Erosin 1 1/2 kk sitten narsistimiehestäni. Olemme tavanneet eron jälkeen muutaman kerran kun mies on halunnut tavata 9 kk:n ikäistä poikaansa. Ennestään minulla on jo 2 lasta ja neljäs syntyy vielä tämän vuoden puolella.
Mieheni haukkui, manipuloi, kiristi, uhkaili, ei antanut nukkua, en saanut lähteä tyttöystävieni kanssa ulos, en saanut tuhlata rahaa "turhuuksiin", en saanut ajatella muita kuin häntä ja hänen hyvinvointiaan ennen lapsia.....seksistä en saanut kieltäytyä tai jos niin tein niin sain kuulla olevani "ruma koppelo" jolla taitaakin olla toinen mies.....hän tutki kännykkääni, ja kaikissa ystävissäni oli jotakin vikaa tai he olivat jopa hulluja.
Niin..itken lähes joka ilta koska tämä oli se negatiivinen puoli hänessä jota vihaan. Mutta kolikon kääntöpuoli....osasihan hän alussa olla ihana ja hurmaava...kohtelias....kävimme reissussa pari kertaa vuodessa ja vaikka hän ryyppäsikin siellä niin minäkin sain huomiota....mutta jossakin välissä kaikki muuttui....
Nyt olo on tyhjä. 2 isompaa lasta leikkii ulkona. Vauva temmeltää lattialla ja toinen vatsassa. Ystävät soittelevat kun ehtivät....sanovat että kyllä se siitä.
Itse olen väsynyt ajattelemaan enää positiivisesti yhdestäkään miehestä edes. Tuntuu että keskustelupalstoilla jokaisella on kohta narsku mies....
Haluan oppia elämään uudestaan. Mutta yksin se on niin helvetin vaikeata. Joo, turha sanoa että onhan sulla lapset. Se ei ole sama asia kuin että on aikuinen seurana..
Tappelen koko ajan kelaan ja muualle että saan edes rahaa ruokaan ja lapsille vaatetta...joka paikassa saan selittää miljoonaan kertaan miksi ja miten ja kuinka.
Kuinka monena iltana vielä itken yksin. Etsien vastausta miksi minulle piti käydä näin? Miksi lapsilla ei voi olla terve isä?
Olen täynnä katkeruutta, vihaa, surua, yksinäisyyttä.
Silti olen kiitollinen lapsista. Heidän vuokseen jaksan aamulla nousta sängystä ylös. Oman itseni takia en viitsisi vaivaa juuri nähdä.
Miten te muut pääsette eroon kaipauksesta.....?
Mieheni haukkui, manipuloi, kiristi, uhkaili, ei antanut nukkua, en saanut lähteä tyttöystävieni kanssa ulos, en saanut tuhlata rahaa "turhuuksiin", en saanut ajatella muita kuin häntä ja hänen hyvinvointiaan ennen lapsia.....seksistä en saanut kieltäytyä tai jos niin tein niin sain kuulla olevani "ruma koppelo" jolla taitaakin olla toinen mies.....hän tutki kännykkääni, ja kaikissa ystävissäni oli jotakin vikaa tai he olivat jopa hulluja.
Niin..itken lähes joka ilta koska tämä oli se negatiivinen puoli hänessä jota vihaan. Mutta kolikon kääntöpuoli....osasihan hän alussa olla ihana ja hurmaava...kohtelias....kävimme reissussa pari kertaa vuodessa ja vaikka hän ryyppäsikin siellä niin minäkin sain huomiota....mutta jossakin välissä kaikki muuttui....
Nyt olo on tyhjä. 2 isompaa lasta leikkii ulkona. Vauva temmeltää lattialla ja toinen vatsassa. Ystävät soittelevat kun ehtivät....sanovat että kyllä se siitä.
Itse olen väsynyt ajattelemaan enää positiivisesti yhdestäkään miehestä edes. Tuntuu että keskustelupalstoilla jokaisella on kohta narsku mies....
Haluan oppia elämään uudestaan. Mutta yksin se on niin helvetin vaikeata. Joo, turha sanoa että onhan sulla lapset. Se ei ole sama asia kuin että on aikuinen seurana..
