Autoverotuksen virheitä korjataan
vielä vuosikausia, ja liikaa perittyjä
veroja voidaan joutua palauttamaan
aina vuodesta 2002 asti. Arvion esittää
autoverotuksen käytäntöihin tutustunut
varatuomari Matti Louekoski.
– Valtiovarainministeriö, valtioneuvosto
ja eduskunta eivät ole välittäneet
EU:n tuomioistuimen autoveropäätöksestä
vuodelta 2002, ministeri
Louekoski sanoo.
– Siksi uskon, että liikaa perittyjä
autoveroja voidaan joutua palauttamaan
ainakin kahdeksalta vuodelta.
Tämä mahdoton soppa tulee lähivuosina
todella kalliiksi.
Oikeusministerinä, valtiovarainministerinä
ja Suomen Pankin johtajana
vaikuttanut Louekoski (sd) arvioi,
että autoverotuksen paikkaaminen
meni viimeksi pieleen syksyllä
2009.
Niin sanottua elviä on peritty yhteisöoikeuden
vastaisesti, ja valtion
pitää palauttaa virheellisesti perittyjä
veroja.
– Viime syksyn laissa palautus rajattiin
mielivaltaisesti vuoden 2006
jälkeiselle ajalle. Kymmenet tuhannet
palautukseen oikeutetut autontuojat
jäivät epäoikeudenmukaisesti
palautusten ulkopuolelle, Louekoski
tiivistää.
Varatuomari muistuttaa, että apulaisoikeuskansleri
Mikko Puumalainen
on arvostellut Suomen autoverotuslinjaa.
Valtiontalouden tarkastusvirasto
puhuu puolestaan ongelmista,
jotka heikentävät luottamusta
verotusjärjestelmän toimivuuteen.
”Virheellistä”
Keväällä 2003 viritetty autoverolle
kannettava arvonlisäveron suuruinen
vero (elv) oli yhteisöoikeuden
vastainen toimi. Syrjivyys oli
Louekosken mukaan täysin selvää
jo ennen vuotta 2002: tuolloin Euroopan
yhteisöjen tuomioistuin
lausui, että valtion on palautettava
virheellisesti kannettuja autoveroja.
Autoverotus normalisoituu vasta
vuosien päästä. Valtiovarainministeriön
virheellinen verolinja on
synnyttänyt muutoksenhakuvyöryn, jonka purkaminen vie vuosia.
Valitussumaa on yritetty purkaa
jopa erityislailla. Esimerkiksi vuoden
2009 alussa Tullissa odotti käsittelyä
yhteensä 20 000 oikaisuvaatimusta.
– Vuoden 2002 Siilin-päätöksen
olisi pitänyt herättää ministeriö, mutta
virheellinen verotus jatkui. Siilinpäätös
oli oikeudelliselta perusteeltaan
selkeä ja Suomen viranomaisia
sitova, mutta autoveron perimistä jatkettiin
entiseen malliin, Louekoski
ihmettelee.
Autoverolain mukaisen muutoksenhakuajan
umpeutuminen ei poista
yhteisöoikeuteen perustuvaa palautusvelvollisuutta.
Muutoksenhaut
jatkuvat, sillä yksityisten tuojien lisäksi
myös ammattimaiset maahantuojat
ovat heränneet vaatimaan palautuksia.
Suomi liittyi Euroopan Unioniin
jo vuonna 1995, mutta autoverotuksessa
EU-periaatteita ei ole noudatettu
koko aikana.
Muista jäsenvaltioista on jäsenyyden
aikana tuotu Suomeen noin 200
000 käytettyä autoa.
”Kiusantekoa”
– Varsinkin yksityisten ja pienyritysten
maahantuomien autojen verotuksessa
päälinjana näyttää olleen kilpailun
rajoittaminen, jopa suoranainen
kiusanteko. Yksityistä, täysin
laillista tuontia on tarkoituksellisesti
jarrutettu, Louekoski sanoo.
– Maahantuojatkin on luokiteltu
syrjinnän varmistamiseksi, Louekoski
lisää.
Ensimmäisen autonsa Suomeen
vuonna 1985 tuonut Louekoski kummastelee,
miksei edes Korkein hallinto-
oikeus ole ratkaisuissaan noudattanut
yhdenvertaisen kohtelun periaatetta:
– Alemmat oikeusasteet ovat lipsuneet
tasapuolisuudesta, mutta ainakin
KHO:n pitäisi noudattaa perustuslakia.
Niin sanotut viralliset maahantuojat
on nostettu etuoikeutettuun
asemaan. Louekoski sanoo, että yksityisiä
maahantuojia simputetaan
myös sekavalla ja ylihintaisella katsastuskäytännöllä.
– Maahantuontitarkastuksen hinta
on usein käsittämättömät 280 euroa.
Tämä on kallista keljuilua, sillä kyseessä
on ainoastaan EU-alueella katsastetun
auton tunnistaminen. Senhän voi
tehdä rekisteriotteesta ja valmistenumerosta,
sanoo Louekoski.
vielä vuosikausia, ja liikaa perittyjä
veroja voidaan joutua palauttamaan
aina vuodesta 2002 asti. Arvion esittää
autoverotuksen käytäntöihin tutustunut
varatuomari Matti Louekoski.
