En tiedä mitä minun tulisi tehdä,ei jaksa ajatella kun on pohjaton tunne avuttomuudestaan.
Torstaina sain taas kuulla kuinka hullu olen ja pitäs enempi syödä rauhoittavia jotta olisin turtana (juuri noilla sanoilla mies aloitti)solvaa lasten kuullen ja haukkuu hulluksi.(vihdoin syksyllä uskallin mennä ja puhua ja sanottiin jotta olen tosi masentunut olen käynyt terapiassa mutta niinkuin eräs lääkäri mulle sanoikin pitäs miehenikin saada rauhoittavia) Olen kertonut väkivallasta ja sen tuomasta ahdistuksesta ja toivottomuuden tilasta ja että koen itseni huonoksi muumuassa sen suhteen kun annan itseäni kohdella näin ja loukata.
Siis torstaina mieheni sai raivokohtauksen ja repi minua tukasta ja löi voimalla kädellä selkääni kaikki tämä tapahtui kun olin maassa polvillaan itkin ja mies sanoi tekevänsä jatkossakin hän kuulema kurittaa kun isäni ei ole minua kurittanut,ja puolentunnin päästä mies ei muista mitä on tehnyt tai ainakin sanoo ettei mitään sellaista ole tapahtunut hullu vaan kuvittelee.Pari vuotta olen kieltäytynyt seksistä koska on niin paha olla ja tekoja ei sovitella seksillä ei vaikka naimisissa ollaan.Mutta en tiedä mitä ja kelle pitäs asiasta kertoa niin jotta voisin itseäni auttaa tästä pois.Kertokaa ja neuvokaa että jaksais eteenpäin jatkaa.
Torstaina sain taas kuulla kuinka hullu olen ja pitäs enempi syödä rauhoittavia jotta olisin turtana (juuri noilla sanoilla mies aloitti)solvaa lasten kuullen ja haukkuu hulluksi.(vihdoin syksyllä uskallin mennä ja puhua ja sanottiin jotta olen tosi masentunut olen käynyt terapiassa mutta niinkuin eräs lääkäri mulle sanoikin pitäs miehenikin saada rauhoittavia) Olen kertonut väkivallasta ja sen tuomasta ahdistuksesta ja toivottomuuden tilasta ja että koen itseni huonoksi muumuassa sen suhteen kun annan itseäni kohdella näin ja loukata.
Siis torstaina mieheni sai raivokohtauksen ja repi minua tukasta ja löi voimalla kädellä selkääni kaikki tämä tapahtui kun olin maassa polvillaan itkin ja mies sanoi tekevänsä jatkossakin hän kuulema kurittaa kun isäni ei ole minua kurittanut,ja puolentunnin päästä mies ei muista mitä on tehnyt tai ainakin sanoo ettei mitään sellaista ole tapahtunut hullu vaan kuvittelee.Pari vuotta olen kieltäytynyt seksistä koska on niin paha olla ja tekoja ei sovitella seksillä ei vaikka naimisissa ollaan.Mutta en tiedä mitä ja kelle pitäs asiasta kertoa niin jotta voisin itseäni auttaa tästä pois.Kertokaa ja neuvokaa että jaksais eteenpäin jatkaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ala etsimään omaa asuntoa ja jätä sellainen mies, joka kohtelee sinua kaltoin! . . . Jos et saa neuvoa muualta, niin ainakin tetapeuttisi osaa sua neuvoa. . . Voimia sinulle . . . Ja muista, että elämän muutos on uuden ja paremman elämän alku!!
Sä oot vahva ihminen, kun oot lähtenyt hoitamaan noita asioita! Mieti tekeekö teidän suhde sut enemmän masentuneeksi kuin tuo sitä onnen ja turvallisuuden tunneta mitä pitäisi? Sä ansaitset hyvän elämän ja voit itse vaan vaikuttaa siihen tekemällä ratkaisuja jotka muuttaa suuntaa. Tiedän, ettei se ole helppoa, mutta se on sen arvoista. Itse olin entisessä elämässä tosi huonossa ja väkivaltaisessa suhteessa. En tiedä millä hiton voimalla sain riuhdottua itseni siitä irti. Silloin olin niin hajalla, että jopa toivoin että se pahoinpitelykerta on viimeinen, jotta pääsen vaan pois. Lähdin pakoon siitä ja nyt oon niin onnellinen, onnellisempi kuin ikinä!
Tämä on sun ainut elämä! Ainoa! Käytä se hyvin äläkä riudu huonossa suhteessa. Älä tuhlaa siihen enää yhtään aikaa! Ei se mies ansaitse sua! Todella inhottavaa ja raukkamaista käytöstä. Ei ketään saa kohdella niin. Sä selviät kyllä, sun lasten kanssa. Mieti mistä oot jo selvinnyt tähän asti, loppu on siihen verrattuna lasten leikkiä ;) Tsemppiä ja voimahaleja!
muistoja mieleen, kun luin kirjoitustasi. Eikä mitään hyviä muistoja.
