Tätä palstaa, kun on seurannut.
Aviovaimojen kommenteja ja vihaa, kun on seurannut, väkisinkin sympatiseeraa, vaikka omasta elämästä tilanne on kaukana. Olen leski, jonka ei ole tarvis kurkistella kuin leskien suuntaan lähinnä kirkossa ja eläkelläisten tapaamisissa. Ja tietty matkoilla, joita tehdään paljon ja silmät ovat auki.
Lasten perheiden elämää saa toki seurata läheltä, ja toivoa ja rukoillakin.
Tällä palstalla lukee noiden ns kakkosten elämää, puolustelua käyttäytymiselle, uhoamistakin. Minulle on syntynyt kuva, että usein he invalisoituneita. Ensin oman avioeronsa tiimoilta, sitten kakkosena ollemisesta. Eihän kakkosena olo kovin arvostettavaa ole. Jos on nuori ja lapsia, on se lapsillekin häpeä, jos asia lähiympäristössöä paljastuu ja tietty sille ihmiselle itselleen. Ei oikein kelpaa. Kyllä näihin asioihin liittyy oma häpeä ja ns. sosiaalinen häpeä.
Kakkosille, joilla on pieniä lapsia, älkää siirtäkö häpeää lapsillenne. Hyvä itsetunto kehittyy äidin kanssa, häpeä siitä, että äiti seurustelee toisen perheen isän kanssa, joka on tabu. Jos äiti siitä avoimesti lapsille puhuu, heille nauretaan,jos erehtyvät siitä vilpittömästi kavereille kertomaan.
Kakkosnaiselle tulee tietty maine, älkää antako lasten siitä kärsiä. Tätä kokemusta vielä työelämässä olevana, nuoria omiani ja nuoria työtovereita seuranneena.
Vielä se, että eronneita työtovereita seuranneena, toivoisin, että ottaisivat aikalisää, eivätkä alkaisi laukata päättömästi, omien lasten tarpeet unohtaen. Aika vapauteen tulee ja silloin se on parempaa. Antaa ensin sen eronneen miehen hörmytä.
Aviovaimojen kommenteja ja vihaa, kun on seurannut, väkisinkin sympatiseeraa, vaikka omasta elämästä tilanne on kaukana. Olen leski, jonka ei ole tarvis kurkistella kuin leskien suuntaan lähinnä kirkossa ja eläkelläisten tapaamisissa. Ja tietty matkoilla, joita tehdään paljon ja silmät ovat auki.
Lasten perheiden elämää saa toki seurata läheltä, ja toivoa ja rukoillakin.
Tällä palstalla lukee noiden ns kakkosten elämää, puolustelua käyttäytymiselle, uhoamistakin. Minulle on syntynyt kuva, että usein he invalisoituneita. Ensin oman avioeronsa tiimoilta, sitten kakkosena ollemisesta. Eihän kakkosena olo kovin arvostettavaa ole. Jos on nuori ja lapsia, on se lapsillekin häpeä, jos asia lähiympäristössöä paljastuu ja tietty sille ihmiselle itselleen. Ei oikein kelpaa. Kyllä näihin asioihin liittyy oma häpeä ja ns. sosiaalinen häpeä.
Kakkosille, joilla on pieniä lapsia, älkää siirtäkö häpeää lapsillenne. Hyvä itsetunto kehittyy äidin kanssa, häpeä siitä, että äiti seurustelee toisen perheen isän kanssa, joka on tabu. Jos äiti siitä avoimesti lapsille puhuu, heille nauretaan,jos erehtyvät siitä vilpittömästi kavereille kertomaan.
Kakkosnaiselle tulee tietty maine, älkää antako lasten siitä kärsiä. Tätä kokemusta vielä työelämässä olevana, nuoria omiani ja nuoria työtovereita seuranneena.
Vielä se, että eronneita työtovereita seuranneena, toivoisin, että ottaisivat aikalisää, eivätkä alkaisi laukata päättömästi, omien lasten tarpeet unohtaen. Aika vapauteen tulee ja silloin se on parempaa. Antaa ensin sen eronneen miehen hörmytä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
eronnu,miut jätettiin. Tai oikeestaan vaihettiin parempaan. No hyvä oli yhessä ja hyvä on ellää näinkin,koska enhän miee oo yksin kun on lapset tai ainakin puolet. Hörmytä ei oo tarvetta, hoijetaan lapset ensin isoiks.