Tappelen koko ajan kelaan ja muualle että saan edes rahaa ruokaan ja lapsille vaatetta...joka paikassa saan selittää miljoonaan kertaan miksi ja miten ja kuinka.
Kuinka monena iltana vielä itken yksin. Etsien vastausta miksi minulle piti käydä näin? Miksi lapsilla ei voi olla terve isä?
Olen täynnä katkeruutta, vihaa, surua, yksinäisyyttä.
Silti olen kiitollinen lapsista. Heidän vuokseen jaksan aamulla nousta sängystä ylös. Oman itseni takia en viitsisi vaivaa juuri nähdä.
Miten te muut pääsette eroon kaipauksesta.....?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Seurustelin itsekin narsistisen miesystävän kanssa about 1½ vuotta. Vaikka ei pitkään seurusteltukaan, silti ehti tämä exä tuhota itsetuntoni, minut täysin. Ex haukkui huoraksi, ja siihen löysi aina mielestään hyviä syitä, kuten esim. seurustelin jo ennen kuin edes tunsin häntä, paras ystäväni sattui olemaan sinkku ja se tekee minutkin huoraksi, tai.. no, syitä tosiaan löysi mitä naurettavimmista asioista. Hakkasi, potki, raahasi.. Ei antanut minun lähteä kotiini, ja jos pääsin, täytyi kestää raahaamista ja haukkumista ennen kuin pääsin lähtemään. Tutki kännykkäni viestit aina, kun nukuin ja suuttui silmittömästi jos kielsin koskemasta kännykkääni tai että pistin näppäinlukkoon koodin. Kaikki tämä alkoi *bling!* yhtäkkiä, sen jälkeen kun oli kysellyt kauheasti yksityiskohtia elämästäni.
Edelleen toivun näistä asioista, vaikka aikaa on kulunut jo muutama vuosi. Siihen on auttanut parhaan ystäväni tuki, kun muut "ystävät" kaikkosivat exän valheiden takia.
Neuvoja:
- Pidä ystävistäsi kiinni, heidän tukensa ovat nyt tärkeää.
- Puhu kokemistasi asioista ammattiauttajan kanssa
- Kirjoita exällesi kirje (jota et tietenkään lähetä) ja sen jälkeen silppua se ja hautaa maahan. Ikään kuin hautaat kärsimyksesi päästäksesi eteenpäin.
- Lasten takia pidä välit muodollisina ainoastaan. Muuten ei kannata pitää yhteyttä.
- Ja tärkein: Huolehdi itsestäsi ja lapsista!
Kun nyt viikon päästä taas rakastut, niin jospa et tekisi taas heti lasta seuraavankin miehesi kanssa.
Etsi tukihenkilöitä itsellesi mm. seurakunnan perhetyön kautta, sekä yksin-ja yhteishuoltajien yhdistyksestä. Toivottavasti sinulla on sukulaisia, jotka voivat auttaa. Lue Melody Beattien kirja Irti läheisriippuvuudesta.
Jos alkaa tuntua ylivoimaiselta, olisiko mahdollista päästä Ensi-ja turvakotien hoivaan, tuettuun ympäristöön,että et joudu kaikkea yksin jaksamaan. Sinulla ei todella ole helppoa. Mutta voimia! Me naiset olemme sitkeitä tiukan paikan tullen. Kunhan osaat itse realistisesti arvioida mistä kaikesta selviät ja missä pisteessä lastenhoitoapu on välttämätöntä.
Ainakin vanhemmat lapset voisivat olla virikehoidossa vaikka puolta päivää, kunnallisesti tällainenkin on järjestettävissä kun juttelet neuvolassa, päivähoidosta vastaaville jne. Saisit itse nukuttua, levättyä päivisin kun on vauvan uniaika.
