7 vuoden avoliiton jälkeen, olen aikeissa ilmoittaa avomiehelleni, että en halua jatkaa suhdetta. Avomieheni on kiivas, helposti hermostuva, epätasapainoinen ja arvaaton luonne tällaisissa tilanteissa. Mitään fyysistä väkivaltaa ei ole ollut, hän on vain hyvin arvaamaton ja kiivas riitelytilanteessa. Olemme samanikäisiä aikuisia, n. 35 v.
Ongelma on, että asutaan mun asunnossani. Mä jään tähän asuntoon ja hän lähtee, mutta miten tämä käytännössä tapahtuu? –Olis niin paljon helpompaa jos asuisimme vuokralla tai hänen asunnossaan; voisin vain pakata omat tavarat ja lähteä asuntoon, jonka olisin järjestänyt itelleni aiemmin.
En ole sellaista tyyppiä, joka sanoo; pakkaa tavarasi ja häivy. Siihen en pysty, vaikka kuinka tekisi mieli, varsinkaan kun mitään suurta syytä, kuten pettämistä ei ole. Haluan sen olevan ohi mahdollisimman nopeasti ja helposti. En edes haluaisi olla siinä tilanteessa kertomassa hänelle, että tilanne on tämä. Olen mm miettinyt, että lähden muutaman kuukauden pituiselle matkalle, ja jätän hänelle kirjeen jossa selitän kaiken ja pyydän häntä järjestämään itsensä muualle. Silloin hänellä on aikaa järjestää itsensä uuteen asuntoon, ja minä voin palata omaani kun tulen takaisin. Kirje olisi siinäkin mielessä hyvä, että monesti puhuminen on vaikeaa, koska hän menettää malttinsa helposti eikä silloin keskustelusta tule enää mitään; en saa suunvuoroa eikä hän kykene kontrolloimaan mitä sanoo tai tekee. Kirjeenkin hän todennäköisesti repii palasiksi kun on alusta huomannut, mistä on kyse eikä kestä hermot lukea sitä loppuun asti....
Mitä muita vaihtoehtoja olisi? –Tämä kuulostaa siltä että mietin miten saisin raukkamaisesti välteltyä totuutta, mutta valitettavasti tämän selvittämisestä hänen kanssaan ei tule mitään. Myöskin puhuminen asioista, jotka ovat hänelle epäedullisia on vaikeaa koska hän menettää malttinsa heti eikä enää kuuntele mitä minulla on sanottavana; lähtee vaan ovet paukkuen ulos.
Lapsia meillä ei ole. Muutama lemmikki on, mutta ne järjestyy.
Löytyykö kokemuksia miten tällaiset on hoidettu tai näkemyksiä siitä miten asiat voisi hoitaa kun tilanne on tämä? En usko että hän aavistaa eron olevan mietteissäni.
Ongelma on, että asutaan mun asunnossani. Mä jään tähän asuntoon ja hän lähtee, mutta miten tämä käytännössä tapahtuu? –Olis niin paljon helpompaa jos asuisimme vuokralla tai hänen asunnossaan; voisin vain pakata omat tavarat ja lähteä asuntoon, jonka olisin järjestänyt itelleni aiemmin.
En ole sellaista tyyppiä, joka sanoo; pakkaa tavarasi ja häivy. Siihen en pysty, vaikka kuinka tekisi mieli, varsinkaan kun mitään suurta syytä, kuten pettämistä ei ole. Haluan sen olevan ohi mahdollisimman nopeasti ja helposti. En edes haluaisi olla siinä tilanteessa kertomassa hänelle, että tilanne on tämä. Olen mm miettinyt, että lähden muutaman kuukauden pituiselle matkalle, ja jätän hänelle kirjeen jossa selitän kaiken ja pyydän häntä järjestämään itsensä muualle. Silloin hänellä on aikaa järjestää itsensä uuteen asuntoon, ja minä voin palata omaani kun tulen takaisin. Kirje olisi siinäkin mielessä hyvä, että monesti puhuminen on vaikeaa, koska hän menettää malttinsa helposti eikä silloin keskustelusta tule enää mitään; en saa suunvuoroa eikä hän kykene kontrolloimaan mitä sanoo tai tekee. Kirjeenkin hän todennäköisesti repii palasiksi kun on alusta huomannut, mistä on kyse eikä kestä hermot lukea sitä loppuun asti....
Mitä muita vaihtoehtoja olisi? –Tämä kuulostaa siltä että mietin miten saisin raukkamaisesti välteltyä totuutta, mutta valitettavasti tämän selvittämisestä hänen kanssaan ei tule mitään. Myöskin puhuminen asioista, jotka ovat hänelle epäedullisia on vaikeaa koska hän menettää malttinsa heti eikä enää kuuntele mitä minulla on sanottavana; lähtee vaan ovet paukkuen ulos.
Lapsia meillä ei ole. Muutama lemmikki on, mutta ne järjestyy.
Löytyykö kokemuksia miten tällaiset on hoidettu tai näkemyksiä siitä miten asiat voisi hoitaa kun tilanne on tämä? En usko että hän aavistaa eron olevan mietteissäni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.