Mitä mieltä olette seuraavasta kutsusta :
"Mitä te teette ensi lauantaina?"
"Ei ole mitään varmoja suunnitelmia, ehkä vanhempien luo vierailulle (asuvat toisella paikkakunnalla, ja se tarkoittaa että olisimme viipyneet lauantaihin saakka) , kysyn mieheltäni, kuvassa on lisäksi suunniteltu pieni risteilymatka, soitan sulle takaisin ja ilmoitan heti"
" No ei tarvitse, mulla on synttärijuhlat (seuraa kertomus menusta) ja jos voitte tulla, kivaa, jos ette voi, ei se mitään."
Luulin asian loppuvan siihen. Odotin kyllä toisenlaista kutsua, esim. että on synttärit silloin ja silloin ja olisi hauskaa jos tekin voisitte tulla. Joka tapauksessa emme kumpikaan menneet, itse olin risteilyllä ja mieheni muutoinkin huono sukujuhlien suhteen, joten ei yksin mennyt. Ei olisi osannutkaan sinne tietä.
Nyt seuraavana päivänä sain tietää äidiltäni että siskoni (joka laittoi kutsun kotiinsa) oli allapäin kun emme menneetkään. Sillä välin hän oli käynytkin vanhempieni luona toisella paikkakunnalla autollaan - yksin. Tarvitsi miesapua, ja otti sitten vanhan 86-vuotiaan isän mukaan mokille. Meidän ajattelemamme visiitti junilla edestakaisin olisi osunut juuri samoihin aikoihin, olisi ollut aika sattuma tavata sitten vanhempieni luona me kaikki 3! Asiaa olisi pahentanut se seikka että nukkumistilaa ei ole 3 hengelle talossa, niin pienet ovat tilat.
Kun puhuin puhelimessa siskoni kanssa, hän ei sanallakaan maininnut ko. matkasta, vaikka yleensä kaikesta kertoo yksityiskohtineen, joka minusta vaikutti hieman oudolta.
Mitas tuumitte ? Teinko väärin vai kuka?
"Mitä te teette ensi lauantaina?"
"Ei ole mitään varmoja suunnitelmia, ehkä vanhempien luo vierailulle (asuvat toisella paikkakunnalla, ja se tarkoittaa että olisimme viipyneet lauantaihin saakka) , kysyn mieheltäni, kuvassa on lisäksi suunniteltu pieni risteilymatka, soitan sulle takaisin ja ilmoitan heti"
" No ei tarvitse, mulla on synttärijuhlat (seuraa kertomus menusta) ja jos voitte tulla, kivaa, jos ette voi, ei se mitään."
Luulin asian loppuvan siihen. Odotin kyllä toisenlaista kutsua, esim. että on synttärit silloin ja silloin ja olisi hauskaa jos tekin voisitte tulla. Joka tapauksessa emme kumpikaan menneet, itse olin risteilyllä ja mieheni muutoinkin huono sukujuhlien suhteen, joten ei yksin mennyt. Ei olisi osannutkaan sinne tietä.
Nyt seuraavana päivänä sain tietää äidiltäni että siskoni (joka laittoi kutsun kotiinsa) oli allapäin kun emme menneetkään. Sillä välin hän oli käynytkin vanhempieni luona toisella paikkakunnalla autollaan - yksin. Tarvitsi miesapua, ja otti sitten vanhan 86-vuotiaan isän mukaan mokille. Meidän ajattelemamme visiitti junilla edestakaisin olisi osunut juuri samoihin aikoihin, olisi ollut aika sattuma tavata sitten vanhempieni luona me kaikki 3! Asiaa olisi pahentanut se seikka että nukkumistilaa ei ole 3 hengelle talossa, niin pienet ovat tilat.
Kun puhuin puhelimessa siskoni kanssa, hän ei sanallakaan maininnut ko. matkasta, vaikka yleensä kaikesta kertoo yksityiskohtineen, joka minusta vaikutti hieman oudolta.
Mitas tuumitte ? Teinko väärin vai kuka?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ette te kumpikaan tehnyt väärin, elämä nyt joskus vaan on. Ihanaltahan kuulostaa se, että siskollesi olet niin tärkeä, että hän pahoitti mielensä kun et päässyt juhliin (tai sitten että äidillesi sisarusten hyvät välit ovat niin tärkeät että hän ainakin haluaa sävyttää siskosi kertomuksen sinullepäin tähän suuntaan), ja sinullekin siskon mielenrauha on niin rakas ja tärkeä asia että kirjoitat siitä tänne. Välitätte toisistanne, teillä on rakkaita, ja se on paljon se. Tässä maailmassa ei ole liian paljon rakkaita.
Soita siskolle ja aloita sillä että mimmoset oli juhlat, kurja kun en päässy kun oli se aiemmin sovittu risteily ja sitte tää tuli niin viime tingassa, olis kiva kuitenkin jotenkin tavata ja pienesti juhlia sun synttäreitä. Voit myös kertoa että äitinne oli tällaista väittänyt kuin oli, ja että siitä jouduit hämmennyksiin ja tuli vähän paha mieli kun et tarkoittanut mitään pahaa.
Sisko on Luojan antama ystävä. Muut kaverit valikoituu ja itse valitsee, Luoja antaa näitä vain muutaman. Niiden kanssa on erilaista, mutta aina ne on omat. Pahimmat ja parhaimmat.
Niin teinkin, kuten neuvoit. Soitin toivottaakseni hyvää syntymäpaivää, se oli seuraava päivänä, vaan en päässyt sen pitemmälle kuin "hei hy..." kun siskoni katkaisi sanani ja totesi "voinko soittaa sulle myohemmin?"
Sitten soittaa, ja huonoon aikaan, jolloin en juuri voinut puhuakaan, vaan silti kuuntelin häntä. Kysyi risteilystä, oliko kivaa, vaikkei yleensä KOSKAAN osoita mielenkiintoa mun asioita kohtaan. Juttelimme tovin, ja sitten mun piti laittaa puhelin kiinni, sanoin jutellaan enemmin toiste.
En ole koskaan tavannut henkiloä joka ei voi kuunnella toista edes 30 sekunttia. Sitten vielä yritti salata vierailunsa vanhempieni luona, koska oli syyllisyyden tunto. Tarvitsi miestä sinne mukaansa avuksi, ei vihjaissut tai kysynyt suoraan, haluammeko me tulla mieheni kanssa tai ei. Ja raahasi sairaan 90 vuotisen isäni sinne. Outoa touhua.