olen itse ollut samassa tilanteessa 4 vuotta lapsia on kaksi ja kolmas tulossa,oon menettäny melkein kaikki ystäväni miehen takia ,kylläpäs olin vielä tyhmä kun mies halus vielä lapsen niin suostuin siihen ,oon aivan lopussa ,hyvä jos oot päässyt eroon. toivottavasti itse kykenen samaan joku päivä,mut kun pelottaa ja hävettää yksin jääminen eikä oo jäljellä enää edes ystäviä.Munkin mies kyttäilee puhelinta joka päivä en saa ostaa kaupasta mitään ja kaupassa en saa käydä yksin jne.joku voi ajatella et miks alistua tollaseen mut narskut osaa tehdä toisesta tälläsen aivottoman robotin jolla ei oo mitään arvoa .Mut tosi paljon voimia sulle ja lapsilles
voimia miehellesi
Oletko läheisriippuvainen ja pakkomielle hankkiutua jatkuvasti paksuksi? Monellekko eri miehelle aiot lapsia tehdä? Hoida ensin itsesi terveeksi, mene terapiaan ja ota vastuu omasta elämästäsi äläkä oleta muiden korjaavan vikojasi ja virheitäsi. Olet itse hyväksikäyttäjä ja narsisti joka tekee itsestään uhrin. Ei mene kauaa että olet taas samassa tilanteessa seuraavan miehen kanssa. En ihmettele jos ystävätkin häipyy kun huomaavat että heitäkin kusetetaan. Kukaan ei jaksa loputtomiin auttaa jos toinen on aina kyynärpäitään myöten ongelmissa ei haekeudu hoitoon vaan syyttelee kaikesta muita.
hmm....eli ylläoleva ei nähtävästikään tunne narskuja. Ja tiedoksi että käyn jo psykologin luona keskustelemassa traumoista jotka tämä mies jätti. Olen hänen vuokseen joutunut olemaan myös turvakodissa lasten kanssa. On järkyttävää että ihmiset jotka ovat pumpulissa kasvaneita kuten sinä, pystyt arvostelemaan toista tuntematta ihmistä joka kirjoituksen takana on.
Tarkoitukseni ei ole hankkiutua tuosta noin vain raskaaksi kaikille vastaantuleville miehille, minun kohdalleni vain sattui elämäni aikana juuri nämä 2 miestä joista toinen paloi loppuun töissä ja masentui ja tämä toinen on narsku.
Ystäväni häipyvät sen vuoksi koska tämä narskumieheni osaa manipuloida näitä ihmisiä liikaa ja itse yritän olla sekaantumatta asiaan enempää.
Kyllä, kaipaan ihmistä rinnalleni muttet selvästikään ymmärtänyt että kaipaan tätä narskumiehen "tervettä" puoliskoa johon aikoinaan tutustuin. Tokihan ihmissuhteen päätyttyä on vielä tunteita jäljellä vaikka hän niin monesti nöyryytti ja valehteli yms. Onhan hän kuitenkin lapseni isä.
Haluan jatkaa elämääni ilman uutta miestä mutta on täysin normaalia kaivata aikuista juttuseuraakin, ja kyllä, käyn myös sosiaalista kanssakäymistä erilaisten ihmisten kanssa, en hautaudu kotiin pelkästään lasten kanssa.
Mutta edelleen kysyn miten muut selviävät tästä kaipauksen tunteesta vanhaa miestään kohtaan vaikka tämä olisi ollutkin "sairas"??
Kyllä minullakin oli tunteita jäljellä kymmenvuotisen suhteen loputtua..vihaa ja katkeruutta lähinnä.
Hieman tuntuu epäilyttävältä tämä että mies käy katsomassa 9 kuukauden ikäistä lastaan, yrittää varmaan samalla pehmittää sinut palaamaan. Kun lapsi vähän kasvaa, järjestä niin että hän tosiaan tapaa lasta, ei sinua. Vaikkapa valvotusti jos mahdollista.
Sinuna en antaisi miehen manipuloida ystäviä pois. Jos sinulla on vanhoja = ennen mieheen tutustumista olleita ystäviä jäljellä, pyydä heitä olemaan edelleen omia luottoystäviäsi eli jos ystävällisesti saisit kerrottua heille toiveesi, että eivät kuuntele tai tapaa miestä.
Mukava saada lukea asiallista tekstiä.Kiitos! Totta, minäki tulin siihen tulokseen että hän pehmitti minua aikansa mutta kun kerta toisensa jälkeen kieltäydyin palaamasta hänen luokseen, lopputulos oli että hän olikin jo hakemassa netistä uutta seuraa eli naista itselleen ja tämän hän ylpeänä minulle itse kertoi!
