Olen viettänyt kolmisen vuotta sinkkuelämää pitkän parisuhteen jälkeen ja silloin erotessani ajattelin että on ihan mukava tutustua naisiin ja katsella mitä hieman vapaampi elämänmuoto tarjoaa. Kaverinikin kannusti että "kyllä herrasmies aina seuraa saa". Fiksu mies muuten, mutta eipä olisi voinut olla enempää väärässä!
Aluksi minua ihmetytti se että naiset olettavat heti lähtökohtaisesti että olen juoppo, pettäjä ja muuta vastaavaa. Olin hieman yllättynyt että todistustaakka olikin heti harteillani, vaikka en ole muuta pahaa tehnyt kuin ehkä baarissa jututtanut naista. Aloin hiljalleen tajuta kuinka vaikeaa tästä tulisi.
Välillä itsetuntoni on painunut niin alas että en ole pystynyt tekemään minkäänlaisia aloitteita, mutta joskus olen silti baarissakin käynyt ja nettiprofiilinkin olen kaikesta huolimatta pitänyt. Ei minkäänlaisia aloitteita naisten taholta. Olen pitänyt itseäni romantikkona ja kaivannut "sitä yhtä ja oikeaa" mutta hiljalleen olen huomannut sellaisten ajatusten katoavan kuin kipinä tuuleen.
Ei voi olla kenenkään kannalta järkevää että "markkinat" toimivat näin? Kun naiset haluavat miehiä, joilla on hyvä itsetunto ja pilkettä silmäkulmassa, niin tämä on tehokas tapa harventaa sitä joukkoa. Minullakin on ollut niitä piirteitä, mutta nykyään kuljen omissa oloissa ja harrastuksissani, enkä enää juurikaan elättele toiveita uudesta parisuhteesta. Yksi mies jälleen pois pelistä (en sano että olisi suuri menetys).
Aluksi minua ihmetytti se että naiset olettavat heti lähtökohtaisesti että olen juoppo, pettäjä ja muuta vastaavaa. Olin hieman yllättynyt että todistustaakka olikin heti harteillani, vaikka en ole muuta pahaa tehnyt kuin ehkä baarissa jututtanut naista. Aloin hiljalleen tajuta kuinka vaikeaa tästä tulisi.
Välillä itsetuntoni on painunut niin alas että en ole pystynyt tekemään minkäänlaisia aloitteita, mutta joskus olen silti baarissakin käynyt ja nettiprofiilinkin olen kaikesta huolimatta pitänyt. Ei minkäänlaisia aloitteita naisten taholta. Olen pitänyt itseäni romantikkona ja kaivannut "sitä yhtä ja oikeaa" mutta hiljalleen olen huomannut sellaisten ajatusten katoavan kuin kipinä tuuleen.
Ei voi olla kenenkään kannalta järkevää että "markkinat" toimivat näin? Kun naiset haluavat miehiä, joilla on hyvä itsetunto ja pilkettä silmäkulmassa, niin tämä on tehokas tapa harventaa sitä joukkoa. Minullakin on ollut niitä piirteitä, mutta nykyään kuljen omissa oloissa ja harrastuksissani, enkä enää juurikaan elättele toiveita uudesta parisuhteesta. Yksi mies jälleen pois pelistä (en sano että olisi suuri menetys).
Vastaukset 27
Vanhimmat
Joo. Tee näin: luovuta ja ala kohtelemaan naisia lievän v-mäisesti. Senhän juuri ansaitsevat. Älä kuitenkaan välttele tilanteita ja paikkoja, jossa noita iljettäviä otuksia liikuskelee. Niissähän on mahdollista kohdella heitä ansaitsemallaan tavalla eli tylysti. Miellä itsesi vähitellen pahaksi pojaksi.
Kohta naisia melkein tipahtelee edessäsi, mutta lopulta sinua rangaistaan: huomaat olevasi kahlehdittu ja naimisissa erään pirttihirmun kanssa.
Nooh...en nyt sentään menisi naisia haukkumaan, mutta yksi avauksen pointti oli kyllä se että positiivisen palautteen vähyys saa lopulta mielenkiinnon koko naissukupuolta kohtaan, jos ei sammumaan, niin ainakin jonkin verran hiipumaan.
