Ollaan seurusteltu noin 4-5 v. ja asuttu yhdessä melkeinpä 2 v. Ongelmamme on avokin alkoholin käyttö. Olemme 22 -vuotiaita ja en tiedä onko tämä nyt normaalia vai ei. Missä siis menee raja ja miten se määritetään, kun kuitenkin vielä ollaan nuoria. Nyt siis asiaan.
Mies juo joka viikonloppu poikkeuksia ei ole, jollei laske mukaan aikaan kun hän oli armeijassa puolivuotta, silloin alkoholittomia viikonloppuja olivat ne, jolloin hän oli kiinni. Eli joka viikonloppu pitää päästä juomaan ja nykyään se on mennyt poikkeuksetta kahteen päivään.. Asiasta ollaan puhuttu ja hän itse haluaisi vähentää juomistaan, mutta ei löydä keinoja siihen. Eli jonkinlainen ongelma tämä kyllä on.
Itse alan olemaan ihan väsynyt tähän härdelliin, kun viikonloput menevät toisen kännätessä, eikä mitään yhteistä kivaa voida tehdä tämän takia, esim. käydä leffassa.. Meillä on kaveripariskuntia, jotka välillä pyytävät meitä keilaamaan tai leffaan ym. (ilman alkoholia), mutta kun viikonloppu koittaa ei häntä kiinnosta nämä touhut enään (aikaisemmin viikolla hän jopa melkein lupailee, että tekee jotain muuta kuin juo).
Olen yrittänyt puhua miehelle, mutta ei se tehoa, se on lähdettävä itsestään. Olisin varmasti jo lähtenyt suhteesta, jos hän ei viikolla osoittaisi mitään katumuksen merkkejä ja halua lopettaa tätä toimintaa. Hän itsekkin sanoo, että kun se viikonloppu tulee hän muuttuu ihmisenä täysin. Olen ymmälläni enkä oikein tiedä mitä tehdä.. Ja en itse osaa oikein arvioida kuinka paha tämä hänen tilanteensa jo on.. Tuntuu tyhmältä olla kuin joku pikkulapsen äiti, jonka pitää yrittää keksiä jotain muuta "kivaa" tekemistä ns.pahan (juomisen) asian sijasta.. Turhauttavaa on kun mikään ei auta.
Onkohan kukaan muu vastaavassa tilanteessa ja voisi jakaa kokemuksia ja tuntemuksia kanssani.
Mies juo joka viikonloppu poikkeuksia ei ole, jollei laske mukaan aikaan kun hän oli armeijassa puolivuotta, silloin alkoholittomia viikonloppuja olivat ne, jolloin hän oli kiinni. Eli joka viikonloppu pitää päästä juomaan ja nykyään se on mennyt poikkeuksetta kahteen päivään.. Asiasta ollaan puhuttu ja hän itse haluaisi vähentää juomistaan, mutta ei löydä keinoja siihen. Eli jonkinlainen ongelma tämä kyllä on.
Itse alan olemaan ihan väsynyt tähän härdelliin, kun viikonloput menevät toisen kännätessä, eikä mitään yhteistä kivaa voida tehdä tämän takia, esim. käydä leffassa.. Meillä on kaveripariskuntia, jotka välillä pyytävät meitä keilaamaan tai leffaan ym. (ilman alkoholia), mutta kun viikonloppu koittaa ei häntä kiinnosta nämä touhut enään (aikaisemmin viikolla hän jopa melkein lupailee, että tekee jotain muuta kuin juo).
Olen yrittänyt puhua miehelle, mutta ei se tehoa, se on lähdettävä itsestään. Olisin varmasti jo lähtenyt suhteesta, jos hän ei viikolla osoittaisi mitään katumuksen merkkejä ja halua lopettaa tätä toimintaa. Hän itsekkin sanoo, että kun se viikonloppu tulee hän muuttuu ihmisenä täysin. Olen ymmälläni enkä oikein tiedä mitä tehdä.. Ja en itse osaa oikein arvioida kuinka paha tämä hänen tilanteensa jo on.. Tuntuu tyhmältä olla kuin joku pikkulapsen äiti, jonka pitää yrittää keksiä jotain muuta "kivaa" tekemistä ns.pahan (juomisen) asian sijasta.. Turhauttavaa on kun mikään ei auta.
