Olen keski-ikäinen mies, avoliitossa, 1 oma lapsi avovaimon kanssa ja lisäksi pari avovaimon omaa edellisestä liitosta. Alku oli kuin 1oo vuoden rakkaustarinasta: ihanaa hurmiota, kaikki sujui, yhteiset ajatukset ja tavoitteet, keskinäistä kunnioitusta, olin tavannut unelmieni naisen!
Lapsi syntyi viime vuonna ja sen jälkeen kaikki on mennyt alamäkeä. Ei enää keskusteluja, ei naurua, ei hymyä, ei seksiä, vain viisastelua ja ilkeitä letkautuksia, itsekästä käytöstä. Tuntuu myös siltä, että hän käyttää minua taloudellisesti hyväkseen omien lastensa elättämiseen. En tunne enää mitään tunteita tätä nyt vieraaksi ihmiseksi osoittautunutta henkilöä kohtaan. Rakastan lastani ja hänen elämässään haluan olla, mutta en äitinsä kanssa. Olen ajautunut myös suhteeseen toisen naisen kanssa. En ole ylpeä tästä, mutta edes hänen kanssaan koen onnen ja ilon hetkiä. Pelkään menettäväni tämän naisen, josta pidän erittäin paljon ja tunnen, että hänen kanssa voisin saada kunnon suhteen.
Haluaisin lopettaa avoliiton, mutta en uskalla tehdä sitä ympäristön ja muiden sosiaalisten paineiden takia. Arvaan mitä siitä seuraisi, jos jättäisin pikkuvauvan ja äitinsä. Yritän olla vastuuntuntoinen, toimia oikein ja pitää kulissit pystyssä. Mutta lopputulos on nyt se, että minä voin erittäin huonosti. En saa nukuttua, työt ei maistu, en pysty keskittymään. Mihin asti ihminen voi toimia niin kuin 'oikeaksi' katsotaan? Missä vaiheessa miehellä on oikeus olla itsekäs?
Miehet, jos teillä on samoja ajatuksia, kuinka selviätte?
Lapsi syntyi viime vuonna ja sen jälkeen kaikki on mennyt alamäkeä. Ei enää keskusteluja, ei naurua, ei hymyä, ei seksiä, vain viisastelua ja ilkeitä letkautuksia, itsekästä käytöstä. Tuntuu myös siltä, että hän käyttää minua taloudellisesti hyväkseen omien lastensa elättämiseen. En tunne enää mitään tunteita tätä nyt vieraaksi ihmiseksi osoittautunutta henkilöä kohtaan. Rakastan lastani ja hänen elämässään haluan olla, mutta en äitinsä kanssa. Olen ajautunut myös suhteeseen toisen naisen kanssa. En ole ylpeä tästä, mutta edes hänen kanssaan koen onnen ja ilon hetkiä. Pelkään menettäväni tämän naisen, josta pidän erittäin paljon ja tunnen, että hänen kanssa voisin saada kunnon suhteen.
Haluaisin lopettaa avoliiton, mutta en uskalla tehdä sitä ympäristön ja muiden sosiaalisten paineiden takia. Arvaan mitä siitä seuraisi, jos jättäisin pikkuvauvan ja äitinsä. Yritän olla vastuuntuntoinen, toimia oikein ja pitää kulissit pystyssä. Mutta lopputulos on nyt se, että minä voin erittäin huonosti. En saa nukuttua, työt ei maistu, en pysty keskittymään. Mihin asti ihminen voi toimia niin kuin 'oikeaksi' katsotaan? Missä vaiheessa miehellä on oikeus olla itsekäs?
Miehet, jos teillä on samoja ajatuksia, kuinka selviätte?
Vastaukset 60
Vanhimmat
toimintaa: kun kumppanin kanssa alkaa mennä huonosti, haetaan lohtua seuraavasta sylistä jne jne... Seuraavaan "kunnon suhteeseen" tulee myöskin arki aikanaan, niin kuin nykyisessä suhteessakin on käynyt ja taas itketään maailman kurjuutta toisen naisen helmassa... Säälittävää!
Mikä siinä, jumalauta, on, ettei niitä asioita yritetäkään saada toimimaan olemassa olevassa parisuhteessa, vaan heittäydytään marttyyreiksi ja ollaan NIIN päähän potkittuja?!
Aloittajalle: nyt malttia ja harkintaa. Joko yksin tai yhdessä pariterapeutille. Sinun tulee selkeästi kyetä ilmaisemaan avovaimolle, että nyt et voi jatkaa, jaksaa näin, joko teidän kahden välien on korjaannuttava tai tulee ero pian. Kyllä pienen lapsen äidistä voi ottaa eron, jos hän kertakaikkiaan on heittäytynyt sietämättömäksi. Kyllä sellaista tapahtuu ja voi tapahtua, että nainen on yrittänyt parhaansa miellyttääkseen ja nyt lapsen saatuaan uskoo voivansa pitää sinut joka tapauksessa, käytöksestä riippumatta. Ei varmaan olisi mitenkään ainutkertainen tapaus. Onhan hänellä jo yksi ero takana, ehkä samoista syistä?
Jos koet, että nyt on joko mielen- tai fyysinen terveys menossa omalta kohdaltasi, lähde vaikka heti. Katsot sitten muutaman päivän päästä, mitä avoliitostasi on pelastettavissa. Eli käy ilmi, onko avovaimolla rakkautta jäljellä sinua kohtaan, kunhan olette hiukan erillänne. Ehkä ei ole viisasta kuitenkaan muuttaa suoraan toiselle naiselle, siitä voi sukukin jo pillastua tosissaan. Mutta sukuhan ei elä sinun elämääsi, omalla sydämelläsi näet parhaiten. Kulissit kaatukoot hyvä mies!
Onhan sinulla lapseen tapaamisoikeus, voitte vaikka sopia vuoroviikkohuoltajuudesta kun lapsi kasvaa.
Mä oon aina ollut sitä mieltä, että huonossa suhteessa ei kannata olla.
Ihmiset on erilaisia ja kaikki ei vaan tule toimeen keskenään. Ja jotkut ihmiset on sellasia, että niiden kanssa on melkein jokaisella vaikeuksia tulla toimeen.
Jatkuva nalkutus ja vinoilu on henkistä väkivaltaa ja sitä ei tarvitse sietää.
Yritä jutella avovaimosi kanssa, vaikka mitenkä hän nyt luonnettaan muuttaisi. Ehkä hän on masentunut, en tiedä, mutta juttele.
Kun rakastuu ja aloittaa uuden suhteen, kannattaa heti alussa sopia pelisäännöistä, niin ei tule ikäviä yllätyksiä. Siinä sopiessa kyllä huomaa senkin, että onko toinen itselle sopiva.
Tsemppiä! ps. Jos päädyt eroon, niin sinuna en ottaisi sitä vuoroviikkoista lapsen kanssa, koska se on lapselle liian rankkaa, neuvottele saisitko huoltajuuden kokonaan itsellesi, sekin voi olla mahdollista, tai sitten panostat viikonloppuihin lapsen kanssa. Isyys on hienoa niinkin!
