Olen seurustellut (avoimessa) n. puoltoista vuotta miehen kanssa ja nyt on tulossa lapsi. Hän tapasi vähän aikaa sitten perheenjäseniäni, vaikka annoin mahdollisuuden olla tapaamatta jos siltä tuntui. Nyt tapasin hänen teini-ikäisen lapsensa kahdestaan (siis ilman miestä). Lähetin tekstiviestin miehelle että oli kiva tavata tätä lasta. Mies ei ole mitään viestittänyt takaisin eikä soittanut pariin päivään. Aloinkin vaan uteliaisuuttani miettimään että mikä saa miehet (miksei naisetkin) olemaan soittamatta? Itse ainakin minua kiinnostaisi kuulla missä partnerini on ollut lapseni kanssa, mitä tehnyt, miten meni. Varsinkin kun hän itse oli lapselleen kertonut minusta ja antanut puhelinnumeroni yms. tehnyt tämän tapaamisen eteen. Mutta sitten kun olin tapaamisen kahestaan lapsen kanssa järkänny (ei mitään keskustelua miehen kanssa miten hän halusi asian hoituvan) ja kerroin että tapaamme silloin ja silloin niin ei tullut minkäänlaista kommenttia. Tiedän että tämä lapsi oli monta kuukautta odottanut tapaavansa minut. Siksi tuntuu aika hassulta ettei mies ole yhtään utelias kuulemaan miten tapaaminen meni.
Miks ei soita?
?
171153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olet hänelle pelkkä vako jonka sisällä on vahinko eli ongelma.
Hän halusi sinulta pelkää pillua ja sinä aloit puuhaamaan hänelle lisää perhettä.
Hän halusi sinulta vapaan suhteen sinä aloit lataamaan vankilanperustuksia.
Sinä et pitänyt puoltasi sopimuksista ja nyt mies haluaa ulos linnasta jonne joutui syyttä.
Miestä ei kiinnosta sinä eikä lapsi eikä hänellä ole kuvitelmia yhteisestä tulevaisuudestanne niinkuin sinulla. Olet ollut hänelle pelkkä vako.
Nyt olet pelkkä ongelma ja hän yrittää rimpuilla vapaaksi sinusta.
Häntä ei kiinnosta perheily kanssasi ja tuo kohtaaminen hänen lastensa kanssa taisi olla jotain mitä sinä häneltä olet vaatimalla vaatinut.
Miksi ihmeessä miestä kinnostaisi miten meni?
Vaikka mies olikin järkännyt tapaamisen niin se oli siksi että hänellä heräsi haaruksissa toive pillun saanista, ei muuta.
Olet väärässä. Yhdessä sovimme lapsen teosta ja hän jätti kortsut pois. Eli ei ollut kyse kavalasta ämmästä joka jättää pillerit väliin. Muutaman kuukauden jouduimmen yrittämään eli olis voinu laittaa kortsun takas jos muutti mieltään. Alussa niin tekikin enkä mitään marmattanut kun onhan se iso asia, lapsen teko.
En yritä mitään vankilaa perustaa hänelle enkä vaadi perinteistä perhe-elämää. Osaan jopa erottaa hänen roolinsa minun seurustelukumppanina ja hänen roolinsa isänä. Eli jos ei suhde minun kanssa innosta niin olen OK senkin suhteen.
Hänen lastaan en todellakaan pyytänyt tapaamaan. Itse asiassa koen kaikki sukulaisten tapaamiset kiusallisina. Se oli kyllä ihan hänen ja lapsensa idea. Ensin hän olikin kieltänyt lastansa ottamasta yhteyttä koska ei tiennyt kuinka olisin siihen suhtautunut ja silminnähden ilahtui kun olin niin cool asiasta.
Kiitos kuitenkin vastauksesta. Onko muita ehdotuksia hänen toiminnalleen?
Oletko itse soittanut hänelle. Vaadi vastausta, että miksei soita. Aika merkillistä toimintaa.
Kiitos kysymästä. En ole soittanut. Tuntuu uuvuttavalta kun hän ei ole johdonmukainen.
