Oli painoa alunperin 120 kg minulla lyhytkasvuisella. Enkä hirveesti katsellut mitä suuhuni laitan, söin vähän sitä sun tätä mutta aika tavalla roskaruokaa.
Oli siinä massaa mutta oli siitä hyötyä punttisalissa ja painissa ja soutamistakin harrastin mitä nyt tällainen pätkä voi. Alkoi kuitenkin tuntumaan että painoa voisi olla hieman vähemmän, alkaa jo ikää tulemaan eikä kuntoilullakaan ole sellaista tavoitetta kuin nuorempana, kun voitin useita piirimestaruuksia ja muita palkintosijoja monena vuonna. Mutta enää ei oikein ehdi valmentautua kisoihin.
Sitten eräs hyvä ystäväni J.K. Marttinen ehdotti minulle VHH-ruokavaliota. No mikäs siinä. Ensin piti tietysti ostaa pari asiaan liittyvää kirjaa ja puoli tusinaa ruokaohjekirjaa eräältä Marttisen kirjakauppiasystävältä. Ja piti tehdä kestotilaus jostain KGB-lehdestä.
No niillä eväin aloitin ja painohan alkoi putoamaan silmisssä. Parin kuukauden kuluttua ja 10 kg kevyempänä kuitenkin tuli käänne ja paino alkoin nousta. Marttinen ja hänen kolme VHH:lla olevaa kaveriaan sanoivat että se on vain väliaikaista, se menee ohi.
No paino nousi valtavan äkkiä yli 170 kilon ja työpaikka lääkäri sano jotta jos noin jatkuu niin kuolema kuulemma tulee hyvin nopeasti.
Sanoin sitten Marttiselle ja hänen kavereilleen että lopetan VHH:n. Jumalauta tulivat silmille! Heti oli hän kavereineen kimpussa ja lukitsivat minut erääseen tuoliin, tukehtua meinasin, ja ihan viime hetkellä irrottivat. Kolme-neljä kuukautta aikaisemmin olisin heittänyt seinille moiset äijänkuteleet, mutta nyt VHH-kuurin myötä oli kaikki voimat menneet, hyvä että sain hengitettyä.
Siinäpä alkoi myllytys! Kovasti kehuivat VHH:ta ja pelottelivat mitä tapahtuu jos lopetan sen, paisun kuulemma kuin pullataikina (jota olin jo muutenkin tehnyt useamman viikon). VHH:ta ei missään nimessä voi lopettaa. Vaikka kuinka selitin että painoni alkaa olla jo vaarallisella tasolla niin alkoivat kysellä että haluanko todella että kuolen, outoja onnettomuuksia voi sattua. Ja mitäs jos taloni palaisi ja menettäisin työpaikkani. Tämän viimeisen sanoi se Marttisen kaveri joka on hyvää pataa työnantajani kanssa paikallisessa rotary-yhdistyksessä. No siinä sitten sanoin että kai se sitten on parasta jatkaa VHH:ta.
Alkoivat sitten Marttisen työttömät kaverit seurailla minua pitkin päivää ja yötä (kai ne olivat työttömiä kun niillä oli jatkuvasti aikaa siihen) ja kaupassa katselivat tarkkaan mitä ostan ja roskapussinikin pari kertaa käänsivät nurin nähdäkseen mitä syön. Siihen jäivät roskat pihalle, edes variksille eivät ruoantähteet kelvanneet.
No sain sitten sydärin kun verisuonet olivat aivan tukossa rasvasta, mutta loppujen lopuksi se oli onni koska Marttisen kaverit kun seurasivat ambulanssia niin poliisit nappasivat ne kiinni. Ylinopeutta oli yli 70 km/h. Jäivät siinä jälkeen sen verran etteivät nähneet mihin minut vietiin.
No onnistuin piilottelemaan sairaalassa sen aikaa kun lekurit tutkivat minua -todella ammattitaitoisia olivatkin- ja heti ensi tilassa päätin muutin asuinseutua. No taloni paloi sitten muutaman päivän kuluttua ja työnantajani jätti puhelimeen viestin että olen erotettu, lopputili tulee pankkiin eikä tarvi enää työpaikalla näyttäytyä.
Näin sitten lopetin VHH:n ja aloitin syömään ruokaympyrän mukaisesti ja aloitin uudestaan liikunnan. Nyt on paino 100 kg ja menossa alaspäin, tosin se ei siitä paljoa enää voi pudota jos lihakset eivät lähde. Painoa on vähemmän kuin ennen mutta voimaa enemmän. Sitä saa ruisleivästä.
