Oma äiti haukkuu?

Mulla on sisarpuoli joka on kauhean huvittava tyrkky.Kerran mun sukulainen kuoli ja jätti mulle koko omaisuutensa,siskolla ei ollut siihen pesään mitään asiaa.Jo oli katkera.Sitte sisko ja sen tytär sai idean,siskontytön pitää saada ulkolainen mies.Siskontyttö matkustaa milloin minnekin sulhasensa luo,ja sisko aloittaa aina uuden kielen opiskelun.En tietäis muuten,mutta kun kertoo mun muijalle koska luulee sen uskovan.Viimeisin ylkä oli ihan Dominikaanisesta tasavallasta,joku suunnattoman rikas mies ja sisko aloitti taas espanjan opiskelun.Mä kysyin entäs ranska ja sisko tuijotti mua.Sano tytsyn olleen oikein illallisella,mä kysyi että olik se santeria vai akabua niin taas tuijotti mua.

teretulemast mun elämääni....
olen asunut jo 10 vuotta omillani ja edelleen äitini yrittää sanella kuinka elän elämäni... hänen mielestään mun pitäisi erota miehestäni, pitäisi jättää koulu kesken, mennä töihin, muuttaa lähemmäs asumaan.... kaikkea mahdollista...
ja milloin mistäkin mua haukutaan.... ja milloin valehtelen asioita... tietääkseni saan aikuisena ihmisenä polttaa tupakkaa ja käydä baareissa jos haluan.... ja kaiken sen teen omilla rahoillani... en hänen rahoillaan...
mutta silti saan kuulla haukkuja ja valitusta kaikesta mahdollisesta....

Ymmärrän, ettet jaksa, eihän tuollainen ole normaalia aikuisen ihmisen käytöstä! Kannattaisiko yrittää keskustella äidin kanssa ja kertoa hänelle, miltä sinusta tuntuu. Ehkä hän ymmärtäisi, ehkä ei.

Onnistuisiko, että välittömästi lähtisit kävelemään pois, kun huomaat huuto- ja haukkumiskohtauksen olevan tulossa? Olisi hyvä, jos itse pystyisit olemaan hiiltymättä näissä tilanteissa. Lähde pois tilanteesta. Ei tuommoista tarvitse kenenkään kuunnella. Ehkäpä voisit keskustella esim. kouluterveydenhoitajan kanssa?

no eihän tuo sulle ainakaan henkisen kasvun kannalta tervettä ole.ei ole normaalia. ei kukaan terve äiti lastaan huoraksi hauku.kannattaa ajatella ,että kunhan vaan haukkuu muttei tarkoita kuitenkaan.ihan vaan sen vuoksi ettet mene ja usko ja ala ajatella,että olenkohan mä tosiaan noin paska.silloin voi psyykessäkin sattua nyrjähdys joka voi vaikuttaa omankuvasi ja oman henkisen terveyden olemukseen.

Eihän tuo tasapainoisen vanhemman toiminnalta kuulosta. Ehkä äitisi rähjää sinulle, koska ei voi/osaa purkaa omaa pahaaoloaan muuten. Olisiko hän tyypiltään muutoinkin hankala ja hermot pinnassa niin, että huutaa esim. työkavereille, naapurille tai kaupankassoille? En osaa sinua lohduttaa, mutta ota ainakin opiksesi niin, että itse omaksu äitisi huonoa käytöstä. Anteeksipyytäminenkään ei saa olla automaatti, jota käyttämällä voi tehdä mitä tahansa.

Itse ole syntynyt 60-luvulla ja minun äitini "kasvatti" minua huutamalla tuolloin tällöin, ettei minusta ole minhinkään, minusta ei tule mitään, eikä kukaan koskaan tule pitämään minusta. Tämä ole tuolloin vielä melko tavallista. Nykyään kuulee vanhemmista, jotka huorittelevat, homottelevat sekä muutoin sanallisesti solvaavat lapsiaan. Taitaa olla vanhan perinteen jatkoa uudistuneessa muodossa.

Joillakin vanhemmilla on ikuinen murrosikä. Ei voisi sanoa, että se on normaalia, mutta tuollaista kyllä on yllättävän paljon.

