millään? Mielestäni ei ole. Jos pystyy pettämään toista vaikka vain mielikuvituksen tasolla, ei ole kelvollinen parisuhteeseen. Parempi olisi hakeutua sitten pelkästään ns. avoimiin suhteisiin jos tuntee itsensä ja tietää ettei pysty olemaan toiselle uskollinen. Itselleni pettäminen on täysin mahdoton ajatustasollakin. Ei voi tulla niin hirveä himo päälle, että se jyräisi periaatteideni ylitse. Ennemmin himossani menen ja jyystän vaikka aidanseivästä kuin petän ketään. Jos joskus joutuisin itse petetyksi pelkään, että romahtaisin täysin enkä koskaan enää pystyisi solmimaan parisuhdetta.
Onko pettäminen puolusteltavissa
n._.?
13332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Jos pystyy pettämään toista vaikka vain mielikuvituksen tasolla, ei ole kelvollinen parisuhteeseen."
Ööh, siis eli, jos näen vaikka unta jossa petin miestäni, niin en ole silloin kelvollinen parisuhteeseen sinun logikaasi perusteella? Kuvitelma ja todellisuus on aivan eri asia.
"Jos joskus joutuisin itse petetyksi pelkään, että romahtaisin täysin enkä koskaan enää pystyisi solmimaan parisuhdetta."
No, elämä opettaa.. Minäkään en koskaan ajatellut, että tilanne tulee kohdalleni, mutta kun se tuli niin maailmani romahti.. Sitä vaan on pakko nostaa päätään romahduksen jälkeen, sekä antaa pakit homman tehneelle ja jatkaa elämää loukattuna mutta varautuneena. Ei elämä yhteen mieheen lopu, vaikka se siltä tuntuukin sillä hetkellä.
Keski-ikään kun pääset, olet kokenut jo niin paljon ikäviä asioita joihin et voi itse välttämättä ole voinut vaikuttaa, ja ne vastoinkäymiset vahvistaa luonnetta, usko pois.
suhde vasta. Mielestäni, jos mielikuvitus lakkaa toimimasta, niin ihminen on henkisiltä kyvyiltään kuollut.
Tuskinpa monikaan näkee näin suppeana seksielämänsä, että vain yksi ja ainut kiihottaa.
Aikaisemmin ajattelin samalla tavalla kuin sinä, en hyväksyisi pettämistä missään tapauksessa, enkä antaisi sitä koskaan anteeksi. Mitä enemmän ikää on tullut ja elämänkokemusta, niin suhtautumiseni ei ole enää niin mustavalkoista, vaan olen miettinyt kantaani uudestaan. Tilanteesta tietysti riippuu paljon millaisen pettämisen voisi antaa anteeksi, mutta jos jonkulaisen pettämisen voisi hyväksyä, niin ehkä kerta erehdyksenä kännipäissä pettämisen. Se ei ehkä tuntuisi niin pahalta, jos pettäminen olisi vain pelkkään seksiin perustuvaa, eikä siinä olisi kyse tunteista. Vaikeinta on kestää sellaista pettämistä, jossa osapuolilla on tunteet mukana, siinä on kyse jo toisenlaisesta pettämistarinasta ja sitä ehkä ei enää pystyisi antamaan anteeksi. Mielestäni on naiivia pitää itsestään selvänä, että ei koskaan joudu kohtaamaan pettymyksiä ja petetyksi tulemista elämässään. Sellainen sinisilmäisyys yleensä kostautuu ihmisen rohmahduksena, jos luottaa liikaa olevansa niin tärkeä ihminen toiselle, että toinen kestää minun vuokseni minkälaisen kiusauksen ja millaisissa olosuhteissa tahansa. Sellaista superihmistä ei olekaan, joka kaiken kiusauksen kestää.
Pettäminen ei ole hyväksyttävää, mutta mikä on sitä? Sekä että nään unta toisesta? Se että viehätyn toisesta, mutta en tee asialle mitään vai se että vähän flirttaan, mutta en mene pidemmälle?
