Vähän pohjaksi taustaa... tapasimme alkusyksystä ja olemme tahoillamme eronneet ja kummallakin lapsia, minulla nuorempia. Halusimme tutustua rauhassa, joten emme kiirehtineet kertomaan asiasta lapsille. Nyt ollaan kuitenkin jo tapailtu useita kuukausia ja omat lapseni ovat nyt miehen tavanneet ja suhtautuneet asiaan luontevasti. Miehen lapset olen nähnyt vain kaukaa ja en siis ole heitä vielä kohdannut.
Nyt kuitenkin alkaa mielessäni pyöriä kaikenlaisia ajatuksia suhteesta ja sen todellisesta luonteesta. Periaatteessa pystymme puhumaan kaikista asioita, mutta jotenkin aina jää asiat puolitiehen. Viimeksi kun puhuimme asíasta totesimme taas jälleen kerran, että on monimutkainen kuvio, kun on kummallakin lapset (ja vieläpä sitten eri aikaan) ja omat työkuviot.
Tunnetasolla koen, että kun olemme kohdakkain niin kaikki on ok, mutta sitten kun olemme tahoillamme, koen epävarmuutta- välillä ihan kaikesta. Pienten erimielisyyksien tai väärinymmärrysten jälkeen mies vaikenee (ei vastaa viesteihin tai puheluun) kun taas itse haluaisin selvittää asiat heti. Tämä on tietysti erilaisten ihmisten tapaa kohdata asiaa, mutta koen sen jonkinlaisena vallankäyttönä.
Itse pohdin jo tavallista arkea ja sen mahdollista jakamista toisen kanssa, mutta taitaa olla niin, että mies ei siihen vielä ole valmis. Ei ole antanut minulle mahdollisuutta tutustua lapsiinsa tms. Hämmentää nämä uudet kuviot- en oikeesti ymmärrä mitä ihmettä tämä kaikki oikein on?
Nyt kuitenkin alkaa mielessäni pyöriä kaikenlaisia ajatuksia suhteesta ja sen todellisesta luonteesta. Periaatteessa pystymme puhumaan kaikista asioita, mutta jotenkin aina jää asiat puolitiehen. Viimeksi kun puhuimme asíasta totesimme taas jälleen kerran, että on monimutkainen kuvio, kun on kummallakin lapset (ja vieläpä sitten eri aikaan) ja omat työkuviot.
Tunnetasolla koen, että kun olemme kohdakkain niin kaikki on ok, mutta sitten kun olemme tahoillamme, koen epävarmuutta- välillä ihan kaikesta. Pienten erimielisyyksien tai väärinymmärrysten jälkeen mies vaikenee (ei vastaa viesteihin tai puheluun) kun taas itse haluaisin selvittää asiat heti. Tämä on tietysti erilaisten ihmisten tapaa kohdata asiaa, mutta koen sen jonkinlaisena vallankäyttönä.
Itse pohdin jo tavallista arkea ja sen mahdollista jakamista toisen kanssa, mutta taitaa olla niin, että mies ei siihen vielä ole valmis. Ei ole antanut minulle mahdollisuutta tutustua lapsiinsa tms. Hämmentää nämä uudet kuviot- en oikeesti ymmärrä mitä ihmettä tämä kaikki oikein on?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla hieman samanlainen kuvio aluillaan. Aloitettiin netin kautta kirjoittelu joulukuussa, tapaillaan kun ei miehen lapset ole hänellä lomillaan eli pääsiäinen meni erillään. Mies on selvästi sanonut ettei halua esitellä minua lapsilleen ( lue aikuisille yli 19 vuotiaille pojilleen ) kun ei tiedä miten esittelisi. Nyt mietin samoja kuin sinä...mistä kyse?? Kannattaako jatkaa ?? Pidetäänkö minua pellenä ? Vai ajanvietteenä? Vai ihan vaan rehellisesti aikuistenkivaa-kaverina??