Joskus olen epäillyt hänen kiinnostusta minuun, mutta hän on vastannut että eihän hän silloin viettäisi aikaa kanssani. Loogista. Yhtä loogista olisi että hän haluaisi lapsen kanssani ja tutustuisi sukuuni ja minä hänen vain jos häntä kiinnostaisi olla kanssani tekemisissä. Mutta sitten onkin epäloogista että yhtäkkiä ei kuulukkaan mitään koko jätkästä. Niin kuin sanoin, edes ihan uteliaisuudesta että miten on mahtanut mennä tapaaminen hänen lapsensa kanssa. Ja minä kun tosiaan pidän itseäni sellaisena että hän voisi minulle sanoa jos ei haluakkaan seurustella tai jos joku painaa mieltä.
Jos ei ala kuulua niin soitan muutaman päivän päästä kun en nyt jaksa.
Mua pikkasen hämää,miksi halusit lapsen tämän miehen kanssa? Oliko siihen joku erityinen syy? Jotenkin tuntuu,ettei sinun kannattaisi päätäsi vaivata mokomalla,anna olla.Ottaa yhteyttä,kun itse siten on valmios.Sinulla on kohta kädet töitä täynnä eli keskity lapseen :)
Hän on hyvin kaunis ihminen moninpuolin ja elämäni toinen mies jota olen todella rakastunt. Niin paljon että tiedän häntä aina tulevani rakastamaan - kävi miten kävi. Siksi olen erittäin onnellinen että saan kantaa hänen lastaan ja olla sen kanssa loppuikäni.
Tätäkään en ole koskaan hänelle päässyt sanomaan koska hänestä tulee aina niin synkkä kun yritän puhua.
Monet meidän ongelmat saattavat juontua hänen rankasta elämästään, mutta koskaan en tiedä olisiko se sittenkin sitä ettei hän välitä minusta. Joskus kuvittelen että hän kohteliasuuttaan viettää aikaa kanssani koska se on 'moraalisesti oikein' näin hyvää naista kohtaan. (Hyvänä ihmisenä hän pitää minua, sen tiedän.) Olen yrittänyt sanoa että tule luokseni vain silloin kun todella sitä haluat. Hän ei siihenkään ole sanonut oikein mitään.
Jatkoa tarinalle... Soitin sitten miehelle ja hän oli erittäin ilahtunut ja tuli samana iltana yllätysvierailulle. Halusi sitten tulla vauvan ultraankin (vaikka oli edelliset missanut) ja oli siitä tosi innoissaan. Ultrasta tultuamme hän alkoi minun tietokoneella kirjottamaan viestejä facebookissa naisille ja kutsui heitä seksikkäiksi ja pyysi tapaamaan. Katsoin siis vieressä ja hän ikään kuin halusi minun näkevän. Mietin että onko tämä hänen tapansa haluta puhua asiasta joten kysyin tyynesti yhden kohdalla että kuka tuo on. Hän sanoi vaan että kaveri ja vaikutti vähän hermostuneelta, siis semmoselta että ei ollut helppo puhua. Mutta mitä hän oikein haki sillä että halusi minun näkevän mitä hän tekee? Menin vessaan ja hän tuli oven taakse kysymään onko kaikki hyvin. Tuntui siltä että hän luuli (toivoi??) minun menneen vessaan itkemään! No, minullapa tulikin vaan semmonen olo että en osaa kanssasi asiasta puhua, kun niin vähän tuntuu hänelläkään olevan taitoja puhua asiasta, enkä ala leikkimään kissaa ja hiirtä. Olin sitten ihan tyynenä vaan. Mutta kyllä ärsytti että missä mennään, mitä hän haluaa, miksi hän käyttäytyy noin? Ja tietenkin oli mustasukkainenkin olo.
Ymmärtääks kukaan miksi hän tekee tuollaista? Vielä raskaana olevalle naiselle joka ei siis voisikaan vaan ottaa ja lähteä baariin iskemään muita.
Jos kerran avoimeen suhteeseen teet lapsen ni mun mielestä se on sun oma ratkaisu. en sano et sun pitäis katua tai että niin et olisi saanut tehdä, sehän oli sun ratkaisu.
