Hei...
Yksinäisyys,ero,muutto vieraaseen kaupunkiin,uusi työpaikka,kaikki uutta ja yhtä myllerrystä.Ahdistaa suunnattomasti.Yksin kaikki vapaa aika....mikään ei huvita.Ikävä mennyttä,turhautunut tunne kun suhde päättyi.Tuntuu ettei kelpaa kenellekään,eikä osaa mitään.Työt saa juuri ja juuri hoidettua.Täältäkin etsityt ystävyys ehdokkaaat katoavat kuin tuhka tuuleen.Kaipaisin OIKEAA ystävää,tukea ja turvaa,lohdutusta ja ihmistä kenellekertoa kaikki luottamuksella,keksiä tekemistä jne....
Eikö tosiaan sellasia ihmisiä enää löydy???
Olen lähempänä 30v.nainen,"tavallinen",nykysin en juuri viihdy baareissa,vaikka alkoholia tykkään kyllä ajoittain kotona nautiskella.Jos etsit muodin mukana kkulkevaa ystävää,skippaa tämä.Täällä päässä aito,sydämeltään ikuinen maalainen
Yksinäisyys,ero,muutto vieraaseen kaupunkiin,uusi työpaikka,kaikki uutta ja yhtä myllerrystä.Ahdistaa suunnattomasti.Yksin kaikki vapaa aika....mikään ei huvita.Ikävä mennyttä,turhautunut tunne kun suhde päättyi.Tuntuu ettei kelpaa kenellekään,eikä osaa mitään.Työt saa juuri ja juuri hoidettua.Täältäkin etsityt ystävyys ehdokkaaat katoavat kuin tuhka tuuleen.Kaipaisin OIKEAA ystävää,tukea ja turvaa,lohdutusta ja ihmistä kenellekertoa kaikki luottamuksella,keksiä tekemistä jne....
Eikö tosiaan sellasia ihmisiä enää löydy???
Olen lähempänä 30v.nainen,"tavallinen",nykysin en juuri viihdy baareissa,vaikka alkoholia tykkään kyllä ajoittain kotona nautiskella.Jos etsit muodin mukana kkulkevaa ystävää,skippaa tämä.Täällä päässä aito,sydämeltään ikuinen maalainen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan tavallinen tallaaja pikkasen alle 30-v kanssa vaikka joskus epäilen ikääni itsekkin :D
Mistä päin olet?
Helsingistä.Entä sinä ?
Olet ottanut ison askeleen elämässäsi jolla on loppuelämän aikainen kantamus.
Itse olen kokenut saman, joksikin 10 vuotta sitten. Olen saman ikäinen kuin Sinä nyt.
Itse jätin kaiken taakse..ystävät, perheen..muutin pitkän matkan päähän. Suhteeni ajoi minut siihen, valitettavasti toinen osapuoli oli väkivaltainen ja "katoaminen" oli ainoa ratkaisu päästä hänestä eroon.
En halua pelotella, mutta maksoin itse muutoksesta kovan hinnan. Sairastin syvän masennuksen, olin jopa itsemurhan partaalla. Mutta kuten huomaat selvisin siitä. Nyt vanhempana olen ymmärtänyt tekoni, olen onnellinen joskus en. Pohdin väistämättä mitä tekisin nyt jos olisin jäänyt kotiin. Vieläkin kymmenen vuoden jälkeen pidän kotiseutuani ainoana kotinani ja tunnen edelleen että olen täällä vain käymässä..
Mutta sain hyvääkin. Löysin kuin löysinkin uusia ystäviä. Alussa aloittava vain ei ymmärrä sitä, että kaikki tulee rakentaa alusta alkaen. Ei tunneta koulun penkiltä tai asuttu lapsena naapurissa.
Ystävyys saavutetaan vuosien myötä. Kyllä Sinullekin on uudella paikkakunnalla ystävä odottamassa. Hän voi olla töissäsi, jumpparyhmässä..Voi tuntua, että hukut massaan mutta muista että olet Sinä! Ainutlaatuinen oma itsesi. Mikäli ns. ystäväehdokkaat ovat kadonneet, muista ettei heitä oltu tarkoitettu Sinulle. On vaikeaa, mutta on jaksettava eteenpäin.
Sinä olet aloittanut alusta! Moni ei saa samaa mahdollisuutta. Valitettavasti ystävyyssuhteet solmitaan suurimmalta osin lapsuudessa, aikuisena ei enää osata ystävyydensolmimistaitoa. Olet siis astunut maailmaan josta voit tehdä omanlaisesi, luoda itse omat pelisääntösi. Se vaatii Sinulta voimia joten nyt kasaat itsesi ja katsot tulevaisuuteen. Kelpaat kenelle tahansa, muista se! Sinä olet yksi eikä Sinua ole toisenlaista!!
Isot halaukset ja tsemppiä!