Tommonen äiti on kauhea. Kerro hänelle kuinka pahalta sellainen tuntuu. Pyyhi vain mielestäsi kaikki solvaukset, äläkä anna niiden satuttaa.

hei! äitini haukkuu minut aina huoraksi kun riidellään. viimeksi kun oli paha riita äitini huusi kavereilleni (jokka olivat poikia) että heidän kannattaa mennä testeihin koska multa saa tauteja. Sen jälkeen vanhempani pistivät minut istumaan keittiöön ja en saanut nukkua koko yönä. Jos meinasin nukahtaa he herättivät. se oli ehkä kamalin yö ikinä.
Kun äite suuttuu se saattaa läppästä mua poskelle tai töniä. Aina kuitenki hän tekee selväks, että vihaa minua ja olen kylin pahin huora. Olen kuulemma vain aiheuttanut kaikille vaan pahaa mieltä.
Ystäväni kuoli hetki sitten ja äite ei edes usko kun sanon että minun on siitä tosi paha olo. Keksin kuulemma kaiken vain jotta saisin huomiota.
Äiti on mukava kyllä kun ei ole vihainen. tulemme muuten hyvin toimeen kunhan muistan ottaa aina syyt omille niskoilleni vaikka äite olisi itse tehnyt jotain väärää. Äiti on minulle tärkeä ihminen mutta hän tuhoaa jo valmiiksi huonoa itsetuntoni joka kerta kun riidellään. Olen väsynyt:(

Kuulostaa samalta kuin mitä itse koin pienenä. Se on lapsena pelottavaa koska ei pysty itse vaikuttamaan asiaan ja koska hävettää kertoa asiasta kenellekään, varsinkin kun tuntuu että syyllinen ehkä sittenkin on itse niin kuin äiti sanoo, vaikka äidin haukkuminen ja syyttely tuntuukin itsestä epäoikeudenmukaiselta. Tuollainen äiti saa olon ristiriitaiseksi.

Koita jaksaa. Puhu ulkopuoliselle, vaikka kouluterveydenhoitaja. Älä kerro äidillesi että puhuit, koska siitä seuraa vain pahempi sota luultavasti. Itseä helpotti ajatella että jossain vaiheessa koittaa kuitenkin se päivä kun olen täysi-ikäinen ja voin muuttaa pois kotoa. Siihen asti yritin olla vain ärsyttämättä äitiä liikaa.

Jos pahaksi menee, hae apua ulkopuoliselta taholta. Ja muista että olet ihan hyvä sellaisena kuin olet. Ja kaikki tunteet ovat sallittuja. Itke illalla vaikka hiljaa omassa sängyssä kun äiti ei huomaa. Mieti silloin miltä sinusta tuntuu, ja yritä olla olematta katkera. Koska jos yrität kovettaa itsesi, teet itsestäsi ennen pitkää vain samanlaisen kuin äitisi on, ja sitä et varmaan haluaisi (itse ajattelin että teen mitä vaan kunhan minusta ei tule samanlainen, joten päätin että jos en kerran puhumalla äidin kanssa voi vaikuttaa tilanteeseen ja minusta tuntuu pahalta, käyn ne pahan olon tunteet itsekseni läpi, samoin tein kun oli jotain iloittavaa, saatoin hyppiä ja hymyillä itsekseni omassa huoneessani suljetun oven takana, tai vaikka vessassa ja kun olin taas äidin seurassa, pidin kasvoilla ns perusilmeen joka ei paljastanut tunteitani vaikka niitä minulla oli, koska ajatuksiahan äiti ei osaa lukea, onneksi.

Joskus vaikeassa tilanteessa katsoin äitiä ihan rauhassa ja ajattelin että "annan sinulle anteeksi, koska et itse tajua mitä olet tekemässä etkä voi käytöksellesi mitään". Yritin olla sanomatta mitään tuon kaltaista hänelle tai muutenkaan väittämättä vastaan koska siitä äiti vain loukkaantui entistä enemmän. Joskus ajattelin että hän on kuin 2-vuotias tai ikuinen murrosikäinen. Silloin on helpompi suhtautua rauhallisesti ja jättää sanat omaan arvoonsa. Pidin omat asiani mahdollisimman paljon omana tietonani ja tein kaikessa siinä missä oli mahdollista, omat ratkaisuni ja päätökseni. Jos äiti puuttui johonkin, yritin tehdä ainakin osittain hänelle mieliksi, niin pääsin vähemmällä. Ajattelin että sitten kun muutan, voin itse päättää elämästäni. Joskus lohdutti jopa se että kotimaa on Suomi, eikä joku sellainen maa jossa tuollaista alistamista, pelkoa ja vihaa joutuu kokemaan myös aikuisiässä.