Ja mitä tulee tuohon et mies pyytää facebookis joltain naiselta tapaamista ni sanoisin et hänellä varmaan on sit useampi nainen, olettehan avoimessa suhteessa jolloin sinulla ei mielestäni ole oikeutta vaatia täyttä sitoutumista vain sinuun..sillä avoin suhdehan ei ole sellainen vaan sellainen et sillo saa olla muidenkin kanssa.
Ja ethän voi muutenkaan tietää kuinka monen naisen kanssa hän sängyssä on ja montako naista on laittanut paksuks, ehkä hän ei halua tuommoisista asioista sinulle puhua..eli voi olla et hänellä on todella useampkin pano menossa, sie oot vaan yks niistä monista.
Ja totta, sun on ehkä vaikea lähtee hakemaan baarista seuraa mut toisaalta ite oot ratkaisus tehny ku oot sen lapsen halunnu ni nauti nyt siitä.
Minä tiedän tai oletan että hänellä on muita naisia. Se ei ole ongelma, vaan siis se että hän haluaa näyttää sitä puolta elämästään minulle mutta toisaalta ei kuitenkaan halua näyttää. Minulle tulee sellainen olo että en tiedä mitä hän haluaa minun tekevän. Haluaako hän minun kysyvän enemmän muista naisista (miksi muuten tulisi nokkani eteen viestejä kirjottamaan)? Vai haluaako hän että näistä asioista ei puhuta (miksi muuten menisi vaikeaksi kun joskus olen yrittänyt puhua)? Minulle olisi helpompi joko tai - eli joko yhteydenotot muihin suhteisiin tehdään yhteisten hetkien ulkopuolella, tai sitten niistä puhutaan avoimesti. Sepä se kai tässä ärsytti minua. Tuntuu että tällaiset tilanteet jolloin en tiedä mitä hän haluaa ovat alkaneet etäännyttää minun tunteita häntä kohtaan ja jyrsimään pois uskoa suhteemme jatkolle. Ja kun tilanne on tällainen en viitsi enää edes spontaanisti soittaa hänelle ja sanoa mukavia pikku juttuja. Sitten alkaa ahdistaa että lipsuuko tämä kaikki nyt pois.
Lapsesta olen tietenkin tosi iloinen ja kiitollinen hänelle. Ja tosiaan eihän se ole hänen syytään että en voi lähteä baariin tuulettumaan. Tuntui vaan silloin vähän ilkeältä tulla siihen viestittelemään kun tietää ettei mulla oo moneen kuukauteen mihinkään tommoseen tilaisuutta. Mutta hänellähän on, ei kai siinä mitään.
tuo teidän kuvio... Lapsi "tehdään" eikä oikein tunnu olevan tietoa, miten sen syntymän jälkeen edetään..? Aikooko avoin kumppanisi ylipäätään kantaa vastuunsa vai jatkaako tuota liihottelua kukasta kukkaan (lumpusta lumppuun)..? Sorry, mutta touhunne kuulostaa varsin edesvastuuttomalta!
Tuskin kyse on siitä, että mies haluaa näyttää toista puolta elämästään - vaikuttaa siltä, että härskisti näyttää sinulle, että vaikka hänen lastaan odotatkin, olet vain yksi hoito monista.
Ymmärrän että monen silmään voi näyttää erikoiselta lapsenteko tässä tilanteessa ja jopa tuomittavalta. Itselleni se tuntuu luontevalta koska olen hyvin toimeen tuleva ja rakastan miestä paljon joten tulen 100% rakastamaan lastakin (vaikka mies jonnekkin häipyis). Olen monen sukupolven yksinhuoltajaäideistä polveutunut, ehkä sillä selittyy miksi en ollenkaan pidä sitä kummallisena että lapsella olisi vaan yksi kotona asuva vanhempi. Kunhan rakkautta riittää eikä ole pahoja kokemuksia se on tärkeintä. Tästä voisi puhua loputtomiin kuinka riitelevät naimisissa olevat vanhemmat ovat tutkitusti vahingollisempia lapselle kuin erillään olevat jne., mutta se on sitten varmaan toisen ketjun aihe.