Totta on, että huonossa suhteessa ei kannata olla, mutta kyseessä onkin pienen lapsen vanhemmat, ero ei ole se ainut ja paras tapa hoitaa asioita, vaikka helppoahan se on nykyään, liian helppoa. Sitä eroa tungetaan joka väliin ja huomaa todella miten itsekkäitä ihmiset ovat nykyään. Jos nainen on muuttunut lapsen synytymän jälkeen, kannattaisi selvittää syitä eikä juosta heti toisen syliin lohtua hakemaan. Pitää yrittää keskustella asiasta, antaa toiselle aikaa ja huomiota. Eihän se rakkaus siitä mihinkään katoa ja on todella itsekästä ja rakkaudetonta jättää avovaimo kiukuttelun vuoksi. Elämä ei ole pelkkää juhlaa ja ylämäkeä, vastoinkäymiset pitää jaksaa yhdessä ja selvitä niistä. Ja toi neuvo, että kannattaisi hakea yksinhuoltajuutta on naurettava. Mies sitä tuskin saa jollei ole päteviä ja todistettavia todisteita, että vaimo epäkelpo äidiksi. Muutenkin, kun lukee näitä neuvoja täällä, ovat ne laidastaan sellaisia, että kehotetaan heti lähtemään käpälämäkeen ja jättää puoliso, kun ja jos ongelmia syntyy. Se on justiinsa sitä itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä. Yleensä noissa niin yleisissä tapauksissa lapset kärsivät ja ovat vailla toista vanhempaansa, mikä taas tuo omat ongelmansa lapsen kehityksessä.
Niin, kullakin on tarinansa ja näkökulmansa. Itse avoerosin 10 kk ikäisen lapsen kanssa omasta tahdostani, koska en enää kestänyt enkä jaksanut. Mies oli persoonallisuushäiriöinen, muidenkin kuin vain minun mielestäni.
Kun nyt spekuloidaan urakalla, kenen olisi pitänyt ja mitä, niin tämän nykyisen avovaimon olisi pitänyt osata ennakoida suhteeseen tulevat muutokset, onhan hänellä kaksi lasta ennestään, ja "tukea miestä isyydessä" ivailun sijaan. Ts. en pitäisi ihmeenä vaikka naisnarsistista olisi kysymys.
Jos kaksi tervettä ihmistä saa vauvan, ei siinä aikuisilla heti ole kriisi päällä, asioista voidaan jutella, neuvotella, tehdä kompromisseja. Jopa ne tuoreen isin miehiset tarpeet voitaisiin hoitaa jotenkin "kotikonstein", vaikka äiti ei olisikaan kiinnostunut seksistä ymmärrettävistä syistä. Siis jos yhteisymmärrystä ja tahtoa löytyy.
Niin, valitettavasti ne tarinat ainakin Suomessa ovat samaa tasoa; kyllästytään, etsitään uusia suhteita ja ei olla puolison tukena silloin kuin pitäisi jne. Missä ihmisten vahvuus ja epäitsekkyys? Eikös sitä avioliittolupauksessakin papin edessä vannota toisen kunnioittamista, kuuntelemista, ymmärtämistä ja tukemista vaikeinakin aikoina ja tuskin avoliitossakaan asiat poikkeavat avioliitosta, rakkaudestahan siitä on kysymys? ja sen vuoksi mennään yleensä yhteen, niin olen ymmärtänyt?
Jos toinen on persoonnallishäiriöinen, niinkuin me aika monet olemme (harva meistä on normaali), tai mustasukkainen tai alkoholisti tms. vaatii voimaa ja epäitsekkyyttä tukea toista päästä yli sen ja elää sen kanssa. Me emme kukaan ole täydellisiä/parempia kuin toinen ja kukaan ei ole toista tuomitsemaan sairauden tai muun asian takia. Valitettavasti Suomessa erot ovat niin yleisiä ja päivittäisiä asioita, rakkautta puuttuu ja tulee mieleen mennäänkö sitä yleensä yhteen rakkauden takia vai minkä ihmeen takia. En ihmettele, jos ja kun suomalaiset miehet hakevat ulkomailta naisia kumppanikseen ja eivät jaksa suomalaisten naisten kotkotuksia, jaksaakohan edes ne Kreikan ja Turkin urootkaan loppujen lopuksi, heh.
Onko niin, että suomalainen nainen on itsekäs, tyly, inhottava ja ei osaa rakastaa kuin itseään eikä arvosta kumppaniaan, jonka kanssa on mennyt yhteen joskus, eikä osaa keskittyä omassa itsekkyydessään kuin itseensä ja lapseensa? Kääk.
Piti vielä kysyä, että miten et itse osannut ennakoida ja arvioida tulevan lapsesi isän persoonnallishäiriötä (ja ero piti saada) kuin vasta hän oli 10 kk vanha? Aika heppoisin perustein menit yhteen miehen kanssa ja vielä piti väsätä lapsi maailmaan, jossa muutenkin liikaa kärsimystä!!
Vastauksena edelliseen - pitkä tarina josta en valota kuin että kyllä kulisseissa löytyi kanssa liittomme aikana. Siis isoa autoa ja muuta statussymbolia.
se nyt on vain niin että miehet pikku hiljaa alkavat olla tietoisia omista oikeuksistaa, se tasa-arvo hiipii
miehenkin mieleen.
Ämmät sitä ovat paasanneet vuodesta toiseen ja nyt alkavat miehetkin tiedostaa samat oikeudet kuin naisetkin jo vuosia sitten.
vuosi lapsen syntymän jälkeen on aina tollaista. Miten sä selität itsekkyydellä sen jos teille on syntynyt vauva eikä naisen energia yksinkertaisesti riitä sinun palvomiseesi...
Mitenkähän pitkään olitte yhdessä ennen tota teidän "kriisiänne"?? Vuoden?? Mä en tarkoita että elämä olisi helvettiä tästä eteenpäin mutta aika osuvasti olet onnistunut pettämään vaimoasi juuri siihen aikaan kun lapsi on syntynyt ja näin...mietitkö yhtään miltä tuntuisi olla naisesi ja hoitaa pikkuvauvaa??
Jos tämä kirjoittaja olis nainen, saisi hän kaikki sympatiat osakseen ja se välinpitämätön, itsekäs puoliso olisi täys paska hyväksikäyttäjä.
Näinhän se näillä palstoilla menee. Kirjoittajahan nimenomaan sanoi haluavansa olla kyllä lapsensa (omansa) kanssa.
Tsemppiä uuteen suhteeseen äläkä välitä muiden mielipiteistä. Kunhan muksustasi huolen pidät :)
Karu tosiasia on vaan se, että äiti on vauvassa kiinni "pikkusen" eri tavalla kuin isä. Tämäkin isä haluaa mennä yli siitä, missä on aita matalin = paeta paikalta, paeta vastuuta... Näitä säälittäviä "äidin hylkäämiä" avo- ja aviomiehiä on maailma väärällään: ei ymmärretä sitä, että vauvan tulo muuttaa parisuhdetta eikä nainen jaksa vauvanhoidon ohella hoitaa vielä aikusta miestäkin, joka kitisee kuin uhmaikäinen pentu huomionpuutteessaan sen sijaan, että ottaisi lusikan kauniisti käteensä ja edes YRITTÄISI hoitaa tilanteen jotenkin kunnialla loppuun: joko löytää yhteisen sävelen lapsen äidin kanssa tai erota fiksusti - ja mieluummin ilman, että jo valmiiksi on pitänyt hakea uusi hameen helma, johon pyyhitä nokkaa!
Eikö mee jakeluun että uros ei hoivaa poikasia vaan tekee niitä.
