avio-onnen kannalta?
Olen pulskistunut 8 kiloa naimisiinmenon jälkeen. En ole vielä mitenkään lihava mutta en se pajunvitsa jollainen olin.
Miehelläni oli tapana silitellä minua ja kehua kurvejani. Nyt hän ei viitsi edes katsella minua.
Onko se laihuus niin tärkeää?
Olen pulskistunut 8 kiloa naimisiinmenon jälkeen. En ole vielä mitenkään lihava mutta en se pajunvitsa jollainen olin.
Miehelläni oli tapana silitellä minua ja kehua kurvejani. Nyt hän ei viitsi edes katsella minua.
Onko se laihuus niin tärkeää?
Vastaukset 37
Vanhimmat
No sehän vähän riippuu...
8kg nyt on melkoisen mitätön määrä ja jos se nyt ei seuraavien vuosien aikana tyyliin kymmenkertaistu, niin tuskin se _oikea_ (siis nimenomaan oikea, vuosisadan draaman saa kyllä kehitettyä ihan olemattomistakin asioista) ongelma on kenellekään. Ja sekin vaikuttaa, että mikä on ollut lähtöpaino, jos jo valmiiksi ylipainoinen/normaalipainon ylärajalla, niin toki pitää vähän katsoa, ettei nousu jatku, mutta jos taas on ollut alipainoinen/sen rajoilla, niin hyvähän se on saada itsensä terveisiin mittoihin.
"8kg nyt on melkoisen mitätön määrä"
Naisella? No ei kyllä ole, ei etenkään jos lähtötilanne ei ole mikään anorektikko (johon 8kg on pelkkää parannusta)!
Itse olen mies 175/75 kg ja kun lihoin vain vähän yli 5 kg, alkoi se näkyä jo naamassa.
itselleen valehtelu on helppoa. 8 kg ei todellakaan ole mikään "mitätön määrä" ja sitä voi testata vaikka juoksemalla coopperia tai hyppäämällä hyppynarua 8 kg puntit selässä.
No okei joo, sanavalinta oli ehkä hieman huono, ehkä paremminkin 8kg on ongelmana täysin mitätön, varsinkin jos mitat ovat todellakin olleet siellä alipainon puolella tai normaalipainon alarajoilla.
riippuu åariskunnasta. Itse oli hyvävartaloinen ja hoikka silloin kun mieheni tapasin; painoin n. 60 kg. Tänä päivänä 30 vuoden yhdessäolon ja kolmen lapsen jälkeen painan n. 70 ja läskiä on tullut sekä paikat ovat veltostuneet. Rakastamiseen tai rakasteluun ei lihomiseni ole vaikuttanut; yhä edelleen intohimoa riittää. Johtuneeko sitten siitä, että olen sinut rupsahtaneen vartaloni kanssa ja kannan mieluusti kiloni ja esim. venähtäneet rintani, sillä ne ovat tärkeimmät työnsa tehneet.
Lihoin itse 10 kg ja mies sanoi, ettei halua enää harrastaa seksiä kanssani.
Seksuaalinen kanssakäyminen loppui siihen ja vaikka yrittäisin miestäni saada syttymään niin häntä ei nappaa lainkaan. Palautetta saan joka kerta, laihduta ja laita itsesi kuntoon.
Huvittavinta on se, että mies ei itsekkään ole sporttisessa kunnossa. Itse olin aiemmin 65kg ja nyt miehen sietoraja on ylittynyt.
Kyllä vaikuttaa!!
Ja vaikuttaa se omaankin seksuaalisuuteeni! Olen lihonut 20 kiloa seurustelun alkuajoista ja lapsien jälkeen ja miehen mielenkiinto minuun oon laantunut ja omanikin. Seksi halut ovat kilojen alla.
Nyt olen laihduttanut 6 kiloa ja teen kovaa kuntotreeniä joka päivä ja aion olla entisissä mittoissani ensi kesänä!
Motivaatio on korkealla, salaatit maistuvat ja hikitreeni tuntuu autuaalta jatkuttuaan säännöllisesti kuukausia.
