Ihmettelen niitä naisia, jotka täällä rehentelevät kakkosille, että täällä se kunnollinen aviomies viettää vaimonsa ja lastensa kanssa laatuaikaa ja kakkonen saa kärvistellä yksinäisyydessään, että kummatakos se mies välittää ja rakastaa OIKEESTI, ja kenenkäs luo mies palaa ja jää????
Tunnetteko oikeesti noin. Mieheni jäi kiinni lukemattomat kerrat toisesta naisesta ja seuraavana päivänä oltiin kun ei mitään kylpylässä, kaupassa, kotona niinkuin idylli ydinperheen kuuluukin. Minusta ei koskaan tuntunu noin mahtipontiselta, että häh häh hää täälläpä viettää aikaansa perheen kanssa eikä kakkosen. Itse olin täysin tyhjä sisältä, surullinen, lyöty ja loppu. Ajattelin, että ottakaa ja viekää... Aikaa meni ja olin tarpeeksi vahva lähtemään itse.Ei se mies vaimoaan rakasta, on läheisriippuvainen tms. muuten huono itseutnto, että täytyy jäädä roikkumaan, täytyy olla joku jonka luo palata. Lapsia mies rakastaa ja yhteistä turvaverkkoa, kotia, omaisuutta ja kulissia, turvallista kulissia.
Tunnetteko oikeesti noin. Mieheni jäi kiinni lukemattomat kerrat toisesta naisesta ja seuraavana päivänä oltiin kun ei mitään kylpylässä, kaupassa, kotona niinkuin idylli ydinperheen kuuluukin. Minusta ei koskaan tuntunu noin mahtipontiselta, että häh häh hää täälläpä viettää aikaansa perheen kanssa eikä kakkosen. Itse olin täysin tyhjä sisältä, surullinen, lyöty ja loppu. Ajattelin, että ottakaa ja viekää... Aikaa meni ja olin tarpeeksi vahva lähtemään itse.Ei se mies vaimoaan rakasta, on läheisriippuvainen tms. muuten huono itseutnto, että täytyy jäädä roikkumaan, täytyy olla joku jonka luo palata. Lapsia mies rakastaa ja yhteistä turvaverkkoa, kotia, omaisuutta ja kulissia, turvallista kulissia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Luonnollisesti tuollainen rehentely on tyhmää, koska tuskin se petetty vaimo loppujen lopuksi on niin onnellinen siitä "laatuajasta", jos mies samalla pettää. Eiköhän se ole vain sitä, että pitää jollain konstilla pelastaa kasvonsa, vaikka sitten rehentelemällä. Yhtä tyhmää on se että jotkut kakkoset rehentelee sillä, että vietinpäs ihania ja seksikkäitä hetkiä miehesi kanssa hotellissa. Totuus lienee, ettei se kakkonenkaan pohjimmiltaan ole kovin onnellinen, kun mies palaa aina kotiin perheensä luokse.
oli erittäin hyvä ja paikkansa pitävä.
Minulle ainakin nämä petetyksi tulleiden vaimojen "kehumis" kirjoitukset kertovat suuresta tuskasta. Niissä ei ole mitään uskottavaa, kuten voimme jokainen ajatella, jos puolisomme on jäänyt kiinni pettämisestä.
Siinä menee kaikki, itsetunto varmaan kaikkein pahiten, koska useinhan nämä tulevat kuitenkin ihan "puun takaa". Ja sitten alkaa tämä ns. kissatappelu tämän ns. kakkosen kanssa tällä palstalla. Näiden pettyjen vaimojen kielen käyttö on aivan ala-arvoista ja kamalaa, toisaalta mietin niitä lukiessani, että ei mikään ihme jos on tullut petetyksi, jos tuolla tyylillä kotona on annettu palaa.
Mietin vain usein, että jos tulisin petetyksi, nostaisin kyllä sen oman ukkoni seinälle ja sen jälkeen passittaisin sen ulkoruokintaan. Mieleeni ei tulisi lähteä tappelemaan sen ns.kakkosen kanssa pettävästä miehestä. Mutta kukapa tietää, miten sitä todellisuudessa käyttäytyisi.
