Täytän tänä vuonna 21 vuotta, enkä ole tehnyt päivääkään töitä. Olen kyllä hakenut kesätöitä monesta eri paikoista, mutta en ole koskaan päässyt edes työhaastatteluun. Tottakai töitä hakiessa ohitseni menevät kaikki ne, joilla on työkokemusta. Minulla ei myöskään ole ammattia, vaan peruskoulun päättötodustuksella mennään. Miksikö? Olen sairastanut n. 7 vuotta vaikeaa masennusta ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Minulla ei ole minkäänlaista itsetuntoa, enkä esimerkiksi siksi kykene "liioittelemaan" itseäni työhakemuksessani. En voi kirjoittaa olevani reipas, iloinen, oma-alotteinen jne. sillä en koe olevani mitään noista. En myöskään ole koskaan uskaltanut mennä oma-alotteisesti kyselemään paikan päälle töitä, sillä suoraan sanoen pelkään ihmisiä. Olen peruskoulun jälkeen opiskellut kahta eri alaa, jotka olen lopettanut kesken. Olen myös pitänyt pari välivuotta vaikean masennukseni takia. Nyt käyn lukiota, että saisin edes jotkut paperit käteen. En vain yksinkertaisesti ole löytänyt alaa josta pitäisin. Saan kuitenkin hyviä numeroita ja olen fiksu, tällä hetkellä keskiarvo on n. 8-9 ja ammattikoulussa se oli 4,5 (arvosanat 1-5). Olen siis taitava, mutta ilman työkokemusta tai ammattia kukaan ei tietenkään halua uskoa sitä.
Millä voin selittää työnantajalle nuo "puuttuvat" vuodet elämästäni, sillä siitä tulee varmasti kysymyksiä, jos joskus työhaastatteluun pääsen? Ei kai kukaan voi puhua masennuksesta suoraan työnantajalle? Alkaa usko loppumaan tähän touhuun...
Millä voin selittää työnantajalle nuo "puuttuvat" vuodet elämästäni, sillä siitä tulee varmasti kysymyksiä, jos joskus työhaastatteluun pääsen? Ei kai kukaan voi puhua masennuksesta suoraan työnantajalle? Alkaa usko loppumaan tähän touhuun...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Entä jos sanoisit, että sulla on ollu vaikeeta ja että olet nyt pääsemässä jaloilles. Voit vaikka sanoa, että menneisyydessä on ollu paljon vastoinkäymisiä, joista olet nyt päässyt yli. Toisaalta masennus on todella yleistä ja esimerkiks 30 % yliopisto-opiskelijoista kärsii tutkimuksen mukaan jonkinlaisista mielenterveyden häiriöistä (yleensä just masennuksesta). Ja jos pystyt sen verran valehtelemaan, että kerrot vaikka että todella läheinen ihminen kuoli, niin saat varmasti sympatiat. Sen verran sulla on oikeesti oikeus valehdella, koska ne jotka ei oo masennusta sairastanu, ei tiedä mitä se on.
Ja kuka tietää, jos rekrytoijalla itsellään on ollu masennusta? Sanoisin, että jos haastattelijana on vähänkään empaattisen oloinen nainen, niin voit sanoa, että olet kärsiny masennuksesta ja mielellään kompensoit sitä kertomalla siitä, miten voit nyt paremmin ja olet vahvempi (vaikka et voiskaan vielä kovin hyvin, niin onhan se hienoa, että opiskelet ja yrität tosissas saada töitä).
Sinuna laittaisin hakemukseen vaikka että olet ystävällinen, ahkera ja huolellinen. Ja ehkä hakisin vaikka postiin lajitteluun tai muihin, joissa sinun ei tarvitse kohdata jatkuvasti ihmisiä.
Tsemppiä, tiedän itse miltä masennus tuntuu, itseäni on kiusattu pahasti nuorempana. Nyt olen saman ikäinen kuin sinä ja paikkailen vieläkin vanhoja haavoja, mutta elämä tuntuu jo paljon paremmalta.
Halauksia, toivottavasti saat työn, jossa viihdyt.
Kiitos vastauksestasi, tuli parempi mieli! Ja edelleenkin olen yrittänyt nyt ahkerasti lähetellä työhakemuksia, saas nähdä mitä tästä tulee. Mietin jos voisin mennä vaikka varamiespalveluun tai vastaavaan ja kertoa vähän tästä tilanteesta, jos sitä kautta löytyisi jotain töitä.
Ja voisin kyllä kuvitella sen verran valehtelevani, että kerron tuosta läheisen kuolemasta. Siihen monen on varmasti helpompi samaistua kuin sellaiseen selittämättömään pahaan oloon, joka katsotaan varmaan lähinnä laiskuudeksi tms. Mutta toivottavasti pääsisin nyt tässä työnhaussa eteenpäin, edes sinne haastatteluun.
Vielä lisäyksenä kommentti sinun nimimerkistä "masentunut nuori_".
