Tutustuin mieheeni lukioaikana. Hän oli luokallani. Hän oli tullut toiselta yläasteelta lukion venäjän kielen kurssin vuoksi. Hän harrasti urheilua ja oli hyvä koulussa. Me molemmat olimme.
Lukion jälkeen pyrimme molemmat yliopistoon Tampereelle. Mieheni pyrki lukemaan englantia, minä psykologiaa. Hain myös sosiaalipsykologiaan, koska psykologiaan oli vaikea päästä. Pääsimme molemmat sisään, mieheni kieli- ja käännöstieteiden laitokselle pääaineenaan englantilainen filologia. Minä sosiaalipsykologiaan, psykologia jäi pisteen päähän.
Saimme TOASin opiskelija-asunnon, 58 m2 kaksion Rauhaniemestä. Asunto oli seitsemännessä kerroksessa. Se tuntui käsittämättömältä. Se, että saimme heti asunnon, oman pesän, jossa saimme olla kahdestaan, aivan rauhassa. Olin luullut, että opiskelija-asuntoja oli lähes mahdoton saada. Ehkä jonkun soluasunnos sai, tai sai jos oli lapsi.
Muistan selvästi sen. Olimme käyneet hakemassa avaimen TOASin asuntotoimistolta. Laitoimme avaimen lukkoon ja ovi aukeni. Jätimme kengät eteiseen ja menimme asuntoon. Asunto oli hyvin valoisa. Kävelimme ikkunoiden äärelle. Katselimme ikkunoista, sieltä oli näkymä Näsijärvelle. Sinä painauduit minuun kiinni. Sinulla seisoi.
Mikä taivaallinen paikka rakastella. Verrattuna siihen, mitä se oli ollut, kun olimme olleet toistemme kotona. Jatkuvaa pelkäämistä, että joku kuulee. Eikä voinut käydä pesulla. Täällä oli oma suihku, lukko ovessa. Pesuhuoneessa oli pesukoneen paikka. Makuuhuoneessa korkeat kaapit. Oli varastokoppi ja kellarikoppi. Alakerrassa oli sauna.
Olin ollut vuoden töissä, kun meille syntyi lapsi. Jäin kotia. Sinä olit alkanut tekemään väitöskirjaa, olit laitoksella töissä. Ne on niitä aikoja, kun se alkoi. Tulit töistä. Laskit laukun eteiseen ja menit heti jääkaapille. Otit oluen ja menit istumaan tuoliisi. Se oli hetki, jolloin rentouduit, olit onnellinen.
Tule syömään, ruoka on valmista, sanoin.
Kiitos, tuun ihan just, sanoit.
Mutta et sinä tullut ihan just. Tai tulit alkuun, otit oluen mukaan ruokapöytään. Joit sitä kun minä ja lapsi joimme maitoa. Myöhemmin istuit vain siinä. Minä ja lapsi söimme. Et puhunut mitään, saatoit katsoa televisiota. Myöhemmin illalla nostelit kattilan kansia, teit annoksen pienelle lautaselle.
Viikonloppuna teit ruokaa kotona. Se alkoi oluen sihauksella, ei ollut kuin hieman yli puolipäivän. Ruuan kanssa joit jo toista tai kolmatta.
Lähikaupasta alkoi pulloralli. Olutta oli joka kerta ostoskärryssä, välillä sitä käytiin erikseen hakemassa marketista isompi paketti. Molemmat meni kassalle erikseen oluterä kärryn pohjalla. Sinä nostelit niitä sitten autoon ja kannoit vaatehuoneen lattialle. Autotalliin kertyi muovikasseittain tyhjiä pulloja. Jonain aamuna veit niitä pois, puhumattomana, käsissäsi oli tärinää ja kasvot olivat velton ja kärsivän näköiset.
Töistätulo olut vaihtui sitten viskipaukkuun. Kerroit minulle viskeistä, kuinka harrastit niitä.
Aina oli joku syy ottaa. Töissä oltiin saatu valmiiksi jotain tärkeää. Tai alkoi viikonloppu, tai oli viikonloppu. Alkoi loma.
