Onko sinulla asioita jotka nousevat esteeksi suhteen tai seurustelun aloittamiselle, vaikka muutoin pitäisit toisesta. Tarkoitan ihmisten välistä erilaisuutta, jota ei näy tai pysty sanomaan päältä päin. Uunohdetaan siis ulkonäkö ja ikä ero. Mitkä tällaiset asiat selvität ennen suhteen tai seurustelun aloittamista? Mitä jos asiat eivät stemmaa vaikka pidät toisesta, niin aloitatko suhteen jota kestää se aika kuin se on mahdollista, eli asiat muodostuvat ylitsepääsemättömiksi tai päästään kompromissiin, vai siirrytkö etsimään/odottamaan seuraavaa? Alla pieni lista esimerkiksi siitä minkälaisia asioita tarkoitan.
Tulevaisuuteen liittyen: Toinen haluaa lapsia toinen ei, toinen haluaa asua maalla ok talossa toinen kaupungissa kerrostalossa, tai toinen haluaa asua jopa yksin, toinen haluaa suuret kirkko häät ja toinen ei...
Menneisyyteen liittyen: Toisella on lapsia toisella ei, toinen on seurustellut toinen ei, toinen harrastanut yhden yön suhteita toinen ei, toinen on koulutettu toinen ei…
Nykyisyyteen liittyen: Toisella on pienet tulot toisella ei, toinen on varattu toinen ei…
Tulevaisuuteen liittyen: Toinen haluaa lapsia toinen ei, toinen haluaa asua maalla ok talossa toinen kaupungissa kerrostalossa, tai toinen haluaa asua jopa yksin, toinen haluaa suuret kirkko häät ja toinen ei...
Menneisyyteen liittyen: Toisella on lapsia toisella ei, toinen on seurustellut toinen ei, toinen harrastanut yhden yön suhteita toinen ei, toinen on koulutettu toinen ei…
Nykyisyyteen liittyen: Toisella on pienet tulot toisella ei, toinen on varattu toinen ei…
Vastaukset 14
Vanhimmat
voisi olla vaikein este suhteelle, eli jos olisi kovin erilainen näkemys siitä haluaako lapsia vai ei ja pitääkö lapsista tai ei (jos jommalla kummalla ennestään lapsia). - Samoin tietty tuo elämäntilanne, eli toisen parisuhde olisi luonnollisesti este.
Esteiksi saattaisivat muodostua toisen henkilön uskonnollinen fanaattisuus, olemassa olevat lapset, rasismi ja muunlainen suvaitsemattomuus (esim. vammaisia tms. kohtaan). Minun olisi työni vuoksi vaikea muuttaa kauas, mutta mahdollisuuksien mukaan tekisin senkin suhteen myönnytyksiä. Este olisi myös jos toisella osapuolella olisi toiveissa esim. avoin suhde/moniavioisuus tms. Koulutuksella ei ole väliä, mutta jos toinen on kovin vailla yleissivistystä tai käytöstapoja, niin kyllä varmaan pian tökkisi ja pahasti. En varmaan pystyisi jatkamaan suhdetta edellämainituissa olosuhteissa, mielipide-erot olisivat liian suuret..
Näin aikuisena sanoisin, että mainitsemasi kaltaiset asiat tulevat kyllä selville ennen kuin voidaan suhdetta sanoa parisuhteeksi. Pari- kolmekymppiset muuttavat vielä mieltään, tekevät joskus jopa täyskäännöksiä, mutta kolmevitosilla alkaa jo olla oma prioriteettilista selvillä. Tilanne on onneton silloin, kun kaverin perusasioita koskevia mielipiteitä ei uskota tai yritetään saada tämä satimeen bluffaamalla ja aiotaan paljastaa oma halu vasta sitten, kun n.s. on liian myöhäistä.
Olen joutunut muutaman todella kiihkeästi parisuhteeseen haluavan aikuisikäisen miehen kohteeksi ja voin kertoa, että aikaa tarvitaan, jotta bluffi paljastuu. Olen pannut muuten ihan mukavalta vaikuttavan suhteenalun poikki useimmiten tuon lapsikysymyksen vuoksi; niitä en halua, vaikka mies olisi kuinka halukas ja mielestään sopiva isäksi. Eräs mies ilmoitti minulle suoraan, että koska hän oli muutenkin komealla urallaan nousukiidossa, minun olisi jäätävä heti kotiin huolehtimaan juoksevista asioista (ja kun olin sanonut, etten lapsia tee, hän ilmoitti, että "asiasta päätetään sitten myöhemmin"), joten suunnitelma hylättiin heti sen pöydän ääressä. Kaksi miestä on ollut kummallisen vastentahtoisia fyysisempään suhteeseen siirtymiselle, ja kuvotuksekseni jouduin lopulta huomaamaan, että kumpikin luuli ottavansa minusta jonkinlaisen työvoiton ja saavansa minut lopulta (puutteessa?) suostumaan akteihin, jotka minusta ovat täysin poissuljettuja perversioita.
