Tämä on pitkä ja vaivainen selitys. Olen vaan niin rikki etten enää jaksa edes selitellä kunnolla.
Meillä yhteistä eloa takana kolme vuotta, yksi lapsi.
Mies valehtelee. Käytännössä kaikesta.
Meillä on ollut kahden vuoden yhdessäasumisen jälkeen häätö niskassa neljästi - mies ei ole maksanut vuokria. Useampaan otteeseen on sähköt katkaistu, kun ei ole maksanut sähkölaskua. Näin tapahtui mm. pojan ollessa hyvin pieni, jolloin jouduimme anoppilaan, eli miehen vanhemmille, evakkoon. Toistamiseen kävimme siellä evakossa noin kaksi kuukatta takaperin, muilla kerroilla minä olen lähtenyt itse pojan kanssa omaan kotiini ja jättänyt miehen selvittämään sotkut. Viimeinen niitti tuli viime kuussa; kysyin kolmetoista kertaa, onko vuokra maksettu. vastaus oli kyllä. Mikäs se putosi postiluukusta kuun lopussa... No, ilmoitus siitä ettei vuokria ole maksettu. Ja voi taivas että minä kilahdin.
Rahankäyttö ja elämänhallinta on ongelmallista. Valehtelee rahamäärät, rahankäytöt, ostelee ihan turhaa roinaa monen sadan euron edestä. Laskut ja vuokrat on sovittu miehen maksettaviksi; kaikki tulevat hänen nimissään, ja olen luottanut siihen että hän on ne maksanut.
Raskausaikanani tykkäsi hypätä exänsä luona. Milloin sille piti viedä kaljaa (lähin LIDL oli 150 m pääsä hänen kotoaan), milloin mennä kaveriksi kun oli tylsää. Minut saattoi jättää yksin katsomaan kotiin leffaa. No, tuon pistin sen piikkiin että kukapa sitä haluaa katsoa rekka-auton kokoista läskiä ämmää. Kaikki tämä nyt korreloituu viimeiseen (ja nyt juuri eniten vituttavaan) ongelmaan:
Seksiä ei ole. Jos minä en tee aloitetta, voi mennä viikkoja ilman. Ja minä kyllä hypin puutteesta seinille...
Mies oli ensimmäisen puoli vuotta tosiaan aloitteellinen meilläkin (kuten useimmissa suhteissa), sitten se vaan jäi. Ollaan siinä tilanteessa, että mies katsoo ennemmin pornoa ja runkkaa kun panee oikeasti.
Ottajia minulle kyllä olisi, siitä ei ole kiinni. Saan hymyjä, vinkkauksia, tervehdyksiä ja kohteliaisuuksia ihan asiallisilta nuorilta ja vähän vanhemmiltakin miehiltä. Silti tuntuu paskalta kun sille ainoalle ihmiselle, jota haluaisin, en kuitenkaan kelpaa.
On puhuttu aiheesta ja mies on luvannut jättää pornon koska "sillä ei ole mitään merkitystä". Merkityksettömyydestä huolimatta porno menee oikean seksin edelle. Lupauksista huolimatta runkkaus jatkuu ja seksiä minä en saa.
No, tuntuu paskalta. Olen miehelle sanonutkin sen. Hän osaa vaan heittäytyä marttyyriksi ja toisaalta sitten syyllistää minut siinä sivussa ihan täydellisesti. Miten VAADIN seksiä, mikään ei riitä (kerran kahdessa viikossa juu ei todellakaan riitä!), painostan ja kaikkea. Mielestäni en tee noista mitään, teen alotteita eri tavoin ja tulen aina torjutuksi. Se syö naista, kun aina torjutaan. Valehtelematta voin sanoa että kahdeksan kertaa kymmenestä tulen torjutuksi. Mies ei tee aloitetta juuri koskaan.