Ei sinulla ole vaihtoehtoja etkä ole tilivelvollinen kenellekään ratkaisuistasi. Hanki oma asunto ja lähde äläkä enää katso taaksesi. Kukaan ei saa kohdella sinua noin eikä lasten tarvitse todistaa kuinka isä murentaa äidin totaalisesti. Ajattele millaisen mallin he saavat omaa elämäänsä varten!
Lähteminen vaatii kaikki voimavarasi ja sinusta tuntuu, että et selviä. Usko pois: Selviät sinä ja pian et voi ymmärtää, miksi olet sietänyt noin ala-arvoista kohtelua. Otat vain sen ensimmäisen askeleen ja siitä se lähtee. Meitä on muitakin, jotka ovat nousseet tuosta suosta ylös hammasta purren ja jokainen varmasti sanoo sinulle samaa kuin minäkin: Lähde, et häviä mitään, mutta voitat kaiken, elämäsi takaisin.
Tarkoitukseni oli vastata sinulle, mutta kun luin mitä toiset ovat jo ennen minua sanoneet sinulle tueksi, uskon sen riittävän sinulle lähtemisen päätöstä tehdessäsi. Kysymys on vain todella siitä että omassa mielessäsi PÄÄTÄT. Siitä ei tarvitse kukaan muu tietää mitään, kun juuri ehkä terapeuttisi, että saat käytänöllisiin muutoksiin apua.
Miehesi EI MUUTU vaikka luulet niin, niin kauan kun olet siinä asemassa missä nyt olet.
MUTTA...otat vastuun tilanteesta lähtemällä, sillä silloin annat tilaisuuden miehellesi muuttua(Muista että et sitten mene takaisin).
Ketään ei ikinä saa kohdella noin, ei koskaan. Mutta minulta ei paljon heru sympatiaa sinulle, koska itsehän olet halunnut jäädä miehen luo. Tämä on sinun oma valinta. Ei se auta, että valitat näillä palstoilla surkeuttasi, vaan sinun PITÄÄ TEHDÄ asialle jotain. Taitaa kuulostaa kovalta? Niin sen pitääkin, koska millään silittelyllä sinun tilanteesi ei parane.
Suomessa on ja on ollut tuhansia samanlaisia tarinoita ja osa naisista on päättänyt, että nyt riittää.
Ole sinäkin per...le aikuinen nainen ja lähde! Lakkaa olemasta tuollainen avuton lapanen ja tee asialle jotain! En ymmärrä, että miten yleensä jäit sen ensimmäisen iskun jälkeen? Oletko jotenkin tyhmä?
Herää jo herranjestas unestasi ja TOIMI!
Jos kerran jäät miehesi luo, niin miksi sitten täällä itket? Se on täsmälleen oma valintasi.
Tätä kuulee niin usein, että pakko sanoa sellainen asia, että tämän tyyppinen puhe harvemmin kannustaa ihmistä lähtemään huonosta suhteesta. Yleensä väkivaltaisesti ja henkisesti nöyryytetty ihminen on jo niin lannistunut ja kuulee mitätöiviä puheita kotonaan ihan riittämiin. Ehkä tarkoituksesi on hyvä, mutta kaikkiin ihmisiin tämä tough-love ei toimi. Häpeä on usein suuri, ensimmäisen iskun jälkeen suhteeseen jääminen johtuu yleensä hämmennyksen, itsensä syyllistämisen (tekijäkin syyllistää), ja häpeän tunteista. Lopulta uhri antaa anteeksi, jos tunneside on voimakas. Näinhän se ei saisi mennä, mutta usein näin käy. Tämän jälkeen lähteminen käy entistäkin vaikeammaksi, sillä uhri tietää, ettei "sympatioita heru" kanssaihmisiltä, (juurikin tämä "oletko jotenkin vajaa kun et lähde/lähtenyt heti, oma vika"- puhe), vaikka vika on nimenomaan alistajassa. Väkivaltaa ei saa sietää ja suhteesta pitää lähteä, mutta uhri tarvitsee ympärilleen kannustavan ja ohjaavan tukiverkoston, sillä oma mieli ei tässä tilanteessa toimi järkevästi. Siitä ei pidä uhria syyllistää.
Alkuperäiselle kirjoittajalle voimia ja toivon, että ymmärrät lopulta lähteä. Et ansaitse tuollaista kohtelua eikä se ole sinun syytäsi. On hyvä, että olet puhunut asiasta ammattiauttajalle, eikö hän ole neuvonut asiassa eteenpäin? Jos sinulla on joku luotettava läheinen, puhu hänelle jotta saat tukea suhteesta lähtemiseen. En usko, että miehesi käytös tulee yhtäkkiä muuttumaan, hänkin tarvitsisi apua käytökseensä. Muista, että jokin kerta väkivalta saattaa äityä niin pahaksi, että se kerta voi olla kohtalokas. Ymmärrän sen, että sinusta saattaa tuntua ylitsepääsemattömän vaikealta lähteä, mutta myös lastesi hyvinvoinnin kannalta se olisi erittäin tärkeää. He voivat traumatisoitua näkemästään ja kuulemastaan. Hekin ansaitsevat turvallisen ilmapiirin. Elämäsi voi muuttua parempaan suuntaan, jos vain itse otat sen askeleen. Joku tuossa sanoikin, että sinusta tulee tuntumaan ettet selviä, tiedän sen tunteen. Mutta sinä selviät kyllä kun lähdet.
uskaliasta tekstiä jo valmiiksi nujerretulle ihmiselle.