Olet 21 vuotias ja kutsut itseäsi nuoreksi? Et ole enää mikään nuori vaan vastuullinen MIES! Oikealla miehellä ei ole ongelmia. Lopeta vanhojen sureminen.
21-vuotias ei ole vielä aikuinen, ainakaan minun mielestäni, enkä tunne oloani aikuiseksi. Ehkä lain mukaan on, mutta henkisesti ei lähelläkään. Joten olen nuori. Ja pieni huomio sinullekin; en ole mies, enkä 21-vuotias. Sanoin täyttäväni tänä vuonna. Yrittäisit edes...
Jos olisin työnantaja ja joku tulisi kysymään minulta töitä mainiten samalla sen, että on jokus ollut masentunut heittäisin hakemuksen sikäli roskikseen.
Masennus ei ole sairaus vaan silkkaa mielikuvituksen tuotetta. Mitä enemmän "masentunut" henkilö ajattelee sitä sairautena ja uskoo olevansa sairas, sitä enemmän siihen uppoutuu. Miksiköhän muissa maissa ei tavata yhtäpaljon masennusta kuin täällä Suomessa? Tiedän itse syyn: ulkomailla ei pidetä laiskureista.
Hakeudu vain jonnekkin mielyttävään työhön, anna vaikka kaverisi tai äitisi täyttää hakemus koska he tietävät sinun hyvät puolesi ja ota ennen haastattelua lääkärin määräämiä rauhoittavia kun vielä niitä saat niin estot häviävät. Äläkä sano sanaakaan siitä, että sinulla on elämässä ollut/on vaikeuksia, työnantajat eivät arvosta heikkoja yksilöitä!
Onnea sinulle.
No, mieluummin haen sossulta sinun maksamiasi verorahoja, kuin työskentelisin sinulle. Jos olet yhtään matkustellut, tiedät myös, että ulkomailla töitä kohtaan on hieman rennompi ote. Koulutuskaan ei ole yhtä pitkäkestoista tai vaativaa kuin Suomessa. Myös pohjoisen pimeät vuoden ajat aiheuttavat tutkitusti masennusta. Ehkäpä minun pitäisi muuttaa siis täältä takapajultasta maailmalle? Ja jos masennus olisi pelkkää mielikuvitusta, pitää olla varmaan aika taitava vakuuttamaan lääkäritkin, että on saanut niitä rauhoittavia ennen työhaastattelua popsittavaksi. Luulisi silloin heruvan töitä vaikka teatterista, jos näyttelijän lahjat ovat kohdillaan. Sitä paitsi rauhoittavat eivät yleensä ole oikea lääke masennukseen, et selvästikään tiedä mistä puhut.
Sitä paitsi, viestisi perusteella et voi olla tosissasi, joten en oikeastaan edes tiedä miksi vaivaannuin vastaamaan tähän. Ehkä se on tämä työn puute, kyllä aikaa riittää. Mutta mitenkä sinulla liikenee aikaa johonkin näin turhaa? Oletko varma että teet tarpeeksi töitä? Ja jos todella olet tosissasi, olen aika huolestunut. Suosittelen käymään lääkärissä, jos sinustakin löytyisi vaikka piilevää masennusta, koska et pienenä voittanut mitään, tai muuta vastaavaa. Lapsuuden trauma, kenties? Ja ei, sinä se tässä onnea kaipaat.
Hyvää kevättä ja jaksamisia :).
vitsi
Katso kun alalla on tervettä kilpailua ja tekevistä on pulaa. He eivät voi katsoa pärstä kerrointa ja eivät he välitä. Ovat vain ihmisiä missä muutkin.
Mitä vähemmän "aktiivisia" työntekijöitä on tarjolla niin sitä vähempi on työnantajalla varaa valittaa. Katkeruuteen ja kateellisuuteen voi törmätä missä tahansa firmassa jos satut tietämään asioista enempi kuin vanhemmat työntekijät.
"aktiiviset", jotka hakevat aktiivisesti muttei ole kiinnostuneet aidosti työstä.
Pidä varasi!
Olen ihan tosissani siitä, mitä sanoin.
Se, että pohjoisessa on pimeämpää ei selitä pätkääkään sitä, miksi täällä porukka on masentunutta. Venäjällä, Ruotsissa, Norjassa, Islannissa ja Virossa ei ole pitkään aikaan tunnettu yleistä kasvua masentuneiden määrässä. Miksi? Koska lääkärit saavat siellä palkkansa muualta kuin myymällä lääkkeitä sinisilmäisille "masentuneille". Tiedän myös oikean vastauksen miksi juuri Suomessa ja suomalaisilla on tämä ongelma. Samoin kuin se, että suomalaisilla on yleensä joukko allergioita ja muita sairauksia syntymästä asti. Se johtuu siitä, että suomalaiset menevät suomalaisen kanssa naimisiin. Tässä en tarkoita itse kansalaisuuta vaan geeniperimää. Ei tule niinsanottua verensekoitusta; lapsista ei tule yhtä terveitä, fiksuja ja kauniita kuin niillä, joilla on suvussa ollut muutakin kuin oman maan alkuperäis kansaa. Tämä nyt menee vähän offtopic mutta selitinpä silti.
