enään.. jäin muutama viikko sitten yksin poikani kanssa. Mies otti ja löysi toisen naisen. Tyhjensi pankkitilin ja vei melkein kaikki huonekalut.. Yhden päivän aikana kun olin töissä, lappu pöydällä... Puhelin ei vastaa.En käsitä tätä ollenkaan. Odotan että hän tulee tosta ovesta ihan millä hetkellä takaisin vaikka tiedän että ei enään tule. Jätti minut ja pojan. Näin otetaan vastuuta lapsesta nykypäivänä.
Nyt taloudellinen ahdinko siihen päälle. Ihmiset ymmpärillä sanoo kyllä sä jaksat.. mutta en taida. Hermot menee enkä jaksa mitään enkä välitä... 14 vuotta tuhkana tuuleen. Mistä henkistä apua ja mistä saa taloudellista tukea osaako joku neuvoa. Sosiaalitoimistoon saa ajan vasta kesäkuussa. Pitäisikö mun selvitä tästä jotkenkin. Kysyn vaan vihaisena ja katkerana.
Nyt taloudellinen ahdinko siihen päälle. Ihmiset ymmpärillä sanoo kyllä sä jaksat.. mutta en taida. Hermot menee enkä jaksa mitään enkä välitä... 14 vuotta tuhkana tuuleen. Mistä henkistä apua ja mistä saa taloudellista tukea osaako joku neuvoa. Sosiaalitoimistoon saa ajan vasta kesäkuussa. Pitäisikö mun selvitä tästä jotkenkin. Kysyn vaan vihaisena ja katkerana.
Vastaukset 11
Vanhimmat
yksipuolisesti ja suppeasti kerroit juttusi. Ehkä se on se, mitä olet ansainnut.
oikea paskamiina. Ansaitsisit kunnon löylytyksen sanoistasi, saatikka ajatuksistasi paskamiina. Taitaa päässäsi kusi lillua paskakikkareet seuranaan.
tason voit tavata sanoista P A S K A ja P A S K A K I K K A R E E T...jos osaat.
Tiedätkö sinä jotain tästä jättämisestä? Luulenpa, että nimimerkki vaihtui ainoastaan niinasta minjaksi...
Ei siis ihme, jos äijä lähti paremman perään, kun noin aggressiivinen paskakikkareitten lilluttaja oli kotona!
asiasta oli se että mitään ihmeellistä ja mullistuvaa ei meidän elämässä tapahtunut viime aikoina tai mitään poikkeavaa. En voi kertoa kuin oman puolen asiasta kun toista en kiinni saa enkä tiedä mitä hänen päässä liikkuu.
Älä nyt hyvä ihminen teilaa tuolla tavalla heti kärkeen...Jos et halua keskustella asiallisesti, jätä kommentoimatta. Tiedän kokemuksesta, että se on HIRVEETÄ ja täyttä tuskaa. Sä taidat olla aika kokematon ja nuori. Tai jotain muuta..., mut täällähän voi kirjoitella mitä sontaa haluaa, kun ei tarvi nimeänsä julkistaa. Siksi se suun soitto ei olekkaan minkään arvoista. Kaikki voi puhua paskaa toisilleen ja haistatella, mutta se tylsää. On myös taito, että pystyy asennoitumaan oikein ja ottamaan kantaa asiallisesti.
kuin kirjoitin. Sanoin, että se saattaa olla sitä, jonka hän on ansainnut, mistä sinä sen tiedät, mitä niina hommasi liittonsa aikana?
Aika puolueellinen suhtautuminen.
Se on nimenomaan taito, joka näyttää myös sinulta puuttuvan. Onko oikein sanoa mitään KAHDEN ihmisen välisestä jutusta, kun kuulee VAIN toisen puolen ja senkin hyvin suppeasti??
Sulla on ainakin taito olla PASKA ihminen, vaikkei kukaan ole sulta mitään pyytänyt. Jättäisit ihmiset rauhaan jollei sulta löydy mitään järkevää sanottavaa. Kyllä täällä kaikki osaavat kirosanoja ja kaikkia loukkavia nimittelyjä antaa toinen toisilleen. Mutta onko sinulla mitään muuta annettavaa? Muilla on ainakin jollei sinulla, joten jätä kirjoittamatta. Sun kirjoituksia ja kommentteja ei halua kukaan täällä lukea. Ellet saa parempaa aikaiseksi, jota, riidanhalustasi johtuen, epäilen. Taidatkin olla niitä perusnegatiivisia ihmisiä joita löytyy aina silloin tällöin täältäkin.
mutta koita jaksaa. Kyllä se päivä vielä paistaa sinullekin kun jaksat vaikeimman ajan mennä läpi. Tsemppiä ja voimia toivotan. Koita löytää juttuseuraa jostakin, vaikkapa seurakunnastasi, että saat puhuttua. Sekin auttaa pikkuisen. Ja onhan sinulla lapsesi, älä kuitenkaan unohda että hän tarvitsee nyt sinua todella paljon, kuten sinäkin häntä.
