aiemmin ilmestynyttä novellia syytettiin minun tekemäkseni. Suivaannuin väitteistä todella, ja näytän millainen on Kipsiksen nainen. Olkaa hyvä.
Rasittava kuumuus oli hieman hellittänyt ja kärvenneet havunneulaset löyhkäsivät ilmassa. Nainen katseli raukeasti pallogrilliä ja oikaisi itsensä makuullee, sillä hän ei jaksanut nojata enää edes mäntyyn. Päätään sammalkönttiin nojaten nainen seurasi katseellaan miestä, joka rämpi viereisellä suolla.
Oli merkillepantavaa, että nainen ei ollut täältä kotoisin. Oikeastaan hän ei ollut juuri mistään kotoisin. Hiukset vivahtivat kotivärjärinpunaiseen ja hänen yllään oli muodikas olkaimeton toppi. Ei ollut kyse puhdasverisestä itärajan naisesta, mutta olivatpa ajat muuttunet niin monin tavoin muutoinkin. (Niin siis misä muuttuneet ja mihin se ajan muuttuminen nyt liittyy, no sitä voimme ihmetellä itse kukin.) Vaatetus
viittasi liehuvine helmoineen vielä kauemmaksi itään ja vyötteet pitkin vartaloa vähintäänkin eri verkkopelien kenttiin. Häh?
Nainen torkahti auringossa ja poltti kasvonsa. Miehen selvittyä suosta nainen kuitenkin otti vieressään olevan lahon karahkan käteensä ja pohdiskeli, minkämoinen mossahdus lyönnistä kuuluu. Sillä samaisella hetkellä kun mies oli toteamassa jotakin grillihiilistä, häneen osui tuhannen päreeksi hajoava laho puunkappale. Nainen oli uittanut karahkaa lätäkössä, jotta se säilyisi kosteana. Mies sanoi perkele.
Tajuttuaan tapahtuneen todeksi (TÄHÄN EI TULE PILKKUA! KIPSIS ON TÄLLAISISTA TYYLIRIKOISTA HYVINHYVIN VIHAINEN) mies riuhtoi selkäreppunsa esiin ja kaivoi sieltä kommunikaattorin. Hän ymmärsi kuitenkin lopulta sen näytössä liukuvan vain katkeamaton nollien ja ykkösten sarjan tekipä hän mitä tahansa.
No niin.
Eihän tässä nyt ollut mitään järkeä. Syyttäkää ensi kerralla jotakin toista niin ei tarvitse yötä vasten ryhtyä kirjailemaan,
terveisin Kipsis
Rasittava kuumuus oli hieman hellittänyt ja kärvenneet havunneulaset löyhkäsivät ilmassa. Nainen katseli raukeasti pallogrilliä ja oikaisi itsensä makuullee, sillä hän ei jaksanut nojata enää edes mäntyyn. Päätään sammalkönttiin nojaten nainen seurasi katseellaan miestä, joka rämpi viereisellä suolla.
Oli merkillepantavaa, että nainen ei ollut täältä kotoisin. Oikeastaan hän ei ollut juuri mistään kotoisin. Hiukset vivahtivat kotivärjärinpunaiseen ja hänen yllään oli muodikas olkaimeton toppi. Ei ollut kyse puhdasverisestä itärajan naisesta, mutta olivatpa ajat muuttunet niin monin tavoin muutoinkin. (Niin siis misä muuttuneet ja mihin se ajan muuttuminen nyt liittyy, no sitä voimme ihmetellä itse kukin.) Vaatetus
viittasi liehuvine helmoineen vielä kauemmaksi itään ja vyötteet pitkin vartaloa vähintäänkin eri verkkopelien kenttiin. Häh?
Nainen torkahti auringossa ja poltti kasvonsa. Miehen selvittyä suosta nainen kuitenkin otti vieressään olevan lahon karahkan käteensä ja pohdiskeli, minkämoinen mossahdus lyönnistä kuuluu. Sillä samaisella hetkellä kun mies oli toteamassa jotakin grillihiilistä, häneen osui tuhannen päreeksi hajoava laho puunkappale. Nainen oli uittanut karahkaa lätäkössä, jotta se säilyisi kosteana. Mies sanoi perkele.
Tajuttuaan tapahtuneen todeksi (TÄHÄN EI TULE PILKKUA! KIPSIS ON TÄLLAISISTA TYYLIRIKOISTA HYVINHYVIN VIHAINEN) mies riuhtoi selkäreppunsa esiin ja kaivoi sieltä kommunikaattorin. Hän ymmärsi kuitenkin lopulta sen näytössä liukuvan vain katkeamaton nollien ja ykkösten sarjan tekipä hän mitä tahansa.
No niin.
Eihän tässä nyt ollut mitään järkeä. Syyttäkää ensi kerralla jotakin toista niin ei tarvitse yötä vasten ryhtyä kirjailemaan,
terveisin Kipsis
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.