Jos ihmisellä on takanaan kaksi avioeroa tai useampi, minä en häneen kajoa. Yhden eron vielä ymmärtää esimerkiksi nuoruuden harkitsemattomuudeksi ja kasvamisen tulokseksi, mutta useammasta voi päätellä, että joko kysymyksessä on pikarakastuja tai hulttio. Jos avioerosta on jäänyt hankala exä tai hankalat lapsisuhteet, minä luovutan suosiolla, koska en tieten tahtoen etsi vaikeuksia. Ukkomiesten vonkauksen kohteena olen ollut alle parikymppisestä asti, mutta niihin en koske ollenkaan (hämmästyttävän moni silti yrittää). Naissuhteita voi miehellä olla taustallaan kohtuullisesti, mutta ympäriinsä naiskentelijaa ei haluaisi - mutta mistäs sen taas voisi tietää, jollei samoissa piireissä ole liikuttu?
Asumismuodosta voin tehdä kompromisseja, mutta ihanneasuintapani olisi asua aviomiehen kanssa viereisissä kortteleissa (tai sitten asunnon pitäisi olla valtavan suuri ja vähintään kaksikerroksinen). Miehen ammatilla ei ole kovin suurta merkitystä, kunhan hän vain tulee hyvin toimeen omillaan. Koulutuksestakaan en piittaa, kunhan mies on ammatissaan pätevä ja työtään kiinnostunut. Minä tulen toimeen oman yritykseni voimin, enkä tingi siitä vähääkään.
Vanhemmiten olen myös tullut siihen tulokseen, että tapauskovaisten kanssa voin kyllä jutella mukavia, mutta jos mitään vakavampaa olisin katselemassa, miehen olisi oltava ateisti. Maailmaa ja maailmankaikkeutta voi nimittäin hahmottaa kahdella tavalla, ja sitä toista en voi ottaa ollenkaan tosissani eikä kompromisseja siis ole. Kovin tiukka poliittiseen puolueeseen sitoutuminen ja leimautuminen on myös aika luotaantyöntävää.
Ikä, väri, ulkonäkö, terveydentila, varakkuus, perhetausta ja kulttuuri ovat niitä asioita, jotka pitää katsoa tapauskohtaisesti ja joista voi aina tinkiä. Miehiä on niin monenlaisia, kaikki yksilöllisiä yksilöitä.
Kuten näkyy, kokemusta on ja kantapään kautta on opittu. Olen oppinut kyllä itsestänikin valtavasti asioita ja päätynyt siihen, että kivaa parisuhdettakin paremmin saatan viihtyä omillani. Olen melko varma siitä, että jatkan samaan malliin kuin tähänkin asti, siis visusti sinkkuna, mutta vastaan tulee usein niin mukavia ja tutustumisen arvoisia miehiä, että kyllä niitä kelpaa vähän pyöritellä ja katsella, katselisiko vaikka vähän pitempäänkin. ;)
Tollasia ämmiä meillä on Suomessa kadut täynnä.
Muuten olen aika lailla samaa mieltä kirjoituksesi kanssa, mutta:
"Vanhemmiten olen myös tullut siihen tulokseen, että tapauskovaisten kanssa voin kyllä jutella mukavia, mutta jos mitään vakavampaa olisin katselemassa, miehen olisi oltava ateisti. Maailmaa ja maailmankaikkeutta voi nimittäin hahmottaa kahdella tavalla, ja sitä toista en voi ottaa ollenkaan tosissani eikä kompromisseja siis ole."
... mihin ryhmään agnostikot sitten kuuluisivat tässä jaottelussa??
No enpä kyllä tiedä. Harva mies suostuu asumaan ERI KORTTELEISSA aviovaimonsa kanssa. Yleensä ne miehet haluaa asua samassa asunnossa vaimonsa kanssa. Ja harvapa se alkaa ostamaan/rakentamaan todella isoa (jopa kaksi kerroksista) taloa, kun kerta vain kaksi ihmistä siinä tulee asumaan.
Meillä on kadut täynnä tollasia ämmiä, jotka etsii miestä jota ei ole olemassa.
Juu, tiesin jo kirjoittaessani, että katkeraa palautetta tulee ihan varmasti.
Mikä sinusta muuten kirvoitti tuon kommentin esiin? Harmittaako sinua se, että sinä et todennäköisesti millään tavalla mahdu minun kriteereihini? Onko muita harmin syitä olemassa? Kerro pois, ehkä olosi helpottuu. :)
Minulla on kaksi kategoriaa: uskonnottomat ja muut.
Nuo "muut" uskovat joko tosissaan yhteen tai useampaan jumaluuteen ja sen ympärille kehrättyihin tarinoihin ja rituaaleihin tai sitten tyytyvät sanomaan esimerkiksi "kyllä jossakin jotakin on". Samaa porukkaa siis, vaikka kuinka kaukana toisistaan näyttäisivät aluksi olevan. Agnostikolla on aina jokin syy olla kutsumatta itseään ateistiksi, ja oli se syy mikä tahansa, se sijoittaa hänet joukkoon "muut".
Minulla ei ole tapana udella ihmisten uskomuksia eikä muutenkaan keskustella tästä teemasta, mutta potentiaalisen miesystävän kohdalla kyllä ottaisin asiasta selvää.
