Istun yksin kotona,katkerana itkien.Olen aina ollut valmis kuuntelemaan, ymmärtämään, louduttamaan ja kaikin tavoin auttamaan sitä tarvitsevia. pyytämättäkin apuani tarjoten.Hoitanut lapset,lapsenlapset, sairaan äidin. Auttanut naapurin mummoja, avioerokriisissä ystäviä ,sisarruksia kaikessa mahdollisessa.
Nyt kun itse olen sairastunut ja en pysty juuri sängystä nousemaan, saan olla yksin.Sairastaminen on vienyt kaikki rahani, etten voi ostaakaan palveluja. Pääsiäisen ruokaa on ollut lähes yksinomaan EU-kaurapuuro.
MOTTONI ON OLLUT: taivaassa tasataan.(kun en ole ottanut korvausta palveluista, ja olen antanut pientä rahallista apuakin). Nyt vaan tuntuu, että voisin tasata jo vähän tässä vaiheessa.
TUNTUU TOSI PAHALTA TÄLLÄINEN KOHTELU. OLEN TULLUT KATKERAKSI(joka on kökkö asia).
NÄINKÖ VIETÄN ELÄMÄNI VIIMEISET VIIKOT, vai alanko kerjäämään myötätuntoa?
haluaisin vain sanoa teille: ÄLKÄÄ HYLÄTKÖ AUTTAJIANNE, HETI KUN NIISTÄ EI OLE TEILLE ENÄÄ HYÖTYÄ.
Nyt kun itse olen sairastunut ja en pysty juuri sängystä nousemaan, saan olla yksin.Sairastaminen on vienyt kaikki rahani, etten voi ostaakaan palveluja. Pääsiäisen ruokaa on ollut lähes yksinomaan EU-kaurapuuro.
MOTTONI ON OLLUT: taivaassa tasataan.(kun en ole ottanut korvausta palveluista, ja olen antanut pientä rahallista apuakin). Nyt vaan tuntuu, että voisin tasata jo vähän tässä vaiheessa.
TUNTUU TOSI PAHALTA TÄLLÄINEN KOHTELU. OLEN TULLUT KATKERAKSI(joka on kökkö asia).
NÄINKÖ VIETÄN ELÄMÄNI VIIMEISET VIIKOT, vai alanko kerjäämään myötätuntoa?
haluaisin vain sanoa teille: ÄLKÄÄ HYLÄTKÖ AUTTAJIANNE, HETI KUN NIISTÄ EI OLE TEILLE ENÄÄ HYÖTYÄ.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olipa surullista luettavaa. Kiitos sinulle niiden kiittämättömien avunsaajien puolesta joita olet auttanut.
En tiedä miksi näin yksin olet jäänyt. Onko näillä auttamillasi ihmisillä ollut niin suuret kriisit ja vaikeat elämäntilanteet etteivät ole muistaneet auttajaa kun tilanne on rauhoittunut, mikäli niin on käynyt.
Joskus ihmisiä voi hävettää se että ovat olleet avun tarpeessa ja torjuvat tällaiset muistot ja samalla unohtuu ihminen joka heitä auttoi. Joskus avun vastaanottaminen voi olla niin vaikeaa että se ahdistaa ja tulee ikään kuin sellainen kiitollisuudenvelka auttajaa kohtaan - jotkut voivat tuota tunnetta paeta unohtamalla.
Ehkä joku kokee kiitollisuudenvelan niin suurena ettei tiedä miten sen voisi korvata? Jos on vielä kyvyttömyyttä tuntea tai osoittaa tunteita, on vaikeaa tällaisia asioita edes ottaa puheeksi? Oletko muuten mitenkään kertonut tilanteestasi näille ihmisille joita olet auttanut vai oletko ajatellut että heidän vain pitäisi arvata tilanteesi ja auttaa pyytämättä?
Mutta en tosiaan tiedä miksi sinut on unohdettu. Ikävää se on. Katkeruudella vahingoitat itseäsi eniten minkä varmaan jo tiesitkin mutta tiedän kyllä että katkeruus tulee niin helposti.
suurempi voima, risti kätesi ja pyydä apua.Uskon että sinun kohtalosi ei ole yksinäisyys vaan tulet saamaan apua. Voimia!
Näinä päivinä jokaisella on tekemistä omien huoliensa ja järjestelyjensä kanssa. Sinä voisit täydellisen hyvin ottaa yhteyttä joko sähkopostitse tai puhelimitse ja kertoa kaikille että nyt sinä itse tarvitsisit apua. Tulkaa auttamaan.
Jos ystäväpiirissäsi on 10 - 20 ihmistä ja heistä jokainen piipahta luonasi kerran kuukaudessa auttamassa, tuo tarkoittaa että sinulla on apua 20 päivänä viikossa.
Ei lainkaan tarvitse epäroidä avun pyyntoä! Saat huomata että ihmiset tietäessän sinun haluavan juuri heidät auttamaan, enemmän kuin mielellään saapuvat luoksesi! Mitta sinun on rehellisen suorasti ja ystävällisesti t-a-v-a-t-t-a-v-a se heille.
Kyllä minä olen apua pyytämällä aina saanutkin,....mutta se pyytäminen.Kun minä sen hyvin ymmärrän että kaikilla on aina KIIRE, en haluais vaivata.
Oliskohan se vaan liian tuskallista kohdata"kuolemaan tuomittu". MUISTUTTAA IKÄVÄSTI OMASTAKIN KUOLEVAISUUDESTA.
Ikävää on todeta,että sairastamisen(n.1v)aikana on ystäväpiiri supistunut murto-osaan(5 henk.)
En tietenkään jaksa olla iloinen ja seurallinen koko ajan,mutta osaan olla ruikuttamatta.
Nyt vain ottamaan reippaasti yhteyttä lasten lapsiin, heihin joita sinä aikanaan holhosit kun olivat pieniä. Heillä on viikonloput koulusta vapaina ja pitkät lomat. Heillä on rehellisesti aikaa vierailla luonasi. Kutsu heidvt apuriksi. Alussa saattaa olla etteivät tiedä mitä tehdä. Siinä sinulla on loistava tilaisuus kertoa mikä paikka tarvitsee kohennusta, onko polyjen pyyhkimistä, kaupassa käyntiä, lääkärille kuskausta, kävelylenkkiä korttelin ympäri vai kaipaatko vain juttuseuraa.
Avun pyynto ei koskaan ole toisen vaivaamista tai häiritsemistä! Se on täydellinen harhaluulo. Ihmiset mielellään tulevat auttamaan kun näkevät että toinen todella tarvitsee sitä.
Kukaan ei odota että järjestät juhlia tai mailman iloisinta rupatteluhetkeä heidän saavuttuaan. Heille riittää että hyväksyt heidän auttamishalun juuri selaisena kuin olet.