Haaveilin jonkin aikaaa että hän olisi eron myötä tullut järkiinsä ja hakemut itselleen apua tähän narsistiseen mielenhäiriöön sekä alkoholiongelmaansa joka hänellä myös on. Olisin ollut valmis tukemaan häntä näissä asioissa jos olisi hakenut ammattiauttajan apua. Mutta hänen mielestään hän ei tarvitse apua. Minä myönnän että tarvitsen apua juuri näiden traumojen selvittämisessä ja että pääsen tästä yli. Minä myönnän että vikaa oli ja on minussakin. Mutta mikään ei oikeuta miestä alistamaan vaimoaan niin kuin hän minulle teki. Aina minä olin syypää kaikkeen - vaikka aamulla olisi ollut sadepäivä niin minähän senkin olin manannut!
Kesällä kun hän kaatoi tontiltamme puita niin hän kaatoi ne ja minä kannoin lavalle......olin ylpeä sillä joka nainen ei lähtisi kantamaan puita.....kiitosta en saanut, vain moitteita että puut olivat huonosti pinottu ( metsään jossa ne eivät häirinneet ketään )...ja sillä välin kun minä kannoin 3 tuntia puita, hän istui puhelimessa poltteli tupakkia ja joi kaljaa.
Hänellä oli tapana myös piereskellä naamaani vasten ja vaikka yritin vääntäytyä alta pois niin hän vain nauroi ja jatkoi.
Hänellä oli tapana heitellä minua pehmopalloilla ja saada isku osumaan silmiin tai kasvoihini ja käski lapsiaankin tekemään näin minulle. Lasten osumat eivät sattuneet mutta hänellä on rakennusmiehenä paljon voimaa ja kun pallo tosiaan lävähti naamaan kesken ruoanlaiton meinasi itku tulla!
Hän epäili jatkuvasti että hänen sukulaismiehensä yrittää iskeä minua, vaikka puhuin todellisuudessa hänen alkoholinkäytöstään sukulaistensa kanssa.
Kysynkin siis - olenko minä se sairas??
Et todellakaan ole sairas. Exäsi kuulostaa kyllä narsistilta. Jos minun naamalleni joku piereskelisi tai heittäisi pallolla naamaan, niin olisi äijä kamojaan pakkaamassa alta sekunnin. Kai tiedät, että narsisti on omasta mielestään terve eikä siten tarvitse apua. Lainaa kirjastosta tai osta pari kirjaa, jotka käsittelevät narsismia. Jos et tiedä mistä on kyse, et osaa vastaisuudessa suojautua narsisteilta. Älä anna muiden ihmisten määritellä rajojasi, se on sinun tehtäväsi.
Täältäkin sen näkee, ettei ihmiset pysty käsittämään mitä on elämä narskun kanssa ennen kuin sen kokee.. Se kuulostaa ulkopuolisesta täysin uskomattomalta ja ne ihmettelee miten sä olet voinut langeta moiseen, kyllä se nyt olis pitänyt huomata, olisit jättänyt sen ym.. Mutta kun se asia ei ole niin yksinkertainen!! Mä väitän, että jos mies lyö (ei narsku) niin se on helpompi ymmärtää vääräksi teoksi ja jättää moinen kun se että joudut narskun uhriksi. Mun sympatiat on täysin sun puolella, itsekin narskun kanssa joskus ollut.. Se henkinen helvetti, jonka sellaisen ihmisen kanssa kokee on täysin kaiken järjellä käsitettävän ulkopuolella.. Eikä kyse ole edes siitä että olisit heikko tai tyhmä nainen.. Toivottavasti saat elämäsi järjestykseen, anna nyt itsellesi aikaa ja toivottavasti sulla on edes muutama ystävä tallella jotka tukee sua vaikkeivät pystyisi edes ymmärtämään mitä olet kokenut.. Mä en vielä vuosien jälkeenkään pysty käsittämään narskun touhuja, ne asiat mitä tapahtui oli niin ulkona kaikesta normaalista.
KIITOS! Koitan saada hiljalleen elämäni taas raiteilleen, tänään kävin tokassa ultrassa jossa kävi ilmi että poikahan se on tulossa...Toivon että näiden lasten avulla löydän elämälleni uuden suunnan ja jatkan kohti parempaa elämää - ilman miestä!