"ei ymmärretä sitä, että vauvan tulo muuttaa parisuhdetta eikä nainen jaksa vauvanhoidon ohella hoitaa vielä aikusta miestäkin, joka kitisee kuin uhmaikäinen pentu huomionpuutteessaan sen sijaan, että ottaisi lusikan kauniisti käteensä ja edes YRITTÄISI hoitaa tilanteen jotenkin kunnialla loppuun: joko löytää yhteisen sävelen lapsen äidin kanssa tai erota fiksusti - ja mieluummin ilman, että jo valmiiksi on pitänyt hakea uusi hameen helma, johon pyyhitä nokkaa!"
Lähdet siitä, että nainen on automaattisesti perheen johtava eläin. Se on ensimmäinen perusvirhe.
jollei peräti kahdenkin tuo viimeinen rivi...
Heh, vai perusvirhe lähteä siitä, että nainen on johtava eläin... No, selitäpä sinä suuressa viisaudessasi, että miksi tästäkin aloittajasta tuli rääkyvä kakara siinä vaiheessa, kun kuvioon tuli mukaan AVUTON vauva viemään osan naisen/äidin huomiosta eikä miestä pidetäkään ykkösprioriteettinä perheessä..? Nainen/äiti on se, joka pitää perheessä pyörät pyörimässä.
Tässä asiassa eli perheen perustamisessa EI OLE KYSYMYS SIITÄ kuka on johtava eläin...
Voi kun noin kylmäpäiset idiootit eivät koskaan lisääntyisi. Tollaisen annoksen naisvihaa ja sovinismia kun laittaa yhteen pakettiin miehen pieniin provosoituviin aivoihin ei_lopputulos_voi_olla_hyvä.
Kun perustetaan perhe ajatelleen ensin mitä muutoksia se mahdollisesti tuo parisuhteeseen, ei siinä voi elää irrallaan ja omaa napaansa tuijotellen. Tajuatteko että siinä on se pieni lapsi jonka pitäis selvitä tää elämä läpi suhteellisen tervepäisenä. Noh, mitä aiheuttaa isä lapsen äidille henkisesti ja psyykkisesti? Traumoja jotka mahdollisesti siirtyvät mielenterveyshäiriöinä ja masennuksena myös lapseen...
MIEHET ÄLKÄÄ PETTÄKÖ VAIMOJANNE. Miksi te olette niin tyhmiä että perustatte perheen hetken mielijohteesta ettekä helvetti soaa katsoa edes peiliin sen jälkeenkään kun omaa munaa on uitettu jonkun toisen toosassa..???
Mietitäänpäs hetki pidemmälle mitä lapselle tapahtuu myöhemmin kun isi vähän pettää ja sotkee äiskän mielenterveydenkin kaupan päälle??
1. Lapsesta tulee isätön -->MILTÄS SE KUULOSTAISI. ÄLÄKÄ JAUHAA PASKAA SIITÄ ETTÄ HYVIN SE PÄRJÄÄ. TIEDÄTKÖ MILTÄ TUNTUU OLLA ISÄTÖN?
2. Lapsen äiti jää yksin hoitamaan lasta? Ilman perheen apua ja hyviä ystäviä ja heidän uhrautumistaan se tulee olemaan helvetillinen urakka. Tulee olemaan siitä huolimattakin..
3. Taloudelliset ongelmat-->Lapsi tulee kärsimään taloudelista puutosta ja monet asiat eivät ole enää mahdollisia hänelle vain koska isi uitti pippeliä toisen toosassa...anteeksi provosoitumiseni tässä vaiheessa..Lapsella ei tule olemaan_samat_mahdollisuudet_kuin_muilla_lapsilla alkuunkaan vaikka koettaisit niin väittää!!
4. Psyykkiset ongelmat ja ilmapiiri-->Miten äidin henkiset voimavarat riittävät kun lapsen isä tekee tällaista hallaa naisen psyykelle. Tuntuu varmaan aika ansalle kun mies yllättäen pettää ja hylkää. Kuinka hyvin nainen selviää tästä kaikesta vielä pieni lapsi hoidettavanaan? Miten psyykkiset ongelmat vaikuttavat vauvan ja äidin väliseen vuorovaikutukseen joka on kaikista tärkein lapsen kehityksen kannalta. Kun äiti on masentunut, ei lapsesta voi tulla tervettä vaan hän TULEE kärsimään erinäisistä mielenterveydellisistä ongelmista läpi elämänsä. Lapsuuden kasvuympäristöllä on SUURIN merkitys mielenterveyteemme.
5. Isä. Niin sinä isä joka teit tämän saat haukkua eksääsi koko lopun elämäsi jotta voisit kiertää sen faktan että sinä MOKASIT pahemman kerran. Sinä et pääse syyllisyydestä eroon oikeastaan koskaan! Ja se on oikein sinulle. Sinä leikittelet ELÄMÄLLÄ! lapsesi elämällä...
Mitenköhän se on, kuka täällä provosoituu? :D
"Voi kun noin kylmäpäiset idiootit eivät koskaan lisääntyisi. Tollaisen annoksen naisvihaa ja sovinismia kun laittaa yhteen pakettiin miehen pieniin provosoituviin aivoihin ei_lopputulos_voi_olla_hyvä."
Onneksi sinä olet suvaitsevainen etkä missään nimessä yleistä.
edellinen viesti.... ja joka sana totta!!!!!!!!!!
Miehet on tollaisia ajattelemattomia sikoja!!!!!!!!!!!!
Voin vaan naisena kertoa vähän vastaavanlaisesta kokemuksesta. Olen aikuinen, ja avioeroni jälkeen tapasin mukava miehen. Seurusteluaikamme oli ihanaa, vuoden kuluttua muutimme yhteen ostamaani asuntoon. Mies muuttui kuin taikaiskusta; kaikki yhteinen tekeminen ja kiinnostus loppui saman tien. Seksi ei enää kiinnostanut, ei harrastukset yhdessä, ei kotityöt tai muukaan yhdessäolo. Istui vain sohvalla käsi housuissa katsomassa tv:tä. Tai sitten katseli pornoa tietokoneella, chattaili ja tekstiviestitteli muiden naisten kanssa.
En uskaltanut enkä kehdannut kertoa tästä kenellekään, häpesin niin valtavasti kun olin "mennyt lankaan" omaa "hölmöyttäni". Vuoden jaksoin ja sitten kirjoitin miehelle häätöpaperin. Onneksi hän löysi uuden asunnon kahdessa viikossa ja häipyi sanomatta sanaakaan. Olin todella huojentunut ja vasta vuosia myöhemmin olen kehdannut puhua koko asiasta. Ihan kuin kaikki olisi ollut omaa syytäni, typerää eikö?
On turha pelätä muiden ihmisten reaktioita ja kommentteja, tee niinkuin oikealta tuntuu. Epäonnistumisesta ei tarvitse tuntea häpeää. Lapseen voi säilyttää vanhemmuuden ja kontaktin, mutta huonoa aikuissuhdetta ei mielestäni tarvitse sietää.
"On turha pelätä muiden ihmisten reaktioita ja kommentteja, tee niinkuin oikealta tuntuu. Epäonnistumisesta ei tarvitse tuntea häpeää."
tuossa on kuitenkin syntynyt viime vuonna lapsi, joka kyllä aivan varmasti laittaa pasmat sekaisin. eli omasta mielestäni on varsin raukkamaista heittää heti pensselit santaan ja lähteä naimaan muita, kun kyse on kuitenkin erikoistilanteesta.