Olen osaksi eläkkeell'ä, osaksi vapaalla, ja työssä sisaria paljon. Olen ap. Minua aina vain vuosien varrella on säälittänyt lapset, heidän mukautuminen. Isä tai äiti pettää ja siitä se roul on alkaa. Ettekö te yhtään älyä, kun uusi isä tai äiti työntyy perheeseen. Enkä puolusta ollenkkaan naisia, omaa rakasta sukupuolisuuttani, he ovat kaikkein tyhmimpiä. Ja nähnyt olen myös tämän jätetyn toimminnan , pahaa, pahaa.
Hyvä ihme, ajatelkaa lapsia! Nuo , myöskään miesten ihastukset, ne ovat yleensä sellaisia, joilla ei ole älyä niin syvälle.
sitten..?
Mikä saa sinut luulemaan, että äidin kakkosena olo on jotenkin "joka päiväistä leipää" lapsille? Suurimmassa osassa tapauksista on todellakin kyse SALAsuhteesta - eli siitä ei tiedä kuin nämä ao kaksi aikuista. On ankaraa liioittelua visioida, että se vieras ukkomies hiippailisi yh-äidin kodissa vaivihkaa "yökylässä" tai missään muussakaan kylässä niin, että lapset näkevät. Sinkkunaisilla on tietysti tilanne aivan eri, kun heillä on periaatteessa aikaa olla miehen käytettävissä miten itse haluavat ja missä haluavat.Yh-äiti tapaa varattua miestä, kun lapset ovat isänsä luona tai muualla. Eikä ukkomiestä kotiin silloinkaan automaattisesti viedä, vaan tavataan muualla.
Kukaan ei varmaankaan kakkosen asemaa mihinkään tolpan nokkaan nosta - mutta ihmettelen tuota "sosiaalinen häpeä"-termiä... Mistä moista luulet? Äiti on lastensa käytettävissä aina, hänen mahdollinen seurustelunsa varatun miehen kanssa ei näy lasten elämässä eikä siitä myöskään puhuta. Miten sellaisesta aiheutuisi lapsille häpeää, minkä olemassaolosta he eivät tiedä?
Ihmettelen kaiken kaikkiaankin kantaasi kakkosnaisiin... Hyvänen aika, eivät he yksin ole asialla! Eronneet yh:t eivät petä miehiään, varattu mieshän se suurin pettäjä on. Onko sinun mielestäsi jotenkin hyväksyttävämpää se, että eronnut mies alkaa "kuksia ketä kiinni saa" saman tien eron jälkeen ja näitä naikkosia kömpii aamiaispöytään silloin, kun lapset ovat isällään? Sekö ei mielestäsi sekoita lasten päätä, että iskällä oli taas yökylässä uusi täti?
Oletko eronneena erehtynyt ukkomieheen. Silloinhan on kyse sosiaallisesta häpeästä. Jos lapsillesi tarhassa joku toine lapsi sanoo toin äiti on huora.
ku n nusasee yksinhuoltaja äitiä . Miehen nautinto ja vika. NMutta sen sen sosiaalisen häpeän saa kärsiä nainen ja hänen lapsensa , jos se paljastuu. Toisen luokan kansalaisia. Miehen perhe on toinen juttu. Kunniallisia ja menevat eteenpäin ja silleen.
Ai noin teilläpäin? Lapsia asia to-del-la harvoin mitenkään koskettaa - ja mitä pahaa on siinä, että yh-äiti kaipaa seksiseuraa, kun hoitaa sen perhe-elämän häiriintymättä? Ukkomiehen perhe taas... Heh, kunniallisia ja eteenpäin meneviä, ketkä niin? Vaimoa pidetään säälittävänä petturin hyysääjänä ja lapsille nauretaan koulun pihalla, kun niiden iskä käy vieraalla tädillä kylässä. Tämä on kuultu ja nähty - ei koettu.
kerran "loistava" analyysi kirjoittajan persoonasta..! No, en ole erehtynyt ukkomieheen, en eronneena enkä vapaana. En ole edes sinkku, vaan vanhapiika: ympärillä riittävästi varoittavia esimerkkejä siitä, miten käy, kun mies pääsee "liian tutuksi": osa eronneita, osa paskamaisessa liitossa. Jokunen kaiketi onnellinenkin - mutta niin on meissä vapaaehtoisesti yksinolon valinneissakin. Palstalla käyn lukemassa näitä juttuja siksi, että lähipiirissä on esim tämän kaltaisia "keissejä".
