kysymys on, oliko Schubert kuullut Beethovenin 14. pianosonaatin (Kuutamasonaatin) 1. osan omaa jumalaista sittemmin "serenadiksi" kutsuttua laulua säveltäessään? Niissähän on jotakin samaa. Schubert taitaa yltää melodiikaltaan, tapansa mukaisesti, Beethovenia ylemmäs, vaikka Beethovenin tämä viimeistään ensimmäinen suuri pianosonaatti on myös fantastinen luomus, yleisen näkemyksen mukaan eri toten ääriosiensa mutta minusta lähinnä avausosan nimissä. Ei se finaali sentään mikään huipputuote ole.
Kuutamoserenadi!!!
Jännittävähkö
5299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Senhän voi ajatella olevan ihan tarkotuksellinen tervehdys Beethovenille : ) Että vastaus on: tietty tunsi!
oikeestaan aika tyhmä kysymys...(!) En muuten ota kantaa näkemykseen kyseisestä Beethovenin sonaatista, mutta olisi kiva kuulla perusteluja : )
1. Mikä ekassa osassa kirjottajaa viehättää
2. mikä prestossa ei
1. Sen tahtiin voi keikuttaa pyllyä sillai vienosti.
2. Ei pysy pylly sen tahdissa vaikka kuinka vatkais.
"En muuten ota kantaa näkemykseen kyseisestä Beethovenin sonaatista"
Parempi tosiaan ettet.
Olen ketjun avaaja ja vastaan sekä ensimmäiselle kirjoittajalle että tuolle idiootille, joka äsken käytti minun nimimerkkiäni "Jännittävähkö". Esitän silti ensiksi kysymyksen: Mikä tekee ihmisestä noin tyhmän? ;=)
Ja sitten asiaan: finaali Kuutamosonaatissa on hieman väkinäinen. Väkinäisyys ei ole Beethovenille muissakaan tuotannon osissa tuntematon ilmiö, ikävä kyllä. Puhtaaseen Schubert-Mozart-Haydn -tyyliseen kauneuteen herra Ludwig van Beethoven ylsi harvoin, mutta nero kun oli, hän teki toisaalta vikoilla mestariteoksillaan pianosonaateissa, jousikvartettoissa, sinfonioissa ja keskikauden komeissa teoksissa itsensä tunneksi ihan toisella tavaralla. Herooinen Beethoven on ihanaa ja mahtavaa, siinä missä luontevaa ja kaunista Beethovenia on Kuutamosonaatin 1. osa ja Viuluromanssi nro 1, toinen osa sinfoniasta 7, itse asiassa ei moni muu teos.
Tässä tietoa vauktoriteeteille ja muille.
Ja ainiin: tyhmä kysymys? Ei suinkaan. Tunsiko Schubert muka koko Beethovenin tuotannon? Miehet kuolivat samoihin aikoihin. Vauktoriteetti ei ole ainoa hoopo palstalla. Sitä paitsi, jos tuntee serenadin syntyhistoriaa, sen spontaanin sävellyshetken, ei jorise paskaa, vaan vastaa kysymykseen. ;)
Vastaukseni kysymykseen "Mikä tekee ihmisestä tyhmän?" on: SAIRAS SIELU- mahd. pahoin haavottunut...; ( (tai bisarri pilailu?? No--- en usko...!)
Niin,vihdoin asiaa!
VÄKINÄISYYS ei kyllä ainakaan mulle Beethovenin kohdalla tule koskaan mieleen- DYNAAMINEN luonnehtii mielestäni Beethovenia. Schubert on häneen verrattuna oikeastaan paljon yksiulotteisempi säveltäjä!
Mainittu "lyyrinen kauneus" jää kyllä oikeestaan aika vähäiseski Beethovenilla ja ei häntä pidä arviodakaan- niinkun ei ketään- niistä puolista jotka on luonteelle epätyypillisiä. Mutta paljon on lyyrisesti kaunista myös Beethovenilla;
- Missa Solemniksen upea viulusoolo
- yhdeksännen sinfonian hidas osa, viidennen pianokonserton ihana hidas osa
- kvartetto op.127 Es
- melkein mendelssohnmainen e-molli pianosonaatti op.90, "hammerklavierin" adagio, E-duuri sonaatin op.109 muunnelmanuotoinen hidas osa, toiseksi viimeisen pianosonaatin arioso
-"Adelaide" ja "An die ferne Geliebte".
Mainittu seitsemäs sinfonia on kyllä kokonaisuutena ihan loistavimpia sinfonioita (esim. rytmikin-finaalia Wagner kutsui "tanssin apoteoosiksi") ja sen kaikuja voi kuulla esim. Mendelssohnin "Italialaisessa sinfoniassa" !
"Kuutamosonaatin" ns. reseptiohistoriasta ei ole tietoa, mutta musta on aika todennäköistä että Schubert tunsi sen. Sehän julkaistiin jo 1800-luvun ihan alku-vuosina ja on yksi säveltäjänsä suosituimmista pianosonaateista; Schubert on hyvinkin voinut omassa "Mondcheinissaan" lähettää terveiset Beethovenille ; )