Haloo! Teillä on tullut vasta vauva ja isi kipittää heti toiseen syliin, kun mami ei anna tarpeeksi huomiota. No voi ressua!
Onko mieleesi tullut että keski-ikäsenä on vauvan hoito on rankempaa. Parikymppisenä jaksaa huomattavasti helpommin yövalvomiset tms.
Avovaimosi käytös voi johtua siitä että sinä et ole huomioinut häntä tarpeeksi. Hän voi olla väsynyt ja univelkainen. Avosi saattaa olla selvillä salasuhteestasi tai ainakin epäilee.
Älä välitä muiden sanomisista, vaan pelasta avovaimosi ja lapsesi kaltaiseltasi itsekkäältä paskiaiselta. Kuvitteletko että ajan kuluessa tulisi helpommaksi kertoa asiasta ja lähteä. Vai haluatko loukata ja nöyryyttää avovaimoasi mahdollisimman paljon?
Jutustasi huomaa että sulla ei ole ollut hajuakaan siitä millaista on saada lapsi. Miten elämä muuttuu kertaheitolla. Anna kun arvaan vielä että sinun pisin naissuhteesi on avovaimosi kanssa. Et sinä raukka muuten kuvittelisi että yhdessäolo on kuherruskuukausi, joka jatkuu ikuisesti...
on yhteinen lapsi, ei oikeuta käyttäytymään toista kohtaan asiattomasti. suhteesta on pidettävä huolta ja molempien on tehtävä osansa toistensa hellimisessä ja hyväilyssä, rakastetuksi tulemisen tunteen antamisessa. keskustelkaa!!! mitä jos avovaimollasi ei ole aikaa hoitaa suhdetta pienen vauvan lisäksi? omat lapset..voisitko auttaa tässä? jos ei keskustelu auta pidemmän päälle, niin lähde. pettäminen ei ole kenenkään muun syytä kuin omaasi ja pettäminen on aina väärin ja valintakysymys, siihen ei "ajauduta". säälittävää, että joku edes ajattelee ajautuvansa pettäjäksi ilman omaa tahtoaan. toi teidän suhteen alku kuulostaa epäilyttävän hyvältä..lisäksi tekstisi on aika minä-painoitteinen, elät perhe-elämää, joka on myös ollut oma valintasi. mutta tietenkään ei jatkuvan pahan olon kanssa voi elää ikuisesti..toivottavasti ratkaisu löytyy.
Hei, alkuperäinen viestin lähettäjä.
Ymmärrän tilanteesi..se on pitkälti seksuaalis/romanttisen miehen ajattelua.
Tiedosta, mitä haluat. Ja toimi päämäärään päästäksesi, älä etsi syitä tai seurauksia puolisostasi tai lapsestasi. Mieleeni tuli...elät edelleen TEINIvuosiasi. ---Aikuistu.
Onni tulee eläen, ei etsien. Tai oravanpyörä valmis.
Kokemuksella voin sanoa, sinussakin jotain "vikaa", jos vaimosi sulkeutuu tms. Mieti sitä.
Niin, ei ole helppo tilanne sinulla. Lähdit näille keskustelupalstoille keskustelemaan, joten nämä kommentit on varmaan just sellaisia mitä itsekin olet miettinyt saavasi osaksesi, kun sosiaalisiin paineisiin viittasit. Peruskamaa perusihmisiltä, joiden mielestä pitää elää yhteiskunnan hyväksymien yleisten normien mukaan. Yksilöllisiä ratkaisuja ei kovin helpolla sulateta. Ja mikä sen hinta on? Rikkinäisiä ihmisiä, toimimaton suhde, surua ja murhetta eri ihmisten elämässä. Sinulla on vastuu omasta elämästäsi ja hyvinvoinnistasi. Sinä vastaat siitä, ei avovaimo, ei suku, eikä ainakaan nettikeskustelijat. Onko vaikeinta hyväksyä se, että sinä teit virhearvion?
Ihan kommenttina, että kyllä ne naisetkin osaa olla piruja äidiksi tulon jälkeen. Olen nähnyt läheltä, miten hyvä ystäväni, nainen, muuttui hirmuliskoksi ja tyranniksi raskauden jälkeen. Ihmettelin, miksi aikaisemmin niin mukava ja fiksu nainen käyttäytyi niin tylysti ja halventavasti miestään kohtaan useissa eri tilanteissa muiden ihmisten seurassa. Tässä ei ollut kyse pettämisestä, mutta erohan siitä tuli, kun mies kyllästyi alistamiseen.
Tuohon pettämiseen en juuri osaa ottaa kantaa. Mietin, että ilman sen kertomista kommentit voisivat olla erilaisia. Ihmistä ei voi pakottaa mihinkään, joten kyllä sinä valintoja olet tehnyt. Tuntuu kuitenkin, että se toinen nainen ei ole syy sinun pahaan oloon, vaan ennemmin niin, että se antaa sinulle jotain hyvin positiivista ja elämää rikastavaa.
Teillä tuota kommunikointia ja ns. kahden kauppaa ei nyt näytä olevan. Sinä yksin omassa linnakkeessa ja vaimoke lapsiensa kanssa erillään toisessa. Jos yhteistä tahtoa aitoon yhdessäelämiseen ei ole, ei ole mitään järkeä jatkaa yhdessä. Siinä menee 2 aikuisen ihmisen elämä pilalle. Lapseen saat kyllä olla yhteydessä ja tekemisissä eron jälkeenkin. Ota omaa aikaa itsellesi, pistä omat ajatukset ja oma elämä kuntoon. Kyllä sinä yksinkin pärjäät!!
sinä olet jo tehnyt ratkaisusi siinä vaiheessa, kun petit vaimoasi. Ensimmäinen vuosi vauvan kanssa on rankka, ja synnytyksen fyysiset vammat kestävät parantua pitkään. Voitko käsi sydämellä sanoa, että olit vaimosi tukena koko ajan ja myös hoidit vauvaa itsekin? Jos näin on, niin sitten olet hyvä mies, ja ansaitset myös hyvän vaimon. Mutta silti olisi pitänyt erota ensin, eikä pettää... kyllä aikuisen ihmisen pitäisi kestää vuosi huonoakin suhdetta oman lapsen takia! Koska vuoden ikäinen lapsi on jo niin iso, että voi mennä iskälle yökylään.
Mutta summaan: nyt lusikoit keittämäsi sopan ja kerrot vaimollesi salasuhteestasi. Kuin Mies.
Voiko mies olla noin typerä että aloittaa uuden suhteen pikkuvauva-aikana??? Lue tämä jonka kopioin sivulta http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/miten-olla-vauvan-kanssa/307
"Toinen kysymys on, haluaako pikkuvauvan äiti harrastaa seksiä. Toiset haluavat, toiset eivät.
Vastasynnyttäneen naisen seksuaalinen halu ei katoa mihinkään. Osa naisen seksuaalisuutta on, että lapsen syntymän jälkeen hellyys ja aistillisuuden kokemukset jaetaan ensisijaisesti lapsen kanssa. Imettäminen ja läheisyys lapsen kanssa riittää. Moni nainen kokee paineena hoitaa lapsi tai lapset ja vielä mies päälle päätteeksi. Mies saattaa turhautua, mutta estoton läheisyys lapsen kanssa voi olla hänellekin tyrmäävän upea kokemus.
