Avomieheni on sairastanut kauan epilepsiaa. Nyt hän on viettänyt viikkoja sairaalassa sairautensa takia, koska lääkärit eivät saaneet kohtauksia aivoissa loppumaan. Olen tukenut miestäni kaikin tavoin, käynyt joka ikinen päivä sairaalassa, soittanut ja kysellyt vointia. Olen ajanut itseni aivan uuvuksiin, kun työn ja sairaalan väliä olin vain mennyt. Meillä on ihana suhde olllut, ei pettämisiä, ei väkialtaa, vaan rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa.
Lääkkeet saivat mieheni aivan sekaisin, oli kuin eri ihminen. Hänellä alkoi olla harhaluuloja ja outoja juttuja. Lopulta hänet vietiin psykiatriselle osastolle, koska hän käyttäytyi jo agressiivisesti. Pelkäsin häntä. Hän soitti psyk osastolta, sanoi että kunhan pääsee pois, hakee tavaransa ja muuttaa pois eikä enää koskaan halua olla kanssani. Psykiatrinen lääkäri sanoi että hänellä ei ole psyykkistä sairautta vaan kaikki johtuu lääkkeitsä ja niiden sivuvaikutuksista.
Olen sanaton, itken ja itken vain. Hän pääsi pois 2 viikkoa sitten, asuu nyt äitinsä luona koska ei halua tulla kotiin. Hän on julma, eri ihminen kuin ennen. Ei välitä minusta eikä muista ystävistä tai sisaruksistaan. Lääkkeet tekivåät hänelle tuon, nyt olen aivan eksyksissä että tässäkö tämä oli. Hän tuli juttelemaan kanssani erosta kun pyytämällä pyysin. Syytti minua kaikesta, on kuulemma onneton kanssani, olen pettänyt häntä ja kaikkea muuta. Tiedän että nämä eivät ole totta vaan lääkkeistä johtuvia harhaluuloja. Hän puhui julmasti minulle, aivan kuin olisin joku hullu nainen joka on pilannut hänen elämänsä.
hänen äitinsä yrittää muistuttaa minua että mieheni kanssa ei voi puhua normaalisti, vaan hänellä on niin voimakkaat harhaluulot johtuen epilepsialääkityksestä.
Itken ja olen toivoton, tähänkö kaikki kaatuu, olemme puhuneet lapsien hankkimisesta, hän on sanonut ettei koskaa ole ollut näin onnellinen kenenkään knassa. Nyt juteltuamme pari pv sitten, olen pilannut hänen elämän ja olen huono ihminen. Olen hukasa, jatkako elämää ilman häntä vai taistela ja taistella. Hän ei halua nähdäkään minua enää, on tehnyt jo asuntohakemuksia ja kaikkia. Muuttaa heti kun saa asunnon. en tiedä mitä tehdä. En tiedä kuinka taistella enää, ei löydy sanoja eikä voimia... olen rikki ja sattuu.
Lääkkeet saivat mieheni aivan sekaisin, oli kuin eri ihminen. Hänellä alkoi olla harhaluuloja ja outoja juttuja. Lopulta hänet vietiin psykiatriselle osastolle, koska hän käyttäytyi jo agressiivisesti. Pelkäsin häntä. Hän soitti psyk osastolta, sanoi että kunhan pääsee pois, hakee tavaransa ja muuttaa pois eikä enää koskaan halua olla kanssani. Psykiatrinen lääkäri sanoi että hänellä ei ole psyykkistä sairautta vaan kaikki johtuu lääkkeitsä ja niiden sivuvaikutuksista.
Olen sanaton, itken ja itken vain. Hän pääsi pois 2 viikkoa sitten, asuu nyt äitinsä luona koska ei halua tulla kotiin. Hän on julma, eri ihminen kuin ennen. Ei välitä minusta eikä muista ystävistä tai sisaruksistaan. Lääkkeet tekivåät hänelle tuon, nyt olen aivan eksyksissä että tässäkö tämä oli. Hän tuli juttelemaan kanssani erosta kun pyytämällä pyysin. Syytti minua kaikesta, on kuulemma onneton kanssani, olen pettänyt häntä ja kaikkea muuta. Tiedän että nämä eivät ole totta vaan lääkkeistä johtuvia harhaluuloja. Hän puhui julmasti minulle, aivan kuin olisin joku hullu nainen joka on pilannut hänen elämänsä.
hänen äitinsä yrittää muistuttaa minua että mieheni kanssa ei voi puhua normaalisti, vaan hänellä on niin voimakkaat harhaluulot johtuen epilepsialääkityksestä.
Itken ja olen toivoton, tähänkö kaikki kaatuu, olemme puhuneet lapsien hankkimisesta, hän on sanonut ettei koskaa ole ollut näin onnellinen kenenkään knassa. Nyt juteltuamme pari pv sitten, olen pilannut hänen elämän ja olen huono ihminen. Olen hukasa, jatkako elämää ilman häntä vai taistela ja taistella. Hän ei halua nähdäkään minua enää, on tehnyt jo asuntohakemuksia ja kaikkia. Muuttaa heti kun saa asunnon. en tiedä mitä tehdä. En tiedä kuinka taistella enää, ei löydy sanoja eikä voimia... olen rikki ja sattuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
elämä tuo ja ottaa niin paljon, toivon että sinulla olisi voimia taistella, anna miehellesi aikaa sairauden tuomat pelkotilat ja takana saatta olla jopa pelko ettet enää häntä rakastaisi kun hän itsekin huomannut kuinka sairaus on muuttaut miestä...
Anna miehelle aikaa , kerro hänelle tuntemuksistasi... jos hänen vain on nyt saatava olla yksin , anna olla jatka elämääsi käy töissä ja liiku paljon ja ennenkaikkea pidä huolta myös itsestäsi, toivottavasti asiasi järjestyisivät parhain päin.
Toivottavasti sinulla on tukiverkostoa läheisiä ystäviä ja lähiomaisia joilla on aikaa kuunnella, tukea ja olla läsnä.
En vain jaksa enää tehdä mitään, en liikkua, en hymyill en mitään. Julmuus minua kohtaan jatkuu, olen paha ihminen ja pilannut hänen elämänsä. Toivon että nuo sivuoireet lääkityksest loppuistivat, en jaksa tätä. Päästän irti, annan hänen mennä ja vajoan synkkyyteen vain. On niin voimat loppu.
Olen yrittänyt kaivaa kaikki voimat ja mehut itsestäni, rukoillut apua ja voimia ja sitä että tilanne ratkeaisi. Ei se vaan ratkea, olen kuin ilmaa hänelle. hänen vihansa minua kohtaan on niin julma että hajoan sen alla.
Lähde parin viikon etelänlomalle, pyydä joku ystävä mukaan. NYT ET VOI TEHDÄ MITÄÄN ASIOIDEN HYVÄKSI. Lähde lataamaan akkuja, keräämään voimia tulevaan elämään ilman tätä miestä. Hän on ilmeisesti saanut pitkässä rajussa epilepsiakohtauksessa jonkinlaisen aivovaurion. Älä odota liikoja siitä, että hän palautuu samaksi kuin on ollut ennen sairautta.
Minkälaista kriisiterapiaa olet itse saanut itsellesi? Vaadi sellaista myös, ehkä miehen lääkäri voisi auttaa, tai oma terveyskeskus.