rakastaa tismalleen yhtä paljon? Voiko äidin- ja isän rakkaus olla verrannollinen lapsen kasvattamisen helppouteen ja lapsen kiltteysasteeseen?
Voiko kaikkia lapsiaan
Kaisa Kyseleväinen.
15161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
nimittäin joka lapsella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, joten jokaisessa on positiiviset ja negatiiviset piirteensä. Oikeastaan ne poissaolevat mietityttävät ainakin mua eniten, että millasia he oisivat olleet sisarusparvessa.
Monta on poissa?
tai kolme, riippuu laskutavasta. Kaksi ehdin tuntea.
Saanko kysyä jotakin?
Jep.
Kun on menettänyt lapsen, pelkääkö että muille tapahtuu jotakin pahaa ja alkaa varjelee liikaa-
jokaisen puolesta taistelen samoin, mutta raskausajan alkuja ja loppuja pelkään suunnattomasti. Niin ihanaa kun raskaus onkin.
Olen synnyttänyt lapsen kuolleena rv.37, napanuorakomplikaatio.
vko on painajainen.
oma ja kuunneltu kokemus kertovat, että yleensä näin ei kuitenkaan ole. Mun ehdotus on kirpelasta poiketen, että se rakkauden määrä ei johdu lapsen ominaisuuksista, (jokainen on potentiaalisesti yhtä rakas), vaan vanhemman ominaisuuksista tai tilanteesta.
Usein esikoinen on tärkein esikoisuutensa vuoksi ja saa suurimman huomion hyvässä ja pahassa. Seuraavat saavat vähemmän huomiota (hyvässä ja pahassa). Usein myös kuopus on erikoisasemassa nuorimmuutensa tähden (isän/äidin iltatähti).
Vanhemmuuteen taitaa rakkauden lisäksi liittyä myös useinkin syyllisuuden tunteita omasta riittämättömyydestä. Tämä voi osua eri lapsiin eri tavoin ja vaikuttaa mutkan kautta rakkauden laatuun ja määrään.
Nämä vain näkökulmina keskustelun sekaan.
että puntit menee kuitenkin sekaisin, joten just mitään 'hyvää' tai 'huonoa' lasta ei ole.
Mutta mä tiedän lapsistani kuka on mulle rakkain ja se asia ei ole siinä lapsessa vaan minussa. Tiedätkö sä omistasi tuon?
oikeestaan jo tuohon, eli en tiedä, koska ainoat, josta on vaan muistoina suru ja huoli, eli ei yhtäkään omaa suuttumuskokemusta, on poissa. Silloin tavallaan rakkaus menee yli maljan, ja kuitenkin tiedostaa, ettei enkelini oisi ollut mikään satuprisessa ja -prinssi elossakaan. Mutten pysty sanoon kuka olisi rakkainläsnä olevista. Jokainen on ollut todella haluttu.
siis voihan lapset käydä hermoon, mut ei se sitä rakkautta vähennä.
Kaikki lapseni ovat yhtä rakkaita,vaikka luonteenpiirteet poikkeavatkin toisistaan.Ei ole tarvinnut kertaakaan huutaa heille,puhumisella olen selvinnyt heidän kanssaan.Ei edes uhma-/murrosiät tehneet poikkeusta.Lapseni ovat jo aikuisia,ihania sellaisia:) Voi sitä riemun ja halien määrää,kun tavataan :)