Varhainen feministinen tutkimus piti kotiäitiyttä ja lasten hoitamista naisen alistumisena. Myöhemmin se on kuitenkin nähty ainutlaatuisena mahdollisuutena. Sitä, että pikkulapsi pitäisi vieroittaa äidin läheisyydestä, on pidetty naisen seksuaalisuuden rajoittamisena”, Rautaparta kertoo.
Minulle ainakin käy niin että kun vauva syntyy niin minusta tulee pääasiassa Äiti ja se vaimon/naisen rooli jää sivuun ja mies siinä sivussa. Mies lähtikin lätkimään. Teki just niin kuin sinä. Olisi odottanut pikkuisen. Toisena/kolmantena vuotena alan jo "normalisoitua" synnytyksen jälkeen ja mieskin alkaa taas kiinnostamaan enempi :)). Siinä kun vauva on vielä vauva niin koko maailma on vain vauvaa. Hän on pieni ja suloinen, pikkuinen pää silkinpehmoisten hiusten ympäröimä ja tuoksuu suloiselle. Hän ryövää äidin koko huomion ja rakkauden. Mutta aika muuttuu...vauva kasvaa ja itsenäistyy...nainen alkaa jälleen kaivata omaa kumppaniaan. Miehen aika on tullut...eikä vain vaimon suhteen vaan lapsen kasvaessa hän kääntyy isän puoleen irtaantuakseen äidistä. Hän alkaa suorastaan palvoa isää. Mutta miksi mies ei kykene odottamaan näitä lyhyitä ohikiitäviä hetkiä kun vauva on vauva ja imee äidin rintaa ja tarvitsee äitiä ja äiti elää vain ja ainoastaan hänelle.
Vaimosi ärtyisyys taas todennäköisesti johtuu väsymyksestä, ensin raskausaikana ei saa nukuttua hormonien vuoksi ja kurjan olon vuoksi ja sitten vauvan synnyttyä hän herättää tunnin välein...sehän käy ihan kidutuksesta :))...ei anneta ihmiselle unta niin kyllä hän murtuu...tai tulee vähintääkin ärtyisäksi...Ehkäpä miehellä on osuutta asiaan...Paljonko osallistut vauvan hoitoon?? Paljonko äiti saa levätä ?? Paljonko hemmottelet uutta äitiä??
vitun kusipäät täällä vaan leukoja loksuttaa..mulle ei lääkäri edes kertonu 10 vuoteen,että mä oon maho.Nyt kun tiedän,niin se lääkäri saa maksaa mulle kivusta ja särystä,kun miehen kanssa itkettiin,et miks lapsii ei tuu.ETTÄ TÄLLÄSTÄKIN VOI OLLA
Kauniisti sanottu.
Voi vittu mitä paskaa. Mitäs miehen pitäisi tehdä kaksi tai kolme vuotta sillä aikaa kun äiti leikkii pelkkää äitiä? Pyöritellä peukaloitaan ja runkata? Istua täysin tarpeettomana ja täysin ulkopuolisena omassa perheessään KOLME VUOTTA? Jos ei tuore äippä tajua, että hän on samaan aikaan äiti ja VAIMO, hän ei ansaitse miestä.
Olisiko parasta, että kun äippä keskittyy KOLMEN VUODEN ajan olemaan VAIN äippä, miehen annetaan sillä välin kulkea hakemassa läheisyyttä naisilta, jotka ovat valmiit huomioimaan myös hänen tarpeensa? Sitten, kun äippä on valmis hyväksymään myös roolinsa VAIMONA, hän voi pyytää miehen takaisin.
Vittu onneksi en hanki koskaan lapsii!!!!!
silloin miehen kuuluisi osallistua perhe-elämään ja hoitaa myös vauvaa. Se on sitä tukemista elämässä.. Vauvan saanti myös kasvattaa ihmisenä. Jos mies ei siihen osallistu lähtee tiet kulkemaan erilleen, kun ei koeta samoja asioita.
On myös tärkeää antaa äidille joskus hengähdystauko, jotta jaksaa keskittyä myös parisuhteeseen. Eihän sitä mitään jaksa jos on vauva kiinni 24h/7! Ja mikä on kauniimpaa kuin vauvaa hoitava isä.. silloin voisi makuukammarissakin lohjeta..
Siinä on se pikku juttu että mies ei voi olla noin kauan ilman seksiä ja jo kaksiviikkoa on miehille pitkä aika ja itselläkin kun puoliosn kanssa lapsi tuli niin ei se seksi mihinkään kadonnut mutta perinteistä sekisä piti vähän odottaa että naisen paikat paranee ja itse laitoin puolisoni vauva-aikana harrastuksiin pari kertaa viikossa ettei ihan mökkihöperoksi tule ja on muutakin ajateltavaa. Kun lapsen syntymän jälkeen pariskunnilla seksi loppuu liian pitkäksi aikaa niin miehet rupeaam etsimään sitä muualta jos puheminen ja sopiminen ei auta yhtään koska jos ei ole seksiä niin ei ole myöskääm parisuhdetta.
pitää olla mies, eikä mikään tuulen nussima vinkuheinä...
Eka tuli mieleen silittää päätä ja sanoa, että voi voi sua.... Herätit siis äidilliset vaistot. Tongipa hiukan syvemmältä itseäsi...oletko mustasukkainen lapselle? Haluatko itse sitä hellyyttä, minkä nainen nyt (ennen raskautta antoi sinulle?) antaa vauvalle? Miksi et rakasta sitä, että naisesi antaa hyvää sinun lapsellesi? Eikö lapsi ole juuri sinun vertasi, kuin pieni sinä? Ja jos et saa huomiota, PYYDÄ. Jos nainen tiuskaisee, tiuskaise takaisin, että sinäkin tarvitset! Käyttäydy sitten aidosti ja oikeasti kuin lapsi, koska sellaisia tunteita koet! Toinen nainen vain kuvastaa saman lapsekkaan ongelman virheellistä ratkaisua, kuten moni tässä on hienosti sulle sanonutkin!
Ihan älytöntä olla aikuisiällä kuin pikku kakara alkeellisine tarpeineen, mutta jos näin nyt silti ON asian laita niin vollota sitä petymystäsi sitten kunnolla ja palaa mamin hoiviin. Toinen nainen voisi olla raskauden jälkeen ihan yhtä "antoisa" kuin tämäkin nyt on eikä siis mitenkään auvoisampi?
Noh, mitäpä minäkään tiedän, mutta se tiedän, että jos on jäänyt jollain alueella lapseksi itse niin pitää sitten elää sen mukaan, koska vasta sitten sitä lopulta siitä uloskin kasvaa, jos tilanne sallii!
Samanlainen kokemus mullakin, mut oon vain se toinen nainen miehen elämäs, mies haluis nähä mua ja koitan ol et ei nähtäis, vaik sydän sanoo toisin...kielletty juttu kaikinpuolin.Mutta kerran tääl eletään ja jos suhde ei toimi ja pari ei voi jutella vaikeista asioista ja korjata liittoa, ei paluuta ole!Oli sit pieni lapsi tai ei...Törkeetä , kyl joo, tiedän!Itse olisin sinä lapsen äitinä raivona, paniikis...mut ei ketään voi pakottaa rakastaan, oleen kulissien takia!