Hmm... Siinä vaiheessa, kun tarhan pihalla napero alkaa nimitellä toisen äitiä huoraksi, en minä "tarhatätinä" (sellainen olen) olisi kiinnostunut tämän lapsen "huoraäidistä", vaan sen lapsen vanhempien sielunmaisemasta, joka tämän sanan suustaan päästää! Millaisissa oloissa elää lapsi, joka jo tarhaikäisenä ylipäätään tuntee tuollaisen sanan ja osaa sen ilmoille paukauttaa sopivassa yhteydessä!
Sosiaalisen häpeän sijaan voisi puhua tapojen puutteesta. No, jossei niitä ole itsellä, niin miten niitä voisi olla lapsellakaan. Vahingoniloisina ollaan ronkkimassa toisten asioita, vaikkeivat omatkaan olisi kaksisella tolalla. Loistava esimerkki pienelle ja isommallekin lapselle!
ÄLYÄTKÖ, OIKEA PERHE. ei sille naureta, Nauretaan ,jos narautettu on, nimeennomaan kakkos naisen lapsille, avioliittoperheen lapset painivat eri sarjassa, älyätkö?
OIKEA PERHE? Minusta sellainen, jossa äiti ja isä rakastavat OIKEASTI toisiaan eikä isä käy höyläämässä "naapurin tätejä". Olet todella sinisilmäinen, jos kuvittelet, että pelkkä perheeltä NÄYTTÄMINEN tekee perheen ja saa ihmiset olemaan juoruamatta perheenpään naimareisuista! Kerro kaupunki/kunta, missä noin on, niin tulen heti ensi viikolla kanssasi ihmettelemään.
P.S. Satun muuten olemaan sellaisien lapsien täti, joille koulukaverit ilkkuivat tämän isän käyvän katsomassa "muitakin äitejä".
Kauan on kun tarhassa lapsia hoidettiin. Minulle sattui huono tarha, ja harmittaa vieläkin , että en hakenut perempaa veronmaksajana. Tunnetusti tarhan yksi lastentarhahoitaja oli eronnut ja HUORA. sIINÄ OLI VAIN LUOTETTAVA , ETTÄ LAPSI TULEE HOIDETTUA. Ei olla Kajaanista pohjoiseen vaan juuri...
Kyllä se kakkonenkin oman osansa saa sopasta. Varsinkin kun miehen (ex) kohdalle sattui yh-naikkonen,joka ei tietenkään voinut pitää suutansa kiinni vaan rehenteli suhteillaan mm. työpaikalla.
Kun itse tiedustelin hänen käytökseensä syytä niin kertoi ettei hänen perhettään ole loukattu. Eikä hän ole tehnyt mitään väärää. Oli kuitenkin tietoinen miehen perheestä. Ja halunnut jatkaa kaikesta huolimatta. Mutta nyt on kuitenkin jutut levinneet. Itse pidän huolta etteivät hänen muutkaan suhteensa jää paljastumatta. Sen verran kylmä ihminen on kyseessä ettei muuten opi.
Kakkoseksi näin hän jääkin, koska hän kerää vain pinnoja itselleen. Eikä ymmärrä, että tälläinen käytös kyllä napsahtaa omaan nilkaan ennen pitkää.
juuri kaltaisiesi verenhimoisten hyeenojen "opetuksien" vuoksi sisarentyttärenikin koki, mitä on kasvaa pienestä isoksi melkein yhdessä yössä. Eräänkin koulukaverin äiti oli laukonut näitä "totuuksia" kotona lasten kuullen ja siitä se sitten lähti.