Muistaa kyllä aina mainostaa, miten hän on hyvä isä ja hyvä elättäjä (miten voi olla hyvä elättäjä jos ei maksa edes vuokria ajoissa?...), eikä koskaan valehtele "tärkeistä asioista" (kuten siitä rakastaako minua). On toki romanttista että rakastaa, mutta sillä ei elä. Viimeksi sieltä tuli sitten se "kerro sitten itse pojalle että äiti ja isä erosi kun äiti halusi enemmän seksiä!". Ei toki kerrota pojalle että äidille tuli maksuhäiriömerkintä kun se puolenyönaikaan hädissään raskaana ollessaan raapi pikavippejä kasaan että sai vuokrarästit maksettua; seuraavana aamuna olisi pitänyt kämpästä lähteä. Ei myöskään sitä että äiti on pyytänyt omalta äidiltään rahaa jo neljästi, että saa maksettua vuokrarästejä ja laskuja.
Tiedän, että jos mies olisi alunperin ollut rehellinen, en olisi hänen kanssaan mennyt naimisiin. (lisättäköön vielä klassinen; naimisiin mennessämme olin 9. kuulla raskaana, poika syntyi tasan 2 viikkoa häiden jälkeen.) Vikaa on minussakin, sitä en kiellä, mutta ainakin voin käsi sydämellä sanoa tehneeni kaikkeni tämän suhteen pelastamiseksi. Kun mies kerta toisensa jälkeen jatkaa samaan malliin, en kai minä voi tehdä muuta kuin lähteä. Oman mielenterveyteni ja poikani takia.
Mutta mistä helvetistä minä saan voimia lähteä pois?
Meillä yhteistä eloa takana kolme vuotta, yksi lapsi.
Mies valehtelee. Käytännössä kaikesta.
Meillä on ollut kahden vuoden yhdessäasumisen jälkeen häätö niskassa neljästi - mies ei ole maksanut vuokria. Useampaan otteeseen on sähköt katkaistu, kun ei ole maksanut sähkölaskua. Näin tapahtui mm. pojan ollessa hyvin pieni, jolloin jouduimme anoppilaan, eli miehen vanhemmille, evakkoon. Toistamiseen kävimme siellä evakossa noin kaksi kuukatta takaperin, muilla kerroilla minä olen lähtenyt itse pojan kanssa omaan kotiini ja jättänyt miehen selvittämään sotkut. Viimeinen niitti tuli viime kuussa; kysyin kolmetoista kertaa, onko vuokra maksettu. vastaus oli kyllä. Mikäs se putosi postiluukusta kuun lopussa... No, ilmoitus siitä ettei vuokria ole maksettu. Ja voi taivas että minä kilahdin.
Rahankäyttö ja elämänhallinta on ongelmallista. Valehtelee rahamäärät, rahankäytöt, ostelee ihan turhaa roinaa monen sadan euron edestä. Laskut ja vuokrat on sovittu miehen maksettaviksi; kaikki tulevat hänen nimissään, ja olen luottanut siihen että hän on ne maksanut.
Raskausaikanani tykkäsi hypätä exänsä luona. Milloin sille piti viedä kaljaa (lähin LIDL oli 150 m pääsä hänen kotoaan), milloin mennä kaveriksi kun oli tylsää. Minut saattoi jättää yksin katsomaan kotiin leffaa. No, tuon pistin sen piikkiin että kukapa sitä haluaa katsoa rekka-auton kokoista läskiä ämmää. Kaikki tämä nyt korreloituu viimeiseen (ja nyt juuri eniten vituttavaan) ongelmaan:
Seksiä ei ole. Jos minä en tee aloitetta, voi mennä viikkoja ilman. Ja minä kyllä hypin puutteesta seinille...
Mies oli ensimmäisen puoli vuotta tosiaan aloitteellinen meilläkin (kuten useimmissa suhteissa), sitten se vaan jäi. Ollaan siinä tilanteessa, että mies katsoo ennemmin pornoa ja runkkaa kun panee oikeasti.
Ottajia minulle kyllä olisi, siitä ei ole kiinni. Saan hymyjä, vinkkauksia, tervehdyksiä ja kohteliaisuuksia ihan asiallisilta nuorilta ja vähän vanhemmiltakin miehiltä. Silti tuntuu paskalta kun sille ainoalle ihmiselle, jota haluaisin, en kuitenkaan kelpaa.