Tämä ei ole mustavalkoista. On totta, että jos tietää ettei voi vastustaa kiusauksia, jotka johtavat fyysiseen toimintaan, on parempi olla ilman parisuhdetta. Mutta jokainen joskus miettii millaista olisi olla jonkun muun kanssa ja voi jopa ihastua. Tämä on pidemmässä suhteessa ihan normaalia. Siinä on siis vedettävä itse itselleen raja, jota ei ylitä. Esimerkiksi suutelu, koskettelu yms. on kiellettyä, mutta vitsejä saa heittää ja jutella. Toisaalta joka päiväinen juttelu voi ihastusta vaan vahvistaa, joten pieni etäisyys on tässä kohtaa hyväksi.
Olen tullut petetyksi ja eihän se mukavaa ollut. Toisaalta ei se maailmaani kaatanut. Tulipahan selväksi, että hänen kanssaan emme yhteen sovi. Parempi sekin tietää ajoissa tai edes joskus. Elämää ei voi rakentaa toisen ihmisen harteille, koska se toinen voi karata, kuolla tai hävitä. Pitää luottaa itseensä ja siihen että selviää ihan mistä vaan. Ja jos ei selviä, tajuaa hankkia apua. Pettäminen ei ole maailman pahimpia asioita, vaikka eihän se ketään iloiseksi tee.
Minulla tämä pettämiseen suhtautuminen kytkeytyy niin vankasti muihin syvempiin elämänarvoihin, että ainoa tilanne jossa voisin kuvitella itse pettäväni kumppaniani olisi sellainen, että olisin joutunut jonkinlaiseen mielenhäiriöön (koska alkoholiakaan en käytä). Voisin kuvitella helpommin vaikka itseni ryöstämässä pankkia tai kuurakettiin kuin täydessä ymmärryksessä pettäväni toista. En uskalla edes ajatella miten reagoisin jos joutuisin itse petetyksi - luultavasti aika pahaa jälkeä tulisi. Tiedän kyllä olevan hyvin epätodennäköistä, että törmäisin joskus elämässäni vastaavalla tavalla yksioikoisesti kaitaa tietä kulkevaan tyyppiin. No, sitä saa mitä tilaa. Mieluummin jotain moraalintynkää kuin mukavuutta.
"Jos pystyy pettämään toista vaikka vain mielikuvituksen tasolla, ei ole kelvollinen parisuhteeseen" tuo henkinen pettäminen on muuten todella hyvä tapa syyllistää toinen ilman mitään oikeaa syytä, tämänhän voi heittää ilman mitään todisteita koska syytetty ei sitä voi todistaa millään aiheettomaksi ja tämän voin kertoa ihan omasta kokemuksesta.
En itsekään hyväksy pettämistä missään tilanteessa kumppaniltani enkä itseltäni mutta itse vedän rajan fyysiseen pettämiseen, tuo mielikuvituksen tasolla pettämis juttu menee kyllä yleensä juuri sen syyttäjän mielikuvituksen piikkiin vaihtelevista syistä.
Elämä ei ole mustavalkoista eikä yksioikoista. Koskaan ei voi tietää,mitä voi tapahtua. Älkää tuomitko niin herkästi muita. Kukaan ei toisen elämästä tiedä. Se,että ei petä on hieno periaate enkä kannata pettämistä. Mutta onko se pettämistä,jos on elänyt esim vuosia perheväkivallan uhrina,ja sitten löytää toisen ja rakastuu? Miettikää sitä. Elämä ei ole yksiselitteistä. Uskollisuus pitää mielestäni ansaita,kusipäille ei tarvitse uskollinen olla.
Eiköhän sitä itse ole se kusipää jos suostuu vuosikaudet pieksättämään itseään eikä heti ota eroa.
"Mutta onko se pettämistä,jos on elänyt esim vuosia perheväkivallan uhrina,ja sitten löytää toisen ja rakastuu?"