Jos susta AP tuntuu siltä, että kilot rassaavat sinua itseäsi, ota niskasta kiinni ja ala tehdä asialle jotain!
Nyt on hyvä ajankohta laihduttaa ja kiinteytyä ennen kesää!
"Miehelläni oli tapana silitellä minua ja kehua kurvejani. Nyt hän ei viitsi edes katsella minua."
"Onko se laihuus niin tärkeää?"
Onko se silittely ja kehuminen niin tärkeää?
Naiselle on tärkeää tuntea itsensä halutuksi. Suomalainen mies ei sitä tajua koska tämän maan kulttuuri on julmaa toista ihmistä kohtaan. Esimerkiksi Etelä-Euroopan maissa miehet kehuvat jatkuvasti naistaan, hänen naisellisuuttaan ja muotojaan. Siksi heidän naisensa ovatkin kauniita ja pitävät itsestään huolta koska heitä kannustetaan siihen. Ulkomailla asuessani koin paljonkin tätä naiseuteni ylistystä, jopa asioista joita en itsessäni pitänyt erityisen kauniiina tai ihmeellisenä. Se sai minut tuntemaan itseni seksikkääksi ja seksi todella toimikin hyvin näillä eväillä. Automaattisesti sitä tuli kehuttua miestäkin siinä samalla kun suhde sai tällaisen luonteen.
Itsensä halutuksi tunteminen on tärkeää kummallekin sukupuolelle. Tuollainen yleistäminen ainoastaan omien mielipiteidesi perusteella ei automaattisesti tee asiasta totta. Mitä luulisit tapahtuvan kun suomalaiset miehet alkaisivat tuosta vain yhtäkkiä ylistää tuttujen ja tuntemattomien "naiseutta"? Ihanko he siitä varauksettomasti kehuja tulisivat saamaan? Kulttuurit ja tavat eivät ole jotain jotka tuosta vain, pimpelipom ja abrakadabra, yksipuolisesti muotoutuvat. Kirjoituksesi loppuosan perusteella annoit ymmärtää nauttivasi miesten (monikko) ylistyksestä, mutta ilmaisit kuitenkin kehujen riittävän miehelle (yksikkö) suhteessa. On varmasti kivaa poimia rusinat pullasta, mutta muista itsekin pistää hyvä kiertämään ja unohda tuollainen perusteeton ihmisten leimaaminen.
Puolisona koen varsin tärkeäksi, että minua "silitellään ja kauneuttani kehutaan". Ei sen tarvitse ilmetä kuin pienenä sipaisuna, kauniina ja lämpimänä katseena. Pääasia, että voi kokea olevansa kumppanillensa edelleen rakas ja tärkeä.
Kuvitelkaa, miehet vaikka autoanne tai moottoripyöräänne. Pesette sitä, vahaatte, silitätte hienoa pintaa, tunnette ylpeyttä sen ominaisuuksista ja ulkonäöstä JA SE ON VAIN TUNTEETON KONE.
Vaimonne on elävä, tunteva olento. Antakaa hänelle hyvää oloa, saatte se moninkertaisena takaisin.
Onnellisen näköinen nainen kertoo miehestä, joka osaa pitää vaimonsa tyytyväisenä. Se kertoo teistä itsestänne, miehet!
(Kiloista vielä= 8 lisäkiloa pitkällä , hyvin hoikalla, ihmisellä on paljon vähemmän kuin lyhyellä- jo alunperin tukevammalla - ihmisellä.)
Tuskin ne kilosi on vieneet ukon mielenkiintoa muualle, ainakaan tuonvertainen painonnousu...
Luulenpa vaan, että teidän suhteennekin on tullut siihen vaiheeseen, kun mies ei enää "kähmi" kuin nainti mielessään..niin se menee..
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ensin loppuu nuo huomionosoitukset, sitten pikkuhiljaa esileikit seksissä ja lopuksi alkaa tulla vaatimuksia mieheltä, miten SINÄ voisit piristää seksielämäänne, tai alkaa uhkaileen vieraisiinmenolla ja venäläisen tai thaimaalaisen morsiammen haulla..