Toivon sulle voimia. Tiedän miltä tuo tuntuu. Sun on paras yrittää puhua paljon ystävies kanssa. Puhuminen auttaa eteenpäin. Hauku se mies ja työstä ulos paha olo sillä tavalla. Ajattele, että se jätkä olikin raukka, joka ei ollutkaan sinun arvoisesi. Jos jäät itkemään hänen peräänsä, tuska senkun raastaa pitempään sisälläsi. Kaikki järjestyy ajan kanssa.
Luulin kuolevani, kun se sattui minulle. Mies lähti..tai minun oli lähdettävä, koska asuin hänen talossaan. Tämä jätkä ei sopeutunut asumaan poikani (11v.) kanssa saman katon alla. Itse hän pyytämällä pyysi moneen kertaa että muuttaisin poikani kanssa hänen luokseen. Mutta se olikin vain puuttuvan paikan täyttäminen. Piti saada perhe koottua ja lapsille "äiti". Ex- vaimon kanssa riita jatkui vielä pitkään ja lopulta huomasin olevani tilapäinen ratkaisu. Hän ei ollut surrut eroaan loppuun.
Itsellään sillä oli 3 lasta, nuorin vuoden vanhempi (12v.)kuin omani. Kaikki asuimme saman katon alla. Tulin hyvin toimeen hänen lastensa kanssa, mutta hän oli niin hiton mustasukkainen pojastani, että tuliaisetkin reissuista unohtui aina ostaa minun pojalleni, joka oli nuorin porukasta. Mies yritti hyväksyä poikani. Me keskusteltiin ja itkettiin. Mut inho kasvoi vaan, koska poikani ei ollut hyvä jääkiekossa ja oli "liian" puhelias. Kaikki tapahtui niin äkkiä, vaikka mies vielä lupas yrittää pärjätä poikani kanssa ja kohdella tasapuolisesti poikaani. Huomasin sitten jotain outoja viestejä yms., mut uskoin hänen selityksiinsä. Kaikki hänen kaverinsa tiesivät asiasta ennen minua. Luulin tukehtuvani, kun hän yllättäen ilmoitti asiasta. Kaikki se valehtelu ja lapselliset verukkeet tuli yhtäkkiä selviksi. Se halusi helpompaa elämää ja otti eronneen, jolla ei ollut lapsia.
Jouduin kaikki aloittamaan alusta, etsiä asunto ja pakata ja yrittää selvitä eron tuomasta shoksita. Se sika yritti jälkeenpäin vielä soitella minulle moneen kertaan ja pyydellä anteeksi. En antanut. Hänen nuorimmaiselleen oli järkytys kun lähdimme. Hän pyysi vielä edellisenä iltana enkö voisi yrittää jäädä. Kesti noin 2,5 vuotta ennen kuin paskamaiset muistot haalistuivat. Uuden suhteen aloittaminen on aina vaan vaikeampaa. Sulla on vielä kaikki mahdollisuudet edessä, olet nuori ja pärjäät ihan varmasti. Sos.toimistosta saa ensi hätään rahallista apua. Soita sinne ja kerro tilanteesi.
Älä nyt ihmeessä jo muutaman viikon takia hermojasi menetä. Kuvittele niitä joiden mies on jossa ulkomaan kommennuksella useita kuukausia ja silloinkin vaimojen pitää pärjätä omillaan. Se että miehesi "otti ja löysi" uuden vaimon voisiko se johtua juuri suhteenne tylsyydestä ja mitäköhän sinun osuutesi suhteenne panostuksessa on ollut? Onko sinulla ollut paljon ns. "päänsärkyä" jne.
Toisaalta olen itsekin nähnyt näitä "pakenija poikia" lähituttavapiirissä ja ihmettelen välillä itekin mitä niiden päässä liikkuu. Koska tilanne on sinun kohdalla tosiasia niin käännä ahdinko mahdollisuudeksi ja anna kevätauringon piristää päivääsi ja laita pöydälle tuoreet kukat ja laita kevät mekko ylle ja lähde poikasi kanssa bongaamaan uutta varakasta isä-kokelasta pojallesi.
Muistathan että ammattiapua voit hakea monelta taholta esim. seurakuntien perheneuvojilta tai diakoniatyöntekijältä. Diakoniatyöntekijä voi mahdollisesti auttaa taloudellisestikin jos sosiaalitoimistosta et apua saa. Rohkeasti vain juttelemaan asiasta ja toivon sinulle todella voimia.