Aina kannattaa miettiä, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja tyhmyydestä sakotetaan. Koskee sekä pettämistä että perheväkivaltaa. Hakkaamalla saa oman puoliskon ajettua vieraisiin alta aikayksikön ja vieraissa käymällä voi saada sitten rauhallisemmaltakin puoliskolta turpaansa.
sorttia tahansa, mutta jos suhteessa on jotakin vialla, vaikkapa sitten se väkivältaisuus, niin saattaa ulkopuoliseen rakastuminen ollakin helpottava vaihtoehto. Se ainakin kannustaa lähtemään livohkaan silloin kun vielä henki on tallella.
Älkäähän tuomitko liian heppoisin perustein, koska ette tiedä kaikkea, ettekä varmaan ole olleet näkemässä kaikkia pariskuntien välien selvittelyjä. Mustelmat voivat kertoa paljonkin ns. "rakkaudesta".
Toisekseen. Rakastuminen ei kysy lupaa keneltäkään, se vaan tulla tupsahtaa oikean kohteen tavatessa. On itsestä kiinni antaako periksi, vai lähteekö seikkailemaan. Sillä seikkailuahan tämä elämä on tavalla tai toisella. Joillekin onnistunut parin vaihto antaa jopa uuden elämän loppuiäksi.
Itsestäni ei olisi pettämisiin, eikä avoimiin suhteisiin.
*Onko pettäminen puolusteltavissa millään?*
ei ole.
*Jos pystyy pettämään toista vaikka vain mielikuvituksen tasolla, ei ole kelvollinen parisuhteeseen*
tota tämä menee osittain minun ymmärrykseni.
olen seksuualinen henkilö ja ajattelen miehiä vaan työkaluna(muuta en ketään erityistä) mutta en petä koska jos pettäisin tappaisin itseni ja olen tehnyt asian eteen niin paljon etten vahingossakaan löydy väärän miehen sängystä.
minusta ei ole miehen kanssa ystäviksi, jolloin en halu ettei minun ukkonikaa olis naisia, koska koen väkisin samankaltaiseksi mielen ja miehistä tietäen että ne repsahtaa helpommin..
ainoo miten ystäväksi voinut kehkeytyä on täällä mutta tänne bittiavaruuteen jää, johon minun ukollakin on minun tunnukset(jos epäilyttää tai tahtonee tarkistaa))
*Parempi olisi hakeutua sitten pelkästään ns. avoimiin suhteisiin jos tuntee itsensä ja tietää ettei pysty olemaan toiselle uskollinen. Itselleni pettäminen on täysin mahdoton ajatustasollakin. *
semmotteeseen en pysty, koska en halu että pantreni pettää ja jättäis toisen takia , mielummin eroon kun tulen jätetyksi,
aina löytyy parempi vaihtoehto minusta.
*Ei voi tulla niin hirveä himo päälle, että se jyräisi periaatteideni ylitse. Ennemmin himossani menen ja jyystän vaikka aidanseivästä kuin petän ketään.*
tulee hirveä himo että mahollisuus on suuri pettää , jos ei ole täysin sieluinvoimissa mukana, eli jonkun aineen vaituksen alaisena,esim ..alkoholin, jolloin olen lopettanut juomisen ja meillä ei juoda..
mutta siltikin olen mustasukkainen, koska pidän epäluotettavina miehiä jotka valehtelee,tai salailevan että en suuttuisin, totta kai voin suuttua mutta silloin en niin pahasti kuin siitä että on salailtu.
"Mutku se oli niin söpö..."
No ihan vakavissaan, ei minun käteni ainakaan pahastu, jos jotakuta paneskelen.
Juu...
Mutta kysykää ainakin lupa ennen kuin petätte.
Ensinnäkin minulle on itsestään selvää, että ajatuksia ei voi hallita, joten se ei ole todellakaan pettämistä.
Pettämistä en hyväksy, mutta kyllä sen hyvin ymmärrän. Eli en pettäjiä liian kovasti tuomitse paitsi jos he tekevät sitä järjestelmällisesti.