Hei toinen nainen,
kuuntele sydäntäsi, tee niin kuin sinusta tuntuu. Jos sydämmesi sanoo, että on oikein jatkaa ja ylläpitää suhdetta varattuun mieheen, tee niin. Älä kunnioita liikaa perheitä tai oikein mitään muutakaan, eihän sinua ole niin kasvatettu. Sinut on kasvatettu tekemään niinkuin sinusta tuntuu ja jos jollakulla on ongelmia parisuhteessaan, sinä voit mennä auttamaan. Ikävä vain, että sinullekin todennäköisesti käy näin. Eihän se kyllä oikein ole, että sinulle näin kävisi. Tiedän, että olisit raivona ja paniikissa, jos sinulle näin kävisi ja hyvin voi olla mahdollista, että käykin. Pettäminen voi usein myös olla käyttäytymismalli, jolla toimitaan, jos tulee ongelmia suhteessa.
Ole varuillasi, jos joskus aloitat oikean suhteen tämän miehen kanssa. Tarkoitan oikealla suhteella sitä, ettei siinä ole muita osapuolia kuin sinä ja miehesi. Ole varuillasi, ettei tule ongelmia, tämän suhteen sinun tulee olla erittäin tuntosarvet ylhäällä. Tiedät kai mitä tapahtuu, jos teille tulee joitakin ristiriiitatilanteita/ongelmia? :D Tietenkin voisit tehdä melko pian lapsen, mutta tiedät kai mitä sitten voi tapahtua, olet raivona ja paniikissa ja vielä lapsen kanssa? :D Ei helppo tilanne.
Mut onneks järki puuttuu peliin...lopulta.En haluis et itelle kävis noin..Sen takia kannattaa pysyä eros varatuista ja etsiä omaa onnea!
Sinä olet ollut jo itsekäs "ajautunut myös suhteeseen toisen naisen kanssa" ja vieläpä aika nopeasti, jos lapsemme on vielä vauvavaiheessa. Eli heit, kun alkoi vähän hankalampaa tulla, sinä lähditkin etsimään hauskuutta muualta. Ja Suomessa näköjään näitä toisia naisia riittää rajojen ulkopuolellekin jaettavaksi. Häntä ei näköjään haitannut alkaa suhteeseen miehen kanssa, josta on juuri tullut isä? Itse asun tällä hetkellä UK:ssa ja täällä kuitenkin enemmän kuniioitetaan perhettä yksikkönä kuin Suomessa.
En väitä on oikein ettei kotona enää jutella ja jos jutellaan heitellään ilkeitä letkautuksia. Mutta avovaimosi on todennäköisesti myös erittäin väsynyt vauvan hoidosta ja juuri nyt sinun pitäisi olla hänen tukenaan ja ennenkaikkea osallitua vauvan hoitoon ja perhe-elämään. Tuskin kukaan nyt juuri vauvan saatuaan on pirteimmillään. Kai nyt tiesit etukäteen, että vauvan saaminen teettää töitä ja voi olla rankkaa?
Eli heitä nyt heti tämä toinen naikkonen menemään ja keskity oikeasti auttamaan avovaimoasi ja perhettäsi. Ja sitoudu johonkin oikeasti. Ja tiedoksesi Suomessa näitä toinen nainen "olen vain hänen kanssaan, koska hän on niin onneton ja avovaimo ei ole kiva" naisia riittää pilvin pimein. Ei siinä ole mitään "special" olen pahoillani. Mutta ei näköjään mitään kunnioitusta ole tämän toisen naisen puolelta perhettä kohtaan eikä myöskään sinulla.
kannaltasi tungosta, kun "leikkitoveri" ei enää voinutkaan
osoittaa sinulle jakamatonta kiinnostusta.
Joten vaihdetaanpa uudelle lootalle "onnea" kokeilemaan.
Voi hyrsykät sentään, näitä tapauksia näkee jo päiväkotien pihoilla.
Mä sanon että kun naises alkoi nihkeilemään ja olemaan itsekäs, niin hieno homma ku oot löytäny heti uuden! Lähdet vaan sen matkaan jos siltä tuntuu ja olet varma. Naisille pitää näyttää paikkansa. Pikkusormea ei pidä antaa. Naiset saa katsoa peiliin, että kannattaako yhtäkkiä muuttua ukkoaan kohtaan kusipääksi ja sillä tavoin melkein väkisin ajaa se pois, kun vuotta aiemmin on vielä "rakastanut". Varsinkin kun on pieni lapsikin! Ketään ei voi velvoittaa jäämään loppuiäkseen suhteeseen kusipään kanssa, pelkästä velvollisuuden tunnosta!
riittää... oma ukkonikin lähti vieraan matkaan (hip huraa!!!), kun ei kotoa enää p-a saanut. Ei vaan huvittanut jakaa sänkyä, kun ei mitään muutakaan jaettu, paitsi asuntolaina. Näitä pelimiehiä on maailma pullollaan; heti kun ei kotona suju, toisen naisen matkaan vaan. Näitä hulluja naisiakin riittää. Mutta noin kun loikitaan suhteesta toiseen pitämättä mitään taukoa ja ilman itseen tutustumista ja itsensä kanssa olemaan opettelua, niin jossain kohtaa kyllä ne kaikki vanhat paskat entisistä suhteista alkaa väkisin purkautua. Ja sitten ei ole jäki kivaa. No, exä tosin varmaan ei sitä päivää näe, elintavat ja perimä on sellaiset, että hyvä jos viiskymppiseksi elää. Eipä sureta meikäläistä. Nyt meillä vaan nautitaan elosta ja vapaasta henkisestä ilmapiiristä kotona. Tervetuloa kesä ilman miestä, jolla on huono itsetunto!!
Et kerro minkä ikäinen olet. Paras tapa tehdä oma olosi siedettäväksi, sanot sille muijalle asiat suoraan kuten ajattelet. Sitten kuuntelet mitä toisella on sanottavaa. Jos yhteistä säveltä ei löydy, sanot että se oli siinä ja lähdet pois. Sinu ei tarvitse kuunnella wittuilua keneltäkään, mutta kannattaa muistaa sekin että naisilla ne hormoonit sekoittaa molemmat päät, joskus pitkäksikin aikaa. Tee siis asiat selväksi, aikoooko se jatkaa wittuilua vai lopuuko se tasan nyt, ja jos ei niin teet kuten olet ilmoittanut. Se että olet muka ajautunut toiseen suhteeseen on omaa tyhmyyttäsi.
yhtään, mitä toisen suhteen ylläpitämisen salailu saa aikaan parisuhteessa? Jos vaimosi on häijy ja letkauttelee hän purkaa vain pahaa oloaan, teillä ei ole enää todellista yhteyttä toisiinne ja syyllinen siihen löytyy kun katsot peiliin. Teit virheratkaisun lähtemällä uuteen suhteeseen silloin kun vaimosi olisi kaivannut eniten tukeasi. Jos et muuta toimintatapaasi, sama jatkuu uudessa suhteessasi kun arki koittaa ja koittaa varmasti, ongelmia vain on tuplamäärä kun on vanhakin suhde selvittämättä ja elatusvelvollisuus ym. Ainoa järkevä teko on hakeutua vaimosi kanssa terapiaan ja sivusuhteen totaalinen lopettaminen, mutta ehkä sinussa ei ole miestä siihen. Mutta älä syytä vaimoasi siitä.
''En tunne enää mitään tunteita tätä nyt vieraaksi ihmiseksi osoittautunutta henkilöä kohtaan. Rakastan lastani ja hänen elämässään haluan olla, mutta en äitinsä kanssa''.