Koetit pitää huolta kunnostasi. Kävit lenkillä ja sitten olut. Jouluna kävit hiihtämässä, lähdit jo riisipuuron jälkeen. Kun tulit, menit saunaan oluen kanssa. Aloit sitten tehdä ruokaa ja olit aukaissut viinipullon. Ruualla otit ruokaryypyn, olutta, sitten sherryä ja illalla jotain muuta. Kun pukki tuli, istuit tuolissasi, hiljaisena, riittävästi saaneena. Menit nukkumaan. Jäimme lapsen kanssa alakertaan. Niin kävi jokaisena jouluna. Lapsi ei muista muuta isää.
Luulimme kai onnistuneemme peittämään kaiken naapureilta. Mutta onhan heidän täytynyt nähdä se pullojen paljous ja oluen rahtaaminen. Yhtenä iltana sinulla meni yli. Lähdit etsimään jotain autotallista. Olit humalassa, kävely jo huojahtelevaa ja puhe sammalsi. Naapurit tulivat autolla pihaan, olivat jutelleet sinun kanssasi. Kyllä minua hävetti.
Koko kesän vietit terassilla. Istuit siinä auringon paistaessa ja pilviselläkin päällä villapaita päällä. Olut aina vieressäsi. Katselit siinä, maailmaa, sen mitä siitä näki. Jotain aivoituksia kävit läpi pääsi sisällä. Niiden sisältö jäi muille tuntemattomaksi. Tuskin kuitenkaan viskin makua siinä analysoit.
Olit ilman alkoholia puoli vuotta. Jouluna se alkoi taas. Olin niin pettynyt. Koko syksyn olit vienyt lapsia harjoituksiin. Olit ollut ajokunnossa. Haimatulehdus uusi, parikin kertaa. Sinulle tuli kysta, joka tulehtui ja jota piti hoitaa. Vatsastasi törrötti letkuja. Pääsit lopulta sairaalasta.
Teillä tapahtui töissä muutoksia. Virkasi oli muutettu määräaikaiseksi ja se tuli uudelleen hakuun. Sinua ei valittu. Jäit työttömäksi. Työttömyyspäivärahan maksun jälkeen elimme minun palkallani. Kinusit minulta rahaa juomiin. Minun piti tuoda sinulle olutta. Ajattelin eroavani sinusta, mutta lapsen murrosiän vuoksi en halunnut tehdä sitä vielä. Nyt odotan, että lapsi kasvaisi hieman vanhemmaksi ja lähtisi opiskelemaan.
Lukion jälkeen pyrimme molemmat yliopistoon Tampereelle. Mieheni pyrki lukemaan englantia, minä psykologiaa. Hain myös sosiaalipsykologiaan, koska psykologiaan oli vaikea päästä. Pääsimme molemmat sisään, mieheni kieli- ja käännöstieteiden laitokselle pääaineenaan englantilainen filologia. Minä sosiaalipsykologiaan, psykologia jäi pisteen päähän.
Saimme TOASin opiskelija-asunnon, 58 m2 kaksion Rauhaniemestä. Asunto oli seitsemännessä kerroksessa. Se tuntui käsittämättömältä. Se, että saimme heti asunnon, oman pesän, jossa saimme olla kahdestaan, aivan rauhassa. Olin luullut, että opiskelija-asuntoja oli lähes mahdoton saada. Ehkä jonkun soluasunnos sai, tai sai jos oli lapsi.
Muistan selvästi sen. Olimme käyneet hakemassa avaimen TOASin asuntotoimistolta. Laitoimme avaimen lukkoon ja ovi aukeni. Jätimme kengät eteiseen ja menimme asuntoon. Asunto oli hyvin valoisa. Kävelimme ikkunoiden äärelle. Katselimme ikkunoista, sieltä oli näkymä Näsijärvelle. Sinä painauduit minuun kiinni. Sinulla seisoi.
Mikä taivaallinen paikka rakastella. Verrattuna siihen, mitä se oli ollut, kun olimme olleet toistemme kotona. Jatkuvaa pelkäämistä, että joku kuulee. Eikä voinut käydä pesulla. Täällä oli oma suihku, lukko ovessa. Pesuhuoneessa oli pesukoneen paikka. Makuuhuoneessa korkeat kaapit. Oli varastokoppi ja kellarikoppi. Alakerrassa oli sauna.
Olin ollut vuoden töissä, kun meille syntyi lapsi. Jäin kotia. Sinä olit alkanut tekemään väitöskirjaa, olit laitoksella töissä. Ne on niitä aikoja, kun se alkoi. Tulit töistä. Laskit laukun eteiseen ja menit heti jääkaapille. Otit oluen ja menit istumaan tuoliisi. Se oli hetki, jolloin rentouduit, olit onnellinen.