Olemme puhuneet asiasta reilusti ja olenkin sanonut, että eteenpäin mennään jos pystyn sopeutumaan hänen ehtoihinsa. Päätöstä en ole tehnyt, ei minullakaan ole kiire sitoutua tai erotakaan.
Olehan varovainen kun olet jo noin pitkällä. Outoa ettei halua sinua elämäänsä enempää, mutta toisaalta, jos on erossaan ottanut kunnolla pohjaan voikin kestää kauan ennenkuin luottaa sinuun. Siitä lienee kysymys??? Toisaalta et voi tietää todellista syytä hänen käytökseensä, joten kysy, kysy, kysy kunnes saat vastauksen. Älä ole liian helppo...
Kyllä se oma rakas kohdalle tulee kun on sen aika.
Alkuperäiseen tekstiin tulee nyt sitten lisätietoa... Todellakin saan olla varovainen, etten loukkaa itseäni tämän enempää.
Viikonloppu oli yhdessä aivan ihana, kunnes sitten tein sen, mitä ikinä ei oikeesti saa mennä tekemään, mutta toisaalta tässä tilanteessa se oli ainut tapa saada tämä asia selville. Luin siis miehen kännykästä tekstariliikennettä. Se paljasti sitten totuuden, miehellä menossa ainakin 3 säätöä minun lisäkseni. Viesteistä käy ilmi, että ovat tavallaan satunnaisia, mutta yksi on todella vahva ja viestejä on todella paljon- puhutaan tunteista vahvasti, jopa halusta mennä naimisiin.
En ole asiaa miehelle paljastanut, koska haluan ensin selvittää pääni ja sitten vasta kykenen asian ottamaan esille. Tässä tilanteessa on onni, että menee eri asioiden takia pari viikkoa ennenkuin meillä on mahdollista kohdata kasvotusten. Mutta näinhän se on... jokin laittoi hälytyskellot soimaan ja pohtimaan asiaa. Ei ehtinyt sattua suurempia vahinkoja, vain oma täysin särjetty sydämeni.
yleensä ja se pieni ääni on yleensä oikeessa että kaikki ei ole kohdallaan ja siihen kannattaa luottaa. Vaikka teitkin aika ikävästi, niin ehkä tässä tilanteessa sallittakoon toisen kännykän tutkiminen jos se pelastaa turhilta suruilta ja tässä tapauksessa lapsesikin olisivat kärsineet jossain vaiheessa.
Todella vastuutonta toimintaa mieheltä, että otetaan lapsia jo kuvioihin ja pidetään montaa säätöä. Lapset kiintyy todella helposti uusiin aikuisiin.
Paljon tsemppiä sulle, pidä jatkossa lapsesi pitkään poissa kuvioista ja tapaile vaan miestä rauhassa, kyllä se rehellinen ja kiva mies eteesi vielä tulee :)
Tässä on nyt mennyt muutama päivä ja sattuu niin vietävästi. En oikeesti olisi voinut tuolta mieheltä tätä odottaa. En saa nukuttua ja en meinaa saada itseni koottua, minä- aikuinen monia kokenut nainen. Jotkut tyypit osaa vaan olla sitten niin vakuuutavia, että sitä haluaa niihin uskoa.
Olen saanut kokea aivan huikeita tunne-elämyksiä tämän miehen kanssa ja tätä tilannetta on vaan nyt niin vaikea ymmärtää- ainakaan vielä. Yritän nyt kerätä rohkeutta kohdata ja keskustella asiasta. Siihen asti on vaan siedettävä tämä epätietoisuus, sillä on toki asioita, joita haluan kysyä ja saada siitä vielä lisätietoa. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta toisaalta se voi auttaa myös tämän asian prosessoinnissa.
En vain vielä tiedä, millä tavalla aloittaisin keskustelun, jotta en heti joutuisi tunnemyllerrykseen vaan saisin asiasta oikeasti keskusteltua. Vinkkejä?