-Miehinen mies levittää siittiönsä mahdollisimman laajalle, näinhän luonto on sen hoitanut. Ei enää kiinnosta, lapsi on jo syntynyt, seuraavaa tulemaan.
-avovaimosi on k********nyt sinuun syystä että? (itse tiedät parhaiten) josta johtuu ilkeilyt puheissa.
-en ymmärrä näitä ''toisia naisia'', itse potkisin munille jos tietäisin että ukkomies liehittelisi eikä hoida edellistä suhdetta loppuun.
-näin se vaan on, nainen antaa kun tuntee että välitetään, mies antaa tunteakseen että välitetään.
No niin, ero tuli.
Ei helpolla mutta kuitenkin. Olen tyytyväinen päätökseeni. Elämä on selkiintynyt. Keskusteluyhteyttä ei vaan enää ollut eikä molemmin puolista arvostusta. Ympäristö on suhtautunut tähän yllättävän hyvin. Jotkut avoliittoa läheltä seuranneet ovat kommentoineet, että ihme kun eroa ei tullut aikaisemmin. Tulen tapaamaan lastani säännöllisesti. Suhde toiseen naiseen on nyt aikalisällä. Hän antaa minulle aikaa olla rauhassa itsekseni.
Kiitos kommenteista. Kulissiliittoa ei kannata pitää pystyssä oman mielenrauhan kustannuksella.
Ennen kuin sua taas haukutaan ja hutkitaan kuin vierasta sikaa, niin ajattelin kertoa että mielestäni teit oikean päätöksen. Oikean päätöksen tehtyään ihminen kokee suurta helpotusta ja mielenrauhaa. Siitä tietää että päätös oli oikea.
Tee kaikkesi että saat itsellesi lapsesi. Lapsesi äidillä on nyt jo kädet täynnä aiemmin tehtyjen pienokaistensa kanssa. Hän saattaa olla helpottunut ja antaa sinulle teidän yhteisen lapsen jättäen hänelle oikeuden tavata lastaan säännollisesti.
Tuo että sinä jätät lapsen äidilleen ja haet taas uutta sängyn lämmittäjää ei ole oikein. Sinun velvollisuus olisi olla lapsesi kanssa joka päivä niin monta tuntia kuin toiltäsi voit. Vähintään aamut ja illat.
vaiheessa on oikeus olla itsekäs??? Sinä ainakin olet ollut sitä siitä asti, kun aloitit suhteen toiseen naiseen! Yrität olla kunnollinen ja rakastat lastasi muka... Joopa joo... Jos edes toinen noista olisi totta, ei sinulla olisi toista naista! Sinä olet yököttävä pettäjä ja toivottavasti elät onnettomana lopun elämääsi, eikä lapsesi joudu koskaan tapaamaan sinun kaltaistasi surkimusta! Olet yököttövä itsekäs kusipää!
kun ottaa eteen ja joku nainen antautuu, mies ei näe eikä kuule mitään muuta. Itsekäs paska tuo aloittaja mies on, mutta niin kaikki muutkin miehet tuntuu olevan. Jos asettaa jonkun vieraan muijan oman lapsensa edelle, on miehen päässä vikaa ja tunne-elämässä myös.
Ja ikää oli? Elämänkokemusta? Tiedätkö millainen on naisnarsisti puolisona?
"Hän joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven"
puhelimessa kun avovaimo soitti jälleen kerran hysteerisena kuinka olin jättänyt jotain tekemättä, piilottanut jotain jne kuten on tehnyt joka päivä kun olen ollut poissa kotoa isyysloman jälkeen. 22 v avoliitossa ja 3 v lapsi.olen ollut vaimolleni vain pahan olon tyhjennysviemäri, siltä tuntuu. kaikki stressi tästä ja muista tilanteista on vetänyt minut kuiviin.en vain jaksa enää.olen aina ollut syrjäänvetäytyvä henkilö enkä jaksa tapella. jos asioita ei voi hoitaa asiallisesti, ollaan sitten kuin mitään ei olisikaan. nyt tuo on ohi, pidin puoleni ja se johti konfliktiin. minulla on kaksi vaihtoehtoa: ero tai kuolema.
ainoat huolet ovat talous-haluan että lapseni pärjää vaikka itselläni on tiukkaa sekä avovaimon koston pelko.
saa nähdä onko tämä viimeinen kesäni.
Hei. Olet ratkaisusi tehnyt. Nyt ehdotankin (itse kokeneena), että elelet jonkin aikaa ihan yksiksesi (lastasi lukuunottamatta) ja käytät kaiken vapaa-aikasi vain itsellesi. Teet sitä mikä hyvältä tuntuu. Paitsi uutta nais-suhdetta. Siinä samalla käsittelet päättyneen suhteesi loppuun. Asioilla on kumallinen taipumus selvitä ja lutviutua oikeisiin uomiinsa. Itse olen pärjäillyt taloudellisesti jo viisi vuotta, vaikka olen joutunut monesta asiasta tinkimään. Kostoa ei varmaankaan kannata pelätä. Suurin osa niistä on pelkkää uhkailua ja pelottelua ja Sinulla on aina oikeus tuoda esille oma näkökulmasi asioista. Sen vaan vielä sanon, että rehellinen pitää olla. Ei tarvitse sitten jälkeenpäin selitellä muuta.
mutta vastaanpa nyt kuitenkin. Ehkä sun kannattaisi selvittää ensin hieman paremmin MIKSI se teidän elämä on tuollaiseksi mennyt??
-hoiditteko suhdettanne
-kuuntelitteko toistenne tunteita
-pyysittekö anteeksi loukkaamisia
-puhuitteko seksiongelmista, teittekö asioille jotain
-oliko muuta elämää tarpeeksi paljon
-teittekö kumpikin osanne eikä vain toinen kantanut koko vastuuta
Ehkä sinä vain OLIT suhteessa ja toivoit että se riittää kun se valitettavasti ei ole niin. Me nykyajan vaimot vaadimme vähän enemmän...parisuhteelta..muistathan olleesi sellaisessa??? Ja se sivusuhde...se ei tule auttamaan..jos et mene itseesi samat ongelmat vainoavat sinua jokaikisessä suhteessa.
naisena vastaan että miksi miehen pitäisi elää tuollaisessa liitossa?Totta kai rakastat lastasi ja et ero hänestä vaan avovaimostasi..mutta voi varautua likaiseen peliin..mutta tietysti asiasta pitäisi keskustella ensin ja sinu tulee olla hänelle rehellinen ,kertoa mitä tunnet oikeasti eikä hyssytellä...ja naisesi on käytöksellään ajanut sinut toisen naisen syliin...Olen aina ihmetellyt näitä..kuinka niitä lapsia tehdään heti vimmalla..voisiko suhteeseen nopeammin arjen saada..mutta jos sinulla ei ole ennestään niin silloin ymmärrettävää ja minusta on outoa että sinä maksat niiden toistenkin lasten viulut...missäs niiden isä on??Ja jokaisella on mielestäni oikeus olla itsekäs...kaikki lähtee siitä että olet ensin hyvä itsellesi ..sitten pystyt olemaan hyvä muille....kerran täällä ollaan ja mielestäni teet niin kuin parhaaksi näät sanoi muut mitä sanoi...toisten on niin helppo arvostella ja jos suhteesi tulee ilmi..olet tarinan konna..vaikka avokkisi olisi ollut kuinka narttu..mutta sinä tiedät miten asiat on ja sinulla on myös isän oikeudet...puhu ja katso tuottaako tulosta..jos ei niin tack och adjö....toivotan onnea....
mitä narsistista potaskaa! :))))))))
Munat pois ja mäkeen. Ansaitsisit joitain oikeita vastoinkäymisiä jos noin lyhyessä ajassa oikeutit itsellesi pettämisen. Ne omantuntosi rippeet sielä kolkuttaa öisin. Vedä hame päälle ja häivy, anna muijallesi mahdollisuus saada oikea mies.