Minä tunnen työympäristössäni monen monta kivaa eronnutta miestä, jotka ovat muutaman vuoden sisällä erostaan mennet uusiin naimisiin. Nuorimmat ovat ehtineet tehdä vielä lapsen, pari lisää uusperheeseensä omiensa ja/tai uuden vaimonsa lasten lisäksi. En taida tosiaan tuntea tällä hetkellä yhtään eronnutta miestä, jolla ei ainakin tyttöystävä olisi.
Lopeta tämän palstan lukeminen ja elä muualla. Näiden palstojen miehet ovat joko sairaita tai tahallaan syvemmälle itsesääliin räpiköiviä omatekemiä marttyyrejaan.
Kiitos neuvosta. Olen tosin elänyt muualla ja todennut ainakin sen että baarit ja nettitreffit minun kannattaa unohtaa, sillä vaikka niissäkin jokin toivonkipinä olisi, niin sitä ennen ne syövät lopunkin itsetunnon. Pitäisi vaan säilyttää se kuvitelma omasta viehätysvoimasta jotenkin, niin olisi tarpeen tullen valmis toimimaan jos jotenkin ihmeen kautta tilaisuus tulisi.
Sen verran vielä näistä "markkinoista" että ilmeisesti parisuhteessa elävät ja hieman vanhemmat ihmiset ovat täysin pihalla niistä, koska ilmeisen vilpittömästi ihmettelevät miksi minäkin jaksan edelleen elää sinkkuna. Voi kun tietäisivät vaihtoehtojen vähäisyyden...
Pysty kyllä hyvin elämään yksin, mutta olen tosi hämmästynyt kuinka minusta on tullut pohjasakkaa kymmenen vuoden aikana. Joko minä tai markkinat ovat muuttuneet.
"Pitäisi vaan säilyttää se kuvitelma omasta viehätysvoimasta jotenkin, niin olisi tarpeen tullen valmis toimimaan jos jotenkin ihmeen kautta tilaisuus tulisi... mutta olen tosi hämmästynyt kuinka minusta on tullut pohjasakkaa kymmenen vuoden aikana. Joko minä tai markkinat ovat muuttuneet."
On se mullakin melkoista vuoristorataa tuo kuvitelma omasta viehätysvoimasta, kun yleensä tuntuu ettei mielenkiintoista naista meinaa löytyä millään ja toisinaan taas ei saa hetken rauhaa. Mielestäni itsessä ei kuitenkaan ole mitään muutoksia tapahtunut(dödö, kampaus ja kaikki muukin samaa).
Tässä melkein nelikymppisenä(lapseton) tuntuu että tuossa itseä kiinnostavassa ikäluokassa eli 30-38v(lapseton), ei oma markkina-arvo kovin kova ole, mutta 20-30v(lapseton) ja 40-50v(lapsella ja ilman) tuntuu olevan toisinaan kovakin kiinnostus(ja kauniita naisia enimmäkseen). No se kiinnostus on näissäkin tapauksissa lähinnä fyysistä ja kun itse haluaisi taas jotain pysyvämpää niin ihmeissään tässä kyllä on.
Nettideiteiltä mut naurettiin kanssa ulos, mutta muualla vielä menettelee(hmmm)...ainakin toistaiseksi.
nuoret miehet etsivät vanhemmista naisista helppoa pillua, vanhemmat miehet näkevät nuoruutta eivätkä saa oikeasti nuorta. Sinun ikäisesi miehet eivät näe sinussa vain rupsahtaneen naisen. Tämä kaava toimii kaikissa ikäluokissa.
"nuoret miehet etsivät vanhemmista naisista helppoa pillua"
No tietysti voi hakea, mutta kun vanhemmat naiset ovat eläneet eri aikakaudella kuin tämä nykyisen "vapaan seksin" aikana, niin yhdeltäkään ystävältäni sekä minua itseäni mukaan lukien, ei saisi hetken huvia sekä "helppoa pillua"!!
Sinulla ehkä tämä käsitys jostain pubiruusuista, joista sinulla on kokemusta, mutta kait ne antaa jokaiselle ikään katsomatta. Normaalilta "vanhemmalta" naiselta et saa, sorry vaan.