"Hänellä oli tapana myös piereskellä naamaani vasten ja vaikka yritin vääntäytyä alta pois niin hän vain nauroi ja jatkoi. "
!!!!!!!!!!
No nyt olen kuullut kaiken.
Kyllä naisetkin voivat olla narsisteja. Minulla no sellainen! :)
"yes" no ei sentään, ennemmin "ei perkele!"
Tässä sitä varmaan kitkutellaan suhteen viimeisiä viikkoja.
Tyttöystävä oli aivan hienosti käyttäytyvä aina minun seurassani. Monta vuotta. Siihen asti kunnes muutimme yhteen. Käytös muuttui VÄLITTÖMÄSTI sekopäiseksi! Minä olin kovasti ymmälläni että mistä kummasta tuo johtuu. Kun hän höykytti minua kotona aivan typeriä perusteita käyttäen.
Parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen totesin ensimmäisen kerran että pitääkö erota. Homma oli aivan mahdotonta. Hän oli ollut sen pari vuotta sellainen, että tiesin että huuto alkaa tod. näk. pian kun hän tulee kotiin. Joka kerta aihe oli joku aivan käsittämättömän typerä juttu. Kuten se, että ruokaa ottaessani (jota hän oli käskenyt minua ottamaan) käytin "väärää" kauhaa! Mitä helv... tuollainen on! Siis että tuollaisesta pitää huutaa naama punaisena?! Ei mitään järkeä. Ei sellaista jaksa. Se on hyvin kuluttavaa. Elikä siis parin vuoden jälkeen kun ensimmäisen kerran mietin eroamista. Totesin kuitenkin (tyhmästi, jälkiviisastellen sanoen), että ei erota vielä vaan katsotaan minun opiskelut loppuun (kun epäilin että sillä asialla oli jotain vaikutusta - tämäkin on virhearvio, syy ei ollut minussa).
Minä sitten menetin mielenterveyteni lopulta. Masennuin melko pahasti enkä saanut mitään aikaan, enkä oikein vieläkään saa. Opiskelut ovat kesken.
Masennus taisi alkaa niin, että minä aloin alitajuisesti uskomaan hänen juttujaan minusta. Että minä oikeasti teen väärin kaikki ne typerät pikkujutut mistä hän minua haukkuu, ja että minä oikeasti olen niin huono kuin mitä hän minulle kertoo. En minä ole niin huono - hän on syöttänyt minulle, ja syöttää edelleen, virheellistä kuvaa minusta minulle itselleni, ja muillekin.
Otetaanpa esimerkki haukkumisesta. Tässä taannoin hän halusi minun tekevän autoonsa jonkun pienen korjauksen. Minä olin sen jo aiemmin käynyt katsomassa ja totesin että on parempi että siihen ei kosketa, ei ainakaan silloin, koska ulkona oli jo pimeää ja minulla ei ollut kotona sellaisia välineitä millä sitä olisi voinut paremmaksi saada. Katsokaas, kun minulla on siltä alalta ihan ammattitutkinto, ja vuosikausien kokemus takana. Niin kuvittelin, että osaan arvioida tilanteen häntä paremmin (hänellä ei ole autonkorjauksesta mitään koulutusta eikä kokemusta muutenkaan). No arvatkaapas mikä hänen reaktionsa oli siihen kielteiseen vastaukseen! Hän päätti haukkua (huutaen, tietysti) minun autonasentajan taitoni aivan surkeaksi. Totesi että minä en osaa mitään autonkorjaushommia.
No, nyt ollaan kyllä jo siinä vaiheessa tätä "tunnista narsisti"-prosessia meillä, että tiedän mistä on kyse. "Narskulle" on juuri annettu kielteinen vastaus, johon hän vastaa ns. itku-potku-kohtauksella. Kielteinen vastaus ei näille tyypeille käy, ei kerta kaikkiaan käy. Ihan sama mitä faktoja on heitetty keskusteluun, kielteinen vastaus ei käy. Näitä tyyppejä pitää nuoleskella, heidän kanssaan pitää olla samaa mieltä. Jos et ole samaa mieltä, ongelmia on takuuvarmasti tiedossa.
