En pystynyt olemaan ilman salarakastani vaan suhteeni häneen jatkuu edelleen.
toisen naisen osa
toisen naisen osa
451202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kiva provo näin lähestyvän pääsiäisen kunniaksi. Ketä haluat ärsyttää ? Jotain petettyä vaimoako, joka sisimmässään pelkää, että hänen pettämisestä kärähtänyt miehensä yhä jatkaa petostaan ? Haluatko vääntää veistä heidän haavoissaan ? Nautitko siitä ?
Näin pääsiäisen kunniaksi voisit ottaa vaikka Uuden Testamentin käsiisi ja lukea sieltä, mitä Jeesus Kristus opetti lähimmäisen rakkaudesta ja toisten ihmisten huomioimisesta. Ja aviorikoksesta.
Juup jokainen tajuaa ettei se aviorikos ole salarakkaan syy tai vika,mut varmaan kiva syyllinen tehdä juu.....
On se osittain sen salarakkaankin syy. Kukaan ei pakota ketään salarakkaaksi, vaan se on oma valinta. Tietysti pettäjä on se suurempi syyllinen, se on selvä, muttei salarakas mikään pulmunen myöskään ole. Voihan sitä tietysti pettää itseäänkin ja uskotella itselle, ettei minussa mitään vikaa ole, mutta se on puhdasta itsepetosta ja käsien pesemistä. Sitä paitsi yksikään salarakas ei pitäisi siitä, jos tulisi itse joskus petetyksi. Itselle sallitaan kaikenlaista, mutta ei muille.
Joo, provohan tää selvästi on. Joku jätetty kakkonen siellä yrittää vittuilla ykkösille tai sitten joku murkku viihdyttää itseään. Joten unohtakaa koko juttu !
En ole puhdas pulmunen minäkään. Joku aika sitten olin omassa suhteessani jotenkin umpikujassa ja siinä kun kaikki pyöri sekavana ajauduin sitten suhteeseen toisen varatun kanssa. Muutaman kerran jälkeen jotenkin havahduin ja tuli tietysti todella paha olo itselle. Lopetin suhteen selitettyäni tuolle toiselle, miltä tuntuu. Ei omat asiat vieläkään kohdallaan ole ja ongelmat vielä selvittämättä kotosalla ja lisänä jonkinlainen haikeus tuota toista kohtaan, joka olisi mieluusti jatkanut suhdetta. Yritän kuitenkin tehdä edes jotain oikein enkä sotke enää muiden asioita enempää ja yritän saada oman elämän palasia johonkin järjestykseen.
Salarakas voi oikeasti rakastaa tätä katalaa miestä, joka pettää vaimoaan (tai toisinpäin). Ja rakkaushan on sokeaa, silloin voi varastetut hetketkin kelvata. Toive siitä, että mies jättää vaimonsa ja tekee salarakkaastaan julkisen rakkaan. Itseään arvostava salarakas EI jää salarakkaaksi vaan lopettaa suhteen.
Kukaanhan ei pakota salarakkaaksi ketään, syynsä kullakin joka siihen ryhtyy. Vaikka kuinka jotku yrittää salarakkaita syyllistää, niin kuitenkin se pettävä aviopuoliso on suurin syyllinen - kuin myös se liitto jossa menee niin huonosti, että toinen tai jopa molemmat alkaa katsomaan aidan toiselle puolelle. Miksi ihmiset ei eroa kun parisuhteessa menee huonosti? Moni onneton ihminen tulisi siten onnellisemmaksi... Maailman vanhimmat syy pysyä yhdessä lienee lapset ja raha. Terapeuteille töitä, jos niitä vaan suomessakin osattaisi käyttää...
Kyllä...salarakas rakastaa juuri tuota miestä....aikansa....Kunnes tajuaa menettävänsä itsekunnioituksensa, oman arvonsa ja huomaa olevansa tuolle miehelle ihan jotakin muuta mitä on rakastuneessa tilassaan kuvitellut olevansa. Karu huomio kaiken jälkeen.... ( Omassa tilanteessani me olimme molemmat toistemme "kakkosia" ).
Sinulle neuvoksi haluan antaa,jos haluat olla se kakkonen...se on aivan oma valinta,mutta helppoa ei se tule olemaan.
Ei tarvitse olla kovinkaan mustasukkainen luonne,kun jossain vaiheessa tulee tilanteita,että siitä salarakkaastasi ei kuulukaan mitään....jonka seurauksena ajattelet hänen viettävän hetkiä puolisonsa ja perheensä kanssa. Siihen on tyytyminen...et saa salarakkaana koskaan jakamatonta huomiota häneltä ...saati sitten muuta kuin varastettuja onnenhetkiä satunnaisesti. Entä sitten jos haluatkin enemmän?? Haluat saada hänet kokonaan??!! Hän ei ole kuitenkaan siinä määrin mukana,että haluaisi sinut julkisesti ja ottaisi avioeron?? Salasuhdetta varmasti jatkaisi kuitenkin. Kannattaako tuhlata elämäänsä???