Onkohan kukaan muu vastaavassa tilanteessa ja voisi jakaa kokemuksia ja tuntemuksia kanssani.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinä et ole vetovastuussa hänestä, kyllä hänen pitää nyt itse ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä päätös tuon juomisen ainakin vähentämisen suhteen. mutta älä ala missään tapauksessa mihinkään huoltajan rooliin muuten teillä menee koko suhde ihan karille.
Eli sanot nyt sille miehelles et hänen pitää itse tehdä nyt ratkaisut ja todellakin ottaa vastuu omasta elämästään! Tuo nimittäin kuulostaa jo tosi pahalle et peruu kaikki teidän yhteiset suunnitelmat juomisen takia ettei muka pysty olemaan ilman viinaa yhtä viikonloppua!
Sit yks pieni neuvo: koita puhua tälle miehelle et menis käymään vaikka aa-ryhmässä, sieltä saa todella paljon tulea ja ymmärrystä ja siellä nimenomaan on juuri kaikilla ongelmana tuo alkoholin käyttö. Kuulostaa nimittäin siltä et tuosta ei oo enää pitkä matka et tää sun miesystävä alkaa kohta jo juomaan viikollakin ja siitä se sit jo lähtee lopullisesti lapasesta se viinan käyttö. Ja vielä kun itse myöntänyt et ei ole viikonloppuisin enää se sama ihminen ni on erittäin huolestuttavaa tekstiä! Mut sinä et voi pakottaa häntä siihen eikä sinun niin kuulu tehdäkään. Etkä ota hänen elämää omille harteilles, muista et olet hänen naisystävä etkä terapeutti. Mutt koita suostutella hänet sinne aa-ryhmään, voi olla et hän saa sieltä vähän uusia näkemyksiä elämään kun kuulee ihmisten alkoholi ongelmista. JA tuohan on ihan vapaaehtoinen ja siellä ei kukaan puhu ulkopuolisille ryhmäläisten asioista.
Toinen tapa olis puhua tän miesystäväsi vanhemmille asaista mut luulen et siitä vois nousta vaan sota jos he sit alkaa painostaa miestäs lopettamaan liiallinen viinan käyttö..vois olla et sen jälkeen hän syyllistäis sinua et oot pilannu hänen elämänsä, mene ja tiedä..
Ja yksi tapa on myö se et sanot suoraan tälle miehelles et jos ei käytös ala muuttua niin sinä lähdet! Toisaalta voisit muuttaakin vähäksi aikaa pois ja antaa hänen rauhassa miettiä mitä hän elämältään haluaa oikeasti ja miten reagoi kun sinä lähdet. Mut kuitenkin suosittelisin et koittaist saada hänet edes kerran käymään siel AA-kerhossa sillä selvästi hän tarvitsee nyt apua tuon viinan käytön suhteen tai muuten kyl karkaa mopo käsistä.
Tsemppiä sulle!
neuvoja. Tarkoitan oikeasti.
Asia ei muutu miksikään, jos mies 22-vuotiaana juo humalahakuisesti.
Lähde kun voit.
Hänestä tulee alkoholisti, ja sinä et voi asialle mitään.
Minä olin aikanani raittiista kodista, enkä tiennyt mitään viinan vaaroista. Niinpä uskoin, kun mieheni nauraen sanoi minua raivoraittiiksi ja hikipinkoksi, jolla ei ole käsitystä alkoholin käytöstä.
Opin kyllä myöhemmin, mitä juominen on. Silloin oli jo myöhäistä, oli lapset ja asuntolainat. Vastoinkäymiset painettiin pois humalalla, ja koska huolet olivat aina käsillä, oli viinapullokin jatkuvasti piilossa saappaan varressa tai portaan alla. Ja on edelleenkin!
Älä usko mieshesi lupauksiin, vaan etsi apua, ja jos juominen jatkuu, pelasta itsesi.
Minä en ymmärtänyt, ja kun sitten olisin eronnut, en enää voinut, koska tiesin, että lapsieni isä olisi siltojen alla vuodessa, jos heittäisin hänet ulos kodista. Sitä en voinut tehdä. Nyt hoivaan aivonsa juonutta miestä.
Mies tarvitsisi nyt äkkiä apua.
Ensinnäkin hänen pitää tajuta, kuka eniten häviää, jos juominen muuttuu pakonomaiseksi:
Hän itse.