On puhuttu aiheesta ja mies on luvannut jättää pornon koska "sillä ei ole mitään merkitystä". Merkityksettömyydestä huolimatta porno menee oikean seksin edelle. Lupauksista huolimatta runkkaus jatkuu ja seksiä minä en saa.
No, tuntuu paskalta. Olen miehelle sanonutkin sen. Hän osaa vaan heittäytyä marttyyriksi ja toisaalta sitten syyllistää minut siinä sivussa ihan täydellisesti. Miten VAADIN seksiä, mikään ei riitä (kerran kahdessa viikossa juu ei todellakaan riitä!), painostan ja kaikkea. Mielestäni en tee noista mitään, teen alotteita eri tavoin ja tulen aina torjutuksi. Se syö naista, kun aina torjutaan. Valehtelematta voin sanoa että kahdeksan kertaa kymmenestä tulen torjutuksi. Mies ei tee aloitetta juuri koskaan.
Muistaa kyllä aina mainostaa, miten hän on hyvä isä ja hyvä elättäjä (miten voi olla hyvä elättäjä jos ei maksa edes vuokria ajoissa?...), eikä koskaan valehtele "tärkeistä asioista" (kuten siitä rakastaako minua). On toki romanttista että rakastaa, mutta sillä ei elä. Viimeksi sieltä tuli sitten se "kerro sitten itse pojalle että äiti ja isä erosi kun äiti halusi enemmän seksiä!". Ei toki kerrota pojalle että äidille tuli maksuhäiriömerkintä kun se puolenyönaikaan hädissään raskaana ollessaan raapi pikavippejä kasaan että sai vuokrarästit maksettua; seuraavana aamuna olisi pitänyt kämpästä lähteä. Ei myöskään sitä että äiti on pyytänyt omalta äidiltään rahaa jo neljästi, että saa maksettua vuokrarästejä ja laskuja.
Tiedän, että jos mies olisi alunperin ollut rehellinen, en olisi hänen kanssaan mennyt naimisiin. (lisättäköön vielä klassinen; naimisiin mennessämme olin 9. kuulla raskaana, poika syntyi tasan 2 viikkoa häiden jälkeen.) Vikaa on minussakin, sitä en kiellä, mutta ainakin voin käsi sydämellä sanoa tehneeni kaikkeni tämän suhteen pelastamiseksi. Kun mies kerta toisensa jälkeen jatkaa samaan malliin, en kai minä voi tehdä muuta kuin lähteä. Oman mielenterveyteni ja poikani takia.
Mutta mistä helvetistä minä saan voimia lähteä pois?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Luin viestisi ja ajattelin, että sinulla on todella huono tilanne. Tuon viestisi perusteella sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa pikainen ero tuollaisesta miehestä. Ajanmyötä huomaat tehneesi oikean valinnan. Pistät vain töpinäksi. Lue vaikka tuo viestisi siten, että kuvittelet, että sen olisi kirjoittanut joku muu ja sinä vaan lukisit sitä. Minkä neuvon antaisit silloin kirjoittajalle?
Mimulla mies oli tiukassa vahdissa kymmenen vuotta kun tämä ongelma oli tiedossa. Mutta nyt kun tuli nämä kaikenmaailman Ellosluotot, joita saa hemmo kuin hemmo huomasin yksi aamu että 10 000 euron lainat oli niskassa. Lisäksi autotallista löytyi kassillinen maksamattomia laskuja. Moni on sitä mieltä ettei häntä pääsisi tällä tavalla huijaamaan mutta kun et ole moista miestä kohdannut, älä mene vannomaan. Nykyään kaikki on niin virtuaalista että toista ei vahdi millään niin aukottomasti ettei tällaistä voi tapahtua.
Lisäksi mies oli jättänyt auton huollattamatta vuoden ajan. Kuinka moni vaimo tarkkailee auton huoltokirjaa? Kannattaisi. Auton hinta on tonneja pienempi, jos sitä saa myytyä ollenkaan. Kerran oltiin jo eroamassa saman asian takia kun vasta ostettu talokin jouduttiin myymään. Mies sai puhuttua takaisin. Mutta tällä kokemuksella sanoisin että olisi kannattanut erota silloin. Voisi olla nyt uusi parempi elämä ja vuosien painajaiset kokematta.