Arvosta itseäsi!!! Niin minä asian ajattelin loppupelissä omassa tilanteessani...
Jos et saa hellyyttä ja huomiota avioliitossasi..et sitä saa sen enempää salasuhteessakaan....saat kerjätä rakkautta kummassakin tilanteessa aivan yhtä paljon.
Laita vaakakuppiin ne asiat ja puntaroi niitä itseksesi....Voin sanoa,että kannattaa miettiä asioita monelta kantilta.
Minunkin salasuhteeni jatkui kolmen kerran osioissa. Tuntui,etten voi elää ilman häntä.( jätin tuon miehen muutama viikko sitten ).
Päivittäin on hän mielessäni..en kiellä...MUTTA päivä kerrallaan mennään.
Kotona asiat on olleet paremmin kuin koskaan....Olemme panostaneet yhteisiin hetkiin....hakeneet läheisyyttä...harrastaneet yhdessä..suunnitelleet tulevaa...
Niistä ammennan nyt voimia itselleni...
miehelle että olet vuosien saatossa pettänyt häntä? Näkee millainen kiero paska olet ollut.
Niin. Yksi outo mysteeri on vain se, että vaikka aina väitetään että vain huonoissa suhteissa petetään, niin kummallista kyllä moni salasuhteesta kärähtänyt joutuu kuitenkin melkoiseen paniikkiin ja suorastaan anelee kumppaniltaan, ettei tämä vaan ottaisi eroa ja lupaillaan ummet ja lammet. Jos se avioliitto on muka ollut niin huono, niin miksi siitä halutaan sitten tosi paikan tullen pitää väenväkisin kiinni ? Helppo selitys olisi tietysti se lapset ja raha, mutta sekään ei kuulosta uskottavalta. Entä jos todellinen syy onkin se, että salasuhteesta haetaan vain jännitystä ja vaihtelua, ja vakinaista parisuhdetta ei haluta vaihtaa salasuhteeseen, koska tajutaan, että arki tulisi ennemmin tai myöhemmin siihen salasuhteeseenkin ja siitä katoaisi se jännitys, jota siitä haetaan. Ja sitten oltaisiin taas samassa pisteessä josta lähdettiin. Ihminenhän pyrkii aina kaikki asiat selittämään itselleen parhain päin, vaikka todelliset motiivit olisivat kuinka itsekkäät tahansa.
Meillä oli juuri näin.Mies ei eroa halunnnut,meillä ei lapsia eikä velkaa ole joten aika kummallista ettei sitä eroa sitten tosipaikan tullen halunnut.Lasten takia kun kerran ei jatkaa olisi tarvinnut kun niitä ei ole .Kakkosella varmasti oli muita suunnitelmia mikäli oikein ymmärin,mutta niin vaan jäi.
Saattaa ollakin,että siitä haetaan jännitystä elämään. Omasta puolestani voin sanoa,että oli siinä muutakin..paljon syviä tunteita,mutta vain minun puoleltani. Toinen osapuoli ei niitä ainakaan julki tuonut. Senvuoksi on aika vaikea jatkaa siltä pohjalta mihinkään.Tiedostin kyllä senkin,että tulisi se arki siihenkin suhteeseen niinkuin kaikille meistä,mutta millainen se on siihen voi toki vaikuttaa jonkin verran.
Alkuperäiselle kirjoittajalle jo tuossa aiemmin kirjoitinkin,että kannattaa miettiä tarkoin ratkaisujaan toisen naisen osassa. On omakohtaisia kokemuksia siitä osasta jo usealta vuodelta.
Ei ole helppoa olla, kun on tunteita niin paljon toista kohtaan.Varsinkaan jos ei saa niille vastakaikua siinä määrin,kun toivoisi.
Voi olla,että on silloin helpompikin jatkaa sitä omaa elämäänsä ja yrittää saada asioita kuntoon.Omalta kohdaltani voin sanoa kyllä rehellisesti,että juuri niiden lastenkin takia.Ei niinkään sen rahan vuoksi.
Mutta eteenpäin mennään ja sinnikkäästi yritetään vielä mieheni kanssa kuitenkin. Ja olenkin saanut nauttia poikkeuksellisen ihanista hetkistä pitkään aikaan. Toivon todella niiden jatkuvan....Olen kovasti onnellinen niistä pienistäkin huomionosoituksista mitä saan. Joku voisi sanoa,etten ole niitä ansainnut kaiken jälkeen.
