Pelkään

Olen 21vuotias. Huomasin että kuukautiseni ovat pahasti myöhässä ja nyt pelkään olevani raskaana, tai 80% varmuudella voin sanoa että olen. Avopuolisoni (20v.) kanssa en ole vielä puhunut asiasta, en halua huolestuttaa häntä turhaan jos menkat ovatkin vain tressin takia myöhässä. Menen kyllä ostamaan heti huomenna raskaustestin! Taloudellinen tilanteemme on melko huono, mieheni jäi työttömäksi, itselläni on vielä koulut kesken (valmistus kylläkin nyt keväällä). Asumme pienellä paikkakunnalla ja täältä on vaikea saada oman alan töitä (koskien puolisoani). Itselläni on jo koulun jälkeen työpaikka tiedossa, teen myös nyt koulun ohella siellä iltaisin ja v.loppusin töitä.

Ongelmani on se, pelkään ettei puolisoni ole valmis isäksi. Itse olisin valmis sitoutumaan, ottamaan vastuun lapsen kasvatuksesta, perheestä yms. Pelkään että puolisoni sanoo jyrkän EI:n tälle asialle. Aborttia en todellakaan tahdo tehdä, kasvatan mielummin vaikka yksin tämän lapsen jos niin huonoksi menee asiat. Pyydänkin apua, miten kertoa asian hänelle hienotunteisesti? Mitä mieltä ovat muut meidän ikäiset nuoret? Mikä neuvoksi jos hän sanoo jyrkän EI:n...? Onko kellään kokemuksia?

Kiitos vastauksista jo etukäteen!

ps. olemme puhuneet aikasemmin lapsien hankinnasta, mutta puolisoni on silloin ollut sitä mieltä ettei vielä, on niin nuori, on vielä aikaa jne..
4267
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Jos olet valintasi tehnyt niin sitten muiden on vain elettävä ratkaisusi mukaan...
Kerro miehellesi ajoissa, jotta hän voi tehdä päätöksensä että haluaako jatkaa kanssasi vai jättääkö sinut yksin lapsen kanssa.
Ehkä hän tarvitsee aikaa miettimiseen ja sopeutuakseen tilanteeseen, sillä onhan kyse suuresta elämänmuutoksesta, jonka vaikutukset kestää koko loppuelämän!
Sinä kyllä pärjäät vaikka yksin lapsen kanssa. Raskastahan se on, mutta et ole yksin. Neuvolasta saat apua lapsen kanssa pärjäämiseen ja sossusta tukea elämiseen ja asunnonhankintaan. Ja jos opiskelusi ovat loppusuoralla niin mikäs sen parempi. Työelämässä tilanteet vaihtelevat suhdanteiden mukaan ja parin vuoden kuluttua työtilannekin voi olla taas parempi. Tsemppiä sinulle ja onnea tulevaisuudelle!

Äänestä
  • "Jos olet valintasi tehnyt niin sitten muiden on vain elettävä ratkaisusi mukaan..."

    Niin. Kun nainen on ratkaisunsa tehnyt niin muiden (miehen) on elettävä vain sen mukaan, olipa kyse raskauksista ja kaikesta muustakin.

    Olette te rasittavia paskoja. Ja sitten ihmettelette että miksei mies haluaisi hankkia kanssanne lapsia ja asettua aloilleen jopa noin nuorena?

    Eiköhän kuvittelisi järkevän ihmisen ja naisenkin ymmärtävän että eiköhän mahdollisen tulevan lapsen isälläkin tulisi olla sanottavaa asiaan.

    Ymmärrän kyllä jos ei tahdo tehdä aborttia tai että päätyy lopulta pitämään lapsen, mutta se että tekee päätöksensä ilman miestä, keskustelematta tämän kanssa on keskenkasvuisen tytön jorinaa josta äidiksi ei ole nyt eikä tulevaisuudessa.

    Ihmekään kun maa täynnä yksinhuoltajia ja yksin olevia lapsia kun "hannatädit" jakavat perheneuvolan neuvoja.

    Feminismin hedelmiä. Aah, ihanaa onnea lapsille ja naisille. Miehet ja isät ovat vain sperman luovuttajia ja orgasmin aiheuttajia.

    Äänestä

Keskustelehan nyt asiasta miehen kanssa. Mieti myös ratkaisuasi uudestaan. Se tulee olemaan jokaiseen suuntaan vaikea. Valitettavasti osa abortin tekevistä/lapsen pitävistä kuvittelee sen olevan helppo.