Toiseksi, hänelle se EI ole vielä muttunut pakonomaiseksi, kunhan hän vain huomaa, että kaverit vedättävät häntä. Hänen kaveripiirinsä pitäisi muuttua. Onko hän bilettänyt kaikki nämä teidän yhteiset vuotenne?Sitten voitte jo olla pulassa.
Kyllä minä olisin sitä mieltä, että vanhemmille pitää kertoa. Vaikeaa se on, mutta sinun ei pidä yrittää yksin selvittää tätä, koska olet itsekin nuori. Et voi tietää, mitä seuraa mistäkin asiasta ja kenen puoleen tulisi kääntyä. Tämä on kyllä niin vakava asia, että sinun on voitava jakaa se jonkun kanssa. Onko miehellä sisaruksia?
Miehen tilanne pitää nyt hoitaa. Vanha totuus on, että itse pitää haluta myös, ja siksi avun antajien pitää osata muutakin kuin olla kireitä. Pitää osata neuvotella ja kuunnella, mutta tiukka pitää olla kuitenkin.
Puhu hänelle, näytä nämä kirjoitukset, sano selvästi suomeksi, että aiot nyt kääntyä vanhempienne puoleen.
Hänen elämänsä tässä on pilalle menossa.
En ole vielä puhut miehen vanhemmille, mutta hänen vanhemmat tietävät, että heidän poikansa juo joka viikonloppu.. Tiedän, että miehen äiti sanoo useasti asiasta mihelle ja maintsee myös siitä, että eikö jotain muuta voisi välillä keksiä.. Luulempa vain, että vanhemmat, eivät kuitenkaan tajua kuinka paha tilanne oikeasti on. He nimittäin eivät ole nähneet tätä viikonloppuisin oudosti käyttäytyvää poikaansa.. Olen kyllä tosiaan miettinyt, että ehkä pitäisi vähän valaista vanhempia kuinka paha tilanne oikeasti on.
Olen myös ehdottanut hänelle aa-kerhoa, mutta hän ei koe sitä tarpeelliseksi.. Sanoo, että pystyy olemaan selvinpäin viikonlopun jos kunnolla yrittää ja haluaa. Mutta totuus on kuitenkin se, että alkoholi vie voiton kun viikonloppu tulee..
Jos jotain hyvää yrittää etsiä niin se olisi ehkä se, että mies on vähentänyt alkoholi annosten määrää.. Ennen hänellä meni 12-päkki ennen baaria, nykyään hän ottaa aloittelujuomikseen 6 tai 8 olutta ja baarissa ei juo kirkkaita..
Vaikka annosmäärät ovat vähentyneet ei ole tosiaan normaalia tuo pakonomainen viikonloppujuominen, jonka takia kaikki muu jää toisarvoiseksi.
Kiitos vastauksista ne herättivät vähän minuakin, että ei tämä ole oikeasti normaalia vaikka vielä ollaankin suhteellisen nuoria.. Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin viikot töissä ja viikonloppuisin kännissä!
Hei, oma neuvoni on kommunikoida miehelle niin kauan että hän ymmärtää että sinä olet tosissasi. Joko puhumalla tai kirjoittamalla kirje/sähköposti jos koet että siten saat itsesi paremmin ilmaistua. Mielestäni mies ei ole toivoton tapaus, omalla tavallaan jo ymmärtää että alkoholi on ongelma mutta ei vaan löydä yksin keinoja sitä vastaan. Jokainen ketä on joskus ollut jonkinlaisessa riippuvuuskoukussa tietää mitä tarkoitan, se että mieli haluisi tehdä toisin mitä sitten lopputulos on. Niin tässä tilanteessa miehesi pitäisi herätä ymmärtämään että sinä et tuota tilannetta tuollaisenaan hyväksy vaan vaadit muutosta. Teet hänelle selväksi että haluat yhteisiä (eikä pakosta yhteisiäkään) viikonloppuja ilman alkoholia. Ensin vaikka 1 per kuukausi ja pikku hiljaa joka toinen viikonloppu. Teette jo alkuviikosta suunnitelmat ja yhteinen sopimus että niitä ei pureta. Siitä se lähtee. Mielestäni kaiken avain on että sinä osoitat miehellesi olevasi tosissasi, että et siedä tuota enää. Tämä voisi olla miehelle tarpeellinen herätys että nyt on viimeinkin hetki muuttua..