Toivon todella pääseväni ajan kanssa irti tuosta erheestäni, jotta pystyn jatkamaan elämääni täällä, jossa minua tarvitaan kuitenkin enemmän..uskallan väittää niin...
vielä se, että miksi kärynnyt useimmiten muutaman kuukauden kuluttua siitä, kun tilanne on ohi = homma kotirintamalla rauhoittunut, palaa entiseen ja aloittaa salasuhteen uudelleen..? Näin tehdään, vaikka tiedetään, että seuraava käry voi olla huomattavasti kohtalokkaampi seurauksiltaan...
Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia että iskevät kerta toisensa jälkeen päänsä seinään. Monet alkoholistit, narkkarit ja uhkapelurit lankeavat uudelleen, vaikka ovat jo kerran päässeet kuivillle. Monet laihduttajat lihoavat uudelleen, vaikka ovat kerran jo onnistuneet laihtumaan. Ja onhan niitä sellaisiakin ihmisiä, jotka tulkitsevat puolisonsa anteeksiannon niin, että voin käyttäytyä miten vain, niin silti saan anteeksi, kun vain tarpeeksi kauniisti osaan valehdella. Ja nämä ihmiset ovat muuten sellaisia, että jos heille käryn jälkeen tulee avioero ja he päätyvät yhteen kakkosensa kanssa, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä he pettävät vielä sitä kakkostaankin, kun uutudenviehätys on laimentunut. Tämä on ikävä tosiasia. Kerran pettäjä aina pettäjä pitää surullisen usein paikkansa.
Voin kokemuksesta myöskin sanoa,että olen lyönyt päätä seinään useastikin, mutta en ainoastaan pettämisen suhteen.Kokemukseni oli ensimmäinen ja VARMASTI viimeinen!!
En halua kokea kakkosena olemista enkä pettämisen tuomaa itseinhoa enää koskaan.
Tuo toinen salasuhteeni osapuoli onkin sitä tehnyt useammin.Jostain kumman syystä minun kanssani edellisessä sekä nykyisessä liitossaan.
Senvuoksikaan en voinut käsittää hänen motiivejaan minua kohtaan niinkin pitkässä salasuhteessa,joka meillä oli. Tunteista ei ainakaan koskaan puhunut minua kohtaan...
eikä seksiinkään perustunut täysin tuo meidän juttumme.
Sanoi vielä avioliittonsa olevan onnellinen....Sitä ihmettelen kovasti,että miksi sitten riskeerasi myös oman liittonsa??tapaamalla ja pitämällä yhteyttä minuun.
Vuosien jälkeen kuitenkin havahduin ajattelemaan tälläkertaa ihan itseäni.....ei hän minua halunnut omakseen, vaikka olinkin kuulunut hänen elämäänsä jo kauan.
Ja nimenomaan se..että olisiko todellakaan voinut edes olla uskollinen edes minulle,jos olisimme suhteemme aloittaneet ihan julkisesti. ( Viitaten edelliseen kirjoittajaan ).
Vaan eipä niitä kannata enää mietiskellä sellaisia...En minä voisikaan koskaan häneen luottaa enää.
Minulla itselläni on kuitenkin luotettava puoliso ( ei ole tietooni tullut,että olisi pettänyt).Hän ei ole täydellinen,enkä ole minäkään,mutta on hyvä isä lapsilleen.
Huolehtiva ja vastuuntuntoinen,ei ole viinaveikko eikä väkivaltainen.
Rakastaa minua, vaikka ei sitä aina osaa osoittaakaan,mutta opetellaan sitä yhdessä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Sitähän se on ollut koko avioliittomme ajan, mutta taas jaksan yrittää.
Olen kuitenkin hakannut sitä päätä seinään tässä jonkun aikaa..
Nyt jos jotain olisin oppinut tästä...Ainakin juuri tuon aviopuolisoni arvostamisen ja sen osoittamisen hänelle. Sitä kautta saan sitä arvostusta itsellenikin.( vaikka en sitä petturina ansaitsekaan ) (en ole häntä satuttanut, koska ei tiedä asiasta ).
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta aion kuitenkin salata asian, enkä halua satuttaa häntä sillä tiedolla.
erheestäni kuitenkin viisastuneena:
Ei saa luovuttaa liian helpolla omassa parisuhteessa!!
Aidan takaa en saanut loppujen lopuksi kuin paljon pahaa mieltä, kun asiaa oikein ajattelen.
Ymmärrän sinua, aivan sama tarina minulla v. 1993, pävittäin on hän mielessäni, mutta tiedän niin hän ei ole 100% onnellinen omassa perheessä, tää on vaan elämää...