Tässä jokunen päivä hän käski minua syömään. Olin juuri kirjoittamassa paria lausetta loppuun tietokoneella enkä voinut siitä kesken lauseen lähteä. Siinä meni sitten noin 5 minuuttia että sain kirjoituksen valmiiksi. No mutta tämä otti siitä aivan hirveän tappelun aiheen ja tuli huutamaan minulle siitä. Muutamasta minuutista oli kyse! Hän jopa toivoi että minä kuolen nälkään - ei ollut tosin ensimmäinen kerta kun hän tuohon tyyliin puhuu minulle. Siis - jos 5 min. kuluu siitä kun on pyydetty syömään, niin sittenkö kuuluu huutaa naama punaisena siitä ja toivoa toiselle kuolemaa?
Että sellaista.
Hyvä kun nyt vihdoin tienne erkaantuvat. Vahinko että et osannut tehdä oikeita johtopäätöksiä vuoden-kahden perusteella, olisit saanut opinnot päätökseen ajallaan ja psyykesi pidettyä terveempänä.
Voimia, älä enää anna tytsyn sinua koukuttaa millään naisellisilla houkutuksilla tai temppuiluilla. Hän iloisesti etsii ja löytää uuden alamaisen parissa viikossa, kun muutat suhtautumisesi viileän torjuvaksi, et tottele etkä juttele. Lähdet vain tai kirjoitat hänelle häätöilmoituksen (vapaaehtoisestihan hän ei nöyrästä uhristaan luovu). Etsi itsellesi keskusteluapua vertaistukiryhmästä, seurakunnasta, psykologilta tms.
Toipuminen kestää kauan. Opettele ajattelemaan itsestäsi hyvää, lue myönteisen ajattelun kirja tai pari (Norman Vincent Peale, Tommy Hellsten sekä Keijo Tahkokallio ovat auttaneet minua). Ota yheyttä niihin ystäviin, joita sinulla oli ennen tämän naisen tapaamista. Puhu asioista, anna itsellesi lupa olla surullinen, katkera, vihainen. Joskus se menee ohi ja tulee parempia aikoja. Voimaa lähiviikkoihin!
niinhän meitä on moneksi ja ikävää kyllä mutta naisistakin tosiaan löytyy narskuja ihan kuin miehistäkin!
Kuulostaa tuo naisesi narskulta ja melko pienin perustein pitää alkaa huutamaan ja varsinkin että kielteinen vastaus ei hänelle "sovi"....
Ihan pakko kysyä näinkin henk.kohtaista juttua mutta entäs seksi? Minun kohdallani siitäkään ei saanut kieltäytyä tai olin huora joka olinkin antanut jollekin toiselle..vaikka naapurin miehelle. Siksipä en uskaltanut juuri koskaan sanoa ei. Olinpa kuinka väsynyt pienten lasten kanssa valvomisesta tai olin 39 asteen kuumeessa...aina piti hoidella seksiasiat että pääsee sen jälkeen edes hetkeksi omiin oloihin.
Lähden kuule suhteesta pois...turhaan kidutat itseäsi tuollaisella naisella.
On meitä "terveitäkin" olemassa mutta nämä terveetkin vaan lopettavat uskomisen terveisiin miehiin kun ei niitä löydy!!
Luin tässä juttuja läpi ja voin sanoa että olen niin tyytyväinen aina kun tiedän että yksi narsku jätetään tässä maailmassa.
Seurustelin itse vaja 3 vuotta kyseisen (herran, tässä tapauksessa) kanssa.
Ensimmäinen puoli vuotta oli aivan ihana! Se oli ensimmäinen vakava suhteeni ja kerroin kaiken ja paljastin myös kaiken elämästäni, muistoistani, kaikesta hänelle. Olin mielestäni löytänyt täydellisen miehen.
Sitten lähti.
En saanut enää tehdä yksin mitään, exäni yritti puhua kaikki ystäväni minua vastaan, ihme kyllä, minulla oli ystäviä (samat tänäpäivänä) jotka huomasivat tilanteen ja koittivat varoittaa.
Suljin heidät täysin elämästäni silloin.
Mieheni puhui minut heitä vastaan, en vieläkään tajua miten hän onnistui.