Halauksia sinulle, olet arvokas ja täysin kelpaava omana itsenäsi, jokaista meistä tarvitaan maapallolla. Olisi kurjaa jos kaikki olisivat samanlaisia, ja on syy miksi meitä on syntynyt monenlaisia tähän maailmaan. Löydät vielä onnesi, tai oikeastaan jokainen on oman onnensa seppä, oma suhtautuminen vaikuttaa. Ja voit sitten aikanaan itse olla omille lapsillesi parempi äiti, hyväksyä sen ettei sinulla koskaan hyvää äitiä ollut, mutta että sellaisia ihmisiä löytyy tältä maapallolta, on aina löytynyt, eikä ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä mennyt, jättää se taakse ja porskuttaa eteen päin. Meistäkin voi tulla hyviä vanhempia ja ehjiä ihmisiä, ehkä juuri siksi että näemme miten huono äiti-suhde voi lapseen vaikuttaa.

Viisaita sanoja, kiitos sinulle!

Haukkuva äiti on sadisti !!

hupp ja loveyouforever: menkää heti keskustelemaan asioista ja miten te ne koette koulun kuraattorille tai terveydenhoitajalle. Itse tekisin kuraattorina lastensuojeluilmoituksen, lapsen henkisen keihityksen tahallinen ja tarkoituksellinen vahingoittaminen on mitä julminta väkivaltaa. Teillä on paljon kohtalotovereita, ottakaa nyt vain rohkeasti yhteyttä

Mun äiti aina haukkuu mua sen elämän pilaajaksi, ja että kaikki on aina mun syy. Sit se haukkuu vielä mun kavereita! Se käy jopa muhun käsiksi!!! En halua kertoa kouluterkkarille!:( Se vaan puolustaa aina muita!:(Mulla on oikeesti pahaolla!:(

Mun isä on alkoholismi ja äiti hullu! Kaikki on aina vaan mun syytä! Se vaan aina haukkuu mua!! Itken aina joka päivä sängynalla!!:( Mitä järkeä on mun elämällä jos oon pilannu jo äitin elämän ja tehny siitä sairaan!!!Se vaan kiusaa ja haukkuu!!!Mä en jaksa enää!!!!

No mun vanhemmat on vähän kuin pilannut mun elämän, vaikka olen vielä aika nuori. Vanhemmat on riidellyt melkeimpä siitä asti kun synnyin ja olen joutunut sitä pienenä kuuntelemaan päivät pitkät.
Ja vasta pian kolme vuotta sitten äitini muutti muualle ja he aina haukkuvat toisiansa. Äiti suuttuu helposti ja kun hän suuttuu hän huutaa ja joskus haukkuu. Tuntuu myös, että isälläni ei ole minulle enään aikaa kun hän tapasi erään naisen, en ole varma ovatko he yhdessä vai vain tuttuja, mutta ainakin nukkuvat samassa sängyssä, kun he ovat toisillansa yötä. Tänään juuri vahingossa paiskasin yhden huoneen oven, vaikka en ollut vihainen tai mitään. Äitini suuttui ja huusi jotain tälläistä "Sinä oot ihan samanlainen kun isäs! Saat*nan apina!" Ja ei oo ketään kelle puhua asiasta, kavereille en tahdo ja se ei tunnu oikealta, koulussa en todellakaan tahdo ja jos puhuisin isälleni niin äitini saisi nopeasti kuulla ja minun todennäiköisesti pitäisi valita, että kenen luona haluan asua ja sitä en osaisi päättää. Onneksi äitini ei ole pitkävihainen vaan hänen pitää antaa rauhoittua hetki hän taas normaali. Tälläiset perheet on ymmärtääkseni aika yleisiä.

Äänitäpä vaikka kännykällä joku kerta se haukkumisryöppy, ja annapa hänen kuunnella se.