Olemme olleet 7 vuotta yhdessä, kuusi aviossa. Onnellisten neljän vuoden jälkeen alkoi hiljalleen alamäki. Syyttelyä, kiukuttelua, suuttumista omituisen tyhjänpäiväisistä asioista.
Upea seksielämä on painunut miinuksen puolelle. Olen jatkuvassa puutteessa samaan aikaan kun mieheni runkkaa selän takana.
Olen niin yksin, jätetty ja surullinen, etten edes osaa oikein kirjoittaa.
Haluaisin kaiken ennalleen, mieheni sitävastoin haluaa lomat, vapaa-ajan ja arjet olla mahdollisimman vähän kanssani.
Tunnen itseni petetyksi, jätetyksi, turhautuneeksi, yksinäiseksi ja kiukkuiseksi. Tämän ei pitänyt mennä näin. Olen mielestäni ollut hyvä, omistautuva, uskollinen, kiltti ja kaunis vaimo. Olisin ansainnut parempaa kohtelua.
Upea seksielämä on painunut miinuksen puolelle. Olen jatkuvassa puutteessa samaan aikaan kun mieheni runkkaa selän takana.
Olen niin yksin, jätetty ja surullinen, etten edes osaa oikein kirjoittaa.
Haluaisin kaiken ennalleen, mieheni sitävastoin haluaa lomat, vapaa-ajan ja arjet olla mahdollisimman vähän kanssani.
Tunnen itseni petetyksi, jätetyksi, turhautuneeksi, yksinäiseksi ja kiukkuiseksi. Tämän ei pitänyt mennä näin. Olen mielestäni ollut hyvä, omistautuva, uskollinen, kiltti ja kaunis vaimo. Olisin ansainnut parempaa kohtelua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun sinä olit onnellinen hän oli onneton mutta peitti sen sinulta. Enää hän ei jaksa yrittää miellyttää.
Näin se kai menee monissa liitoissa: toinen pitää toisen onnellisena teeskentelemällä. Jos kukaan ei teeskentelisi, asuttaisiin kaikki yksinämme.
Ymmärrän, että olet katkera siitä, että sinut on petetty. Sinua ei varmaan myöskään lohduta, että miehesi oli onneton jo aikaisemmin.
Ehkä se joisssakin tapauksissa menee kuten kerrot mutta ei tässä. Olimme superonnellisesti rakastuneita, meistä molemmat.
Ehkä meillä kyse on niin monien pienten asioiden summasta, vuosien varsilta. En itsekään ole maailman helpoin ihminen joskin tiedän olevani kiltti ja hyväätarkoittava. Se ei valitettavasti aina laisinkaan tarkoita että sellaisen kanssa on helppo olla, ehkäpä jopa päinvastoin?
Pahimmat paineet ovat koituneet törmäyskursseista ex puolisoiden vaikutuksesta, heidän kanssa sekä uusioperheenjäsenten erinäisissä sopeutumisvaikeuksissa käytännön tasolla.
"En itsekään ole maailman helpoin ihminen joskin tiedän olevani kiltti ja hyväätarkoittava"...
Sisso, rouvaseni... me kaikki, miehesi mukaanlukien olemme kilttejä ja hyvää tarkoittavia! Joten taustalla oleva kiltteys ei auta silloin, jos ei ole maailman helpoin ihminen.
Se, että itsekin tajuat jollain tasolla olevasi aktiivinen osallistuja vaikeuksiin, kertoo että tuo "maailman helpoin ihminen" voi tarkoittaa aika vaikeita ristiriitoja persoonansa suhteen.
Justiinsa pienten asioiden summasta kertyy iso asia samaan tapaan kuin "mistä näitä lantteja oikein tulee" tai säästäväisellä karttuu tilille rahaa vuosien varrella. Samalla tavoin pienet tölväykset, naputtamiset ja leuan louskutukset kerryttävät omaa saldoaan avioliitoon miinustilille. Lopulta onkin se ISO miinus enää jäljellä.
Joten ei muuta kuin peilin eteen miettimään... molemmat omalla tahollaan. Ex-puolisoiden syytteleminen on älyttömintä. Jos yhdessä olette vahvoja rakkaudessanne, niin minkäpä exät sille mahtavat. Eivät niin mitään!
John Gray, miehet ovat marsista, naiset venuksesta-kirjasta olis varmasti apua teille, vaikka vain sinä lukisit kirjan ja ottaisit neuvot käytäntöön, vaikutus tulee näkymään myös toisessa! Meille siitä kirjasta on ollut suuri apu, ollaan oltu muutama vuosi kauemman yhdessä kun te. Voimia!!!
Aloittajan viesti oli kuin minun kirjoittamani, ymmärrän sinua täydellisesti. Se että mies alkaa kiukutella ja syytellä ja kääntää selkänsä ei ole sinun eikä minun vika vaan vika on teilläkin ehkä ihan vain miehen omassa itsessä, siinä miten hän elämään ja sen hänen kanssaan jakaviin suhtautuu. Tiedätkö millainen hänen suhteensa oli entiseen puolisoonsa tai äitiinsä? Se voi auttaa sinua ymmärtämään häntä mutta toivottavasti ei jaksamaan eikä sietämään yhtä kauan kuin minä, joka odotin ja toivoin parempaa takertuen entisiin hyviin muistoihin, kunnes tajusin etten voi olla naimisissa haamun kanssa.
että tänään selkiytyi asioita.
Isot päivälliset Paljon puhetta, hyvää ruokaa ja armasta mieltä. Sitten joku mainitsee nimen, josta minä mielleyhteyden. Herraseni huokaa isoon ääneen ja kaiholla. "Hän (henkilö jonka nimi mainittiin) on niiiiiin KAUNIS" Jotenkin vihdoin kaikki selvisi päässäni. Kaikki vähättelyt, arvostelut, ohikatsomiset, ei-minään-pitämiset.
Mies höläytti olevansa ihastunut toiseen. Työkaveriin, jonka kanssa on matkustellut vuosikaudet. Joka on paljon nuorempi kuin minä. Ei minulla ole mahdollisuuksia kilpailla. Enkä sihen ryhdy.
Mies on kanssani vain siksi, että sitoi omaisuutensa yhteiseen tulevaisuuteen. Omaisuus, jota nyt on olosuhteista johtuen hyvin hankala jakaa ilman että hän jää häviölle. Heh. Kaikki nämä huonot ajat olen kuvitellut että se menee ohitse. Ei se mene. Minä olen ohitse hänen elämässä.