Syytä sinäkin vain sitä typerää ja kylmää kakkosta - aikuisena ihmisenä sinunkin pitäisi YMMÄRTÄÄ oma vastuusi sanomisiesi suhteen, kun on lapsista kyse!
kaukaa haettua alkaa nyt sitten jo puuttua tarhatätienkin persooniin! Kykysi rakentavaan keskusteluun tuli juuri todistettua - ts sen puute. Mielestäsi eronnut nainen on ilmeisesti automaattisesti huono ihminen eikä edes ammatti-ihmisenä ansaitse arvostusta. Miten hänen yksityiselämänsä heijastui muuten hänen työhönsä? Tuskin hän työpaikalla sentään miesten kanssa vehtasi? Vai oliko omien lapsiesi isä kenties tämän viekkaan naikkosen uhreja? Sinulle on näemmä tärkeintä heittää lokaa toisten päälle TÄYSIN seurauksista huolimatta. Hyvää yötä ja pääsiäistä.
Mitää huoran pennnuille ja näiden lorttovaimolle syötetäiteen, lapset tietty lapsia, huorat huoria, jotat montaa tuskaa aiheutta. Kosto eläää1
Ei kenenkään lapsi osaa tarhaikäisenä sanoa, että äitis on huora, jos sitä sanaa ei hänelle kotona opeteta! Joten jotain vastuuta niihin "oikeisiin perheisiin", mitä lapsille opetetaan ja etenkin mistä ja miten heidän kuullen puhutaan.
Olen vastarannankiisken kanssa samaa mieltä. Aikuisten salasuhde on salainen, eikä siitä lapsille kerrota, se pysyy kahden välisenä asiana. Itse olen eronnut ja joskus tuntuu, että huolehdin lapsistani ja heidän hyvinvoinnistaan paremmin kuin "tavallisen perheen" vanhemmat. Lapset eivät juokse iltaisin pitkin kyliä ja hankkiudu vaikeuksiin, olen läsnä heidän elämässään koko ajan. Se mitä teen vapaa-ajallani, ei kuulu heille eikä kenellekään moraalin vartijalle.
Sosiaalisen häpeänkö muka välttää ukkomiehen perhe? Miten ihmeessä? Heitäkö vain säälitään? Onko pettänyt mies sitten kukkuloiden kuningas, uskalsi pettää vaimoaan?
noita olet sinä. Kostatko loppuikäsi sitä, että miehesi sinua petti? Eikö likapyykki pestä aina kotona? Mitä saavutat sillä, että juoruilet asioista, jotka eivä sinulle enää kuulu? Keräät pinnoja ja sääliä itsellesi?
Ole nainen ja unohda menneet. Jatka elämääsi ilman miestäsi. Näytä että olet sen kamalan kakkosen yläpuolella ja lopeta juttujen levitteleminen. Näytä että olet fiksu. Sitähän vaimot aina korostaa, että ovat fiksuja ja parempia kuin kamala kakkonen. Ettepä taidakaan olla.
Lasten sotkeminen tuollaisiin asioihin on mielestäni anteeksiantamaton teko. Lapsille ei kuulu aikuisten asiat ja tämä pitäisi jokaisen aikuisen ymmärtää. Ulkopuoliset pitäkööt suunsa kiinni toisten asioista lasten ollessa paikalla.
Minä en niitä juttuja ole enkä levitä vaan tämä kakkonen niitä on kehuskellut. Tämä "kosto" tapahtuu kyllä ihan ilman julkisuutta.
Et siis levittele juttuja vaikka pidät huolen ettei muutkaan jutut jää kaikilta kuulematta. Mitenkähän meinasit salaisen koston toteuttaa ja mitä siitä saat? Pahaa ei pidä kostaa pahalla. Tyhmähän sinä olet, kun vanhoja asioita kaivelet ja pidät yllä. Jos miehesi petti ja jätti, niin mitä sitten? Lopun ikääsikö meinaat katkeruuden suossa rämpiä ja kerätä sääliä muilta ihmisiltä? Kyllä nainen on näköjään naiselle susi. Sekö sinua kaivelee, että menetit statuksesi miehesi uskottomuuden paljastuttua? Se ettet riittänyt hänelle?
Jossain viestissä joku kirjoitti, että kakkosnainen saa häpeän päälleen ja sen ukkomiehen perhe jatkaa kunniallista elämää eteenpäin. Eikös se niin mennytkään???