Etkö ymmärrä, että tuossa tilanteessa ihminen tarvitsee kaiken mahdollisen tuen. Syyllistämällä saat hänet vain ajattelemaan, että hän on tosissaan niin huono ihminen, että ei hänen kannata edes haaveilla mistään normaalista elämästä. Olet hirveän julma!
Mielestäni nimimerkki TittaV. kirjoitti kovaa tekstiä mutta täyttä asiaa. eivät asiat muuta valittamalla vaan pitää toimia. Jos nainen jää hakkaavan miehen luo, niin onhan se oma valinta.
alkaa irrottautua suhteesta ja saa sontaa naamalleen, niin vika on kyllä sonnanheittäjissä.
Kaikkea ei aina pitäisi tulkita valittamiseksi. Tämänkin ketjun aloitus on ehkä avunhuuto , ei mitään valitusta. Painatko hukkuvan pinnan alle, vai vedätkö hänet ylös?
Ei ketään voi vetää ylös, jos hän ei itse halua nousta.
Hae itsellesi kiireesti lisää apua, ilmeisesti et enää käy terapiassa vai miten on mahdollista että teidän perhettä ei jo auteta lastenkin takia? Soita vaikka auttaviin puhelimiin, vaikka monta kertaa, kunnes saat itsesi liikkeelle ja puhumaan tilanteestasi vaikka perheneuvolassa tai kriisikeskuksessa, jos teilläpäin sellainen on. Huolehdi omasta ja lastesi turvallisuudesta!!! Miten vaikeaa oli minullakin, en päässyt fyysisesti mihinkään kun mies ei auttanut yhtään lastenkaan hoidossa ja kun pelkäsin että tuhoaa kotimme jos karkaan. Minut pelasti miehen pitkä matka;uskalsin ilmoittaa erosta..ja kas kummaa, otti sen ihan rauhallísesti, ei ottanutkaan itseään päiviltä vaikka se oli yksi jatkuva ahdistelun ja uhkailun aihe! Pakene lasten kanssa vaikka turvakotiin, minne tahansa, et ole ainoa joka on joutunut sellaisen ratkaisun vastuullisena ja itsestään ja lapsistaan välittävänä äitinä tekemään!
mennä terapiaan, ehdottomasti. Kuulostaa kauhealle. Jonkinlainen persoonallisuushäiriö saattaa olla kyseessä. Mutta sun ei sitä kannata hänelle sanoa, antaa asiantuntijoiden tehdä diagnoosit.
Paitsi että luin sellaista, etteivät narsistit lähde hoitoon. Sekä että he pistävät kaiken syyn toisen niskoille, se toinenhan se hoitoa tarvitsee, ei hän. Jos tilanne on tuollainen, hälytyskellojen pitäis alkaa soida. Narsisti ei nimittäin parane, paitsi jos hän itse huomaa itsessään vikoja. Mutta silloinpa ei taidakaan kuunnon narsisti edes olla.
Joskin jokaisessa pieni narsisti sisällä, itsekkyys siis... tällöin ei puhutakaan sairaallollisesta narsismista.
Mikäli koet jatkuvasti tekeväsi väärin miehen silmissä, sun pitäis oikeasti miettiä missä vika (ja hän rankaisee sinua niistä kerta kerran jälkeen pahemmin). Silloin voi nimittäin kyseessä olla se, että toinen on vakavasti narsisti.
Aika on vierähtänyt ja olen kertonut mieheni käytöksestä terapeutille hän sanoi että ei saa toiseen koskea ja myös sen jotta siitä voi tehdä rikosilmoituksen ja sanoi jotta olis hyödyksi jotta mieskin kävis juttelee.
No tässä jokin aika sitten sille oli soitettu ja pyydetty käymään siellä,kotona mies syytti että olen mennyt valehteleen ja jotta se oikaisee sekä kertoo oman värikkään kertomuksensa.
Mies parikertaa kävi siellä ja tänään kun varovasti kysäsin niin sanoi jotta ei hänellä ole tarvetta siellä käydä
ja vihjas jotta hullut ne hoitoa tarvii.
Nyt on terapeutin puolelta tullut pyyntö jotta vois niinkuin yhteisesti käydä ja aikakin on jo varattu,kun
kysäisin minkä takia niin sanottiin jotta vois keskustella siitä jotta mieheni ymmärtäisi paremmin masennukseni.
Nyt olen ihan rikki,eihän tässä puututa väkivaltaan ollenkaan ja tunne on jotta avun tarvitsija lemataan syyliseksi siihen että on uskaltanut avautua ja hakea apua....en tiedä miten saisin kaiken niille selväksi kun tuntuu ettei jaksa.