No, sitähän se voi olla että hän haluaa näyttää minulle että olen yksi monien joukossa. (Vaikka siis sen tiedän ja siksi omituista että tulee sitä näyttämään mutta ei mitään uutta kerro.) Itse ajattelen että miksei puhuta että "mulla oli tällasta kivaa yhen kanssa", "mulla taas oli tällasta". Olen ollut sellaisessakin avoimessa suhteessa ja se toimi hyvin. Kai se on vaan oletettava että tämä nykyinen mies ei halua sellaista suhdetta kanssani. Mutta ei se toisaalta ole pelkkä seksisuhdekkaan ollut kun on kuitenkin halunnut laspen minulle antaa.
Siis olet avoimessa suhteessa = seksiä ilman mitään sitoumuksia tai tunteita.
Joten miksi itket iines ja odotat miehen käyttäytyvän kun teillä olisi jotkain parisuhteeseen liittyvää, välittämistä ja tunnetta.
Olet roikkuja ja petollinen, aloitat avoimen suhteet ja toivot sen muodostavan kakaran avulla jonkun pysyvän tilan johon oletat toisen laittavan myös tunnetta kehiin. Herää pahvi, jos kerran soveit avoimesta suhteesta älä itke jos se pysyy sellaisena.
Monen miehen ja naisen mielestä avoin suhde ei tarkoita suhdetta "ilman mitään tunteita". Vaan se tarkoittaa suhdetta joka eroaa "perinteisestä" suhteesta sillä lailla että kummallakin saa olla menoa muidenkin kanssa.
Minun Itku Iinesmäisyyteni johtuu varmaan siitä kun en ymmärrä mitä tämä mies haluaa. Toisaalta hän viettää paljonkin aikaa kanssani (usein puolet viikosta päivät ja yöt), kutsuu minua tyttöystäväkseen, tulee mustasukkaiseksi jos joku tulee juttelemaan minulle, puhuu yhteen muutosta. Mutta toisaalta hän voi olla ihan päinvastainen päivästä/hetkestä riippuen. En tiedä mikä on se 'oikea hän' siellä sisällä. Itse en häntä lietso kumpaaankaan suuntaan. Olen hyvin varovainen lähtemään mukaan hänen lähestymisiin koska seuraavassa hetkessä voi jo soida toinen ääni kellossa. En esimerkiksi sanonut juuta enkä jaata kun hän kerran hulluna hetkenä kosi minua. Ja yhteen muuttamisesta olen ollut sanomatta mitään, koska sekin tuntuu olevan tuulessa hulmuava idea kerran puolessa vuodessa ja sitten siitä ei kuule mitään seuraavana päivänä. Vaikea puhua sellaisen ailahtelevan ihmisen kanssa, mutta luulen että teoistani hän tietää että välitän.
Miehellä on selvästi mielenterveysongelmia. Häilyväisyyttä ja vastuuttomuutta luettavissa.
Ohjaa mies hoitoon, ammattitaitoisia terapeutteja kyyllä suomenmaasta löytyy.
Olet oikeassa, hänellä on mt-ongelmia eikä hoidata itseään kunnolla. En viitsinyt sitä heti alkuun sanoa, koska sen piikkiin on niin helppo laittaa kaikki oudot teot. Halusin saada ideoita miten 'normaali' ihminen saattaisi olla tällainen. Yritän aina olla avoin sille että miehen minun mielestä epämieluisa käytös saatta olla normaalia, koska muutenhan sitä aina ajattelis että 'no toi nyt tekee noin koska on hullu, ei se sitä tarkota'.