Mielestäni siis jo 16-17 vuotias voi olla aikuinen, jos ei laillisesti mutta mielellisesti ja fyysisesti kyllä voi. Ja se, että meinaat saada minun verorahat sossun kautta niin eikun vain. Saanpahan tietää että olet laiskuri, loinen ja että olet riipuvainen minusta.
Väitit että minulla on mielenterveysongelmia? Paskaa puhut. Normaalilla ihmisellä ei voi olla ongelmia. Ehkä ainut on se, että olen egoisti ja hieman narsisti. En piittaa milläkeinoin rahani saan, mutta se tekee minusta terveen ihmisen. Raha = Terveys ja onni.
Masennus eli depressio on sairaus, jonka hoitoon voidaan käyttää lääkkeitä. Sitä ei pidä sekoittaa laiskuuteen, alakuloisuuteen, suruun yms. Masennus, kuten monet muutkin mielenterveudelliset ongelmat, johtuvat aivojen välittäjäaineiden puutostiloista tai toimintahäiriöistä.
Taitaa siellä sun pohjolassa olla nii kylmä ettei oikee tietokaa liiku XD
Hae työvoiman kautta itsellesi työkokeilu/harjoittelupaikkaa, voit siis hakea ihan kotoa käsinkin, katsot vaan työvoimatoimiston sivuilta harjoittelupaikat. Tai jos et itse hommaan kykene, pyydät työvoimavirkailijaa soittamaan kyseiseen paikkaan. Ovat välillä vähän "nihkeitä" soittelemaan, mutta jos heillä tiedossa tilanteesi, varmasti sen tekevät.
Pienillä työkokeilu pätkillä voisit päästä eteenpäin, kunnes sitten pystyt lähtemään koulutukseen tai ihan kokopäivä töihin.
Masennus on sairautena niin hankala (rajoittava), että tuskin sitä kukaan noin nuori haluaa teeskennellä. Eli älä välitä näistä, jotka väittävät sinun olevan laiska tms.
Työnantajalle ei kannata valehdella tai välttämättä kertoa masennuksesta. Yritä kertoa hyvistä puolistasi, vaikka siitä että olet fiksu ja että olet hakenut töitä kuitenkin, vaikket ole saanut.
Ole innostunut työstä ja kysele siitä jotain ja ota työpaikasta vaikka selvää etukäteen.
Sitten olet avoimilla mielin ja hyväksyt vähän huonommankin työn. Kaikkiin ei välttämättä tarvita koulutusta tai muuten työkokemusta.Työpaikan saanti voi riippua myös, missä asut. Pk-seudulla voi saada helpommin töitä... Mikä sulla on nyt tilanne? Oletko vielä masentunut vai onko jo parempi olo?
Muistan sinua rukouksin. Älä luovuta!
Joo sun kannattaa vaikka kysellä läheisiltä, mitkä on sun hyviä puolia. Kyllä ne tietää ne ja sitten voit kirjoittaa ne sinne hakemukseen, vaikket itse olisi samaa mieltä. Jos on masentunut, ei välttämättä kannata pitää oikeana sitä, mitä mieltä itse on itsestään. Kaikki on arvokkaita ja sussa on varmasti paljon hyviä puolia!
Äläkä missään nimessä ota vakavasti niitä, jotka täällä puhuu potaskaa masennuksesta. Täällä nyt liikkuu vaikka millasta toisen haukkujaa.
Työnantajat ei yleensä kuulu siihen porukkaan, joka ei tajua, että masennus on sairaus. Neuvoisin, ettet ala valehtelemaan. Ei myöskään varmaan kannata alkaa sitä masennusta mainostamaan. Työhaastattelussa kuuluu kertoa niistä hyvistä puolista. Sitten, kun ne kysyy, miksei ole kokemusta, kerrot siitä. Jos sulla on joku syy, miksi olet masentunut, kannattaa varmaan kertoa se. Jos ei ole, kerrot vaan, että oot masentunut, mutta nyt oot paremmassa kunnossa ja haluaisit päästä jaloilles elämäs.
Musta opiskelu on kuitenki nyt tärkein asia sun elämässä! Noin hyvillä arvosanoilla pääset vaikka minne opiskelemaan. Kunnollisia töitä ei täs maassa kuitnkaan saa ilman koulutusta. Ja hei, oot tosiaan fiksu, jos saat tollasia arvosanoja masentuneena! Se on takuulla yks sun vahvuuksista :) Tsemppiä!
olen 19 ja mulla on täysin 100% sama tilanne kuin sulla..........
Tsemppiä ja siunausta sullekin!!