Tule syömään, ruoka on valmista, sanoin.
Kiitos, tuun ihan just, sanoit.
Mutta et sinä tullut ihan just. Tai tulit alkuun, otit oluen mukaan ruokapöytään. Joit sitä kun minä ja lapsi joimme maitoa. Myöhemmin istuit vain siinä. Minä ja lapsi söimme. Et puhunut mitään, saatoit katsoa televisiota. Myöhemmin illalla nostelit kattilan kansia, teit annoksen pienelle lautaselle.
Viikonloppuna teit ruokaa kotona. Se alkoi oluen sihauksella, ei ollut kuin hieman yli puolipäivän. Ruuan kanssa joit jo toista tai kolmatta.
Lähikaupasta alkoi pulloralli. Olutta oli joka kerta ostoskärryssä, välillä sitä käytiin erikseen hakemassa marketista isompi paketti. Molemmat meni kassalle erikseen oluterä kärryn pohjalla. Sinä nostelit niitä sitten autoon ja kannoit vaatehuoneen lattialle. Autotalliin kertyi muovikasseittain tyhjiä pulloja. Jonain aamuna veit niitä pois, puhumattomana, käsissäsi oli tärinää ja kasvot olivat velton ja kärsivän näköiset.
Töistätulo olut vaihtui sitten viskipaukkuun. Kerroit minulle viskeistä, kuinka harrastit niitä.
Aina oli joku syy ottaa. Töissä oltiin saatu valmiiksi jotain tärkeää. Tai alkoi viikonloppu, tai oli viikonloppu. Alkoi loma.
Koetit pitää huolta kunnostasi. Kävit lenkillä ja sitten olut. Jouluna kävit hiihtämässä, lähdit jo riisipuuron jälkeen. Kun tulit, menit saunaan oluen kanssa. Aloit sitten tehdä ruokaa ja olit aukaissut viinipullon. Ruualla otit ruokaryypyn, olutta, sitten sherryä ja illalla jotain muuta. Kun pukki tuli, istuit tuolissasi, hiljaisena, riittävästi saaneena. Menit nukkumaan. Jäimme lapsen kanssa alakertaan. Niin kävi jokaisena jouluna. Lapsi ei muista muuta isää.
Luulimme kai onnistuneemme peittämään kaiken naapureilta. Mutta onhan heidän täytynyt nähdä se pullojen paljous ja oluen rahtaaminen. Yhtenä iltana sinulla meni yli. Lähdit etsimään jotain autotallista. Olit humalassa, kävely jo huojahtelevaa ja puhe sammalsi. Naapurit tulivat autolla pihaan, olivat jutelleet sinun kanssasi. Kyllä minua hävetti.
Koko kesän vietit terassilla. Istuit siinä auringon paistaessa ja pilviselläkin päällä villapaita päällä. Olut aina vieressäsi. Katselit siinä, maailmaa, sen mitä siitä näki. Jotain aivoituksia kävit läpi pääsi sisällä. Niiden sisältö jäi muille tuntemattomaksi. Tuskin kuitenkaan viskin makua siinä analysoit.
Olit ilman alkoholia puoli vuotta. Jouluna se alkoi taas. Olin niin pettynyt. Koko syksyn olit vienyt lapsia harjoituksiin. Olit ollut ajokunnossa. Haimatulehdus uusi, parikin kertaa. Sinulle tuli kysta, joka tulehtui ja jota piti hoitaa. Vatsastasi törrötti letkuja. Pääsit lopulta sairaalasta.
Teillä tapahtui töissä muutoksia. Virkasi oli muutettu määräaikaiseksi ja se tuli uudelleen hakuun. Sinua ei valittu. Jäit työttömäksi. Työttömyyspäivärahan maksun jälkeen elimme minun palkallani. Kinusit minulta rahaa juomiin. Minun piti tuoda sinulle olutta. Ajattelin eroavani sinusta, mutta lapsen murrosiän vuoksi en halunnut tehdä sitä vielä. Nyt odotan, että lapsi kasvaisi hieman vanhemmaksi ja lähtisi opiskelemaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kurja juttu teille kaikille. Minun vanhemmillani oli aikoinaan samanlainen tilanne. He eivät eronneet mutta tapahtui paljon pahempia, ja lopulta äitini kuoli alkoholiin.