Oli siinä massaa mutta oli siitä hyötyä punttisalissa ja painissa ja soutamistakin harrastin mitä nyt tällainen pätkä voi. Alkoi kuitenkin tuntumaan että painoa voisi olla hieman vähemmän, alkaa jo ikää tulemaan eikä kuntoilullakaan ole sellaista tavoitetta kuin nuorempana, kun voitin useita piirimestaruuksia ja muita palkintosijoja monena vuonna. Mutta enää ei oikein ehdi valmentautua kisoihin.
Sitten eräs hyvä ystäväni J.K. Marttinen ehdotti minulle VHH-ruokavaliota. No mikäs siinä. Ensin piti tietysti ostaa pari asiaan liittyvää kirjaa ja puoli tusinaa ruokaohjekirjaa eräältä Marttisen kirjakauppiasystävältä. Ja piti tehdä kestotilaus jostain KGB-lehdestä.
No niillä eväin aloitin ja painohan alkoi putoamaan silmisssä. Parin kuukauden kuluttua ja 10 kg kevyempänä kuitenkin tuli käänne ja paino alkoin nousta. Marttinen ja hänen kolme VHH:lla olevaa kaveriaan sanoivat että se on vain väliaikaista, se menee ohi.
No paino nousi valtavan äkkiä yli 170 kilon ja työpaikka lääkäri sano jotta jos noin jatkuu niin kuolema kuulemma tulee hyvin nopeasti.
Sanoin sitten Marttiselle ja hänen kavereilleen että lopetan VHH:n. Jumalauta tulivat silmille! Heti oli hän kavereineen kimpussa ja lukitsivat minut erääseen tuoliin, tukehtua meinasin, ja ihan viime hetkellä irrottivat. Kolme-neljä kuukautta aikaisemmin olisin heittänyt seinille moiset äijänkuteleet, mutta nyt VHH-kuurin myötä oli kaikki voimat menneet, hyvä että sain hengitettyä.
Siinäpä alkoi myllytys! Kovasti kehuivat VHH:ta ja pelottelivat mitä tapahtuu jos lopetan sen, paisun kuulemma kuin pullataikina (jota olin jo muutenkin tehnyt useamman viikon). VHH:ta ei missään nimessä voi lopettaa. Vaikka kuinka selitin että painoni alkaa olla jo vaarallisella tasolla niin alkoivat kysellä että haluanko todella että kuolen, outoja onnettomuuksia voi sattua. Ja mitäs jos taloni palaisi ja menettäisin työpaikkani. Tämän viimeisen sanoi se Marttisen kaveri joka on hyvää pataa työnantajani kanssa paikallisessa rotary-yhdistyksessä. No siinä sitten sanoin että kai se sitten on parasta jatkaa VHH:ta.
Alkoivat sitten Marttisen työttömät kaverit seurailla minua pitkin päivää ja yötä (kai ne olivat työttömiä kun niillä oli jatkuvasti aikaa siihen) ja kaupassa katselivat tarkkaan mitä ostan ja roskapussinikin pari kertaa käänsivät nurin nähdäkseen mitä syön. Siihen jäivät roskat pihalle, edes variksille eivät ruoantähteet kelvanneet.
No sain sitten sydärin kun verisuonet olivat aivan tukossa rasvasta, mutta loppujen lopuksi se oli onni koska Marttisen kaverit kun seurasivat ambulanssia niin poliisit nappasivat ne kiinni. Ylinopeutta oli yli 70 km/h. Jäivät siinä jälkeen sen verran etteivät nähneet mihin minut vietiin.
No onnistuin piilottelemaan sairaalassa sen aikaa kun lekurit tutkivat minua -todella ammattitaitoisia olivatkin- ja heti ensi tilassa päätin muutin asuinseutua. No taloni paloi sitten muutaman päivän kuluttua ja työnantajani jätti puhelimeen viestin että olen erotettu, lopputili tulee pankkiin eikä tarvi enää työpaikalla näyttäytyä.
Näin sitten lopetin VHH:n ja aloitin syömään ruokaympyrän mukaisesti ja aloitin uudestaan liikunnan. Nyt on paino 100 kg ja menossa alaspäin, tosin se ei siitä paljoa enää voi pudota jos lihakset eivät lähde. Painoa on vähemmän kuin ennen mutta voimaa enemmän. Sitä saa ruisleivästä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä iso mies mutta pienet aivot.
viittaa mattilaan