häpesit itseäsi?
Onko itsensä häpeäminen luonnollista?
Onko itsensä häpeäminen luonnollista?
Koska viimeksi
-()-
12137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jaa. Suuremmissa asioissa ei juuri ole tarvinnut kokea häpeää, mutta itsetyytymättömyyttä koen useinkin. Mitä tähän keskustelupalstaan tulee, häpeän sitä, etten aluksi ymmärtänyt millaisia provokaattoreita tällä palstalla käy. Mun olisi pitänyt olla paljon kriittisempi lukemaani kohtaan, mutta ei sitä ihmisystävällisenä aina kaikkea käsitä.
on luonnollista silloin kun tekee väärin :-) Se on jopa välttämätöntä, ettei tekis samaa vääryyttä uudestaan, ainakaan ihan heti.
Itse häpesin viimeksi ihan tässä pääsiäisen aikaan, kun tein jotain väärin.
Mitä teit? :-)
kovin pahaa. Mutta opin että en ole kaikissa asioissa aina omien ihanteitteni mittainen ja tunsin häpeää sen johdosta. Vieläkin hävettää kun muistan asian, mutta en kieriskele jatkuvassa häpeässä. Otan opikseni ja päivitän itseäni kohti ihanteitani ja ihanteitani kohti realismia. En rupea yksityiskohtaisemmin ruotimaan, kun se ei ole keskustelun tarkoitus.
suutelit toista naista.
taas jatkoa tuohon toiseen ketjuun, missä puhutaan mainitsemastasi asiasta? Jos on niin mua ei kiinnosta jutella ketjussa joka viittaa jonnekin muualle.
Minä en tehnyt mitään tuon kaltaistakaan. Kyse oli muista asioista. Ja jääköön tämä nyt tähän. Mua kiinnosti asia yleisellä tasolla, enkä ala jankuttaa yksityiskohdista.
mihin ketjuun? Putosin ja tipahdin=D
Viestien poistamisen yksi syy lienee juuri tuo häpeän tunteminen omista kirjoituksistaan. Toki asia selitetään usein omalla pyyteettömyydellä sekä "ylläpidon resurssien säästämisellä".
miesystäväni näytti ystäväjoukollemme dioja illanistujaisissa ja yhtäkkiä kuvien sekaan oli joutunut kuva minusta jalat levällään aivan alastomana ja provosoivasti keikistellen. Silloin häpesin. Todella.
Mulla se ainakin on muuttunut niin luonnolliseksi, etten osaa edes eritellä asioita, joita itseni tekemänä eniten häpeäisin. Mä nauran paljon itselleni ja omille mokilleni ja osaan myös pyytää anteeksi tarvittaessa joko suullisesti (siitä huolimatta että se vaatii monesti todellista nöyrtymistä, eikä ole aina niin helppoa) tai sitten yrittää hyvittää tekoani muilla tavoin. Syyllisyydentunnetta en kestä ollenkaan, häpeä yksistään ei ole niin paha siihen verrattuna.
silloinen tyttöystävä löysi uuden itelleen ja lemppas meikäläisen elämästään ja mulle tuli tippa linssiin. Jälkeenpäin hävetti helkkaristi ja sen koommin en oo pillittäny, mutta kironnu sitäkin enemmän.
Aina hempeäksi heittäytymisen jälkeen. Yleensä ainakin silloin jos olen mennyt ääneen jotain höpiseen. Sitten huomasin etten kykene Nallelle kirjoittaan mitään mitä en jo kohta häpeä ja halua poistaa. Mä kuulostan ihan idiootilta vaikka yritän kuinka neutraalisti kirjoittaa.
On se normaalia, osoittaa että jonkinmoinen itsekritiikki ja säätely toimii.