Montaa kovin ehdotonta juttua ei ole, mutta asiaan vaikuttavia on useampiakin. Esim. voisin ehkä kuvitella seurustelevani jossain tapauksessa yh:n kanssa, mutta käytännössä keskityn vain lapsettomiin naisiin.
Koulutustaso ei ole minulle tärkeä, mutta aidosti tyhmän ihmisen kanssa en voisi kuvitella seurustelevani. En tarkoita siis että täytyisi olla tietty koulutustaso tai tietynlaista kirjaviisautta, mutta tyhmä ei saa olla. Sellaisen seurassa vain ahdistuisin pidemmän päälle.
Toivoisin tosiaan että nainen on lapseton. Syynä se, että en ole lainkaan varma siitä haluanko koskaan lapsia. En vihaa niitä ja tulen lapsien kanssa hyvin toimeen, mutta en tunne mitään tarvetta hankkia omia. Ehkä tilanne voisi joskus muuttua oikeanlaisen ihmisen kanssa eläessä, mutta en siis halua että naisen mukana joudun tottumaan samalla myös lapsiperheen arkeen. Omaa lasta odotellessahan ehtii tottumaan ajatukseen ja odottamaan lasta yhdessä sen kumppaninsa kanssa. Yh:n tapauksessa elämään vaan tupsahtaisi ihan vieras lapsi, joka olisi äärettömän tärkeä sille naiselle, mutta ihan tuntematon minulle. Ei kuulosta hyvältä, joten en näe syytä edes yrittää tuota. Reilumpaa sekä minulle että naisille.
Naisen varallisuus tai varattomuus ei pahemmin minua kiinnosta, mutta ihan retuperällä se ei saa olla. Ensiis halua naista joka ottaa miehen pelkästään elintasoaan nostamaan, tai joka on hankkinut velkoja mielin määrin, eikä osaa lainkaan hallita rahankäyttöään.
Toivoisin myös että nainen ei olisi ihan kymmenien miesten kanssa harrastanut mitään yhden illan juttuja, koska en itsekään niitä pahemmin ole harrastanut. Pari yhden illan juttua on minulle ihan ok, enkä sen kummemmin ala menneisyydestä tenttaamaan. OIen vain sitä mieltä että jos nainen on ollut valmis menemään kymmenien tuntemattomien miesten kanssa sänkyyn ihan tuosta vaan, niin meillä on luultavasti liian erilaiset arvot suhteen pohjaksi.
Maalle en muuttaisi enkä liittyisi kirkkoon häiden takia. Muutenkin nautin autottomasta kaupunkielämästä, ja jos toinen haluaisi ajella peräkyliltä autolla töihin joka ikinen päivä niin ei natsaisi. Pikkudetaileista tupakointi ja hillitön kännääminen ovat esteitä.
Kyllähän noita on muutamia asioita mitä naiseltani edellytän ennen suhteen viemistä pidemmälle.
Naisen tulee olla lapseton, ei minulla ole mitään yh-äitejä vastaan, mutta haluan perustaa sen OMAN perheen, enkä kasvattaa muiden lapsia. En pidä myöskään tupakoinnista, joten naisen tulisi olla savuton. Haluan jossain elämän vaiheessa lapsia, joten naisen ehdottomasti kielteinen kanta asiansuhteen on jo tässä iässä hyvä syy päättää koko suhde.
Ja sitten on vielä se nejäs syy, joka ei ole ollut niin iso juttu monellekaan naiselle, vaikka itse olekin aina luullut sitä isoksikin asiaksi, eli se että haluan perustaa sen perheen maalle, itse rakentamaani omakotitaloon, ehkä jonkin suurkaupungin tuntumaan, mutta maalle kumminkin. Jos nainen haluaa asua kaupungissa koko elämänsä ajan, eikä edes suostu harkitsemaan muuttoa kehäkolmosen ulkopuolelle, niin laitan suhteen poikki. Onneksi tällaisia naisia ei ole kovinkaan montaa tullut elämän aikana vastaan, yleensä vain noita, yh-äitejä, tupakoivia ja niitä jotka eivät halua lapsia missään nimessä.
Kaikki muu on sitten sovittavissa, eikä minulla ole niistä mitään absoluuttisia mielipiteitä, joita ei voisi puhumalla muuttaa. Kaikista vaikeinta on kuitenkin löytää hoikka/normaali vartaloinen nainen, joka täyttäisi kaikki nuo neljä vaatimustani.
Aloitan suhteen aina ja vain, jos ihastun ja rakastun (ja saan vastakaikua, toki). Oikea kysymys onkin, miten erilaiseen ihmiseen voisit ihastua ja rakastua.
En harkitse suhteen aloittamista jos mies;
-tupakoi
-haluaa lapsia/on lapsia
-on varattu
Näistä ei edes keskustella! Muista asioista voidaan päästä jonkinlaiseen kompromissiin esim.
asumismuoto, siisteys, ajankäyttö, harrastukset ja raha (kulujen maksaminen).
Kuitenkin tärkeintä on halu olla yhdessä, muut asiat kyllä järjestyy kun tahtoa löytyy :)