Olen seurustellut teini-iästä saakka miesystäväni kanssa. Vuosi sitten muutimme yhteen töiden perässä kaupunkiin. Käymme usein entisellä paikkakunnallamme. Suhteestamme on kadonnut läheisyys, kosketus, seksi.. lähes kaikki mitä parisuhteessa on. Olen ottanut asian puheeksi usein. Ei ole normaalia jos seksiä ollut tämän yhdessä asumisen aikana kerran! Olen raivonnut ja huutanut ja yrittänyt vaikka mitä! Kävellyt alasti pitkin taloa, yrittänyt mennä suoraan asiaan! Olen kysynyt mitä vikana, mikä mättää. Mutta vastausta ei kuulu! Istuu vain sohvalla ja ei vastaa vaikka kuinka yritän! Itse annan läheisyyttä ja kosken ja osoitan huomiota joka päivä. Nyt olen sen lopettanut, koska en itsekään saa mitään! Tuntuu kuin olisin tässä parisuhteessa yksin!
Olen viime aikoina ollut niin täynnä tätä toimintaa, kun ei saa läheisyyttä eikä oteta huomioon.. ja kaiken päälle ei ole seksiäkään! Olen entisellä paikkakunnalla mennyt muutamia kertoja sänkyyn toisen miehen kanssa. Kiinni jäämisen vaara on suuri, koska paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa. Hän tekisi mitä vain puolestani ja muutenkin huomioi minut.
Mitä pitäisi tehdä, kun puhuminen ei auta? Mies ei puhu vaikka miten huudan, raivoan ja jopa käyn kiinni. Olenkin miettinyt, että mitäpä tuosta jos jään kiinni pettämisestä.. sillä keinon varmaan saisin miehen avamaan suunsa! Eroaminen on tosi hankalaa, kun ollaan kuin kasvettu yhteen ja oltu vuosia yhdessä. Rakastan miestä, hänen perhettään ja kaikkea .. mutta ei kai kukaan näinkään voi loputtomiin jatkaa? Pitäisikö vain odottaa kiinni jäämistä? Vai mitä tehdä? Kertokaa kokemuksistanne! Tarvitsen apua!
Olen viime aikoina ollut niin täynnä tätä toimintaa, kun ei saa läheisyyttä eikä oteta huomioon.. ja kaiken päälle ei ole seksiäkään! Olen entisellä paikkakunnalla mennyt muutamia kertoja sänkyyn toisen miehen kanssa. Kiinni jäämisen vaara on suuri, koska paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa. Hän tekisi mitä vain puolestani ja muutenkin huomioi minut.
Mitä pitäisi tehdä, kun puhuminen ei auta? Mies ei puhu vaikka miten huudan, raivoan ja jopa käyn kiinni. Olenkin miettinyt, että mitäpä tuosta jos jään kiinni pettämisestä.. sillä keinon varmaan saisin miehen avamaan suunsa! Eroaminen on tosi hankalaa, kun ollaan kuin kasvettu yhteen ja oltu vuosia yhdessä. Rakastan miestä, hänen perhettään ja kaikkea .. mutta ei kai kukaan näinkään voi loputtomiin jatkaa? Pitäisikö vain odottaa kiinni jäämistä? Vai mitä tehdä? Kertokaa kokemuksistanne! Tarvitsen apua!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jatka seksisuhdetta.. veikkaan että se saattaa lopahtaa jossain vaiheessa jos suhteen toinen osapuoli kyllästyy siihe ettei saa sinua kokonaan itsellen?
joteskin masentunut? Entä jos sillä onkin toinen? Ootko ajatellut sitä vaihtoehtoa lainkaan?
No tietysti teit väärin, että menit vieraisiin, eli kostit hänelle. Ota vastuu ja kerää kamasi vielä hyvän sään aikaan, ennen kuin mies heittää sinut pihalle. Minä heittäisin, jos selviäisi mitä olet tehnyt. Odottaisin kuitenkin, että niin naisessa kuin miehessä on tarpeeksi munaa ottaa itse se ratkaiseva askel eikä odottaa toisen tekevän sen.
ole tyytyväinen parisuhteeseen, mutta ei osaa lähteäkään.
ap ratkaisi asian perinteisellä suomalaisen naisen tavalla, huoraamalla. oikea ratkaisu olisi tietenkin ero kun ei se tuosta tule korjaantumaan.
Toista naista sillä ei ole, koska olen ottanut asiasta selvää ja tutkinut, pitänyt silmällä. Epäilin itsekin sitä pitkään. Kysyinkin häneltä, mutta kiisti täysin. Hän ei tiedä mitään syrjähypyistäni, joten syy hänen pihtaamiseen ei voi johtua siitä. Ja pihtaaminen alkoi jo ennenkö syrjähyppyjä oli tapahtunut. Masentuneeltakaan ei vaikuta.. En tiedä enää mitä tehdä!
vaikka toimisi lähes normaalisti. Ota joku kaveripiiristä auttamaan, pyydä yhteistä tuttavaa kysymään kautta rantain tai suoraan, että onks teillä kaikki kunnossa. Ehkä mies puhuu miehelle. Tai varaa aika parisuhdeneuvontaan ja sano, että tulee paikalle jos haluaa vielä pelastaa liittonsa.