– Valtiovarainministeriö, valtioneuvosto
ja eduskunta eivät ole välittäneet
EU:n tuomioistuimen autoveropäätöksestä
vuodelta 2002, ministeri
Louekoski sanoo.
– Siksi uskon, että liikaa perittyjä
autoveroja voidaan joutua palauttamaan
ainakin kahdeksalta vuodelta.
Tämä mahdoton soppa tulee lähivuosina
todella kalliiksi.
Oikeusministerinä, valtiovarainministerinä
ja Suomen Pankin johtajana
vaikuttanut Louekoski (sd) arvioi,
että autoverotuksen paikkaaminen
meni viimeksi pieleen syksyllä
2009.
Niin sanottua elviä on peritty yhteisöoikeuden
vastaisesti, ja valtion
pitää palauttaa virheellisesti perittyjä
veroja.
– Viime syksyn laissa palautus rajattiin
mielivaltaisesti vuoden 2006
jälkeiselle ajalle. Kymmenet tuhannet
palautukseen oikeutetut autontuojat
jäivät epäoikeudenmukaisesti
palautusten ulkopuolelle, Louekoski
tiivistää.
Varatuomari muistuttaa, että apulaisoikeuskansleri
Mikko Puumalainen
on arvostellut Suomen autoverotuslinjaa.
Valtiontalouden tarkastusvirasto
puhuu puolestaan ongelmista,
jotka heikentävät luottamusta
verotusjärjestelmän toimivuuteen.
”Virheellistä”
Keväällä 2003 viritetty autoverolle
kannettava arvonlisäveron suuruinen
vero (elv) oli yhteisöoikeuden
vastainen toimi. Syrjivyys oli
Louekosken mukaan täysin selvää
jo ennen vuotta 2002: tuolloin Euroopan
yhteisöjen tuomioistuin
lausui, että valtion on palautettava
virheellisesti kannettuja autoveroja.
Autoverotus normalisoituu vasta
vuosien päästä. Valtiovarainministeriön
virheellinen verolinja on
synnyttänyt muutoksenhakuvyöryn, jonka purkaminen vie vuosia.
Valitussumaa on yritetty purkaa
jopa erityislailla. Esimerkiksi vuoden
2009 alussa Tullissa odotti käsittelyä
yhteensä 20 000 oikaisuvaatimusta.
– Vuoden 2002 Siilin-päätöksen
olisi pitänyt herättää ministeriö, mutta
virheellinen verotus jatkui. Siilinpäätös
oli oikeudelliselta perusteeltaan
selkeä ja Suomen viranomaisia
sitova, mutta autoveron perimistä jatkettiin
entiseen malliin, Louekoski
ihmettelee.
Autoverolain mukaisen muutoksenhakuajan
umpeutuminen ei poista
yhteisöoikeuteen perustuvaa palautusvelvollisuutta.
Muutoksenhaut
jatkuvat, sillä yksityisten tuojien lisäksi
myös ammattimaiset maahantuojat
ovat heränneet vaatimaan palautuksia.
Suomi liittyi Euroopan Unioniin
jo vuonna 1995, mutta autoverotuksessa
EU-periaatteita ei ole noudatettu
koko aikana.
Muista jäsenvaltioista on jäsenyyden
aikana tuotu Suomeen noin 200
000 käytettyä autoa.
”Kiusantekoa”
– Varsinkin yksityisten ja pienyritysten
maahantuomien autojen verotuksessa
päälinjana näyttää olleen kilpailun
rajoittaminen, jopa suoranainen
kiusanteko. Yksityistä, täysin
laillista tuontia on tarkoituksellisesti
jarrutettu, Louekoski sanoo.
– Maahantuojatkin on luokiteltu
syrjinnän varmistamiseksi, Louekoski
lisää.
Ensimmäisen autonsa Suomeen
vuonna 1985 tuonut Louekoski kummastelee,
miksei edes Korkein hallinto-
oikeus ole ratkaisuissaan noudattanut
yhdenvertaisen kohtelun periaatetta:
– Alemmat oikeusasteet ovat lipsuneet
tasapuolisuudesta, mutta ainakin
KHO:n pitäisi noudattaa perustuslakia.
Niin sanotut viralliset maahantuojat
on nostettu etuoikeutettuun
asemaan. Louekoski sanoo, että yksityisiä
maahantuojia simputetaan
myös sekavalla ja ylihintaisella katsastuskäytännöllä.
– Maahantuontitarkastuksen hinta
on usein käsittämättömät 280 euroa.
Tämä on kallista keljuilua, sillä kyseessä
on ainoastaan EU-alueella katsastetun
auton tunnistaminen. Senhän voi
tehdä rekisteriotteesta ja valmistenumerosta,
sanoo Louekoski.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mies, jolla ei ole minkäänlaista päätäntävaltaa, mutta kylläkin oma lehmä ojassa, saa sanoa, mitä sylki suuhun tuo!