Minä lopetin koko nettideittailun, koska siitä koko hommasta ei jäänyt kuin paha maku. Itse sain kokea aivan mielettömästi näitä valehtelijoita, eli valehdeltiin ikä, pituus/paino, lapsista, siviilisääty, sekä työllisyystilanne. Ja vain yksi näistä valehdelluista asioista olisi kohdallani vaikuttanut tapaamis halukkuuteeni, mutta se valehtelu on täysin "turn off", enkä voi uskoa että ikääkin valehdellaa tosi härskisti 10-vuottakin alaspäin, miksei voida olla rehellisiä alusta asti.
Oletan, että naiset ovat tulleet myöskin tosi härskiksi tuolla saitilla, koska niin monet ovat saaneet sitä p...kaa päällensä, mikä tuntuu olevan aivan "normaalia" nykyään.
Itse en jaksa käydä baareissa ja ystävätkin viettävät perheen parissa viikonloput, joten aika paljon yksinäni vietän nämä vapaat. Luulen, että oikeat eivät kohtaa tuolla nettideiteissä, ei sitten millään..
Yksin olo oli minullakin se "ratkaisu" ja omiin harrastuksiin ja työhön uppoutuminen. Kuten sanoin, niin näin niitä miehiä saadaan karsittua pelistä pois.
Nettideittailuista minulla on lähinnä vain sellaisia kokemuksia, että on äärimmäisen vaikeaa saada yhtäkään vastausta, saati että joku nainen kirjoittaisi oma-aloitteisesti. Joskus olen pari viestiä päässyt kirjoittamaan, mutta sitten ei ole kuulunut mitään.
Vaikka miten tätä sinkkuelämää ajattelisi, niin onhan tämä toivotonta. Elämää pitää toki elää ja siitä nauttia, mutta tuo sinkku-alkuliite on syytä jättää siitä pois.
on se, että erottuaan pitkästä parisuhteesta miehet, kuten usein naisetkin, "liehuvat" vuoden-pari ympäriinsä ja ottavat "kaiken mitä on tarjolla". - Sanoisin, että tuon parin vuoden aikana uudet tuttavuudet ovat varuillaan mm. exän suhteen, eli onko vanha suhde todella kuopattu ja myöskin tämän vastaeronneen sitoutumiskammon suhteen. - Mietitään, että onko tullut tavattua tämä mielenkiintoinen ihminen liian aikaisin. - Ehkä hän ei ole oikein päässyt erostaan vielä yli. - Erityisesti, jos on ollut jätetty osapuoli. - Minusta sinun ei kolmen vuoden jälkeen ihan epätoivoon kannata ajautua. - Onhan se pitkä aika erityisesti, kun haluaisit taas jo vakiintua. Mitään ei ole kuitenkaan menetetty vielä, joten kannattaa luopua väkisin yrittämisestä ja tosiaan vain pitää silmät avoimena.
- Nettitreffeistä minulla ei ole mielipidettä, mutta ehkäpä siellä romanttisen miehenkin kannattaa korostaa olevansa mies, jolla on hyvä itsetunto ja pilkettä silmäkulmassa ja enemmänkin sivulauseessa kertoa olevansa romanttinen luonne. - Periaatteessa romanttisuus on miehessä niin harvinainen piirre, ainakin julkituotuna, että se saatetaan mieltää mustasukkaisuuteen tai läheisriippuvaisuuteen, jotka eivät taas ole kovinkaan positiivisia ominaisuuksia. - Uskon, ettei sinulla ole mitään syytä heittää kirvestä kaivoon vielä :)
Oikeastaan pointtini sekavan viestin takana oli se että kolmekin vuotta sinkkuelämää saa normaalin miehen jo luovuttamaan. Toki siihen on sisältynyt sitä onnetonta nettitreffitouhua, jonka poisjättämisellä olisi varmaan saanut pitkitettyä luovuttamista jonkin verran.
Arvostan kyllä vinkkejäsi, mutta yksi luovuttamisen syistä on se että minun tulisi miehenä valita juuri oikeat sanat ja eleet jne. mikäli mielin päästä edes jonkinlaiseen kontaktiin naisihmisen kanssa. Olen äärimmäisen kyllästynyt siihen että normaali kunnollinen mies joutuu sellaiseen paineeseen mikäli aikoo löytää elämänkumppanin. Enkä suinkaan puhu vain itsestäni, vaan tunnen suurta sympatiaa muita saman kokeneita kohtaan.
ei paljon lohduta, mutta voin vakuuttaa sinulle, ettei naisillakaan NIIN helppoa ole kuin täällä ehkä annetaan ymmärtää.. Tasa-arvon aikana naisilta on alettu vaatia aloitteiden tekoa, mutta jos se ei vaan luonnistu, niin ainoa "säädyllinen" tapa on ottaa mieheen kontaktia tyyliin: "tässä olen, tule ja iske minut"... Ja voi onneton, kun se söpö nörtti ei tajua edes nostaa niitä silmälasejaan sieltä päätteen takaa sen vertaa, että huomaisi ne naisen säälittävät huomionhakuyritykset... ;)
Oletko muuten kysynyt kaveripiiristäsi oisiko siellä tuttavuuksia, jotka lähtisivät treffeille ? Puhuisit vain avoimesti siitä, että kohta alkaisi olla taas aika saada elämääsi nainen ja kohta alkavat työkavereitten vaimot järkätä sinulle treffejä sukulais- tai tuttavatyttöjen kanssa :D - Koska tietävät, että olisit kunnollinen mies etkä mikään taivaanrannanmaalari. - Tsemppiä vaan; älä luovuta !
En usko että naisillekaan sinkkuelämä on aina helppoa. Ehkäpä ongelmat on kuitenkin erilaisia sikäli että naiset turhautuvat miesten "laatuun" ja miehet taas masentuvat oman "laadun" puutteesta. Voisin kuvitella että sekin olisi mukavampaa jos tarjokkaita olisi kovasti, vaikka sieltä ei olisikaan vielä oikeaa löytynyt. Luovuttamisilmiö siinäkin saattaa tulla, mutta ehkä itsetunto ei kärsi samalla tavalla. Korjaa jos olen väärässä.
Parit treffit minulle on järjestetty tuttavien kautta, mutta kiinnostusta ei ole ollut naisten taholta. Erittäin fiksuja naisia kuitenkin molemmat, ihan toista tyyppiä kuin netissä ja baarissa tavatut. Liian fiksuja ilmeisesti...
niin naisilla kuin miehilläkin. - Naiset ehkä masentuvat oman laadun puutteestaan nuorempina, jos ei löydy poikaystävää alle 25-30 vuotiaana ja sit taas ollessaan "toisella kierroksella". - Miesten "laatuun" saattavat taas masentua ne naiset, joilla olisi kysyntää liiaksikin, mutta joiden on siten vaikea erottaa niitä kultajyviä akanoista...
- Löytää siis sitä oikeasti tosissaan olevaa ja sitoutumiskykyistä miestä.
Tahdon kai vain sanoa, että sekä miehillä että naisilla on omat murheensa, jotka jokaiselle henkilökohtaisesti ovat ne lähimmät ja isoimmat. - Muuten voimme oikeastaan vain koittaa tukea toisia itsetuntokysymyksissä ja toivoa parasta..
Loppujen lopuksi naisten ja miesten ongelma aivan sama: eli sopivaa kumppania ei tunnu löytyvän. Mutta ongelmissa ehkä vähäneri sävy.
Itse voin todeta että naisena huomiota ehkä saa helpommin, mutta lakkaa pitämästä sitä kovinkaan kovassa arvossa koska se ei usein tunnu kovin aidolta: eli kauheaa seksin vonkaamista yms. Se ei ole kovin imartelevaa. Harvassa on ne miehet jotka haluavat oikeasti tutustua.
Itse en perusta omaa itsetuntoani miesten huomiolle, vaan ihan eri asioihin. Olen pitkän sinkkuilun aikana saanut ja antanut useita pakkeja, ja sehän on osa elämää. Yleensä tutustumiset ovat loppuneet ihan yhteisymmärryksessä, koska kumpikaan ei sillä tavalla kiinnostu. Ne ihmiset jotak oikeasti sytyttävät, tai kenet minä sytytän ovat todella harvassa, ja kun näiden vielä pitäisi kohdata menee kuvio hankalaksi, mutta samalla niin mielenkiintoiseksi :)
Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta minulla on itsetunto kunnossa monissa muissa asioissa, mutta mitä tulee tiettyyn miehiseen itsetuntoon, niin se on pahasti lommoilla. En koskaan pidä itseäni tyhmänä tai rumana, mutta silti takaraivossani jyskyttää ajatus että ehkäpä naiset näkevät minut niin.