Olen yleensä avioliiton kannalla, mutta teidän tapauksessanne kuulostaa siltä, että ero olisi lapselle paras ratkaisu.
Voi :-( Eikö tuo ihminen ole masentunut? Vaikuttaa siltä, että jotain tunnetta sammuttaakseen hän on ikänsä naukkaillut. Tuo taivaanrannalle tuijottelu on jotakin kaukokaipuuta, mitä turruttaa oluella.
Äitini oli kaappijuoppo koottuinen selityksineen, oli noloa kun äidin jouluglögitkin olivat niin vahvoja, että loppuillasta äiti aina itki ja suuttui ja meni nukkumaan. Kerran toin poikaystävän meille jouluksi ja sen jälkeen hän tarkkaili myös minun alkoholinkäyttöäni kuin haukka. Varmaan ajatteli, että taipumus periytyy äidiltä tyttärelle. Mutta terapian avulla äiti siitä pääsi, oli kylläkin silloin jo yli 60v., mutta nyt 70v. on pirteä ja aktiivinen, juo vain silloin täyllöin viiniä seurustelujuomana.
Entä mistä sinä itse voimasi ammennat?
Alkoholismi on parennettavissa oleva sairaus. Saattaa siihen liittyä masennustakin, mutta kumpi oli ensin, kuka tietää.
Voi yrittää hakeutua hoitoon. Aina ei ole voimavaroja itsellä.
Mies voi sen jälkeen paremmin.
Mies tarvitsee apua, koko perhe.
Jaksamisia myös miehelle, hänhän voi huonosti, eikä pysty lopettamaan juomista ilman apua.
Kyllä alkoholistillakin on ihmisarvo.
Turhaa on tuomita ja haukkumalla ei parane.
Tuli jotenkin haikea olo kun luin tätä sinun viestiäsi. Kuinka teidänkin elämä alkoi niin onnellisesti. Vastarakastuneet, oma asunto, opiskelupaikka ja lapsi. Miehesi tarvitsee apua ja sinun on parempi lähteä pois suhteesta. Ei ole myöhäistä olla onnellinen taas.
"Miehesi tarvitsee apua ja sinun on parempi lähteä pois suhteesta. Ei ole myöhäistä olla onnellinen taas."
Oikea neuvo mutta väärät syyt. AP on nyt valintatilanteessa: pelastanko lapsen vai miehen? Lapsi on tietenkin etusijalla. Murrosikäinen kärsii alkoholiongelmaisesta vanhemmasta suhteettomasti ja voi jopa sen takia johtua tekemään älyttömyyksiä. Näin, vaikka murrosikäinen saattaa lapsena nähdä asian toisin ja kapinoida rumasti AP:n ratkaisua vastaan.
Los alaikäistä lasta ei olisi, sanoisin, että avioliitto ja rakkaus velvoittaa tekemään miehen hyväksi sen, mikä on tehtävissä, vaikken olisikaan kovin toiveikas lopputuloksen suhteen.
Vasta viimeisenä mieleen tulee kysymys: miten voin olla onnellinen taas?
Olet varmaan aika huono keskustelija miehesii kanssa...
Luin rivien välistä, että miehesi ovat varmaan olleet ihan kunnon miehiä, mutta masentuneet kanssasi ollessaan ja sortuneet toinen viinaan ja toinen apatiaan..
Pettyneet varmaan sinuun paremmin tutustuessaan.
Ap on kunnon nainen ja yrittänyt kaikkensa!
Miehensä on ollut aina alkoholisti! Ja tunnetusti alkoholistit ovat masentuneita..
Tuskin AP:n mies on mikään keskustelija alunperinkään ollut. Miehet nyt eivät osaa mistään muusta keskustella kuin alapäävitseistä ja niillekkin nauravat vain itse!
Olet huono lukemaan rivien välistä,"takaisinn", niinkuin miehet yleensä...taidat olla vielä kännissäkin, kun noita kirjoitusvirheitäkin näyttää taas olevan.
Juopon ukon kanssa ei olisi kannattanut alunperinkään alkaa mihinkään!
Juopotteli varmaankin salaa jo ennen vaimon huomattua koko taipumusta.
Minäkin löysin ukon salakätkön vahingossa siivotessani, en olis ikinä uskonu!
Juopoista ukkoista nyt ei oo keskustelijoiksi, semmoisia sössöttäjiä koko paskalauma!