Itse eronneena, en ole heittämässä ensimmäistä kiveä. Toivon, että pystyt ottamaan opiksi kokemastasi. Minusta ei tullut täydellistä, eron kolhuissa.
Vieraat naiset on olleet kompastuskivenä koko elämäni ajan. Helvetin mukavaa on ollut.! Olen joutunut ajelemaan ympäri suomea pillun perästä. Olen kohta jo 60v ja meno jatkuu......... Tässä moraalinvartijoille aihetta.!
Muista sitten eron jälkeen hylätä lapsesikin. Niinhän te miesten kuona-ainejämät teette. Ai niin ja valittaa suuriäänisesti kun joudut maksamaan elatusapua.
Ei muuta kun muutat omaan kämppään ja paskat mitä muut ajattelee jos ei yhteiselämä suju koska meilla vain yksi elämä ja niin edelleen. Toinen asia että teet avokille selväksi mitä suhteelta haluat jos ei asia muutu niin ei muuta kun kamat kasaan toisille laitumille.
Avioliitossakin on tabuja joista ei puhuta...... Useampiakin..
Yhteen muutettua hormoni tuotanto vähenee, jo siksi että asutaan yhdessä. Näkee haistaa ja puhuu parin kanssa 24/7 vrk. se vähentää seksin tarvetta.
Tästä on tutkimus, jossa todettiin kun sukupuolet ovat erillään, jo pelkkä vastakkaisen sukupuolen näkeminen vähentää hormoni toimintaa. Koe tehtiin vankila olosuhteissa.
Kodintalouden ja -hoidontyö lankeaa aina joko aloite kykyisemmälle osaavammalle tai vastuuntuntoisemmalle puolisolle... Tämä aktiivisuus ja energia on "poissa" suhteesta, joka arkipäiväistyy...
Lapsen syntymä vähentää parin keskinäistä hellimistä koskettelua ja hellyyden osoituspassaamista..jälleen askel koti parisuhteen aristamista..
Naisen kohdalla seksi muuttuu täsmätarpeeksi, siten että pienet vajeet miehen käytöksessä ja fysiikassa saavat oikeat mittasuhteet, koska naisen luonteenomaisen hellyys on saanut uuden kohteen. Vauva ei elä päivääkään ilman äitieläimen hoitoa syöttö puhtaanapito ja lämmönsäätely.
Tässä vaiheessa aletaan uskomaan naisen olevan "vain" väliaikaisesti väsynyt ja voivat tarjota tyydytyspalvelun siihen oikeutetulle miehelle, muulla keinoin. Tilanne, joka alleviivaa naisen velvollisuudeksi, tilanteista huolimatta, tuottaa seksi palveluksena ilman omaa tarvetta tai halua palvella.
Naisen hormoni toiminta heittelee, jo olleen raskauden vuoksi, lisääntyneen kotityö/vauvan hoito ja fyysisen maidon tuotannon vuoksi..
Katsokaapa peiliin, kuinka monen "kotiliesi" hiipuu olosuhteiden muututtua, alkaa savuta vaatimusten käytyä "oikeutetuksi". Palvelet se on velvollisuutesi, siihen suhteemme perustuu..
Tabu josta ei puhuta helposti...
Miehen oikeus = naisen velvollisuus >sovinismia..
Nainen vaatii miehelle velvollisuuksia kotitaloudessa ja seksissä > feminismiä
Onko nainen itse syy tilaansa, näytelty orgasmi, antautumalla seksiin, vaikka ei liesi ollut kunnolla lämmitetty..
Mies uskoo ja kuvittelee SE perus eikä SIIHEN voi vaikuttaa arki..yhteinen vastuu ja työ
Nainen ei ota roolia joka hänelle tyrkättiin, kodinhoitaja lastenhoitaja kokki pyykkäri siistijä tarvepatja käyttöesine...
ONPA NOITA KIRJOITUS VIRHEITÄ uusiksi
Avioliitossakin on tabuja joista ei puhuta...... Useampiakin..
Yhteen muutettua hormoni tuotanto vähenee, jo siksi että asutaan yhdessä. Näkee haistaa ja puhuu parin kanssa 24/7 vrk. se vähentää seksin tarvetta.
Tästä on tutkimus jossa todettiin, kun sukupuolet ovat erillään, jo pelkkä vastakkaisen sukupuolen näkeminen vähentää hormoni toimintaa. Koe tehtiin vankila olosuhteissa.
Kodintalouden ja kotihoidontyö lankeaa aina, joko aloite kykysemmälle osaavammalle tai vastuuntuntoisemmalle puolisolle... Tämä aktiivisuus ja energia on "poissa" suhteesta, joka arkipäiväistyy...
Lapsen syntymä vähentää parin keskinäistä hellimistä koskettelua ja hellyyden osoitus passaamista..jälleen askel koti parisuhteen arkistamista..
Naisen kohdalla seksi muuttuu täsmä tarpeeksi, siten että pienet vajeet miehen käytöksessä ja fysiikassa saavat oikeat mittasuhteet, naisen luonteenomaisen hellyys on saanut uuden kohteen. Vauva ei elä päivääkään ilman äitieläimen hoitoa, syöttö puhtaanapito ja lämmönsäätely. Mieseläin on siis nyt aikuinen, joka kykenee hoitamaan itsensä.
Tässä vaiheessa aletaan uskomaan naisen olevan "vain" väliaikaisesti väsynyt ja voivat tarjota tyydytyspalvelun siihen oikeutetulle miehelle, muulla keinoin.
Tilanne, joka alleviivaa naisen velvollisuudeksi, elämän tilanteista huolimatta, tuottaa seksi palveluksena ilman omaa tarvetta tai halua palvella.
Naisen hormoni toiminta heittelee, jo olleen raskauden vuoksi, lisääntyneen kotityö/vauvan hoito ja fyysisen maidon tuotannon vuoksi..
Katsokaapa peiliin, kuinka monen "kotiliesi" hiipuu olosuhteiden muututtua, alkaa savuta vaatimusten käytyä "oikeutetuksi". Palvelet se on velvollisuutesi, siihen suhteemme perustuu..
Tabu josta ei puhuta helposti...
Miehen oikeus = naisen velvollisuus > sovinismia..
Nainen vaatii miehelle velvollisuuksia kotitaloudessa ja seksissä > feminismiä
Onko nainen itse syy tilaansa, näytelty orgasmi, antautumalla seksiin, vaikka ei liesi ollut lämmitetty..
Mies uskoo ja kuvittelee SE on perus eikä SIIHEN voi vaikuttaa arki edes yhteinen vastuu ja työ
Nainen ei ota roolia joka hänelle tyrkättiin, kodinhoitaja lastenhoitaja kokki pyykkäri siistijä tarvepatja käyttöesineenä..