Ei siinä mitään syyllistämistä tarvita. Yhdessä te tulitte raskaaksi.

Sinun tulee myös kysyä itseltäsi että rakastatko miestäsi?

Käyhän ostamassa raskaustesti ja varmista asia. Sen jälkeen asia jos niikseen tulee on kerrottava miehelle.
Jos raskaustesti osoittaa negatiivista niin joka tapauksessa keskustele miehesi kanssa asiasta ja kerro se että seuraavan kerran osaat olla viisaampi.

Äänestä

mitä ehkäisymenetelmää käytitte poikaystäväsi kanssa?

ei tuollaista asiaa voi kertoa mitenkään hienotunteisesti. se kannattaa sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi, esim. kulta, olen raskaana.
toivottavasti sinulla on hyvät välit vanhempiisi paljon sisaruksia/sukulaisia, jotka olisivat valmiita auttamaan sinua lapsenkasvatuksessa. rehellisesti aniharvasta 20-vuotiaasta miehestä on isäksi.

poikaystäväsi saattaa sinun mieliksesi yrittää leikkiä perhettä, vaikkei ole siihen läheskään valmis. näin tehdessä hän tulee todennäköisesti myöhemmin tuntea vihaa/katkeruutta, koska kahlitsit hänet näin nuorena. syy ei tietenkään ole pelkästään sinun, mutta silti stressi, unettomuus, lapsen 24/7 hoitaminen, rahan puute ja itsenäisyyden menettäminen tulee luultavasti ajamaan teidät pahoihin riitoihin.

tai sitten poikaystäväsi saattaa sanoa hyvästi, eikä olla enää missään tekemisissä kanssasi. olet 21, parhaimmassa iässäsi ja täysin pallo jalassa lapseesi. et voi opiskella, et voi matkustella/käydä töissä/viettää aikaa kavereittesi kanssa, kun siltä tuntuu. lisäksi sinun on vaikea löytää uutta seurustelukumppania, koska sinulla on jo lapsi toisen miehen kanssa.

jos siis todella olet valmis ottamaan tuon vastuun, sinun kannattaa miettiä tarkkaan lapsen saannin seurauksia, että osaisit edes pikkuisen varautua tulevaan. kenties parasta mitä voi tapahtua on, että jatkaisitte seurustelua poikaystäväsi kanssa, ja sinä ottaisit täyden vastuun lapsesta. poikaystäväsi auttaisi aina välillä, kun häntä huvittaa. näin hän saattaisi jopa nauttia isyydestä hieman. jos poikaystäväsi olisi sinua 10-vuotta vanhempi, antaisin eri ohjeet, koska mies olisi luultavasti kypsempi ja kykenevämpi isäksi, ja pystyisi jopa sponsata hieman lapsen kuluissa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nainen_hädässä kirjoitti:

Olen 21vuotias. Huomasin että kuukautiseni ovat pahasti myöhässä ja nyt pelkään olevani raskaana, tai 80% varmuudella voin sanoa että olen. Avopuolisoni (20v.) kanssa en ole vielä puhunut asiasta, en halua huolestuttaa häntä turhaan jos menkat ovatkin vain tressin takia myöhässä. Menen kyllä ostamaan heti huomenna raskaustestin! Taloudellinen tilanteemme on melko huono, mieheni jäi työttömäksi, itselläni on vielä koulut kesken (valmistus kylläkin nyt keväällä). Asumme pienellä paikkakunnalla ja täältä on vaikea saada oman alan töitä (koskien puolisoani). Itselläni on jo koulun jälkeen työpaikka tiedossa, teen myös nyt koulun ohella siellä iltaisin ja v.loppusin töitä.

Ongelmani on se, pelkään ettei puolisoni ole valmis isäksi. Itse olisin valmis sitoutumaan, ottamaan vastuun lapsen kasvatuksesta, perheestä yms. Pelkään että puolisoni sanoo jyrkän EI:n tälle asialle. Aborttia en todellakaan tahdo tehdä, kasvatan mielummin vaikka yksin tämän lapsen jos niin huonoksi menee asiat. Pyydänkin apua, miten kertoa asian hänelle hienotunteisesti? Mitä mieltä ovat muut meidän ikäiset nuoret? Mikä neuvoksi jos hän sanoo jyrkän EI:n...? Onko kellään kokemuksia?

Kiitos vastauksista jo etukäteen!

ps. olemme puhuneet aikasemmin lapsien hankinnasta, mutta puolisoni on silloin ollut sitä mieltä ettei vielä, on niin nuori, on vielä aikaa jne..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu