Olen parikymppinen nainen, lapseton, ja asun nykyisen mieheni kanssa toista vuotta yhdessä. Minä olen väsynyt ja turhautunut, ja ymmälläni. Viimeisen kuukauden aikana hän on mm. puristanut ranteistani lujaa, vääntänyt minua käsistäni, töninyt minua 5 kertaa, 2 kertaa niin, että kaaduin lattialle, ja satutin käteni, ja heristänyt nyrkkiä naamani edessä minun pitäen käsiäni suojana vatsan ja kaulan kohdalla, ja sanonut että parempi olisi jos menisin, kun olen vain tyhmä, ja lapsellinen, hyödytön, enkä osaa mitään, enkä tee mitään. Ja että minä olemalla tuollainen turha ihminen aiheutan tämän käytöksen hänessä, ettei hän aiemmin ole edes ajatellut tekevänsä näin naiselle, uhannut viedä koirani minulta.. ja lista jatkuu.
Myönnän olevani nalkuttava nainen, joka tekee enemmän kuin oman osansa kotitöistä, ja tuntuu että saan aina muistuttaa häntä yhteisesti hänen kanssaan sovituista kodin säännöistä, ja niissäkin kaikki minkä hän tekee väärin, tuleekin yhtäkkiä minun vikani. En vaadi kohtuuttomia, vain sitä, että sukat laitetaan jalasta pyykkikoriin, eikä astioita jätettäisi ympäri taloa, sillä koirat käyvät sitten niitä nuolemassa/tiputtelemassa sohvapöydältä ja sitten on lasinsiruja siivottavana, ja että omat jäljet siistitään, eikä jätetä esimerkiksi ruuanjätteitä haisemaan pisimmillään viikoksi tiskipöydälle, vaikka roskakori on suoraan sen alapuolella.
Hoidan itseäni, liikun paljon, ja käytän paljon aikaa että näyttäisin hyvältä, mutta sekään ei ole hyvä, ja menee kuulemma aina hirveästi aikaa (ja häntä silti joudun odottamaan aina ulkovaatteet päällä jos olemme jonnekin menossa).
En halua poliisille mennä, en halua syytteitä, ankä mitään tuollaista, minulla on muutenkin paljon asioita stressattavana (mm. työttömyys, henkilökohtainen sairaus, ei mitään kamalan vakavaa kumminkaan) ja rakastan tätä ihmistä, sillä silloin kun hän on hyvä, hän on erinomainen. Tekee ruokaa, siivoaa, hemmottelee ostoksilla, hieronnoilla, aamiaisilla, ruusuilla, suklaalla, kertoo että rakastaa, ja on pahoillaan kaikesta noista mitä tekee, on huomaavainen rakastajakin. Rakkauselämä on vilkasta, ja olen oppinut hänen kanssaan mitä ihmeellisimpiä asioita, ja tullut paremmaksi itsekin. Joskus tuntuu, että seksi on ainoa asia, joka yhdistää meitä. Hänen suustaan oikeastaan kuulen kohteliaisuuksia liittyen lähinnä taitoihini sängyssä, tai ulkonäkööni, mikä miellyttää häntä paljon. Välillä olo on kuin nukella, esineellä.
Minä en vain ymmärrä, kuinka niin ihanalta vaikuttava ihminen voi yhtäkkiä muuttua noin radikaalisti, ja satuttaa sitä, jota sanoo rakastavansa.
Taustaa sen verran minusta, että en kestä enää toista huonoa suhdetta, aikaisemmassa minua hakattiin ja pakotettiin seksiin ja mm. huoriteltiin ja eristettiin ystävistä ja perheestä, joten vertaan tätä suhdetta siihen, eikä tämä tunnu yhtä radikaalilta, yhtä oikeanlaiselta "pahoinpitelyltä" kuin aikaisempi, vaikea selittää. Tuntuu aikaisemman vuoksi, kuin tekisin kärpäsestä härkäsen, ja että paljon pahemminkin voisi mennä.