Tilanteesi kuulostaa niin samalta kuin omani. Minun tapauksessa mieheni jäi vasta kiinni kun haastemies tuli ovelle. Velat ovat suuret ja nyt on hirveä huoli mitä vielä tulossa. Ikinä en olisi uskonut miehestäni tällaista. Olen luottanut häneen 100 %:sti. Olen vieläkin ihan shokissa, enkä oikein tiedä kenelle kannattaisi asiasta kertoa ja voinko jatkaa mieheni kanssa. Meillä monta pientä lasta, pienin vastasyntynyt, joten helppoa ei ole lähteä. Jaksaisitko vaihtaa ajatuksia kanssani sähköpostitse. Osoitteeni on [email protected].
Ihan siitä samasta omasta itsestäsi, josta ne voimat lähtivät tuon aloituskirjoituksesi kirjoittamiseenkin. Yht'äkkiä se kaikki, mitä on edessäsi, ei tapahdu, se alkaa ajatuksen juoksutuksena siihen suuntaan, että lähtö on edessä. Ota pieniä askelia, yksi kerrallaan, siitä se lähtee, kun niitä on monta, sinulla on jo voimia ja ideoita ja henkistä kanttia pistää oma elämä pystyyn.
Sinun miehelläsi on ongelma, jos hän ei itse tee sille mitään, niin sinä et ole vastuussa etkä velvollinen hoivaamaan, huoltamaan etkä kestämään. Vapauta itsesi moisesta, luulisi sen olevan ihan helppoa tuollaisesta paskanjauhajasta.
ja se näkyy...
Itsellänikin on lapsi ja erottiin isän kanssa, koska se oli täydellinen sika. Nykypäivänä ottaa osaa jo lapsensa elämään ja vaikka se sillä hetkellä tuntui tappavan pahalta olen onnellinen että se on vihdoin ohi.
Nyt voin keskittyä elämääni ja lapseni elämään. Voin ajatella huomista kannaltamme, ei niin että lapsen isä on pilaamassa sitä. Kun tuosta erosta selviät, niin olet vahvempi kuin koskaan! Tee se lapsesi vuoksi ja oman itsesi vuoksi. Löytyy miehiä kuka on valmis rakastamaan sinua ja lastasi, antamaan teille onnea jota hän ei voinut, miehiä ketkä ovat oppineet vastuullisen rahan käytön ja jonka kanssa voi lähteä rakentamaan normaalia tulevaisuutta. JOS muuta vaihtoehtoa ei ole, varaa aika sosiaalitoimistoon ja ehkä he pystyvät antamaan sinulle väliaikaisen asunnon ja auttaa uuden alkuun.
Ei ole rakkautta, jos mies ei edes tuon verran halua asioita parantaa.
Muista tämä: Parempi yksin, kuin huonossa suhteessa!! Voimia ja jaksamista sinulle ja lapsellesi!!
Hei ap. Viestistäsi minä ainakin luen sen että et ole vielä masentunut tilanteesta mutta tuota kun jatkaa taatusti niin käy.
MITÄ HITTOA TEET VETELEHTIVÄLLÄ ENUKKI MIEHELLÄ ?
Rumasti ehkä sanottu .
Mutta.
Noin huonolla pohjalla olevan ihmisen kanssa ei kannata ihan oikeesti elämäänsä pilata.
Kun eroat selkeesti. Saat apuja . Asunnon . Vuokranmaksun kuntoon. Olethan ihminen joka hoitaa asiat. Tuo pikavippi kierteeseen joutuminen on ajankysymys jos jatkat ton jannun kanssa. Niin ja itsetunto menee jos kuuntelee jannua joka syyllistä¨ä norm.haluavaa naista. 2 viikkoa tosiaan on ihan liian vähän.Minä en katsoisi hetkeäkään miestä joka runkkaa ja syyllistää noin. Saat paremman elämän ja sen joka oikeasti haluaa jakaa elämäsi ja seksin halun.