Lopuksi tulee tänne kirjoitteleen naama tollona, miksi naiset pihtaa??
lueppa uudelleen, missä kohtaa lukee että minua miehet (monikko) olisivat ylistäneet? Etkö ymmärrä, että yksi mies (yksikkö) voi antaa useita kehuja omalle naiselleen?
Kyllä suomalaisetkin miehet kehuisivat, jos joka tuutista ei huudettaisi että nainen on kaikessa vähintään yhtä hyvä tai parempi kuin mies ja feminististä vouhotusta kuinka naisten pitää olla niin itsenäisiä kaikessa ja miehet ovat vain rasite heille. Lisää tähän yhtälöön parikymppisten vosujen aina harrastama miesten tylytys kun nämä yrittävät iskeä heitä => miksi ihmeessä miehet kehuisivat naisia ja pitäisivät heitä hyvänä, eihän naisetkaan kertakaikkiaan koskaan anna mitään arvostusta miehille! Ja eivät edes sen vertaa, että huolehtisivat ulkonäöstään (muutenkin kuin lätkäisemällä baari-iltana meikit naamaan niin että pääsee taas vähän tylyttämään iskemään tulevia miehiä). Hahhah, kun miehet on paskoja! HYVÄ TYTÖT!
juupas-eipästelyksi...
monia hyviä näkökulmia linjaan on mahtunut ja tämäkin. Miehen tylytys telaketjufeminismin keinoin on yhtä törppöä kuin machojen naisten halveksunta. Ihan samaa sarjaa lopputuloksen kannalta ja tämän sanon NAISENA.
Naiset tarvitsivat tasa-arvonsa eteen oman "taistelunsa" mutta saturaatiopiste miesten "mollaamisessa" saavutettiin vuosikymenet sitten. Eikä se edes enää edistä tasa-arvoisuutta vaan kääntyy itseään vastaan...vaikuttaa, ainakin minusta, tympeältä ja typerältä.
Vosiko ajatella, että molemmat sukupuolet arvoistaisivat toisissaan sitä mikä heissä on ominaista hyvää!
Ei mitenkään vaikeaa. Miehisessä osaamisessa versus naisellisessa on omat toisiaan täydentävät vahvuutensa.
näinhän se valitettavasti menee.
Just! Kuin mun suusta! Noin se menee..
Kukas se tuolla aloituksessa vinkui ja mitä?
Eikö kelpaakkaan kokeneitten kirjoittelut? Mitäs paskaa haluaisit sitten kuulla?
Että "miehesi haluaa sinua, mutta on niiiiin ujo..." vai "miehesi on niiin töiden ylikuormittama, ettei nyt jouda kiireiltään sinua pupukkaansa huomioimaan.." höpöhöpö!
Kyllä se kylmä tosiasia on, että on kyllästynyt sinuun.
Katselee varmaan jo "sillä silmällä" tuoretta lihaa.
Miksi muuten "ei viitsi sinua edes katsella.." sun omia sanoja lainatakseni....?
Kirjoituksesi on ilkeämielinen, typerä ja tyhmä ja kertoo enemmän itsestäsi kuin aiheesta.
Tuollainen aloittajan nimittely pupukaksi, naisten nimittely lihaksi sekä ala-arvoiset atrtribuutit kielivät tyhmyydestä, sivistymättömyydestä ja moukkamaisuudesta. Ei, se, että kirjoittaa nimimerkillä, tarkoita, että on oikeutettu syytämään asiattomuuksia.
p.s. lapsellinen eli naiivi kirjoitetaan muuten kolmella i-kirjaimella.
Eikä tuossa ollut edes mitään feminismiin viittaavaa, vaan suora tilannekatsaus useasta
nykyajan avioliitosta.
Ottiko pattiin kuulla totuus! Tais nirppanokalla mennä herne nokkaa!:D
Heh! paraski puhumaan nimimerkkien suojissa..olet AP ja ilmiselvästi tuohtunut totuuksista!
Kasva aikuiseksi! :D ...ja laihduta! Oot läskiperse!
Akat kummallisia!
Ensin tullaan tänne vinkumaan, kun ukolle ei enää kelpaa,sitten
kun joku sanoo suoraan syyn siihen, niin aletaan tykittään ja
alitetaan rima napaa hipoen!