En ole kirjoittanut mitään kunniallisesta eteenpäin menemisestä. Tämä kakkonen itse on siitä pitänyt huolta, että perheeni on saatettu naurunalaiseksi. Ja minä miehen matkaan laitoin hän ei olisi millään halunnut lähteä perheensä luota.
Tämä kakkonen itse on kehuskellut harrastavansa ukkomiehiä. Eikä haluakkaan miestä itselleen. Tarkoitan "kostolla", että hänen seuravaan "hoidon" puolisolle tulen kertomaan tästä suhteesta. En todellakaan aio tehdä sitä julkisesti enkä aio saada itselleni siitä mitään tunnontuskia. Minun perheeni on tuhottu ilman, että minulta on siihen mitään "lupaa" kysytyy. Tälläinen käytös ei jää tähän. Mutta hiljaa hyvä tulee. Hätäillen ei kannata rynnätä mihinkään.
Miettiköön äiti, mitä lapsilleen tekee, jos varattujen kanssa vehtaa. Jutut kyllä kulkee lasten korviin ja saavt hävetä äitinsä puolesta ja tuntea alemmuutta koko ikänsä. Miesten uskottomuus ei leimaa lapsia samassa määrin, jos ollenkaan.
sitten laittaa pahan kiertämään. Ihanko vahdit tietoisesti tätä naista, että saat selville, milloin uusi hoito on kuvioissa? Toivon totisesti, että sinut viestinviejänä ammutaan. Ei toisten suhteet kuulu sinulle mitenkään. Ny kun olet miehestäsi eronnut, niin jätähän se toinen nainen ja toisten ihmisten perheet rauhaan. Etsi apua itsellesi.
kuin ihmetellä ihmisten typeryyden määrää! Sinäkin vain toteat, että miehen uskottomuus ei leimaa lapsia samassa määrin kuin naisen... Tiedätkö, mistä johtuu, että näin on? Siksi, että valitettavan moni ajattelee tavallasi! Miksi ukkomiehen uskottomuus on vähäpätöisempi juttu kuin se, että yh-äitillä on suhde ukkomiehen kanssa? Selittäkää joku tyhmälle, miksi näin on?!
Vaikka en osallisena olekaan missään uskottomuuskuviossa - en ole ollut, enkä toivottavasti tule olemaankaan - niin silti jurppii nämä ennakkoasenteet. Kaikki vastuu on tuolla varattuun mieheen haksahtaneella yh:lla, joka on periaatteessa vapaa tekemään mitä vaan - toisin kuin ukkomies, joka pettää niin vaimoaan kuin lapsiaankin vehtaamalla "vieraan tädin" kanssa. Vieraat ihmiset mässäilevät näillä tarinoilla ja puhuvat lastensa aikana asioista, jotka eivät lasten korville sovi - sekö on vastuullisen aikuisen käytöstä?! Ai niin, mutta vikahan oli siinä syntisessä yh-äidissä, niinhän..?
kuitenkin paljastaa itsesi. Vai mitä vaahtoat...Ei kakkoseksi ryhtynyttä yh.äitiä kiinnosta edes omien mukuloiden tilanne...
näitä ketjuja, joissa nimitellään toinen toistaan muka ”sivistyneesti”. Olen pahoillani mutta sinä ilmeisesti kannatat nimittelyä ja haukkumista kovinkin hyvänä asiana?
”… että usein he invalisoituneita…” Kuinka he ovat invalidisoituneita? Jos tarkoitat että he ovat haavoittuneet ja kasvattaneet itselleen vähän kovemman kuoren, niin eivätkö he ole silloin muuttuneet ”muiden” kaltaisiksi? Eikö sellainen ihminen, joka hakee itselleen salaseuraa, ole yhtä kovettunut? Eivätkö he myös jätä jälkeensä yhtä invalidisoituneita ihmisiä? Ikävä kyllä moni kovettaa itsensä vastoinkäymisten jälkeen, vain jaksaakseen eteenpäin.
Mutta, mitä minä tiedän, ei kaikkien kakkosten takana ole välttämättä mitään ongelmia. Etenkin kun suhde perustuu sen varatun valheisiin. Toisen naisen roolissa on myös niin monenlaisia ihmisiä, että ettei heillä ole mitään yhteistä. Tiedän piinkovia bisnesnaisia joille tuollainen suhde on ihan ok. Moni eläkkeellä oleva leski etenkin harrastaa näitä, (onko yllätys?) johtuen yksinkertaisesti siitä että oman ikäluokan miehiä ei ole vapaana kovin paljoa. Ukkomies on heille vaivatonta seuraa.