Tiedän, etten ole voinut elää hänen kaa, minun mies on paras minulle ja piste.
Entä jos miehesi saa selville syrjähyppysi ja haluaa avioeron ? Eiköhän olisi parempi että kertoisit sen hänelle itse kuin että hän saa kuulla asian jostain muualta. Ehkä hänen olisi helpompi antaa anteeksi, jos itse kerrot asian rehellisesti, kuin että joku muu paljastaa asiat hänelle. Silloin miehesi kokee joutuneensa kaksinkertaisen petoksen uhriksi: Sekä pettämisen että sen jälkeen valehtelemisen. Mietihän asiaa.
Olen minä tuota miettinytkin.
Epäilen,että saisi sitä selville, koska emme tuon kyseisen miehen kanssa tavanneet sillä tavoin. Vaikka olisikin me olemme jo menneisyydestä tuttuja keskenämme, joten jos olemmekin julkisesti tavanneet niin kukaan ei voi siitä mitään päätellä, koska voimme aivan reilusti "vaihtaa kulumisia" missä vain.
Toki se ei ole mikään tae mistään etteikö mitään koskaan selviäisi.
Olemme tavanneet tuon miehen kanssa erittäin harvoin koko aikana. Olemme pitäneet yhteyttä toisiimme muulla tavoin.
Senvuoksi en ole katsonut tarpeelliseksi puolisolleni asiasta kertoa.
Jälkiviisaana voisi tietenkin sanoa, että olisi kannattanut tehdä sitä tai tätä, mutta elän päivä kerrallaan.
Tällähetkellä kadun tekosiani enemmän kuin mitään koskaan ja haluan unohtaa tuon miehen elämästäni ja jatkaa omaa elämääni ja korjata kaiken mahdollisen niin hyvin kuin suinkin voin ( vaikkakin salaisuuteni pitäen ).
Olen loukannut miestäni pettämällä häntä, mutta jos vain voin pitää salaisuuteni ja olla enempää loukkaamatta häntä. Meillä voi olla vielä jotain toiveita yhteisestä....Olenkin sen kantapään kautta saanut huomata, että minulla on kuitenkin paljon enemmän täällä, kuin salasuhteessani koskaan olisi tullut olemaan. Ihminen kun rakastuu, niin ei huomaa todellisia ja oikeita asioita elämästään, vaan alkaa elää uutta ja silloin oma puolisokin alkaa näyttämään ja tuntumaan tylsältä ja kylmältä ihmiseltä.
Voin sanoa, että ajatuksenikin on ollut täällä kotona ollessani silloin toisessa miehessä. Voiko silloin mitään läheisyyttä edes tuntea omassa puolisossaan??
Sitä kun kuvittelee, että se toinen onkin muka jotenkin parempi, hellempi, rakastavampi jne.
Se, että miksi pitää aina hakata sitä päätä seinään huomatakseen kaiken.Se vaan on niin joidenkin ihmisten kohdalla ja minä kuulun niihin sitten...
Kaiken jälkeen kuitenkin...virheeni tehneenä....voin ehkä vielä saada jotakin kasaan unohtamalla tuon salasuhteeni KOKONAAN!!
Se on tarkoitukseni....ja siten jatkaa elämääni ehjänä ( ainakin päällisin puolin ) Se on raskas taakka kantaa sydämessäni tuo petos, mutta minun täytyy yrittää antaa se itselleni anteeksi joskus....
antaisin HETI monoa perseeseen jos selviäisi että vaimoni on pettänyt minua vuosikaupalla. Ja sitten kun suhde tähän toiseen on ohi ollaan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ainakin sanoisin tälle toisen naisen osalle, että suorastaan toivon, että miehesi pettää, tai että olisi jo pettänyt sinua. Silloin teillä olisi vasta "putit tasan".
Tarkoitin "puntit tasan".
toisen naisen osa täysin provoa? Ensin sanoo aloituksessa että suhde jatkuu ja vähän myöhemmin että suhde on loppu.
hänen kirjoituksensa niin,että hän on ehkä lopettanut suhteen, ainakin toistaiseksi, mutta hän on edelleen rakastunut siihen toiseen mieheen. Suhde on loppunut siksi, että tämä toinen nainen ei milloinkaan saa sit' miestä itselleen. Siksi hänen on lopulta täytynyt vuosien odotuksen ja ikävän jälkeen myöntää realiteetit: se mies ei rakasta häntä, mutta hän rakastaa sitä miestä. Niinpä tämä toinen nainen on tyytynyt siihen toiseksi parhaaseen, koska hänen sydämensä kuuluu edelleen sille petolliselle toiselle miehelle, vaikka hän kuinka itselleen yrittää järkeillä, että näin on parempi. Nyt hän yrittää korjata asioita miehensä kanssa, mutta ongelman ydin on se, että hän ei RAKASTA omaa miestään. Hän kyllä arvostaa miehensä monia hyviä ominaisuuksia, muttei rakasta, vaan rakastaaa sitä ominaisuuksiltaan huonompaa miestä. Sellaista on elämä.