Et kovin fiksulta vaikuta sinäkään "ruusunen",väärällä palstalla oot,
jos luulet täältä kehuja saavas..ja niin mistä?
Niistä läskeistäs, mitä ei sitten ollutkaan..heh heh!
Mitäs sitten täällä kyselet,jos et haluu kuulla kommentointia?
Ja mua ei sun pilikunnussinta kiinnosta,huvittaa vaan tuollainen itsensä ylentäjä, paskalla käyvä
atrtrtrtrpuutti! :D Opetteleppa ite sitä oikeinkirjotusta, ei oo sullakaan oikein nuo hienot sanat hallussa..
So so!!...ei pidä moittia toisia väärinkirjoittelusta, jos ei itsekkään sanoja taida.
ATTRIBUUTTI kirjoitetaan näin ja se tarkoittaa substantiivin välitöntä määritettä, joka tarkentaa
millainen substantiivi on tai mitä ominaisuuksia siihen liittyy...
tuo on niin totta. itselläni on ulkomaalainen poikaystävä, hän on tosin jo pitkään asunut Suomessa. Hän aina kehuu minua: "vituttaa, kun olet niin kaunis", "sulla on mahtava vartalo", "olen niin ylpeä susta" jne. Muutenkin mies huomioi minua, hän halii ja suukottelee paljon oma-aloitteisesti.
Olen laihtunut ja kaunistunut vuoden seurustelun aikana. Jos poikaystäväni ei huomioisi minua tällä tavoin tuskin vaivautuisin panostamaan ulkonäkööni yhtä suuresti. Miksi vaivautua, jos mies ei huomaa muutosta kuitenkaan? Poikaystävälleni myös ulkonäkö on tärkeätä. Hän pukeutuu tyylikkäästi, urheilee ja pitää muutenkin huolta itsestään.
Ei ulkonäkö tietenkään ole se maailman tärkein asia, mutta miksi olla näyttämättä hyvältä, jos se on mahdollista? seksi on kivempaa ja vaatteet istuvat päälle paremmin. Minä ainakin haluan, että poikaystäväni pitää minua kauniina. Toista voi rakastaa, mutta toisen ulkonäkö saattaa silti ällöttää.
Onnittelut viikon typerimmästä viestistä!
Loistava esimerkki siitä miten asiallisesti aikuiset(???) ihmiset keskustelevat.
Se naapurin tyttö saattaa painaa yli 10kg vähemmän kuin sinä ja rinnat ovat kuitenkin isommat kuin sinulla niin mieti mitä miehesi ajattelee sinun ollessa poissa...
Kyllä pienempi perse aina voittaa isomman ja taas isommat rinnat pienemmät eli.....
Just joo! Mun mies on lihonnut seurustelumme alkuajoista. Ja niin olen minäkin jonkin verran. Vaikka naapurinmies ois laihempi ja kävis salilla niin minä kyllä ajattelen miestäni hänen poissa ollessaan. En naapurin miestä!
Kaikki ei ole samanlaisia ulkonäkökeskeisiä tyyppejä. Joita kiinnostaa naisessa vaan rinnan ympärys ym. mitat. Toivottavasti vain vitsailit...
Tuskin tarkoittikaan yleistää! Toivottavasti!
Mutta sä et ookkaan vissiin törmänny miehesi kanssa AP:n kaltaiseen ongelmaan? vai?
Onko pajunvitsalla kurveja vai? Itse olen lihonnut 6 kg, mutta mies on vain tyytyväinen. Ja on huolissaan jos laihdun. 6 kg sitten olin normaalipainon alarajoilla. Kerran mies kyllä mainitsi jotain pienestä vatsamakkarastani, josta vedin heti herneet nenään. Ja huolestuin.
Lihominen voi toki olla vaarallista, jos on sairaalloisen ylipainoinen. Kyllä se avio-onnea haittaa, jos toinen sairastuu vakavasti... tai jopa kuolee.
Onko miehesi sanonut jotain ulkomuodostasi? Joskus vaikka toinen ei ole muuttunut miksikään niin sitä vuosien saatossa ei niin enää ihastele toista. Arki astuu suhteeseen.
