetovoimaa ja yhteenkuuluvuutta ja haluaa olla yhdessä. Aika näyttää, kestääkö tunne. Rakkaus voi mennä ohi kun tutustuessa huomaa toisen olevankin erilainen kuin miltä ensin vaikutti, tai kun ihmiset kasvavat eri suuntiin. Sitäpaitsi kyllähän toki rakastumisen kipristelyä ja huumaa tuntuu myös siinä "oikeassa rakkaudessa". Eikä ihastumisessakaan ole mitään pahaa.
Kun rakastuu ja ihastuu useita kertoja, oppii sekä tuntemaan itseään että muita, oppii myös jotakin yhteiselämän pelisäännöistä ja pystyy lopulta valitsemaan puolisonsa oikein.
Mutta tämähän ei kuulu alkuperäiseen kysymykseen, muuten kuin todetaksemme että seurustelut ovat vain hyväksi.