kuuluu rakkauteen, laulussakin sanotaan. Itse uskon , että rakastaa voi monella tavalla. Avioliitto on instituutio, ihmisten turvakseen keksimä. Ei se takaa ainoita oikeita tunteita ja avioon voi mennä monista syistä. Ei ne syyt ole aina niin jaloja tai oikeita. Matkan varrella on kohdalleni aviosta huolimatta tullut ihmisiä, jotka sytyttää ja joihin olen rakastunut, ihastunut ja kiintynytkin. Ihmisten välinen rakkaus ja sen eri muodot ovat aina lahja. Ne olen sellaisina vastaanottanut ja hellin muistoja mielessäni, omina aarteinani. Kyllä minun salarakkaani ovat minulle ilmaisseet yhtä aitoja , vaikka hetkellisiäkin tunteita yhtä aidosti kuin puolisoni. Vähintään yhtä suurella uskottavalla lämmöllä. Kaikki ihmiset pettää, on joskus epäaitoja,valehtelevat, jättävät kertomatta, Tietoinen loukkaus on synti.Siksi on jalompaa säästää läheinen tunnustuksilta ja kärsiä itse omat tekonsa ja tarvittaessa seuraukset.
tälläkertaa olen lopettanut suhteeni häneen KOKONAAN!!
Miksi jatkaisin?? Niinkuin jo sanoinkin aiemmin, etten edes haluaisi häntä enää.
Olen valinnut tieni...jatkan oman puolisoni kanssa.
Rakastamista on monenlaista....yhteenkuuluvaisuutta,ystävyyttä, turvallisuutta, toiseen ihmiseen luottamista ja toisen arvostamista...
Kaikkea mitä arjessa näkyy pieninä murusina. Ne on vaan opittava huomaamaan ne kaikkein pienimmätkin huomionosoitukset.
Ei niitä silloin voi huomatakaan, jos on ajatuksissa jossain muualla.
Oletko mahtanut itse kokea rakastumisen?? ei siinä kuule järjen ääntä...sitä vaan haluaa tuntea ja olla toisen lähellä....sitten jos omassa avioliitossa on ongelmia,eikö se tee asioista vielä helpompaa??? On ihana kuulla, kun toinen huomaa, kannustaa,kehuu....kun puoliso ei sitä enää tee, vaan pitää itsestäänselvyytenä, ettei tarvitse sitä tehdäkään tai ylipäätään nähdä mitään vaivaa sen eteen.
No vanha virsi, mutta totta se vaan on. Sitä on niin alttiina silloin
kirjoita RAKKAUDESTA, sinä kirjoitat järjkivalinnasta, velvollisuudesta, ystävyydestä. lähimmäisenrakkaudesta, mutta et sellaisesta rakkaudesta, mitä miehen ja vaimon välillä kuuluu olla. Olen ollut valtavan rakastunut, tiedän, mitä se on. Siksi tiedän,e ttä sinä et rakasta puolisoasi, mutta jollain järjen äänellä pyrit asian selittämään parhain päin. sinä rakastat sitä toista miestä, ajattelet häntä joka päivä, kaipaat ja ikävöit, mutta toivot, että aika parantaa..
tällä kertaa laittaa välisi poikki tähän toiseen mieheen, sinä toisen naisen osa, niin sinun ei tule KOSKAAN enää ottaa tähän mieheen mitään yhteyttä. Kaikki kanssakäyminen tulee lopettaa tähän huijarimieheen. Vain ja ainoataan niin voit onnistua.
Mielestäni meillä on juuri sellaista rakkautta välillämme, jollaista voi olla lähes kolmenkymmenen avioliittovuoden jälkeen.
Ei se sellaisena alkuhuuman kaltaisena säily varmaan kenelläkään, vaan siihen tulee juuri tuollaiset piirteet, jotka edellä mainitsin.
Välillämme on yhä intohimoa, seksi on vaihtelevaa ja erinomaista.Emme ole kaavoihin kangistuneita siinäkään asiassa. Hän saa minut edelleenkin syttymään ja haluan häntä. Eikö sekin ole rakkautta??
Itse ollut aina se aktiivisempi osapuoli muutenkin.
Eikö nuo ole juuri niitä asioita mitkä kuuluu pitkään parisuhteeseen.Osittain järkisyitäkin toki mitä jo edellisessä viestissä mainitsin.