Oma mieheni ei tunnu olevan tyytymätön minuun, mutta ei nyt mitenkään erityisiä vau huutoja herätä, jos olen oikein laittautunut tai ostanut uudet sexyt alusvaatteet. Ehkä pitäs alkaa käyttään mummokalsareita jonkin aikaa ja sitten yllättää jollain ihan muulla...
Ulkonäkö ei tietenkään (tai toivon mukaan ainakaan!) ole tärkeintä kumppanissa. Muutama kilo tuskin vaarantaa avio-onneanne.
Ja alkakaa yhdessä vaikka joku uusi liikuntaharrastus. Laihdutte ja yhdessä harrastaminen voi olla hauskaa!
Läski on läskiä, eikä muuksi muutu.
Jos mies oikeesti sua rakastaisi, ei sitä haittaisi muutama lisäkilo..
Mut niinku näet, kiinnostus sinuun on loppunut.Kertoo varmaan se jotain sulle?
Ja voihan olla että niitä kilojakin on puolet enemmän tullut,kun oikeesti myönnät? Naisethan valehtelee painonsa monesti.
Joku mies täällä valittikin lihovasta tyttöystävästään, joka vain sohvalla pullaa mussuttaa..
Ettei olisikin vain ollut sun miehes?
Aloita laihdutus, selviää ainakin, onko mies kyllästynyt kiloihisi vaan vain sinuun?
Voisiko hänellä olla kenties ihastus muualla? Voi kertoa kyllästyminen siitäkin...
"Olen pulskistunut 8 kiloa naimisiinmenon jälkeen. En ole vielä mitenkään lihava mutta en se pajunvitsa jollainen olin.
Miehelläni oli tapana silitellä minua ja kehua kurvejani. Nyt hän ei viitsi edes katsella minua.
Onko se laihuus niin tärkeää? "
Ei tarpeeksi tietoa että voisi kauheasti kommentoida aloitusta, mutta sanotaan näin että mielestäni 8 kiloa on aika paljon jos se on tullut nopeasti esimerkiksi vajaassa vuodessa, koska sitä ajattelee että helposti tulee toinen mokoma lisää (etenkin jos suvussa on lihavuutta) ja toivoo että kunpa toinen tajuaisi "hienovaraisista" vihjeista nyt ainakin lopettaa lihomisen ja mielellään hankkiutua tulleista liikakiloista eroonkin, ilman että asiaa tarvitsee ottaa esille (15-20 kiloa nimittäin on jo ulkonäöllisesti paljon voin kertoa). Sillä voi olla myös vaikutusta, jos suhde on suhteellisen tuore (puhutaan maksimissaan muutamasta vuodesta) ja kumppanin ulkonäkö on vielä (ainakin miehelle) kohtuullisen merkittävä juttu. Plus sitä voi tuntea itsensä jotenkin petetyksi jos kumppanin ulkomuoto muuttuu äkkiä liikaa. 8 kiloa "kertarysäyksellä" luonnostaan hoikalle ihmiselle ei ole sinällään kuitenkaan mielestäni suuri asia (vaikka tietty pituuskin vaikuttaa) itselläni ajattelisin ainakin että jos tuollaisesta häiriintyisin niin kyse olisi varmaan enemmänkin siitä että tulevaisuuden kauhukuvissa ehkä siintäisi joku 150-kiloinen matami.
Kun tapasin vaimoni hän painoi n. 65 kg ja oli kurvikas. Rakastin häntä silloin. Rakastan edelleenkin. Kaksi lasta, kaksi depressiota on tehnyt tehtävänsä. Hän painaa nyt n. 125 kg. Olen joutunut koko ajan todistelemaan hänelle, että hän kelpaa minulle ja on minun silmissäni kaunis. Vaimolla on erittäin huono itsetunto ja sitä on latistanut monet epäonnistuneet laihdutusyritykset. Jatkuva todistelu on kuitenkin väsyttänyt minut.
