Otsikko kertoo kaiken. Olen sairaalloisesti ylipainoinen 31v mies (165cm / 112kg). Aspergerin syndrooman ja koulukiusaamisen takia minulle jäi sosiaalisten tilanteiden kammo jo teini-iästä lähtien, jonka takia vietän suurimman osan ajastani tietokoneella (Ohjelmoimassa tai pelejä pelaten). Masennuksen takia en pystynyt muuttamaan omilleni, vaan asun yhä edelleen äitini kanssa. En voi kävelläkään kunnolla koska tuhosin polveni kun jäin 11 vuotiaana auton alle.
Kirjoitan tätä viestiä nyt, koska äidilläni todettiin olevan keuhkokasvain liiallisen tupakoinnin takia. On suuri mahdollisuus, että hän ei selviä siitä, ja silloin jäisin aivan yksin. Sosiaalinen kanssakäyminen ei juuri onnistu kenenkään muun kanssa kuin hänen. Kaupassa käyminenkin on yhtä helvettiä... Varinkin kun muut ihmiset ilkkuvat ja nauravat hiljaa selkäni takana, ja jos juttelen kassaneidille niin rupean änkyttämään ja hikoilemaan. Asiaa ei auta sekään, että välillä saatan jännittäessäni jopa vahingossa sylkäistä toista päin jos yritän puhua. Kerran kävi niin yhden 20v kauniin naisen kanssa joka tuli joskus juttelemaan. Siitä lähti sitten juorut koko kylään liikkeelle, ja ihmiset vittuilevat siitä vieläkin, vaikka en voi sille mitään.
Ulkonäkökään ei paranna asiaa... Ylipainon lisäksi minulla on jotain rupimaista ihottumaa ympäri kehoa ja kasvot aknesta villinä. Minulla on myös scoliosis joka saa ryhtini näyttämään omituiselta. Sen lisäksi on vielä silmälasit ja kaljuuntuva pää...
Onko minulla minkäänlaista mahdollisuutta tyttöystävään?
Jos ei ole niin viimeinen vaihtoehto on siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle ja vetäytyä omiin oloihin loppuelämäkseni. Olen kuitenkin onnellinen kun saan vetäytyä virtuaalimaailmaan.
Mutta en ole koskaan kokenut naisen lämpöä...
Kirjoitan tätä viestiä nyt, koska äidilläni todettiin olevan keuhkokasvain liiallisen tupakoinnin takia. On suuri mahdollisuus, että hän ei selviä siitä, ja silloin jäisin aivan yksin. Sosiaalinen kanssakäyminen ei juuri onnistu kenenkään muun kanssa kuin hänen. Kaupassa käyminenkin on yhtä helvettiä... Varinkin kun muut ihmiset ilkkuvat ja nauravat hiljaa selkäni takana, ja jos juttelen kassaneidille niin rupean änkyttämään ja hikoilemaan. Asiaa ei auta sekään, että välillä saatan jännittäessäni jopa vahingossa sylkäistä toista päin jos yritän puhua. Kerran kävi niin yhden 20v kauniin naisen kanssa joka tuli joskus juttelemaan. Siitä lähti sitten juorut koko kylään liikkeelle, ja ihmiset vittuilevat siitä vieläkin, vaikka en voi sille mitään.
Ulkonäkökään ei paranna asiaa... Ylipainon lisäksi minulla on jotain rupimaista ihottumaa ympäri kehoa ja kasvot aknesta villinä. Minulla on myös scoliosis joka saa ryhtini näyttämään omituiselta. Sen lisäksi on vielä silmälasit ja kaljuuntuva pää...
Onko minulla minkäänlaista mahdollisuutta tyttöystävään?
Jos ei ole niin viimeinen vaihtoehto on siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle ja vetäytyä omiin oloihin loppuelämäkseni. Olen kuitenkin onnellinen kun saan vetäytyä virtuaalimaailmaan.
Mutta en ole koskaan kokenut naisen lämpöä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
miten olisi että vaikka kävisit lääkärissä/hakisit hoitoa?
tyttöystävää ei kannata ajatella ennenkuin hoidattaa asiat mitkä vaivaavat sinua itseäsi. Masennus ehkä tärkein hoidattaa pois. Lääkäriltä saa hyvin lääkkeitä aknen ja ihon hoitoon. Liikalihavuuden saa varmasti hoidettua myöskin, kun yllämainittu masennus olisi paremmalla mallilla. Enkä tässä sano, että sinun tulisi laihduttaa sen takia, että muut hyväksyisivät sinua, vaan oman terveytesi takia. Nämä ohjeet antaisin sinulle olisit sitten mies tai nainen.
Masennus kuitenkin tässä se mielestäni suurin tekijä. Masenuneena ei minusta kannattaisi koskaan hakea suhdetta, koska yleisemmin jossain vaiheessa masennus alkaa painamaan suhdetta ja näinollen suhteella on tosi pieni mahdollisuusprosentti. Etkö kuitenkin itsekin haluaisi olla terve ja hyvinvoiva?
Hikoileminen varmaankin johtuu aika paljon ylipainosta, mutta kun menet hoidattamaan masennustasi ja varmaankin lähettävät sinut sairaanhoitajalle jolle pääset puhumaan, helpottuvat myös nuo sosiaalisten tilanteiden pelko. Eli sinut pitäisi saada ulos sieltä kodista. Ei se auta mitään että jätät käymästä ulkona sen takia että hikoilet ja änkytät, tulet tekemään niitä vielä enemmän mitä vähemmän yrität ulos mennä ja puhua muille.
Tsemppiä :) Suosittelen oikeasti sitä lääkärille menoa ja että puhut lääkärillesi asian niinkuin se on.