Jos mielessäsi on jotain muuta mitä tulisi lisätä...kerro toki...Millainen on "oikeanlainen" parisuhde.
Onko täydellistä olemassakaan....kuten ei ole meitä ihmisiäkään. JOKAINEN teemme omat virheemme jossakin elämän vaiheessa.Onneksi niitä voi katsoa jälkeenpäin vain oppiakseen.Mennyttä ei saa tekemättömäksi.Tulevaan voin vielä vaikuttaa!!!
sun kirjoitukset jo edellisessä ketjussa ja nyt nämä ja mulle tulee vaan sellainen tunne, että sinä rakastat sitä toista miestä vieläkin. Ja musta tuntuu, että sä yrität nyt jotenkin tottua elämään elämääsi ilman häntä, vaikka mitä sinä itse luulet..jos hän ottaisi sinuun yhteyttä ja sanoisi: otan eron vaimostani, ota sinäkin ero miehestäsi ja mennään yhteen..niin, mitä sinä vastaisit. Rientäisitkö tuon miehen luokse vai pysyisitkö miehesi kanssa? Selvästikin sinä nyt haluat olla 'kunnon' vaimo, uskollinen vihdoinkin hyvälle miehellesi, mutta miten musta tuntuu, sä kaipaat niin sitä toista miestä..
Jos olet lukenut viestini tarkkaan.Olen useasti sanonut,että sillä ei ole enää MITÄÄN MERKITYSTÄ mitä salarakkaani minulle sanoisi.
En voi KOSKAAN luottaa häneen. En voi rakentaa siten hänen kanssaan mitään!!!Enkä TODELLAKAAN aio rikkoa avioliittoani hänen takiaan, vaikka vannoisi kuinka valojaan minulle. En usko niihin kaiken jälkeen. Mahdollisuudet oli olemassa vielä taannoin,mutta EI ENÄÄ.
Silmäni ovat auenneet kaikelle!! Tietämättä ihan kaikkia taustoja tuosta miehestä.Voisin melkein vannoa,että jos tietäisit, niin tuskin uskoisit häneen itsekään ja lähtisit sen varaan rakentamaan mitään yhteistä.
silmät, että hänkin voi itse päättää mitä rakentaa ja kenen kanssa, HUORA!!!
Ainoastaan kokonaan yhteyksien katkaisu auttoi mua näkemään, että en ollut rakastunut, en kaivannut tai elämä jatku ihan hyvänä ilman salarakasta. Oonkin miettinyt juuri sitä "huumaavaa" tunnetta aika paljon. Siihen tunteeseen jäin koukkuun, en niinkään siihen ihmiseen. Jännitys oli tosi isossa osassa. Elämässä tuntui olevan yksi kerros enemmän. Se oli jollain tavalla tosi koukuttavaa. Ja samalla alkoi ajatella, että omassa suhteessa on kaikki niin arkista, väljähtänyttä jne. Ja olihan meillä, pienet lapset, takana yli kymmenen vuotta avioliittoa, arkea, lainoja, rahaongelmia, ajanpuutetta jne. Ja kun siihen tuli ihminen jolle tunnuin olevan maailman ainoa, niin olihan se upea tunne.
En kertonut koskaan miehelleni. Enkä kerro. Sanovat muut mitä sanovat. Käyn täällä välillä lukemassa ja purkamassa omiakin tuntoja ja yritän kantaa oman osuuteni itse sysäämättä sitä mieheni kannettavaksi. Ja irti olen toisesta miehestä päässyt ihan omin avuin, vaikka vasta kolmannella kerralla. Juuri se kihelmöinti ja jännitys oli niin vaikea pala antaa pois. Nyt kuitenkin viisaampana ja sen ymmärtäen, että vain täydellinen välien katkaisu on ainoa keino. Samalla tavalla kun lopetin aikoinani tupakan polton. Vähentäminen ei auttanut, vasta kun tumppasin vikan röökin ja kärsin vieroituksen se loppui.
noin juuri olen asian ajatellut itsekin. Jokainen me teemme omat ratkaisumme siitä mitä kerromme ja kenelle. Tuomitkoot muut kuinka hyvänsä. Tämä keskustelupalsta on ihan hyvä väylä toisaalta purkaa tuntemuksiaan,vaikkakin aina niitä huorittelijoita riittääkin niiltä täydellisiltä ihmisiltä lähinnä, jotka eivät koskaan ilmeisesti tee mitää virheitä elämässään.Kuitenkin tuota suhdetta jälkeenpäin ajatellen.Tulee mieleen, olen kokenut kuitenkin sen sellaisena, että olen ikäänkuin ollut tuolle miehelle laina ( niin ilmaisi asian joskus ).