Itse painan reilu 70 kg ja tänä aikana on tullut vain muutama kilo. Minua ei haittaa vaimon kilot, hyväksyn hänet sellaisena ja haluan häntä seksuaalisesti edelleen ihan kuin ennenkin. Hän on kuitenkin edelleen se sama ihminen johon rakastuin. Ainoastaan ainainen todistelu on niin uuvuttavaa, että se on ajanut suhteen huonolle jamalle.
Jos oikeasti rakastaa ei ne kilot ratkaise..
"ja haluan häntä seksuaalisesti edelleen ihan kuin ennenkin."
Muu osa tekstistä meni normaalisti jakeluun mutta tämä särähtää, 65kg->125kg ja ei vaikuta seksihaluihin yhtään? No toisaalta, ei liene ihme etten ymmärrä, minä lienenkin seksuaalisesti poikkeava mies, enkä ole ikinä oikein täysin ymmärtänyt mikä ihme koko seksissä on pointtina (muu kuin lisääntyminen). Sopivilla mielikuvilla pystyy kiihottumaan eli aseksuaali en kai ole enkä homokaan tietääkseni, mutta silti se että edessä on nainen ei vielä riitä, ei vaikka rakastaisikin... Kun rakkaudellakaan ei ole mielestäni seksin kanssa yhtään mitään tekemistä, pikemminkin enemmän seksuaalisesti houkuttelisi joku uudempi tuttavuus kuin pitkäaikainen kumppani (vaikka seksi onkin toisaalta vastaavasti parempaa kun sitä on harjoiteltu yhdessä).
Kadehdin vilpittömästi miehiä, jotka voivat sanoa noin kuin ylläolevassa viestissä.
Pienikin muutos "kaavassa" saa toisenkin muuttamaan samaa vanhaa kaavaansa. Vastaa erilailla, tai sano että olet jo sanonut mitä ajattelet, nyt on aika että vaimosi ravitsee itseään sisimmästään käsin. Koska sinä et taatusti ole ongelman syy. (On niin, että huono, naista alistava aviomies saa naisen tuntemaan itsensä kehnoksi.)
Jos miehesi on ihastunut sinussa pelkkään laihuuteen, niin ei suhde kovin vahvoilla keiku. Pienestä se elämä on näköjään silloin kiinni. Suhteessa pitää olla muutakin, halua sitoutumiseen ja rakastamiseen myötä -ja vastoinkäymisessä.
Rakastaminen ei ole sitä että "ihastutaan laihuuteen". Rakastaminen on vitsin paljon syvempi asia kuin pelkkä ulkonäkö.
Jos miehesi nyt pelkän kahdeksan kilon tähden karttelee, niin aika pinnallinen tyyppi hän on.
Laihuudessa ja lihavuudessa on terveys tärkeintä, eikä mitkään ulkonäkö juttu. Tosin ylilihava läski ei kai 100 % kaunista katsottavaa ole, en aikakaan itse avioituisi 200 kiloisen kanssa vaikka olisi kuinka kiva mies.
No kuinkas kauan teidän avioliitto on kestänyt. Jos nyt rehellisesti ajatellaan, niin jos pari-kolmikymppisinä kimppaan menty, niin voi sitä kumppani näyttää erilaiselta keski-ikäisenä. Harvempaa naista nähnyt, jolla on samanlainen kroppa vanhempana kuin nuorena likkana. Ja jos koet, että et ole lihava ja mies on ihan häpi, niin mikäs siinä. Voihan sitä vaikka pikku muutoksia tehdä ruokavalioon, jos sieltä epäterveellisiä asioita löytyy. Silloinhan se on riski, jos oikeasti muodottamaksi lihoaa siten, ettei toinen enää koe toista viehättävänä. Eli riippuu sun kropasta ja miehestäsi. :)
Kokeile näitä joku ilta, jos nämä eivät tehoa niin on miehelläsi sytykkeet vähissä. Tietenkin, jos lasten takia aina tehdään juttuja peiton alla ja pimeässä. Silloinhan jää olleellinen silmän ilo pois. Jos lapset nukkuvat samassa huoneessa niin varsinkin. Saunassa sitten seinää vasten tai keittiön pöydällä PÄÄLLÄ syödään NAMI NAMIA.