Sanoisin nyt tähän oman kantani ja näkemykseni siitä mitä on kun tulee petetyksi.Meillä se kyllä meni oman miehen haukkumiseksi,ja kyselyksi miksi ja mitä tein väärin,mitä se toinen antoi sellaista mitä minä en 15 vuoden aikan antanut.Vastaus oli että siinä ei ollut mitään,ei yhtään mitään siinä toisessa naisessa.Oma tyhmyys kuulemma pisti sellaista tekemään,sekä humala ja sekä jonkun näkkönen päteminen työ tovereiden silmissä.Mieheni käytti suunnattomasti alkoholia kun oli töissään muualla ja myöskin kotona.Kun minulle miehen pettäminen selvisi annoin muutaman päivän aikaa miettiä mitä haluaa tehdä.Meillä ei yhteisiä lapsia eikä velkaa ollut eikä ole joten sellaisia ei tarvinnut ajatella.Mieheni halusi jatkaa,ei eroa halunnut,mikä oli kyllä minulle yllätys,sillä jos itse olisin se pettäjä se tarkoittaa armotta eroa.Mutta minä en miestäni petä en edes pystyisi siihen,Rakastan aivan liikaa vieläkin kaikkkien näiden vuosien jälkeenkin.
Täällä yksi takkinsa kääntänyt.
Periaate oli 25 vuotta, että se on kerrasta poikki, mutta niin vain samassa sängyssä nytkin maataan.
5 kk miehen kärystä ja ensimmäisenä päivänä tehtiin eropaperit ja ositukset, mutta eipä ollut tällä akalla uskallusta tai halua lähteä...tässä sitä nyt sitten kärvistellään, välillä laitan ulkoruokintaan ja välillä itken takaisin.
Sellaista se vaan on, ettei sitä tiedä miten käyttäytyy tai miltä se oikeasti tuntuu ennenkuin omalle kohdalle sattuu.
Ennen arvostelin kovin sanoin niitä, jotka eivät pettureitaan pihalle laittaneet, nyt olen yksi heistä ja välillä se hävettää pirusti.
Valitsin vain kahdesta huonosta vaihtoehdosta sen itselle paremman, ja kun tuo toinen tuossa vieressä vielä on halunnut pysyä, niin yritämme edelleen yhdessä.
Aika näyttää meneekö jommalta kummalta tai molemmilta lopullisesti usko tähän, sen verran mutkikasta vuoristorataa mennään... mutta onneksi niitä hyviä päiviä alkaa olla jo paljon enemmän.
Niinpä. Kai se on niin että vannomatta paras. Monet jotka uhoavat ottavansa eron heti ensimmäisestä syrjähypystä, eivät tosipaikan tullen pystykään siihen. Varsinkin jos on pitkä suhde takana. Eiköhän se ole ihan inhimmillistä. Toisaalta sama voi toimia myös toiseen suuntaan. Moni sellainen, joka uskoo olevansa suvaitsevainen ja antavansa ilman muuta syrjähypyn anteeksi, ei tosipaikan tullen pystykään antamaan anteeksi, vaan haluaakin erota. Kai se on niin ettei ihminen voi koskaan varmasti tietää, miten todellisessa tilanteessa toimii.
pihalle.
Ei se oikeasti ole vaikeata. Itse laitoin avoliiton katki alta kymmenen minuutin siitä kun löysin "savuavan aseen". Nykykumppanille tulisi ihan sama käsittely, mutta kaupan päälle antaisin selkään. Sen verta laittanut vituttamaan kaikenmaailman kusettajat, että minun kusettamisesta joutuu tästä lähtien maksamaan normaalia kalliimman hinnan. Kun kerran mennään viidakon lakien mukaan rakkauselämässä, niin vahvimman oikeus jatkuu kyllä kärähtämisenkin jälkeen.
Ei se jättäminen tarvi muuta kuin oikeata asennetta.
vaimo ja se toinen nainen, lopussa molemmat itkevät, vain eri syistä. Mutta mies, hän ei taida edes olla onneton, ei alussa eikä lopussa..?
Se on totta, ettei se mies juuri itke. Valitettavan usein on niin, että ne kahden naisen välillä sukkuloivat ja molemmille valehtelevat miehet ovat usein sen verran tunnekylmiä ja epäempaattisia, etteivät osaa asettua uhriensa asemaan. He osaavat kyllä taitavasti näytellä tunteellista, jopa tirauttaa kyyneleenkin tarvittaessa, mutta sydän ei ole siinä mukana.
mulle oli aikamoinen yllätys, kun mies itki käryttyään. Ei juuri koskaan itke. Nyt on itkenyt, ja tuskin on kyse näyttelemisestä.