Käytti tunteitani hyväksi.Tiesi hyvin minun tunteeni häntä kohtaan, mutta ei silti voinut itse katkaista välejämme, vaan odotti,että minä teen sen.
Ikäänkuin vedätti koko ajan minua. Silloinkin kun sain sen "ratkaisevan" paljastuksen hänen elämästään.Sanoi,että ei olisi koskaan kannattanut minulle kertoa kuitenkaan sitä. Ehkä juuri siksi,että vedin siitä ihan uudet johtopäätökset hänestä ja hänen vuosia kestäneestä pettämisestään. Juuri se asia oli mikä avasi silmäni hänen todellisesta luonteestaan ja motiivistaan.Aloin ajattelemaan asiaa paremmin. Siinä vaiheessa alkoi rakkauteni häneen rapista oikein kunnolla.Totesin silloin,ettei tuosta miehestä ainakaan minulle puolisoa tule koskaan.
Miksi siis ottaa riskejä ja jatkaa salasuhdetta??!!
Näin ajatellen on TODELLAKIN parasta unohtaa kaikki välillämme tapahtunut!!
paljastus, minkä hän kertoi ja mikä avasi silmäsi jo lopetti rakkauden tunteen..? Mullakin oli suhde varattuun mieheen. Hän tiesi, että rakastan häntä ja tavallaan hyväksikäytti sitä tietoa. Hän ei milloinkaan rakastanut minua. Kerran hän sanoi, että on hänelläkin tunteita mua kohtaan. Yhden kerran yli kahden vuoden aikana. Kerran taisi sanoa, että on ollut ikävä, yhden kerran kahden vuoden aikana. Taitavasti kuitenkin piti mua pihdeissään..ero oli hirvittävä, mutta se helpotti kun tiesin, että hän ei rakasta mua. Miksi kaipaisin enää..?
toisen naisen osa. Hyväksyisitkö jos oma miehesi olisi pettänyt sinua samalla tavalla kuin sinä olet pettänyt ja vedättänyt häntä?
En viitsi yksityiskohtaisesti paljastaa, mutta sanotaanko vaikka,että liiaksi pettämistä avioliittojensa aikana.Eikä ainoastaan minun kanssani.
Kyllä se mielestäni jo kertoo jotakin miehen perusluonteesta tuo.
Ei siinä paljon puolustelemista ole kyllä. Enkä yhtään ihmettelisi, vaikka järjestäisi uuden salasuhteen itselleen vielä.
Salasuhteet on justi kivoja! Sitä saa mitä tilaa! Kannattaa jatkaa.. niin paljon hyvää.. ole itsekäs. Minä ainakin olisin. :)
mies olet, rakastava! Itselläni ja tuttavillani on enemmän kokemuksia miehistä, joista ei pääse millään eroon, oli pettämistä tai ei. Miehet eivät usko milloin suhteessa on jotain häikkää ja vaimo ei ole tyytyväinen. Miehet eivät usko, että heidänkin tulisi erota vaimostaan, jos vaimo haluaa erota miehestään. Eroa he lykkäävät ja lykkäävät sekä estelevät ovelasti vaimoaan hakemasta eroa. Viimein eron jälkeenkin he vielä vainoavat vaimoaan ja keksivät tekosyitä sekä hyvässä että pahassa ollakseen yhä tekemisissä vaimonsa kanssa. Tämä onnistuu etenkin jos on lapsia.
Miehet: rakastakaa vaimoanne, antakaa mennä, päästäkää irti, jos tämä on mennäkseen.
suhteeni,vuosia jo...ei voi mitään. Kolme käryä,yksi elämä,repikää siitä.
Jokainen tyylillään.
No, johan on tyyli !
kannataa rehennellä... tyhmenpikin älyäisi lopettaa roikkumisen. Ei voi mitään, kun on lusikalla annettu...Niinpä se yksi elämä kannattaa tuhlata epätoivoiseen odotteluun sitten joskus kun mutta...
Olisiko miehiä vastaamaan kysymykseen. Miksi mies pettää vaimoaan, jos väittää olevansa onnellinen avioliitossaan?
Tuohon edelliseen viitaten vielä....
Kyseinen mies sanoo olevansa onnellinen nykyisessä avioliitossaan ja SILTI PETTÄÄ VAIMOAAN kanssani toistuvasti.
Ihmettelen kovasti sitä,että miksi?? vaiko sitten paatunut pettäjä pettämisen ilosta??!!
tuskin kuitenkaan hyväksyisi oman vaimonsa pettämistä.
Sanoo vain,että kyllä se on ihan tavallista, että nykypäivänä yli kymmenen vuotta kestäneissä avioliitoissa petetään toisiaan. Onko tuo puolustuspuhe?? muka!!