Miehesi on kohdellut sinua tavalla, jota en toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään.
Ota ero, saat uuden elämän. Sinä ja poikasi pärjäätte kyllä.
Tee askel kerrallaan. Ensin käytännön asiat. Hae apua sosiaalitoimistosta tms. Kerro huolesi ystäville, äidillesi. Pysy päätöksesi takana.
Älä pohdi uutta miestä ja omaa viehätysvoimaasi nyt. Saat sellaisen kun aika on kypsä. Tarvitset kaikki voimasi eroon.
luulin että oma avomieheni on ainoa laatuaan maailmassa, mutta ei nähtävästi olekkaan...
Takana on reilu 3 vuotta valehtelua, laskujen piilottelua, nimelläni otettuja lainoja pikavipeistä ihan pankkeihin ja luottokortteihin asti, pelaamista, petoksia netissä, poliisikuulusteluja (ihan on sängystä käyty hakemassa herraa joskus), ja aina vaan kuulee että rakastaa mua yli kaiken ja kaikki vielä muuttuu paremmaksi. Tekemästäni rikosilmoituksesta huolimatta ulosotto-setä käy palkallani joka kuukaisi, eli makselen mieheni ottamia lainoja pankeille, ehkä asia muuttuu kun oikeudenkäynti on ohi, pitäisi varmaan pian jotain tapahtua kun kaksi vuotta tässä on odoteltu...Pakko niitä ulosottoja on maksella, talo on minun ja se lähtee jos en maksa.
Vuoden aikana kolme kertaa ollut sähköt poikki, joka kerta on viimeiseen asti vannonut laskujen olevan maksetut, puhumattakaan vesilaskuista ja kymmenistä muista...
Ja raha-asioista vielä selviäisi, mutta kun se jatkuva syyllistäminen. En ole tarpeeksi hyvä mihinkään, mitään en osaa, mitään en oikein uskalla kertoa kun takaisin tulee vittuilua sitten kun on sillä päällä. Ja kuitenkin minun pitäisi kaikki asiat hoitaa, niin se aina sanoo kun jotain on tapahtunut, että olen hyvä hoitamaan asioita.
Mustasukkaisuus on aivan oma lukunsa, koirakin piti antaa pois kun minä en aina saannut sille edes puhua, hyysäsin sitä kuulemma, ja mitä minä koiralle menen puhumaan kun en puhu miehelleni? Koiria on ollut 30 vuotta, enkä silti tiennyt niistä mitään, olin vain tietävinäni. Puhumattakaan syytöksistä suhteistani, milloin naapurinmieheen, serkkuun ja ties kehen...
Omaa aikaa on aivan turha pyytää, tänä vuonna se on jäänyt muutamaan tuntiin, ei parisuhteessa tarvitse omaa aikaa kuulemma. Ystäviäni on karsittu, yksi kenelle kerroin jotain tilanteestani sai minun puhelimella lähetettyjä vittuilu-tekstareita, en tosin itse niitä lähettänyt.
Ja tietenkin tämä tapaus uhkaa tappaa itsensä jos jätän.
Alkaa olemaan akut vähissä, huumori loppunut jo vuosi sitten ja toinen suunnittelee vauvaa (milläs teet kun seksi-elämä loppui lausuntoon jonka mukaan olen lihava, haisen pahalle ja niin mätä sisältä etten edes saisi lasta aikaiseksi), istukoot keittiössä tekemässä ristikoita, minä hoidan omakotitalon ja remontit ja puitten hakkuut. Ja talven tullen lumityöt, ei unohdeta niitä. Turha tulla valittamaan että en ole tarpeeksi naisellinen, jonkun sitä kirvestä ja vasaraa on pakko käyttää.
Tossa pimeällä työmatkoja pyöräillessä on pari kertaa käynnyt mielessä, että sattuukohan se kamalasti kun jää rekan alle? Ei jaksa enää. Ei ole voimia edes erota.