Alkoholistit paranee (ehkä) vasta kun käyvät ihan pohjalla ja töppäävät niin pahasti ettei tekemisiä enää puheilla paranna.
Voit jatkaa suhteessa mutta varaudu siihen ettei elämä tuosta paremmaksi muutu. Pikkuhaaveille erilaisesta viikolnopusta saat heittää hyvästit. Jos teillä ei vielä ole alkanut könyämään miehesi kännikavereita niin kohta alkaa. Seuraavaksi ei enää riitä rahat, jossain vaiheessa ukkosi saa töistä fudut, sitten velkaannutaan, jne...
Jos haluat auttaa niin homma vaatii sinulta ja mieheltäsi paljon jota uusi elämä aukenee.
Jos sinulta on virta loppu ja varapäreet jo poltettu niin pistä homma suosista poikki.
Olin 7 vuotta avoliitossa naisen kanssa, joka kävi joka viikonloppu baarissa, tai ainakin kerran viikossa. Saattoihan joskus mennä muutama viikko ilmankin, mutta esim. kesäisin kävi sitten taas tiheämmin. Mahdollisesti pettikin minua pari kertaa, mutta parin viime vuoden aikana sillä ei oikeastaan ollut väliä.
Mikään mitä tein ei vaikuttanut hänen baariharrastukseensa. Aluksi jaksoin yrittää, mutta sitten annoin olla. Koin, ettei hänen kanssaan voi ajatella tulevaisuutta, ei lapsia, ei mitään. Sen jälkeen ei voida puhua parisuhteesta. Pidin häntä kai lähinnä huonotapaisena ystävänä ja kämppiksenä. Jossakin vaiheessa mielenkiintoni seksiin lopahti. Ei meillä ollut oikein mitään yhteistä. Hän teki mitä lystäsi ja minä mitä lystäsin. Surkeaa ja onnetonta, jos vertaa johonkin parisuhdeihanteeseen.
Lopulta erottiin ja tuntui kuin maailma mukavine ihmisine olisi taas auennut.
tyypillistä nuorelta mieheltä ajatella... siis että hauskaa ei voi pitää ilman alkoholia. Onhan se ongelma että juo paljon tai ainakin vuosien saatossa koituu ongelmaksi. Miehesi juomiseen voi liittyä niin paljon muutakin kuten kaveriporukka (kun kaverit juo niin minäkin) suhteen ja elämän arkisuus ym. Vaikka ne ovatkin pelkkiä huonoja tekosyitä. Miehesi pitää itse tajuta missä menee kohtuuden ja liiallisuuden raja, se ei ole sinun tehtäväsi paapoa häntä. Et pysty häntä väkisin muuttamaan, varsinkin kun hän on vielä nuori niin hän ei tajua mihin tommonen alkoholin käyttö vuosien aikan lopulta vie... eka juodaan vain viikonloput, sitten aletaan arkisin ottaa olutta mikäli vaan pystyy... halutaan ottaa "pari" joka loppujen lopuksi meinaa 20pulloa.... niin se vain menee. Et voi ny muuta kuin miettiä mikä on sinulle tärkeää, lähde suhteesta mikäli et hänen juomista hyväksy
Miksi jatkat tuollaisessa suhteessa? Itse olisin häipynyt jo ajat sitten. Kyllä tärkeysjärjestys on se, että ensin tulee tyttöystävä ja sitten vasta kaverit. Teillä tuo järjestys on aivan väärä. Jos kerran kaverit ja ryyppääminen heidän kanssaan ajaa joka viikonloppu sinun edellesi, potkaise ukko pellolle tai lähde itse. Ei tuollaisessa parisuhteessa ole mitään järkeä. Parisuhteessa ollaan muun muassa siksi, että toisesta on seuraa ja että toisen kanssa voi tehdä vapaa-ajalla kaikkea kivaa. Sinä saat mieheltäsi pelkkää jämäaikaa. Älä tyydy siihen. Mielestäni teidän tulisi heti sopia siitä, että miehesi viettää ainakin joka toisen viikonlopun kanssasi. Jos tämä järjestely ei hänelle käy, lopeta suhde. Alkoholinkäyttöä mies varmaan vähentää luonnollisesti sen myötä, jos tapaa kavereitaan harvemmin.