Pitäisi jotenkin nollata tilanne ja kuvitella itsensä juuri eronneena tai muuten yhtä ehyenä kuin nuorempana.
"Aluksi minua ihmetytti se että naiset olettavat heti lähtökohtaisesti että olen juoppo, pettäjä ja muuta vastaavaa." No se on aika väistämätöntä, kun suurin osa miehistä on vähintäänkin pettäjä, moni myös juoppo.
Toisaalta ainakin minä taidan valitettavasti olla aika tyly miehille, jotka tulevat juttelemaan, koska tiedän, etten pysty täyttämään miesten valtavia vaatimuksia naista kohtaan, joten en jaksa sitten edes lässyttää mitään teidän kanssanne. Eli tavallaan kyllä on naisten markkinat, mutta vain ja ainoastaan täydellisten naisten markkinat. Ja sulla sentään on toivoa, koska ei naiset kohtuuttomia vaadi, nainen taas jää yksin, jos ei ole täydellinen.
Olen varmaan liian naiivi ja vanhanaikainen, mutta en ymmärrä miten koko sinkkutouhusta on tullut niin katkeruuden sävyttämää puuhaa. Vaatimuksia, täydellisyyttä, ulkonäköä, tenttaamista yms. joka takuulla vie loputkin halut yrittää.
Mielestäni naiset juurikin vaativat kohtuuttomia. Tiedän että markkinat toimivat kuten toimivat, eikä minulla ole siihen valtaa vaikuttaa, mutta tuntuu kohtuuttomalta että mukava ja sitoutumishaluinen mies joutuu tällaiseen puristukseen ihan vain sen takia että haluaisi jossain vaiheessa löytää oman rakkaan vierelleen. Pitäisi jotenkin saada todisteltua naiselle että olen ihan kelpo tapaus, mutta mielestäni minulla ei edes ole sellaista velvollisuutta.
"Mielestäni naiset juurikin vaativat kohtuuttomia."
Niinpä vaativat miehetkin, sinulla vaan ei ole niistä kokemusta, mutta naisilla on ja todellakin miehet vaativat aivan mielettömiä, jopa painossa on rajavaatimuksensa (vaikka itse olen hoikka, niin katson sen epämiellyttävänä vaatimuksena, ei sitä lakkaa rakastamasta toista parisuhteessakaan jos toinen lihoaa tai laihtuu)..
Minä olin todella oma-aloitteinen tuolla nettideiteissä ja lähettelin miehille aloitusviestejä, monet kyllä vastasivat mutta eivät kuitenkaan loppupeleissä olleetkaan halukkaita tapaamaan. Erästä erittäin mielenkiintoista miestä pääsin jopa tapaamaan sekä alettiin "seurustelemaankin" mutta mies päättikin, ettei tahdo viettää aikaansa kanssani silloin kun siihen oli mahdollisuus (eli pari krt/kk koska asuttiin eri kaupungeissa), joten päätin koko leikin siihen.
Olen todennut sen, että hyvin harva on tuolla saitilla tositarkoituksella liikkeellä ja nyt pidän pääni kylmänä jos nyt tapahtuu sellainen ihme että tapaan jossain miehen, enkä ihastu vaan tutustun rauhassa ja jos tuntuu menevän ajatukset yksiin pitkässä tutustumisessa, niin sitten voisin ehkä "sortua" ihastumaankin.
Vaikka olen jo 30 ja ajatellut, että voisin edetä suhteessa nopeasti, enään en sitä tee, koska siten sallii vaan miesten leikkiä omilla tunteilla kun harvat ovat oikeasti tosissaan.
ap:n kanssa vaikka olenkin nainen.