Herran pieksut sentään, ollet nuori nainen ja elät vuotta 2010 ja olet suostunut jollekin keskenkasvuiselle äidiksi ja piiaksi, huoltajaksi, kun mieäs ei itse pysty itseään huoltamaan. Miksi h-ssä tekisit tuollaiselle kääpiölle jälkeläisiä ?
Jos sinä et enää yksin jaksa tehdä päätöstä tai mitään muutakaan, niin lähde hakemaan apua ja heti. Mulksvistien takia ei kannata elämäänsä päättää, varsinkaan jos on se tekevä, pystyvä ja ajatteleva puolikas. Ymmärrän, että raskasta on, jos itsetunto on latistettu miinuksen puolelle, mutta meitä on olemassa paljon, jotka olemme kuitenkin omin voimin nostaneet itsemme lämpimän puolelle. Usko, että se tekee ihmiselle hyvää; kasvaminen, kehittyminen, elämästä oppiminen ...
Joten alapa heti etsiä itsestäsi ja elämästäsi hyviä puolia ja juttuja, siitä se alkaa, pienin, olemattomin asekelin, vähän kerrassaan. Ja samaan aikaan, vähän kerrassaan, jätät ajatukset luuserin paapomisesta ja auttamisesta ja keskityt vain oman elämäsi onnellistuttamiseen, avaimet ovat sinun taskussasi.
pidä huoli siitä, ettet tule moiselle miehen kuvatukselle raskaaksi. Toisekseen, mies kyttää ja on mustasukkainen siksi, että pelkää menettävänsä sinut eli elättäjänsä ja asioiden hoitajansa. Rakastettuaan mies ei pelkää menettävänsä, sillä jos mies rakastaisi sinua, hän ei nimittelisi sinua lihavaksi tai pahalle haisevaksi. Itsemurhalla uhkailu on kiristystä eikä siihen pidä suostua. Jos joku haluaa tappaa itsensä, se ei ole sinun vikasi. Kyllä minunkin mieheni uhkaili itsensä tappaa jos jätän, mutta se on vain uhkailua ja kiristystä.
Nyt ilmoitat tuolle surkealle luuserille, että tämä tarina oli nyt tässä. Talo myyntiin, velat maksuun ja tervetuloa uusi vapaa elämä!
Mitä sulle kuuluu tätänykyä? Sydän pompahti, kun luin kirjoitustasi, aivan kuin minun elämästä!
Otusmölliäiselle oli tämä viesti. Tai oikeastaan kaikille, samoja tarinoita täynnä:(
Kiitos kysymästä.
En saanut niitä voimia lähteä - täällä olen edelleen. Tilanne meni todella pahaksi ennen kuin parani, mutta miehen ymmärrettyä tilanteen vakavuuden on suunta ollut parempaan päin. Hitaasti kylläkin. Paljon on vielä tehtävää, paljon paikattavaa ja paljon menetettyä luottamusta etsittävänä, mutta tällä hetkellä olen semi-positiivisella mielin.
Monta kertaa olen ollut lähdössä. Terapeutilla on käyty (no, enimmäkseen minä) ja hänkin on sitä mieltä että jos minulta voimat loppuvat, on tarpeellista lähteä. Olen vieläkin vähän kahden vaiheilla, koska luottamuspula mm. vuokranmaksuasioissa on aivan käsittämättömän valtava. Seksiä on juuri niin vähän kuin miestä huvittaa, ja aiheesta keskustellaankin tasaisen epätasaiseen tahtiin... mikään vaan ei muutu. Olen väsyksissä, ja loppu henkisesti. Mutta taas olen tilanteessa jossa tuttu helvetti (tai sen tapainen) on parempi vaihtoehto kuin hyppy tuntemattomaan.
Käsittämätöntä kyllä miten ei saa itseään irti, vaan sen varjolla että rakastaa niin paljon.
Eikö ne sano ettei voi rakastaa toista ellei rakasta itseään? Joten jos rakastat itseäsi kannattaa irtaantua vielä kun olet nuori. Välejä ei tarvitse katkaista mutta muutat pois hoidat oman taloutesi hän omansa. Pian huomaat kun olet jaloillasi ja rahasi riittävät et häntä ainakaan taloudellisesti tarvitse. Aika parantaa haavat ja löydät vastuullisen miehen itsellesi.