Kaikista asioista on helppo sanoa oma ehdoton kantansa, mutta todella ne vakaumukset voivat muuttua, kun itse joutuu siihen tilanteeseen. Ei olekaan niin helppoa lähteä esim. vaikka pettämisen jälkeen, jos se pettäjä pyytää toista mahdollisuutta. Minulle oli myös yllätys se, että mies halusi jatkaa. Minusta oli itsestään selvää, että erotaan. Tavallaan se, että mies halusi jatkaa kanssani, mutkisti asioita lisää. Enemmän vaan kysymyksiä, miksi, miksi miksi, kun siinä tapauksessa jos mies olisi lähtenyt, ei olisi tarvinnut kysellä. On aikamosen vaikeaa ymmärtää, miksi pettää, jos kuitenkin haluaa nykyisen kumppanin kanssa olla.
Itse en kyllä alkanut rehentelemään kakkoselle, kyllä minä olin niin rikki, että hyvä kun hengissä selvisin. Ei ollut tosiaan potkuja sellaiseen, kyllä kaikki aika meni ihan siihen, että pystyin aamulla heräämään uuteen päivään. Kakkonen taas ei saanut hillittyä omia tuntemuksiaan, näin ollen minä sain päälleni vielä kakkosen katkeruuden ja myönnän, että se kaiken tämän päälle oli kamala kestää. Joten kuten pysyin järjissäni, olenkin miettinyt, että onko mikään rakkaus tämän kärsimyksen arvoista?
No, silti voin sanoa sen, vaikka koskaan ei pitäisi sanoa, ei koskaan, mutta tiedän, etten koskaan ala sivusuhteeseen, ala kakkoseksi.... Omalla kokemuksella voin sanoa, että en haluaisi, että kenenkään mielenterveys alkaisi horjua minun tekojeni jälkeen, en voisi sellaista riskiä ottaa. Kukin ihminen on erilainen ja koskaan ei tiedä, miten kukin ihminen reagoi, kun kuulee, että on viilattu monet vuodet linssiin. Puolustellaan sitten miten vain kakkosen roolia, niin jos olisin nyt minun mieheni kakkosen tilalla, niin en tiedä, kuinka pystyisin elämään elämääni. Olisi todella kovat itsesyytökset.
Enkä todellakaan ymmärrä,m itä syytä on vaimon, kakkosen rehennellä pettämisen jälkeen, että kumpi on parempi ja parempi. Kyllä minulle on tärkeämpää se, että selviän tästä koettelemuksesta hengissä eikä tulisi mieleenkään mennä kakkoselle rehentelemään, että etpäs saanut mun aviomiestä. Alusta alkaenkaan en ole itseäni kilpailutilanteeseen laittanut, en pyytänyt miestäni jäämään, päinvastoin olisin ollut helpottunut, jos hän olisi lähtenyt kakkosen matkaan. Mutta ilmeisesti kakkonen luuli, että hänet väkisin pidän, joten kilpailutilanteen mun miehestä teki tämä kakkonen itse.
Nyt kun mies ei lähtenyt, niin vaikeampaa tämä on. Helvetin vaikeaa. Että en yhtään ihmettele, että on sellaisia ihmisiä, jotka eivät haluakaan yrittää yhdessä tapahtuneen jälkeen. Kaikki eivät pysty siihen, tämä on vaikeaa.
Ja ihmettelen myöskin sitä, että jotkut sanoo, että muutamat itkut vaimo itkee, antaa anteeksi ja taas mies hyvillään jatkaa pettämistään. Ei meillä ainakaan ole ollut näin simppeliä. Onko muka sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät antamaan kumppanin petturuuden heti anteeksi? Ihmettelen, jos on. Minulle ainakin anteeksianto tälläisessä asiassa on äärimmäisen vaikeaa ja mies tietää ja näkee sen. Helppoa se olisikin ja itselle arvollisempaa, jos voisikin heti anteeksi antaa; tuskin kukaan haluaa tätä tuskaa, katkeruutta ja vihaa sisälleen, mitä minulla on ollut ja on yhä. Voi kun voisinkin antaa nyt tällä sekunnilla anteeksi! Se olisi niin suuri helpotus itselleni ja minun miehelleni. Ehkä jonain päivänä.
