Jo muutaman vuoden ajan ovat lähestyvät juhlapyhät ja loma-ajat saaneet minut kauheaan ahdistuneeksi. En ole asiaa kauheasti analysoinut, mutta ajatuskin siitä, että joudun viettämään pidempiä aikoja tuo kumppanin seurassa on masentavaa.
Jokin elämässämme on vialla, mutten yksin osaa asiaa purkaa, koska toisen mielestä mitään ei ole vialla. Missään emme käy, nyhjötämme vain kotona tai korkeintaan jossain vanhempien luona käydään parin tunnin visiitillä. Kukaan ei meillä käy kylässäkään, eikä oikein ystäviäkään enää ole. Jos ehdottelen matkoja, teatteria yms. muuta, sanoo toinen vaan ettei sellaisiin rahoja kannata tuhlata. Tätäkö elämä on siihen asti, kunnes kuolema korjaa pois? No pääsen minä sentään lenkkipolulle, mutta vaihteluakin kaipaisin. Onhan minulla harrastuksia, mutta tuon toisen negatiivinen ja passiivinen olemus saa minut jotenkin vihaiseksi. Ehkä parempi olisi vaan pakata kamat ja muuttaa omilleen, niin helpompaa olisi.
Jokin elämässämme on vialla, mutten yksin osaa asiaa purkaa, koska toisen mielestä mitään ei ole vialla. Missään emme käy, nyhjötämme vain kotona tai korkeintaan jossain vanhempien luona käydään parin tunnin visiitillä. Kukaan ei meillä käy kylässäkään, eikä oikein ystäviäkään enää ole. Jos ehdottelen matkoja, teatteria yms. muuta, sanoo toinen vaan ettei sellaisiin rahoja kannata tuhlata. Tätäkö elämä on siihen asti, kunnes kuolema korjaa pois? No pääsen minä sentään lenkkipolulle, mutta vaihteluakin kaipaisin. Onhan minulla harrastuksia, mutta tuon toisen negatiivinen ja passiivinen olemus saa minut jotenkin vihaiseksi. Ehkä parempi olisi vaan pakata kamat ja muuttaa omilleen, niin helpompaa olisi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sille miehelle että elämässä kuuluu nautiskella asioista, ei se teatteriin yms meno mitään rahan hukkaa ole jos siitä nauttii. Ne yhdessä vietetyt onnelliset hetket on paljon arvokkaampia kuin raha, joten voihan siihen vähän sijoittaa. Juhlapyhän voi myös viettää juhlallisemmin ihan kotonakin, kun vaikka laittaa yhdessä vähän erikoisemman illallisen ja sitten vaikka sauna myöhemmin tms, mistä molemmat nauttivat.
että jos vaikka aloitatte tekemällä jonkin pienen halvemman jutun yhdessä, niin ehkä kumppanisikin huomaa että se on mukavaa ja tuo jotain lisää suhteeseen. Siis tarkoitan sitä että yhdessä kokemisesta kun jää hymy huulille myöhemmäksikin.
Kyseessä on varmaan klassinen tapaus, jossa teillä on vapaa-ajanviettotavoissa täysin erilaiset mieltymykset. Sinun antamat vaihtoehdot eivät yksinkertaisesti kiinnosta miestäsi, ja koska hän pitkän parisuhteen johdosta ottaa sinut jo itsestäänselvyytenä, ei hän myöskään ole valmis pelkästään sinun vuoksesi mihinkään itselleen tylsään paikkaan lähteä. Voi toki luonteeltaankin olla vaan sellainen kotihiiri, jota ei menot kiinnosta.
Toinen vaihtoehto rinnalle toki raskaat työt, jonka jälkeen äijällä ei ole intoa käydä enää missään, vaan mieluummin ottaa lepiä kotisohvalla.
Itse olen innokas ulkonakävijä, niin liikunta kuin muiden harrastusten/tapahtumien suhteen. Olisi hienoa, kun rinnalla olisi samoista asioista kiinnostunut nainen. Paitsi jalkapallo-otteluissa mieluummin käyn miesten kesken. ;)
itse en ole vielä kolmeakymmentä ja jo tuntuu samalta kuin ap:lla. Muut ovat innoissaan neljästä vapaapäivästä mutta itseä se lähinnä ahdistaa, 4 päivää ympärivuorokautista työtä kotona. Mies on aina töissä, 7 päivää viikossa, joten minulle jää vapaapäivinä kaikki siivous, ruoanlaitto, lastenhoitohommat. Arkena pääsee edes töihin pakoon kahdeksaksi ihanaiseksi tunniksi, mutta vapaapäivinä työtaakka on tauoton. Töiden jälkeen mies on niin väsy ettei jaksa tehdä perheen kanssa mitään. Eli niskoilleni jää myös lasten viihdyttäminen. Korkeintaan muutaman kerran vuodessa voidaan käydä visiitillä isovanhemmilla tai perheenä kävelyllä. Matkoilla käydään 1x vuodessa ja sitten loppuvuoden voikin taas vedota siihen, ettei tarvitse perheen kanssa olla, kun "just oltiin matkoilla". Töissä pitää miehen olla melkein 24/7 jotta päästään edes sen yhden kerran johonkin. Vaikka mielummin ottaisin miehen kotiin perheen kanssa olemaan useammin, kuin että se raataa tauotta ja sitten kerran vuodessa päästään perheenä matkalle.
Pikku hiljaa alkaa kiehtoa ajatus yksinhuoltajuudesta, saisin edes joka toisen viikonlopun hengähtää ja siivota rauhassa. Pelottaa jo ajatuskin kesälomasta... mies ei ole koskaan pitänyt muutamaa päivää enempää kesälomaa, mikä tietää itselle taas 4 viikoksi 24 tuntisia kotityövuoroja :((((((