Myönnän olevani nalkuttava nainen, joka tekee enemmän kuin oman osansa kotitöistä, ja tuntuu että saan aina muistuttaa häntä yhteisesti hänen kanssaan sovituista kodin säännöistä, ja niissäkin kaikki minkä hän tekee väärin, tuleekin yhtäkkiä minun vikani. En vaadi kohtuuttomia, vain sitä, että sukat laitetaan jalasta pyykkikoriin, eikä astioita jätettäisi ympäri taloa, sillä koirat käyvät sitten niitä nuolemassa/tiputtelemassa sohvapöydältä ja sitten on lasinsiruja siivottavana, ja että omat jäljet siistitään, eikä jätetä esimerkiksi ruuanjätteitä haisemaan pisimmillään viikoksi tiskipöydälle, vaikka roskakori on suoraan sen alapuolella.
Hoidan itseäni, liikun paljon, ja käytän paljon aikaa että näyttäisin hyvältä, mutta sekään ei ole hyvä, ja menee kuulemma aina hirveästi aikaa (ja häntä silti joudun odottamaan aina ulkovaatteet päällä jos olemme jonnekin menossa).
En halua poliisille mennä, en halua syytteitä, ankä mitään tuollaista, minulla on muutenkin paljon asioita stressattavana (mm. työttömyys, henkilökohtainen sairaus, ei mitään kamalan vakavaa kumminkaan) ja rakastan tätä ihmistä, sillä silloin kun hän on hyvä, hän on erinomainen. Tekee ruokaa, siivoaa, hemmottelee ostoksilla, hieronnoilla, aamiaisilla, ruusuilla, suklaalla, kertoo että rakastaa, ja on pahoillaan kaikesta noista mitä tekee, on huomaavainen rakastajakin. Rakkauselämä on vilkasta, ja olen oppinut hänen kanssaan mitä ihmeellisimpiä asioita, ja tullut paremmaksi itsekin. Joskus tuntuu, että seksi on ainoa asia, joka yhdistää meitä. Hänen suustaan oikeastaan kuulen kohteliaisuuksia liittyen lähinnä taitoihini sängyssä, tai ulkonäkööni, mikä miellyttää häntä paljon. Välillä olo on kuin nukella, esineellä.
Minä en vain ymmärrä, kuinka niin ihanalta vaikuttava ihminen voi yhtäkkiä muuttua noin radikaalisti, ja satuttaa sitä, jota sanoo rakastavansa.
Taustaa sen verran minusta, että en kestä enää toista huonoa suhdetta, aikaisemmassa minua hakattiin ja pakotettiin seksiin ja mm. huoriteltiin ja eristettiin ystävistä ja perheestä, joten vertaan tätä suhdetta siihen, eikä tämä tunnu yhtä radikaalilta, yhtä oikeanlaiselta "pahoinpitelyltä" kuin aikaisempi, vaikea selittää. Tuntuu aikaisemman vuoksi, kuin tekisin kärpäsestä härkäsen, ja että paljon pahemminkin voisi mennä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Erittäin huolestuttavalta kuulostavat nuo sinuun kohdistuvat vahingoittamiset. Yleensä jo suhteen alussa on nähtävänä sen suurimmat ongelmat. Sinulla on taustalla aiempaa kaltoinkohtelua. Se altistaa samanlaiselle kohtelulle vastaisuudessakin. Olet niin nuori, että voit vielä täysin kääntää elämäsi suunnan hyväksi elämäksi. Sen varaan että seksi on hyvää ei voi koko suhdetta rakentaa. Oikeastaan se vain koukuttaa sinua suhteeseen. Hae apua itsellesi ammatti-ihmisiltä, esim. mielenterveystoimistosta, perheneuvolasta tms. Voisit netistä tutkia narsistien läheisten tukisivuja. Miehesi piirteet vaikuttavat narsisistisilta tai alkoholistisilta, jos hän käyttää alkoholia. Huolehdi itsestäsi. Tunteesi ovat aivan oikeat. Asiat eivät ole hyvin. Olet arvokas ihminen, joka ansaitsee hyvää.
Alkoholin käyttö, eikä mikään muukaan sellainen kuulu hänen tapohinsa, oikeastaan ollenkaan, kerran puoleen vuoteen :) Aion lukea narsistisesta persoonallisuushäiriöstä enemmän, kiitos.
Lähde heti tuosta suhteesta, ei hyvää seuraa. Kirpasee vain kerran, elämättä jäänyt elämä kaduttaa. Väkivaltaa ei pidä hyväksyä, pahenee vaan.
Yleensä mies ottaa naista ranteista kiinni kun nainen on ensiksi lyönyt häntä.
'Puhu pukille.