”… näihin asioihin liittyy oma häpeä ja ns. sosiaalinen häpeä…” Nämä ovat kovasti kiinni siitä, millaisessa ympäristössä asuu. Isossa kaupungissa tuskin tuota vaaraa on, pienillä paikkakunnilla tilanteet vaihtelevat, riippuen siitä millaisia yhteisöjä siellä on. Pahin lienee tilanne siellä missä on näitä uskovien ”kasaantumia”. Samoin se yhteiskuntaluokka, mikä pitää mitäkin häpeänä, yksille se on köyhyys, joillekin alhainen koulutustaso, lihavuus, eronneisuus, yksihuoltajuus, sairaudet jne.
Niin, mitä arvostetaan noin ylipäätään? Tämän päivän arvot ovat kovia, kuten olet tälläkin palstalla saanut lukea. Etenkin jos ajattelet niitä miehiä, jotka pettävät puolisoaan ja osa vieläpä käyttää hyväkseen näitä ”invalidisoituneita” naisia. Haavoittuneen tunteita on niin helppo manipuloida.
Yhteisö pyrkii hylkimään yksilöä, joka ei alistu ryhmän paineeseen. Tällä ”häpeällä” yksilöä painostetaan muuttumaan heidän kaltaisekseen, ellei sopeudu hänet suljetaan yhteisöstä ulos. Se toimii kyllä hyvässä mutta toimii pahassakin. Kiusaaminen lienee yksi tunnettu muoto. Se joka sallii haukkumisen ja nimittelyn, sallii myös kiusaamisen.
Itse olen sitä mieltä, että ivaaminen ja nimittely ovat väärin. Se kertoo sen nimittelijän omasta sielunmaisemasta. Alentuneesta itsetunnosta, itseään arvostaa vain polkemalla muita itseään alemmaksi. Kun kuulee lasten suusta tuota huoraksi ja homoksi haukkumista jo n. 10 vuotialta, ja he haukkuvat toisiaan, koen myötähäpeää heidän vanhempiensa takia. Nämä nimitykset ovat menettäneet sen merkityksen mikä niillä aiemmin on ollut. Huora tai homo tarkoittaa vain ihmistä, josta ei itse tykkää.
Häpeää on oikeaa ja väärää. Se että häpeää sitä että on tehnyt väärin, on hyvää häpeää. Siitä tulee anteeksi pyyntö ja anteeksi anto. Se että laittaa toisen häpeämään ja pitää yllä jatkuvan häpeän ”moraalia” on väärää häpeää. Se tuottaa vihaa, katkeruutta ja jatkuvaa koston kierrettä.
Sinun tekstejäsi on mukavaa lukea. Et koskaan heitä sitä ensimmäistä kiveä ja tuomitse muita. Kiitos taas kerran.
Itselläni on aina ollut vaikeuksia sopeutua elämään ja olemaan sen mukaan, mikä on yleisesti hyväksyttävää. Tehdä asiat juuri niinkuin kaikki muutkin tekee, ettei vaan kukaan joutuisi kärsimään häpeää puolestani ja takiani. Aikani yritin pitkässä liitossa, se oli todella näyttelemistä "oikeassa perheessä". Lapsiani toki rakastin ja rakastan vieläkin, ex-miestäni en. Lienenkö koskaan rakastanutkaan? Ero tuli aikanaan ja nyt monen vuoden jälkeen elän itseni näköistä elämää. En ajattele, mitä muut minusta ajattelevat, kunhan vaan lapsilla ja itsellä on hyvä olla. Olen siis se invalidisoitunut, paha eronnut nainen. Varmasti juuri sellainen joita ap-kirjoittaja vihaa. Mutta ihminen kuitenkin. Erehtyväinen ja monessa liemessä keitetty. En koskaan heitä ensimmäistä kiveä ja tuomitse ketään. Kovasti säälin ap-kirjoittajan kaltaista ihmistä, tuomitsevaa, jumalaa leikkivää. Oma itsetunto ei taida hänellä olla kovinkaan hyvä?
Koko ketju!