Miten isoa osaa työttömistä kiinnostaa työn saaminen, ja sitä kautta itsensä tunteminen tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Ja miten isoa osaa kiinnostaa pelkästään toimeentulon saanti, jolloin työ on vain välikappale toimeentulon saamiseksi. Taitaa löytyä vielä sellaisiakin, joita kiinnostavat molemmat asiat eli työ ja siitä saatava korvaus.
Luulen tosin, että jos kansalaispalkka tulisi Suomessa käyttöön, pako työmarkkinoilta olisi hirmuinen.
Luulen tosin, että jos kansalaispalkka tulisi Suomessa käyttöön, pako työmarkkinoilta olisi hirmuinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä minua ainakin ensisijaisesti kiinnostaa itse työ,
tietysti raha on tärkeää, koska vuokra on maksettava ja syötäväkin olisi, mutta mieluummin tienaisin itse sen rahan enkä makailisi kotona nostamassa kansalaispalkkaa.
Kuitenkin sen kerran, kun olen työelämässä päässyt käymään, siellä valtaosa tuntuu olevan niitä pääsisipä-pois-täältä -valittajia, joten silloinhan tilanne minunkin kohdallani saattaisi muuttua ja pääsisin tienaamaan.
Totta kai tekisin töitä, mutta palkkakin pitäisi olla oikeudenmukainen. Samoin uudet työaikamallit pitkämatkalaisille ja työn takia kakkosasunnon verovähennysoikeus jne. Ryhmäurakan "siipeilijöitä" en huoli.
On se kumma kun juuri ne ihmiset, joille tärkeintä on työnteko eikä palkalla ole niinkään väliä, niin he ovat palkkatyössä.
Ne ihmiset, jotka tekevät työtä palkkansa eteen ovat monesti työttömiä, koska vakavasti asennevikaisina haluavat palkkaa toimeentulon turvaamiseksi.
Harvemmin olen edes työpaikalla saanut tuntea itseäni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.
Eräs työnantaja antoi ymmärtää, että työni on täysin tarpeetonta ja jätettäisiin tekemättä, ellei ylemmältä taholta olisi tullut määräys, että sekin on hoidettava. Siivoojakaan ei suurta arvostusta saa, niin kauan kun tekee työnsä hyvin. Siitä syystä olen tehnyt työtä vain rahan vuoksi.
Hyödyksi voi olla vapaaehtoistyön kauttakin, joten palkkatyö ei ole ainoa vaihtoehto.
Sitä minä vain en tajua, millä ne vapaaehtoistyötä tekevät oikein elävät. Kyllä minun on maksettava vuokra ja ruoka.
Jos tässä nyt jauhetaan sitä kansalaispalkkaa, niin en kyllä sittenkään ottaisi vapaaehtoistyötä, jos se sisältää vain mummujen kanssa seurustelua. Eri asia, jos olisi vaikka risusavottaa.
Ja ettei tästä nyt joku älähdä, ilmoitan oitis, että olen lähes eläkeikäinen naisihminen.
Raha saattaa olla ratkaisevampi tekijä, jos työttömänä saisi riittävän korvauksen tai vaikkapa hirmuisen lottovoiton voisi puuhastella hyödyllisiä asioita vapaaehtoispohjalta.
Jonkin yrityksen hyväksi voisi tietysti paahtaa pientäkin palkkaa vastaan jos voisi luottaa siihen ettei tule puukkoa selkään jossain vaiheessa, muuten ei hirveästi kiinnosta elämysten hakeminen ahneiden mulkkujen rikastuttamisella ilman omaakin hyötymistä.
Ihannetilanne olisi saada tehdä kohtuukorvauksella sellaista työtä, josta hyötyvät muutkin kuin pelkästään ennestäänkin rikkaat osakkeenomistajat.