Itse olen kertonut hänelle selvästi,että omassa avioliitossani on väkivaltaa ym. ristiriitaa,eli oma liittoni ei ole millään muotoa onnellinen.
Siksi olisi mielenkiintoista saada miehistä vastausta tähän.Olisin kiinnostunut kuulemaan kommentteja.
Yleensä pettäjät eivät halua erota vaimostaa,eivätkä myöskää kestäsi sitä että vaimo pettäisi häntä.
Kaikenlaisia puolustuksia pettäjillä on teoilleen,mutta se ei auta,totuus on että he ovat aina pettäjiä,jännityksen ja seikkailun hakijoita,uuden valloituksen tekeminen kiehtoo ja pönkittää itsetunnotonta ihmistä.
Vaimo,etenkin jos on oltu pitkässä suhteessa,tuntee miehen,uusi nainen vain sen puolen jonka mies esittää.Kakkonen on innoissaan,näin hyvä mies,mutta totuus on tarua ihmeellisempi.
Kun sitten puuhat paljastuu ollaankin paniikissa,pelätään vaimon jättävän,luvataan maat ja mannut,uskollisuutta ja rakkautta.Kun vaimo,jos,antaa anteeksi,ollaan hissukseen vähän aikaan ja sama meno jatkuu.
Tuollaisia miehiä,pettäviä seikailijoita on paikat pullollaan,ja aina heihin joku lankeaa,elää kakkosena ja odottaa ja odottaa,sanoo että en minä nyt sitä miestä itselleni halua,kunhan seksiä,mutta sydämmessään haluaa sen miehen "sielunkumppanin" joka tosielämässään on pettävä raukka.
Jos nainen alkaa tietoisesti suhteeseen ukkomiehen kanssa,eikö jo siinä vaiheessa voisi miettiä että millainen se mies on oikeasti kun pettää vaimoa ja perhettään,valehtelee heille sujuvasti.
Sielujenkumppanit on pettävä ukko kakkosena riutuva nainen=kaksi valehtelijaa,siinä se kumppanuus.
tuo oli kyllä aika hyvin perusteltu. Lieneekö sitten miesnäkökulmasta??
Sielunkumppanilta juuri vaikuttaa tuo toinen, niin samanlaiset ajatukset ja mietteet ;)
Paljastumista hän kyllä pelkääkin, kuin ruttoa. Myöntää sen.
Siksi olen päätellytkin, että mahtaisiko edes vaimoaan jättää vuokseni. Onhan tuo jo aivan päivänselvää.Varmaankin juuri tuo toisen ihmisen valloitus on se kiehtova asia ja juuri se jonkin uuden "kokeilu"salarakkaan kanssa kun tuo seksikin menee jollakin lailla "uudella kaavalla", kuin oman vaimon kanssa, jonka kanssa on peuhattu jo useamman vuoden ja siinä ei liene enää mitään ihmeellistä ja uutta enää ole. Päättelisin??!! tai sitten sitä tapahtuu vain liian harvoin vaimon kanssa tai siinä ei ole hellyyttä tms. tarpeeksi.
Kai sitä silti voi sanoa olevansa onnellinen kuitenkin, vaikka seksiasiat ei ehkä sujukaan toivomallaan tavalla ,,,,kaikesta päätellen... ( on antanut ymmärtää,että kotona tapahtuu liian harvoin sitä )
Silti antaa oikeuden itselleen pettää.....eikä varmastikaan kyllä vaimolleen sitä antaisi...
on siinä sitten ihmettelmistä :)
Ainahan ne sanoo, ettei saa seksiä tarpeeksi kotona että saisivat sitä toiselta naiselta. Ei taida olla sinulla kokemusta ukkomiehien sielunelämästä? Tunnen vain yhden miehen, joka reilusti kertoi että saa seksiä kotonakin aina kun haluaa. Siltikin juoksee vieraissa. Joten mitenkä sen perustelisit? Minä perustelen sillä, että haluaa jännitystä elämään vaikka vaimoaan rakastaakin.
Hyvin harva pettävä mies jättää puolisonsa toisen naisen takia. Se taitaa toisilla naisilla olla se yleisin luulo, kun tunteet astuu liiaksi peliin. Miten helvetissä joku nainen voi kuvitella olevansa juuri se, johon mies sitoutuu loppuelämäksi, ei petä enää ikinä, kun on pettänyt jo?
Hyvin harva pettävä mies on ensimmäistä kertaa asialla, vaikka niin saattaa väittääkin...
kyllä olen ihan noviisi näissä asioissa, eli kokemukseni tällaisesta on ihan ensimmäinen,siksi niin sinisilmäinen ja kuvitelmissani,että olisin hänelle jotain ihmeelliistä ja ihanaa...vann enpä olekaan :(