Itse olen 4 vuotta sinkkuillut ja mulla pari lasta. Ihme kyllä, vaikka täällä netissä varsinkin monet sanovat että yh-äidit ovat pohjasakkaa, miehiä olisi ollut tulossa välillä ovista ja ikkunoista, ehkä nuorekkaan olemuksen ja mukavan luonteeni ansiosta mutta silti tässä yhä yksin ollaan, kai rimakin noussut, ei ulkonäön puolesta vaan nimenomaan sen luonteen ja olemuksen.
Kuten joku kirjoitti niin alkuvuodet eron jälkeen menivät liihoitellessa eikä ollut edes tarve sitoutua, mutta kyllä tässä on nyt jo erot ajat sitten käsitelty ja elämä mallillaan kaikin puolin ja annettavaa olisi.
Itse olen kokeillut nettideittejä mutta kuten monella muullakin, sieltä ei ole tärpännyt ja vaikka on hyviä kokemuksiakin niin kyllä se on aika raadollista menoa ollut.
Väittäisin että sekä sinkkumiehet että naiset kokevat näitä ihan samoja asioita toiselta sukupuolelta, valehtelua, pettämistä, vedättämistä, pelailua ja ties mitä. Tämä vaan näköjään kuuluu tähän sinkkuelämään, vaikka ei haluisi.
Se onkin sitten eri asia mistä sen kunnollisen miehen tai naisen löytää.. Itse en ole pitkään aikaan käynyt baareissakaan joten en tiedä millainen meno siellä tänä päivänä, tuskin kauheesti muuttunut viimeisestä.
Olen välillä etsinyt innolla miestä, välillä ollut etsimättä, tehnyt sitä ja tätä. Nyt ajattelin vaan elää ja antaa olla, nyt on hyvä näin. Olen huomannut että muutamien kuukausien tauko kaikenlaisesta ihmissuhdedraamasta on tehnyt jo hyvää itselle, itseluottamus on noussut ja tietää taas arvonsa ja alkaa pikkuhiljaa saamaan fiiliksen että minäkin olen erosta ja lapsista huolimatta ansainnut mukavan miehen joskus kun sen aika on.
Tsemppiä ap:lle, kyllä joku kiva nainen sut jostain vielä bongaa, vaikutat sen verran mukavalta ja fiksulta, älä anna ilkeiden naisten polkea sun itseluottamusta maahan, vaan yritä ajatella silti edelleen että olet ansainnut hyvää, eikä sun tarvii kenellekään todistella olevasi hyvä mies.
Ja tsemppiä muillekin sinkuille :)
Tuo oli kyllä tosi mukava viesti, kiitos! Näin se pienikin ystävällinen ele voi tuntua erittäin hyvältä kun ei ole sellaiseen vähään aikaan tottunut. Voi kun ihmiset lähtisivät tuollaisella asenteella vaikkapa sinne yöelämään.
Kun kirjoitit että itseluottamuksesi on noussut, niin mikä sitä on laskenut kun kerran miehiä on pyrkinyt ovista ja ikkunoista sisään? Omaa itseluottamustani kun on laskenut juurikin se että kiinnostuneita ei ole ollut juuri lainkaan.
Ole hyvä vaan ap :)
Puhun vain omalta osaltani, olen muutamia kertoja lähtenyt ihan autolla baariin, siis yksin, juonut sitten ehkä sen yhden siiderin, yleensä vaan vettä. Jos joku on tullut juttelemaan, on se sitten ollut mies tai nainen niin ihan ystävällinen olen aina kaikille ollut ja jutellut, jonkun kanssa 5 minuuttia jonkun kanssa 2 tuntia. Eri asia on jos mies lähestyy kaatokännissä, sillon en juttele, mutta silloinkin sanon että kiitos näkemiin tai poistun paikalta. En ymmärrä ollenkaan naisia tai miehiä jotka ovat niin epäkohteliaita toisilleen.
Joskus voi olla tilannetta että toinen on kerännyt koko illan rohkeutta tulla juttelemaan ja sitten toinen sanoo. painu hittoon, voin vaan kuvitella fiilikset tollasen jälkeen ja tätähän tapahtuu paljon.