Johtunee siitä, että olet kääriytynyt miehen elämän ja ongelmien vyyhteen niin tiukasti, ettet osaa päästää irti. Jos kodin ja miehen ulkopuolella ei ole mitään, ketään, minne silloin lähteä? Yritä pinnistellä lähteä ystäviä, sukulaisia, työkavereita tapaamaan vapaa-ajalla, aluksi vaikka väkipakolla itsesi pakottaen.
Tai vaikkapa baariin, tansseihin, paikkoihin joissa saat uskoa omaan naiselliseen viehättävyyteesi. Sinulla täytyy olla vahän omiakin varoja, lähteä vaikka matkalle, älä ihmeessä miehen kolehtiin anna kaikkea!
Ulkomaailmassa aurinko paistaa, linnut laulavat, elämällä olisi paljon tarjottavaa. Hyvää jatkoa sinulle!
Minä lähdin pitkästä suhteestamme, kun mitta vaan kertakaikkiaan tuli täyteen enkä vaan enää jaksanut pettämistä ja valehtelua suoraan päin naamaa. Vaikeaa ja raskasta se todella oli alussa ja varmaan vuosi sen jälkeenkin vielä, mutta aika tekee tehtävänsä. Kyllä vieläkin joku asia laukaisee muistoja, mutta päivä päivältä on helpompaa aloittaa uusi aamu. Toivon Sinulle voimia lähteä ja löytää uusi alku elämällesi, vaikka se kuinka tekee kipeää.
Miehesi on maanisdepressiivinen. Selvä tapaus kun kuvailit miten välillä tuhlaa useita satoja euroja ja taas välillä ei saa mitään aikaiseksi.
ihan silleen et pakkaat kamat, tilaat muuttoauton ja kannata kamat autoon ja lähet pois. Jos asut sun asunnossa niin pakkaat miehes kamat ja heität ne ulos johonkin siihen vaan.
Kuulostaa tutulta ja itse teen parasta aikaa että heivaan tollaisen miehen pihalle. En jaksa enään kuunnella ystäviltä kuinka se haukkuu mua ja mun lapsia jossain foorumeissa ja hänen lapsi on niin täydellinen vaikka totuus on toinen. Laskujen maksu on sille ylitse vaikea asia ja mulle se taas on etusijalla.
Asuttiin aikaisemmin vuokralla ja sovimme että laskut maksetaan puoliksi, no ekana kuukautena ei maksanut mitään ja laskut jäi mulle. Toisena kuukautena annoin sille vuokralaskun ja eiköhän hän jättänyt sen maksamatta ja itse jouduin maksamaan sen korkojen kera ja sen jälkeen en enään luottanut sen laskujen maksu kykyyn.
Sille kun tippuu laskuja luukusta sisään niin ei edes avaa niitä vaan heittää suoraa roskiin. Ja kaiken kukkuraksi hän tekee niin että ekana hän ostelaa jotain turhuuksia ja sitten katselee että jäikö laskuihin rahaa.
Kavereille esittää olevansa joku "rikas" vaikka on tosi kaukana siitä...
Itse tein sellaisen ratkaisun että ostin oman asunnon ja enkä ole riippuvainen hänen rahoista joten saan hoidettua laskut itse ja toki jääkin vielä, mutta olen tosi kyllästynyt siihen että toinen on joku loinen, nukkuu pitkää, istuu koneella, ei käy töissä ja haukkuu meitä niin mun puolesta tollainen "kiitosksen" antaja voi mennä asumaan puun allekin kun ei hoida laskujakaan että en tarvitse kahta ihmistä lisää elätettäväksi mun kotiin.. Aikuinen ihminen niin luulisi tietävän että elämä ei ole noin helppoa.
Suosittelen että lähdet... ennenkuin on liian myöhäistä.... Tsemppiä.
no hyvä et ostit oman kämpän, äläkä kutsu sitä urpoo kylään ikinä. sun on parempi olla yksin hiukka aikaa.