Et ehkä pysty ymmärtämään mitenkään tätä kakkosta. Sivusta siskon suhdetta seuranneena voin sanoa miksi hän tuli vihaiseksi. Tämä ukkomies lupasi ja vannoi eroavansa ja vaimokin kuulemma tiesi koko jutun. Niin vain kaikki osottautui yhdeksi suureksi valheeksi. Siskoni ajautui tosi pahasti elämässään raiteiltaan, joutui apua terapiasta hakemaan. Vieläkään ei selvinnyt kaikesta valehtelusta ja hyväksikäytöstä. Kyse ei ollut katkeruudesta kun kaiken vaimolle meni kertomaan ja viestit ym. näyttämään. Hän halusi vaimon tietävän minkälainen tuo mies todella oli, hän kun oli valaehdellut siskostani vaikka mitä myös. Ja ilman minun tukeani tuskin olisi jaksanut tuota tehdä. Ei ne kakkoset todellakaan aina tiedä asioiden oikeaa laitaa, minuunkin tämän miehen puheet meni täydestä kuten moneen muuhunkin. Hän kulki avoimesti siskoni kanssa sukulaisia myöten, ei kukaan osannut arvata minkälaista näytelmää mies esitti. Vaimo vaan ei usko vieläkään, ehkä sitten ensi tai sitä seuraavan uhrin paljastuttua. Ja ei kuulemma tämäkään ollut eka kerta kun mies tälläistä teki. Varmasti kärsii vaimokin kun tuollaista katselee ja jopa puolustelee. Eivät kaikki kakkoset edes tiedä kakkosia olevansa, niin hyvin toiset osaavat roolinsa esittää.
en minä ymmärräkään tätä minun mieheni kakkosta, mutta meillä on nyt ihan eri lähtökohdat kuin siskollasi ja minulla on täysi sumpatia sinun siskoasi kohtaan. Meisän tapauksessa suhde ei ollut avointa missään vaiheessa, kaikki tapahtui salaa, kummatkin halusivat pitää asian salassa, koska kummatkin olivat naimisissa ja kumpikaan ei halunnut asiasta vakavampaa, nainen ei ollut valmis eroon, ei myös minun miehenikään ja asian kuulemma useaan otteeseen naiselle sanoi. Ei ollut mitään yhteisiä päivällisiä, ei sukulointia, kaikki oli tiukasti salassa pidettävä, koska kumpikaan ei halunnut asiasta julkista. Eli tässä meidän tapauksessa,nainen tiesi ryhtyessään mihin ryhtyi, tiesi kaikki faktat! Nainen tunsi mieheni ennestään, joten aika vaikeaa mieheni oli siinä tapauksessa lähteä tilannettaan valehtelemaan. Jossakin vaiheessa sitten nainen päättikin toisin, hän halusi mieheni kokonaan, mieheni ei suostunut. Joten kyllä uskon, että tässä meidän tapauksessa on kuitenkin aika lailla siitä katkeruudesta.
Minäkin jouduin terapiaan turvautumaan ja jouduin myöskin syömään lääkkeitä. Kakkosesta en tiedä, mutta toivon syämestäni, että hän ymmärsi myös hakea apua.
Ja todella olen kanssasi siitä samaa mieltä, että hyvä kun nainen kertoi mieheni tempauksesta, se oli oikein.
Mutta tuskimpa sinun siskoni kertoi vaimolle asioista niin, kuin tämä mieheni kakkonen. Hänen viestinsä kun olivat ihan itse kirjoittamia ja kertoi kuinka on pantu pilluun, perseeseen ja suuhun. Kyllä asioista voi asiallisestikin kertoa ja uskon, että sinun siskosi ei tälläisiä vaimolle kertonutkaan, vai kuinka? Ja tuskin siskosi viestitteli vaimolle vuoden, mitä kaikkea he olivat miehen kanssa lakanoiden välissä tehneet?