Mutta kysymykseesi mikä laski itseluottamustani. No ihan jo pelkästään se että minusta otettiin avioero, eli olin se jätetty osapuoli ja vielä aika karmeella tavalla jätetty (toinen nainen jne) eli tämähän jo vaikutti sinällään itseluottamukseeni hyvinkin pitkään ja sitten miesten huomio oli vaan hunajaa haavoille eikä sillon edes välittänyt millaselta mieheltä sitä huomiota sai, kunhan oli vaan mies :)
Sitten juurikin tämä nettielämä teki sen että kuvittelin ettei yh-äidillä ole mitään saumaa saada ns. kunnon miestä, itsepähän täällä pyörin ettei voi muuta syyttää mutta täällä tuntui olevan välillä todella negatiivista kommenttia keskustelupalstoilla ja aloin jotenkin uskomaan että näinhän se on, mun pitää olla tyytyväinen jos edes saan jonkun.
Vaikeaa ehkä täysin selittää mutta niin hassulta kuin se kuullostaa niin liika deittailu ja pettymykset treffeiltä jättävät jälkensä. Nyt joku tietysti ajattelee että mitä valitat kun pääset treffeille ja olisi tulijoita mutta ehkä tämän ymmärtää joku joka käynyt samaa. Takana treffejä eikä kuitenkaan sellaista kenen kanssa haluisi jakaa elämänsä. Mukavia ihmisiä, mutta kun se kiva vaan ei enää riitä ja kun lapsia mukana niin asioihin pitää suhtautua hieman eri tavalla ja vakavuudella.
Ja muutaman kerran on myös käyny niin että olen ollut itse jostain miehestä todella kiinnostunut mutta sieltä sitten tullut ne pakit jotka on tuntunu aika pahalta hetken.
Monimutkaisia juttuja, ei näitä osaa aina itse itselleenkään selittää :)
Sulle ap haluan sanoa että jaksa uskoa että hyviä naisia on vielä olemassa koska niitä on, ei kaikki ole samanlaisia, älä ryhdy ainakaan itse ilkeeksi, siinä teet vaan hallaa itsellesi.
Koita jostain kaivaa hyviä kokemuksia ja fiiliksiä, niin että ne peittoaa pikkuhiljaa ne negatiiviset, elämässä on paljon kivaa ja hyvää kun vaan hetken miettii, huomaa ettei asiat olekaan hullummin :)
Kai miehellekin tekee hyvää vaikka vähän muuttaa hiustyyliä, ostaa uudet farkut ja nostaa hymy kasvoille, ties mitä sitten tapahtuukaan :)
Olen päätynyt täsmälleen samaan! En ole sellainen ihana kotihengetär, joka hoitaa ja huolehtii, loihtii ihmeitä esiin, kestää kaiken kiittäen sekä ylistäen, antaa miehelle anteeksi mitä tahansa vain siksi, että tämä on sentään syntynyt mieheksi. Jotenkin tuntuu, että parisuhde ei ole minun juttuni, kaukana siitä.
Ikäväähän tuollainen on. Vastaavasti on kasvava joukko naisia, jotka ovat "vetäytyneet markkinoilta", elävät yksin keskittyen harrastuksiin ja ystäviinsä niin, että miehen etsintä ei heitä enää kiinnosta. Jokin syy siihenkin lienee.
Yksi iso syy tähän on irtosuhteet ja ympäriinsä paneminen. Ei vaan ole minun juttu niin ei. Mieluummin yksin.
Karkeasti, todella karkeasti, miehet voi jakaa kolmeen ryhmään. Niihin, jotka "pyrkivät panolle", haluavat kotiorjan (joissakin tapauksissa myös lisääntymismielessä) sekä sellaisiin, jotka haluavat kaiken aikaa noita molempia. Passaa näillä markkinoilla naisen valitansa tehdä.
Itse naisena olen tullut siihen tulokseen että kyllä markkinet on edelleen miehet.
Miehet ottaa minkä tahtoo, pettää, hyväksikäyttää, sitten jättää kun siltä tuntuu.
en ole miesvihaaja, vaan realisti. Viisi vuotta sitten väkivaltaisesta suhteesta eronneena haaveilen vielä kerran saavani olla tutussa, turvallisessa suhteessa jossa ei petetä.
En tiedä missä vika kun en saa ketään kuitenkaan pysymään lähelläni.