vaihtoehtoko on sitten kuitenkin vaan myöntää, että ei minä ja mieheni voida jatkaa.. Yli 20v yritettiin tai mä taisin olla se joka yritti, mutta nyt tuntuu ettei enään jaksa aina uskoa, toivoa ja sitten pettyä.
Olen liian sinisilmäinen mieheni suhteen ollut aina ja uskonut hänen tarinoitaan ihanasta normaalista elämästä ja yhteisistä unelmista, mutta pakko kai se on joskus lopettaa haaveilu kun ei ne taida toteutuu..sattuu vaan niin kovasti.
Hän on mun ensirakkaus, pari tenavaakin on jo, isoja kyllä ja nyt mietin kuinka jatkan elämää ilman miestäni, muuttoa ja kuinka opin elämään yksin..tai onhan mun matkassa vielä toinen lapsistamme, mutta helppoa se ei varmasti tule olemaan.
Velkaa on, joten taloudellisestikin tulen olemaan kovilla, mutta onneksi on sentää työpaikka, mutta ei mua se raha huoleta niinkään, vaan se tyhjyys mua pelottaa, mikä sydämessä on ja kun unelmat murskaantuu..
Juteltu on mieheni kanssa ja aina hän vaan lupaa huomioida myös mun toiveet, niin kuin mäkin olen pyrkinyt huomioimaan myös hänen, mutta sanoja ne vaan, saa mut hetkeksi rauhoittumaan. En vain jaksa tätä enempää..
No tuskin olen ainut jolla unelmat on murskattu ja sydän, oisin ollut tosiaankin valmis elää elämäni hänen kanssa, mutta tää jatkuva pettyminen toiseen sattuu myös aivan liikaa.
Kai tämä joskus helpottaa, jos ei nyt, niin toivottavasti seuraavassa elämässä sit.. :(
Olen liian sinisilmäinen mieheni suhteen ollut aina ja uskonut hänen tarinoitaan ihanasta normaalista elämästä ja yhteisistä unelmista, mutta pakko kai se on joskus lopettaa haaveilu kun ei ne taida toteutuu..sattuu vaan niin kovasti.
Hän on mun ensirakkaus, pari tenavaakin on jo, isoja kyllä ja nyt mietin kuinka jatkan elämää ilman miestäni, muuttoa ja kuinka opin elämään yksin..tai onhan mun matkassa vielä toinen lapsistamme, mutta helppoa se ei varmasti tule olemaan.
Velkaa on, joten taloudellisestikin tulen olemaan kovilla, mutta onneksi on sentää työpaikka, mutta ei mua se raha huoleta niinkään, vaan se tyhjyys mua pelottaa, mikä sydämessä on ja kun unelmat murskaantuu..
Juteltu on mieheni kanssa ja aina hän vaan lupaa huomioida myös mun toiveet, niin kuin mäkin olen pyrkinyt huomioimaan myös hänen, mutta sanoja ne vaan, saa mut hetkeksi rauhoittumaan. En vain jaksa tätä enempää..
No tuskin olen ainut jolla unelmat on murskattu ja sydän, oisin ollut tosiaankin valmis elää elämäni hänen kanssa, mutta tää jatkuva pettyminen toiseen sattuu myös aivan liikaa.
Kai tämä joskus helpottaa, jos ei nyt, niin toivottavasti seuraavassa elämässä sit.. :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suosittelen eroseminaaria omsta kokemuksesta! Siellä meitä sydänsärkyneitä oli toinen toisiaan tukemassa ja ymmärtämässä, mutta ennenkaikkea eheytymässä ja oppimassa. Eroseminaari antoi työkalut myös parempien ihmissuhteiden rakentamiseen. Hanki kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy, sitä käytetään seminaarissa ja siitä saat esimakua siitä, mitä aiheita käsitellään. Jo pelkkä kirjakin voi toimia pelastusköytenä ja toivon antajana elämääsi.