Että siinä tosiaan menee se raja, mitä en ymmärrä... Ymmärrän, että halusi kertoa suhteen, mutta miksi ihmeessä piti vainota viesteillä, kirjeillä vuoden? Haukkua minut ja kääntää lisää veistä haavassa? Kyllä minä olisin kerrastakin ymmärtänyt, minkä paskan kanssa olen naimisissa.... Eikö sinustakin se mene jo vähän yli, jos viestejä tulee vuoden verran ja toitotetaan vaan yksipuolisesta sitä, että kuinka me pantiin niin ja niin ja antoi jopa minulle neuvoja kuinka tyydyttäisin minun mieheni?
Mutta tarinoita on niitä monta, niinkuin on ihmisiäkin. Ja lähtökohdat ovat erilaisia, siksi sympatia on täysin sinun siskosi puolella. Hän teki oikein, kun kertoi vaimolle enkä usko, että hän väritti juttuaan tai alkoi vaimoa kuitenkaan piinaamaan vuositolkulla. Se kun mielestäni ei ole yhtään normaalia ja ei yhtään ymmärrettävää.
Se on sitä, kun kaks naista ei toisistaan tykkää ja saman miehen kanssa touhuilee. Toinen naljailee, että haa nytpä se sun ukkos mulle lähetti sellasta ja tollasta tekstaria ja arvaapa mitä tehtiin miehen ruokatunti. Ja siihen vastataan samanlaisella, olipa kiva yhteinen ilta-vietimme ihanan pääsiäisviikonlopun sukuloiden ym.
Ja mä uskon, että kummallakin on aito halu osoittaa toiselle, että lällästilää kato nyt miten se musta tykkää. Ja mies voi samalla myhäillä partaansa, koska tottakai se tykkää molemmista ja on erittäin tyytyväinen kun saa kaksi naista pidettyä talutusnarussaan. Yöks.
tämä on hyvä ja asiallinen viestiketju =)
tuo on asia jota minäkin olen miettinyt että minkälaista sillä ykkösellä loppujen lopuksi fiilikset ja olotila on siinä suhteessa jolle pettävä mies on jäänyt kiinni ???
minkälaista se arki on kiinni jäämisen jälkeen ??
vaikea uskoa että kukaan ns tervejärkinen tuossa tilanteessa alkaa retostelemaan yhteisestä ajasta ja arjesta petturimiehensä kanssa!!??
asiallisia ja ajatuksia herättäviä kommentteja olisi kiva saaha kaikilta ykkösiltä jotka ovat tuon joutuneet kokemaan =)
miten jatkatte arkeanne yhdessä ??
miten luottamus enää palaa ??
haluatteko yleensäkään jatkaa suhdetta ja jos jatkatte niin miksi ??
voimia kaikille jotka tuollaista joudutte kestämään
Itsellä tilanne; avomies kärysi syksyllä jo kauan jatkuneesta salasuhteesta. Nyt keväällä olen saanut kuulla, että tämä kakkonen kehuskellut jo vuosia heidän suhteellaan. Mutta itse väittää ettei ole tehnyt mitään väärää. On kuitenkin jo heti alussa tiennyt miehellä olevan perhettä. Nainen on yh.
Nyt asumme eri ositteessa ja yritämme selvitellä tilannetta. Puhumme aika-ajoin. Kyselen kaikkea suhteeseen liittyvää. Vielä ei perussyytä ole tullut. Mies itkien pyytänyt anteeksi ja kertonut ettei vika ole missään nimessä minussa vaan hänessä itsessään. Näinhän se on. Hän itsekkin haluaa selvittää miksi on pystynyt/halunnut toimia niin. Hänelle on kuitenkin perhe tärkein(?). Epäilen tosin hänen sanojaan, mutta hän ei todellakaan helposti pyydän anteeksi eikä varsinkaan itke. Kertonut, ettei tämä toinen ole merkinnyt mitään vaan ollut joku "vaihe" omassa elämässään. Toivon, että hän todellakin haluaa selvittää tämän asian perinpohjin. Mitään lopullista emme ole vielä päättäneet, mutta kyllä se vaikeaa ja voimia viepää on jokatapauksessa.
Olemme viikoittain yhteydessä jo lastenkin vuoksi. Yhdessä jatkamisesta ei vielä tiedä. Itse olen menossa terapeutin luo keskustelemaan, jotta saisin omista todellisista tunteista selvää. Mies on myös ainakin jossakin vaiheessa lupautunut terapeutin luo puhumaan.