Totuus on sekin, että harva pettämistä myöntää, joten mies voi ihan hyvin pitää peliä jonkun toisen kanssa. Sitä kovemmin kiistää, mitä todempi se asia on. Mun terapeutti sanoi aikanaan, että mies joka ei halua vaimoansa vaikka kuinka kriisiä olis, panee jotain muuta tai on muuten uskoton..
Lueskelin tässä tuota tekstiä, missä mies ei lämpene millään tai tahdo seksiä. Minulla sama tilanne, tosin kestänyt vasta vajaa pari kuukautta, mutta pikkuhiljaa alkanut pelottaa, ettei loppua tule..
Olemme asuneet avomieheni kanssa reilun vuoden yhdessä ja parisen kuukautta sitten seksi kerrat alkoivat harventua ja seksi alkoi olemaan sellaista "pakollista", -miehelle siis. Mies aina aloitteen tehdessäni saattoi sanoa jotain ikävää mm. "ajatteletko edes muuta kun seksiä" ja vaivautuneen näköisenä kiemurteli pois.. Tämä jatkuvasti torjutuksi tuleminen sitten johti siihen, etten enää edes vaivaudu/uskalla tehdä aloitetta. Ja nyt sitten seksiä on todella harvassa ja silloin mies tekee aloitteen, mutta silloinkin tuntuu siltä, että tekee sen vain velvollisuuden tunnosta minua kohtaan. Asia alkoi jo ahdistaa minua ja olin todella turhautunut ja huonolla tuulella kokoajan, joten otin asian sitten puheeksi. Mies pyyteli anteeksi käytöstään ja sanoi että "tämä on vain sellainen vaihe", -tarkoitti että välillä hänellä sellainen kausi, ettei tee mieli. Olen kuitenkin tullut ihan vainoharhaiseksi ja vahdin häntä jatkuvasti ettei hänellä varmasti ole toista naista, mikä selittäisi tilanteen.. Olen myös masennusta epäillyt, koska mies on muutenkin nykyään todella passiivinen kaiken suhteen. Pelkään, että tilanne ei muutu ja suhteemme kuivuu kasaan, koska itse pidän seksiä tärkeänä osana parisuhdetta ja ahdistaa jatkuvasti tämä.. Seksiäkään kun ei uskalla pyytää, koska mies tuntuu suostuessaan siltä, että ei tekisi jos ei olisi "pakko" ja tunnen oloni vain ällöttäväksi seksihulluksi, kun hän sanonut, etten muuta näytä ajattelevankaan. Siitäkin kysyessäni, hän oli todella pahoillaan ja sanoi, ettei tarkoittanut, mutta ei kai hän näin sanoisi, ellei ajattelisi jollain tavoin niin? mielestäni en edes ole ollut mikään tyrkky ja hienovaraisesti olen ehdotellut seksiä, mutta ei..:( onko kellään kokemusta? ja miten tilanne ratkesi? -tai mitä tahansa hyviä neuvoja, että miten minun tulisi toimia tässä, kannattaako vain kärsivällisesti odotella että se "vaihe" menee ohi. Ja kuinka kauan kannattaa "odotella", ennen kun ottaa asian taas puheeksi, jos tilanne näyttää vain jatkuvan?
Samoissa ongelmissa painin.. Ja takana niinikään pitkä parisuhde, joka on alkanut jo ennen täysi-ikäisyyttä. Mies ei halua halailla, pussailla eikä sekstailla, itse en jaksa enää lähestyä kun olen tullut torjutuksi turhan monta kertaa. Olen yrittänyt puhua asiasta, melko lailla tuloksetta. Ehdotin erilleen muuttoa hetkeksi minkä mieheni tyrmäsi täysin, kuulemma rakastaa minua. Rakastan miestäni, mutta tukehdun tähän läheisyyden puutteeseen! Kuvioissa on niinikään myös toinen mies jonka kanssa olen pari kertaa vain pussaillut, tunne että joku tahtoo minuakin on vaan niin mahtava..! Mutta samalla oma olo on kauhea. Ääh, eli en osaa antaa mitään neuvoja, itsekin odottelen jotain merkkejä vaikka kohtalolta että mitä tässä tekisi, lähinnä olo vain pahenee koko ajan ja pettäminen tuntuu koko ajan houkuttelevammalta vaihtoehdolta.
Sinuna lähtisin itse, mitä sitä mieheltä kysymään olet asiaa ehdottanut. Itsellesi olisi varmaankin parempi asustella jonkin aikaa muualla ja miettiä asioita, yleensä ne silloin selkiytyvät.
kaappihomo mies, ei taho olla naisten kanssa. Eroa.