Kännykkä käytiin läpi jokaikisen kerran kun kävin esim vessassa tai suihkussa, jos sieltä löytyi mieheltä tullut viesti oli riita ja huuto aivan uskomatonta, enkä tietenkään saanut suuttua koska hän oli lukenut viestejäni, koska sainhan minäkin katsoa hänen puhelintaan jos tahdoin.
Sitten olin lihonnut muodottomaksi (170cm/57kg) olin kuulemma kuin syöttöporsas.
Vähän ajan päästä pukeuduin kuin huora, eihän nainen voi kesällä kulkea farkunlahkeet käärittynä ja toppi päällä, koska miehet kyttää.
Tässä kohtaa (vihdoin) hälytyskellot soivat, ja ilmoitin suhteen olevan loppu.
Viikko tämän jälkeen mies tuli luokseni itkien ja ilmoitti tayksista tulleista tuloksista joissa todetaan hänellä olevan aivokasvain, joka tappaa kymmenen vuoden sisällä.
Aluksi en uskonut, mutta tämä oli taitava tapaus ja kävi säännöllisesti tayksissa hoidoissa, pyytäen minua tuekseen (odotin tietenkin aulassa) "faktoja" oli vaikka millämitalla, myöhemmin hävettää miten tyhmä olinkaan silloin. Jokatapauksessa, olimme siis taas yhdessä.
Tuo loppuaika (n. 1 vuosi) oli elämäni paskinta aikaa.
Aina kun riideltiin tai meni vähän huonommin mies alkoi kertoa minne tahtoo haudattavaksi ym. fiksua. Hän syyllisti minua kaikesta. en voinut poistua talosta noin vuoteen koska hän tarvitsi tukea ja olkapäätä. Viimeiset kuukaudet hieroin hänen päätään joka saatanan ilta koska se kuulemma helpottaa alkanutta kipua.
Tämä kaikki loppui niin, että istuin vanhempieni luona iltaa ilman miestäni, avauduin ensimmäistä kertaa äidilleni kaiken mitä oli tapahtunut (eli siis nämä aivokasvain- asiat)
Tunnin vuodatuksen, itkun ja surun jälkeen äitini sanoi ensimmäisen sanan ja se oli "justjust"
Sillä sekunnilla tuntui kuin silmät olisi auennut, tajusin ensimmäistä kertaa miten helvetin vietävissä ja vietynä olin ollut elämäni 3 parasta nuoruuden vuotta. Kaikki tunteet tulvivat sillä sekunnilla, samana iltana jätin mieheni. Sain elämäni takaisin, ystävieni ansiosta pääsin jaloilleni nopeammin kuin uskoinkaan. Kyseinen mies menetti täysin maineensa, muutamaksi kuukaudeksi, narskuilla kun on tuo jännä tapa saada pahat asiat itsestään unohtumaan.
Tästä tapahtumasta on nyt 7 vuotta, nykyisin olen perheellinen ja täydellisessä suhteessa, eli usko vastakkaiseen sukupuoleen ei täysin mennyt, mureni kyllä vuosiksi.
Niin, ja tämän narskun hulluudesta kertoo se, että hän keksi tämän aivokasvaimen sen seurauksena, kun kerroin minulle läheisen tätini kuolleen aivokasvaimeen kun olin kymmenen, hän tiesi kuinka paljon pelkäsin edes kyseistä sanaa.
Kyllä on vaikee päästä eroon sellisesta ihmisestä kun narsisti..Ensin se lyö itsetunnon pohjaan ja sen jälkeen vielä antaa itse uskoa että minua ei kukaan muu huoli tai hyväksy.
Omistaminen toisesta on tosi ahdistavaa ja se vapauden ja ystävien menetäminen vielä pahempaa..Narsisti osaa sen taidon.
Mutta kun ei anna sille valtaa tehdä sitä,itse olin uhrina ja mietin kauan miten pääseen eroon ja enkä ole vieläkään varma onko hän jättänyt rauhaan minut.
Mutta tein selväksi joka kerta kun hän lähestyy mua teen sen vaikeamaksi ja virkavalta hoitaa lopun..Eli kannattaa miettiä lähestymiskieltoa se on yksi konsti saada hidastetuun sen vauhtia ja sekä ei anna sille valtaa tai oikeutta loukata sinua.Vahava pitää osata olla ja julmakin..