Vaimolla on joku paha ikäkriisi tai vast. meneillään. Hän on muutaman kuukauden aikana narahtanut useamman miehen kanssa kiinni. Siis henkisellä tasolla. Eli on mesessä yms. keskusteltu yökaudet ja käyty nettiseksiä yms.. Suunniteltu tapaamisia.. En ole varma, onko hän tavannut ketään oikeasti.
Nyt ilmestyi kuvaan joku kuulemma sielunkumppani. Hän on useamman viikon tuntikausia jutellut tämän miehen kanssa. Pitkien puheiden jälkeen hän näytti noita keskusteluja minulle. Siellä vannottiin ikuista rakkautta ja he olivat niin onnellisia, kun olivat kohdanneet. Sanoin, että tuo pitää jättää taakse, jotta voidaan keskittyä omiin ongelmiin. Niistä hän ei jaksa puhua, kun on kuulemma ihan loppu. Hän ei ole kuitenkaan pystynyt luopumaan miehestä monien keskustelujen jälkeen.
Pääsiäisenä oltiin yhteisellä reissulla. Katseltiin laivan kannella aivan upeaa auringon laskua meren taakse. Se oli ihana hetki, joka muuttui paskimmaksi auringonlaskuksi ikinä. Tajusin, että hän oli aivan poissa ja olisi ´jakanut sen auringonlaskun ihan jonkun muun kanssa. Kun sanoin täämän, hän ei edes kieltänyt sitä. Jälleen keskustelltiin tuon miehen jättämisestä taakse. Hän sanoi, ettei pysty luopumaan siitä.
Nyt kirjoitin sähköpostin tuolle miehelle, jossa toivoin, että saisimme ratkaista ongelmat vaimon kanssa kahden. Mies ilmoitti, ettei halua tulla väliimme ja kunnioittaa toivettani ja ilmoitti tästä vaimolleni. Vaimoltani meni jalat alta ja hän oksensi monta kertaa. Hän huusi ja raivosi minulle ja sanoi että olen satuttanut häntä pahemmin kuin koskaan... Ja ettei pysty ehkä antamaan anteeksi ikinä tätä.. WTF? Hän on satuttanut minua henkisellä tasolla melko pahasti ja nyt olen pahimman luokan paskiainen, kun yritän pelastaa liittoani.. Mitä tästä oikein pitäisi ajatella?
Nyt ilmestyi kuvaan joku kuulemma sielunkumppani. Hän on useamman viikon tuntikausia jutellut tämän miehen kanssa. Pitkien puheiden jälkeen hän näytti noita keskusteluja minulle. Siellä vannottiin ikuista rakkautta ja he olivat niin onnellisia, kun olivat kohdanneet. Sanoin, että tuo pitää jättää taakse, jotta voidaan keskittyä omiin ongelmiin. Niistä hän ei jaksa puhua, kun on kuulemma ihan loppu. Hän ei ole kuitenkaan pystynyt luopumaan miehestä monien keskustelujen jälkeen.
Pääsiäisenä oltiin yhteisellä reissulla. Katseltiin laivan kannella aivan upeaa auringon laskua meren taakse. Se oli ihana hetki, joka muuttui paskimmaksi auringonlaskuksi ikinä. Tajusin, että hän oli aivan poissa ja olisi ´jakanut sen auringonlaskun ihan jonkun muun kanssa. Kun sanoin täämän, hän ei edes kieltänyt sitä. Jälleen keskustelltiin tuon miehen jättämisestä taakse. Hän sanoi, ettei pysty luopumaan siitä.
Nyt kirjoitin sähköpostin tuolle miehelle, jossa toivoin, että saisimme ratkaista ongelmat vaimon kanssa kahden. Mies ilmoitti, ettei halua tulla väliimme ja kunnioittaa toivettani ja ilmoitti tästä vaimolleni. Vaimoltani meni jalat alta ja hän oksensi monta kertaa. Hän huusi ja raivosi minulle ja sanoi että olen satuttanut häntä pahemmin kuin koskaan... Ja ettei pysty ehkä antamaan anteeksi ikinä tätä.. WTF? Hän on satuttanut minua henkisellä tasolla melko pahasti ja nyt olen pahimman luokan paskiainen, kun yritän pelastaa liittoani.. Mitä tästä oikein pitäisi ajatella?
Vastaukset 3
Vanhimmat
se on niin, että parisuhteeseen tarvitaan KAKSI. Et millään pysty yksin pelastamaan liittoanne. Kun vaimosi uskoo olevansa syvästi rakastunut sielunkumppaniinsa, et voi muuta, kun toivottaa hänelle onnea ja näyttää ovea.
Rankkaa se on, mutta en usko sinulla olevan kivaa olla kolmantena pyöränä kuvioissa. Sellainen sinä tällä hetkellä olet.
"Mitä tästä oikein pitäisi ajatella?"
Sun pitäisi hommata kangasta ja ommella itsellesi hame, tai vaihtoehtoisesti etsiä hukassa olleet pallisi.
Tajuatko kuinka selkärangattoman jees-miehen hommalta tuo vaikuttaa? Ei ole mikään ihme, että vaimosi ravaa vieraissa, eihän susta ole edes lattiamatoksi.
Voin lohdutukseksi kertoa, että jotain samanlaista tapahtui minulle. Vaimo rakastui nuorempaan ja kertoi siitä avoimesti. Yritin 3 vuotta pelastaa liittoamme, koska syvällä sisimmässäni tiesin, että hän yhä rakasti minua. Mutta jos yritin selvittää asiat tämän miehen kanssa, vaimoni raivosi ja uhkasi erota jne... Kävipä niin, että nuorimies osoittautui maailman pahimmaksi p*skiaiseksi ja loukkasi vaimoani syvältä ja suorastaan käytti häntä hyväksi, mutta vaimo ei sitä silloin tajunnut. Vaimo oli todella pahoillaan tyhmyydestään ja olemme nyt 1 vuoden ajan rakentaneet luottamustamme ja liittoamme. Vaikeaa se on ollut. Vaimo myöhemmin kertoi, että olisi lopettanut aiemmin, jos olisin pistänyt hänet selkä seinää vasten. Minulla ei silloin ollut tarpeeksi henkistä selkärankaa. Nyt minulla on ja toista samanlaista minun kohdallani ei ikinä enää tule tapahtumaan.
Koska minulla tällaisesta tilanteesta kokemusta (ihmettelin suorastaan, miten samanlaisen tilanteen olen elänyt), niin KEHOTAN sinua hyvin vahvasti selvittämään tämän asian juurta jaksaen ja laita hänet "selkä seinää vasten". Jos hän todella rakastaa sinua, hän lopettaa tuon pelleilyn.
Minunkin vaimoni uskoi löytäneen sielunkumppanin, mutta kaikki se oli harhaa. Vaimoni on elänyt vaikean lapsuuden, jossa ei mm. ollut teinirakastumisia.. luultavasti tällaiset asiat tulevat esiin myöhemmin elämässä ellei niitä saa elää lapsuudessa ja nuoruudessa.
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan siinä mielessä, että sinun täytyy nyt tuoda esiin "miehekkyytesi" ja taistele naisesi eteen, jos hän on sen arvoinen! Ja siinä olit muuten oikeassa, että kyseessä on tosiaan ikäkriisi. Näitä sattuu.
p.s. 10 vuotta naimisissa ollut
Toivon sinulle kaikelle hyvää!