Jotkut varmaan pitää entistä kummallisempana että lasta tehdään tässä tilanteessa. Mutta mt-ongelmat on vain osa ihmistä ja monet elävät niiden kanssa. Minusta tuntuu tuhat kertaa oikeammalta saada lapsi miehen kanssa jota rakastan kuin semmosen että järkisyin etsitään perheenperustamiskumppani ja sitä sitten väkisin katsotaan vuodesta toiseen. Minua se ahdistaisi ihan hirveesti. Tiedän että minun mieheni on hyvä isä ja on mukana silloin kun kykenee. Itse asiassa tilanne on ideaalinen monessa mielessä koska olen itse harvinaisen hyvin omilla jaloillani seisova, kun hän taas ei kykenisi ottamaan vastuuta lapsesta vaikka haluaisikin. Moni nainen ei voisi tarjota hänelle näitä isyydenriemuja ilman että lapsi kärsisi (mieheltä joutuis vaatia liika, riitaa tulisi, lapsi kärsisi). Tulemme molemmat rakastamaan lasta tosi paljon ja ajattelemaan hänen parastaan.
Ennen lapsen tuloa olisi varmaan syytä laittaa kissa pöydälle ja keskustella missä mennään. Minua tuntuu vaan kiinnostavan mitä muuta hänen elämäänsä kuuluu (seurustelumielessä) ja että missä hän minut näkee siinä kuviossa. Aiemmin osa minusta on varmaan pelännyt että mitä sieltä mahtaa tulla, mutta nyt alan olla valmis kuulemaan.
Ei ole mieleen tullut että mt-ongelmatkin periytyvät? No myöhäistä nyt mutta esim. epävakaan persoonallisuuden kanssa sen miettiminen että "mitähän se nyt aikoo, ja mitähän se nyt sit taas ajattelee" vie vain sinut/teidät hourulaan.
Pidä oma pää kylmänä ja suht. järkevänä, vaikka raskaus tunnetusti tyhmistää ja herkistää naista, äläkä todellakaan yritä liikaa sopeutua mielenterveysongelmaisen tulevan isän mielen oikkuihin.
Etsi tukihenkilöitä muista yksinhuoltajista, suvusta, ystävistäsi - tukea tulet tarvitsemaan ja paljon, jos vaikka sattuu koliikkivauva kontolle. Tämä iskä tuskin vaipanvaihtotalkoisiin kauheasti osallistuu. Mikä diagnoosi hänellä on??
Kyllä ajattelin jo silloin kun suunniteltiin vauvaa. Oma ajatusmaailmani on sellainen että mt-ongelmat on aikamoinen tabu vielä nykyään eikä se nyt niin ihmeellinen juttu ole. Jokaisessa suvussa on varmasti mt-ongelmia (minunkin), mutta niistä puhutaan ihan liian vähän. Miehen ongelmat ovat mielestäni pahemmat koska hänellä oli tosi rankka lapsuus (väkivaltaa yms.) ja hänen elämänvalintansa eivät ole kaikkein tervehdyttävimpiä minun mielestäni. Olen jo varautunut siihen että lastani täytyy suojella vastaavilta tapahtumilta ettei piilevä taipumus pukkaisi pinnalle (ei kuitenkaan ylisuojella - ihan normaalia kasvatusta vaan.) Enkä tosiaankaan aio antaa miehen tarpeiden tulla lapsen tarpeiden edelle (eikä mieskään sitä toivoisi).
Juttua seuranneille voin päivittää että eilen otin itseäni niskasta kiinni ja kysyin häneltä entisestä naisystävästä jonka kanssa ovat paljon yhteydessä. (Sopivasti riitelivät puhelimessa niin sain hyvän tekosyyn alkaa hänestä kysymään.) Ensin hän tiuskasi että älä kysele, mutta heti perään kertoi että nainen on palannut samaan kaupunkiin kuin me, mutta että heidän välillään ei ole mitään koska nainen oli se joka jätti hänet. Olen ilonen että aloitimme edes vähän puhumaan tästä aiheesta, vaikka onkin ikävä olo että heidän kahden välillään on varmaan paljon vielä tunteita. Mutta sehän on luonnollista että semmosia mustasukkasuus/'suhde uhattuna' tunteita tulee kun toisesta välittää. Rationaalisesti osaan ajatella että tässä nyt käy miten käy, turha murehtia, jos seurassani viihtyy tarpeeksi hyvin niin sitten luonnostaan tulen vetämään häntä puoleeni. Toivonkipinä tullut että voimme jatkaa keskustelua hänen muista suhteistaan. Kun 'tiedän paikkani' niin minun on helpompi jättää näiden asioiden märehtiminen.