Meillä ukko totes, ku Maajussille morsiammessa ukot vietti akkojen kans iltaa ilman kaljaa, että "varmaan uskovaisia.." Heh! Sanoin, ettei varmaan tarkoita uskovaista, jos osaa vapaaillan viettää ilman viinaa.. meidän isännälle outo juttu.. :D
Oikean ratkaisun teet. Ei juoppo muutu, jos ei itse halua ja jos haluaa, pitäisi luopua kokonaan alkoholista.
Muuta pois ja nauti loppuelämästä, mutta ole tarkkana, ettei uusi juoppo valtaa vapautunutta tilaa.
Olen avioliiton vannoutunut kannattaja. Itsellä 25 v takana yhden ainoan kanssa plus 3 mukulaa.
Avioeroon tai oman kämpän hankkimiseen on muutamia syitä. Alkoholismi, väkivalta ja rikollisuus sekä tietyt psyykkiset sairaudet ovat minusta näitä.
Hommaa oma kämppä ja rauha. Eron saat sitten, kun haluat, mutta aluksi oma kämppä.
Tsemppiä sinulle! Aina annan neuvoksi aviolittoon, että alko kokonaan pois. Se on hyvä neuvo, vaikka Suomessa vähän erikoinen. Se on todella hyvä neuvo. Älä koskaan osta tai tuo hänelle olutta tai muuta alkoholia. Kinusi miten kinusi.
Kaikkea hyvää.
Meidänkin liitto olisi voinut onnistua, jos mies olisi jättänyt viinan, mutta ei osannut kuvitellakkaan, miten vapaa-aikaa voisi viettää ilman viinaa..?
Miten voi tuollainen asia olla niin ylitsepääsemätön? Miten ei näe elämän mahdollisuuksia selvinpäin olevankaan? Isänsä oli juoppo..Onko lapsuuden viinahuuruinen ympäristö sitten se ainoa oikea malli?
Seksikään ei onnistunut lopulta selvinpäin, eikä halujakaan ollut kuin kännissä. Vastenmielistä koko touhu.
Juoppo kaipaa juopon kumppanin, ei se ainakaan onnistu jos toinen on selvinpäin.
Ja asiasta ei alkanut edes keskusteleen. Baari vei voiton, minä pakkasin tavarat ja lähdin.
Se harmittaa, että selvinpäin miehessä oli hyviäkin piirteitä, mutta viina vei siitäkin voiton. En jaksanut enää.
Kirjoituksesi on erittäin rehellinen ja puhutteleva lajissaan. Huomasin siinä jopa selviä kaunokirjallisia piirteitä sekä koetun elämän makua. Olet selvästikin tilanteesta paremmin selvillä kuin yksikään meistä tekstisi lukijoista ja tulevaisuutesi eronneena alkoholistin vaimona vaikuttaa kaikessa karmeudessaan suorastaan valoisalta.
-Sillä näinhän siinä ennen pitkää tulee käymään. Miehesi tulee kuolemaan sairauteensa. Tuntuu suorastaan typerältä kirjoitella sinulle päivänselvyyksiä siitä kuinka viina vie miehen, mutta yritänpä kuitenkin:
Mielestäni alkoholismi on sairaus, joka asuu integroituneena alkoholistissa itsessään jo ennen hänen ensimmäistä ryyppyään. On erillaisia pahan olon tuntemuksia, ahdistusta, riittämättömyyden tunnetta. Näitä oireita on alkoholistin tulevan puolison mahdotonta huomata ja alkoholistikin havaitsee ne itsessään yleensä liian myöhään. Lukuisa määrä ihmisiä yrittää hoitaa masennustaan ja sisäistä levottomuuden tunnettaan alkoholin avulla. Se nimittäin tepsii välittömästi ja on paljon vaivattomampaa kuin peilin edessä harjoitettu itsetutkiskelu. On suoranaista elämän ironiaa että se tuote, jonka taudin uhri kokee elämäänsä helpottava lääkkeenä lopulta vie hänet hautaan.
Vaikutat tekstisi perusteella vahvalta ihmiseltä, joten en aio toivotella sinulle "tsemppiä" tai hakeutumista al-anoniin. Lisäksi kummastelen sitä tyyneyttä jolla tilanteeseen suhtaudut. Siispä: Sinun järki/tunne minäsi näyttää olevan kunnossa kaikesta huolimatta ja lisäksi tunnut rakastavan miestäsi.
Pidäthän huolta itsestäsi tulevaisuudessakin.