Olipa kerran...

...mies, mies joka oli aina oikeassa. Tämä mies oli lukenut paljon, tavattoman paljon ja hänellä oli 4000 kirjaa, ja häntä pidettiinkin myös omalla tavallaan älykkäänä. Hänellä oli yleensä vastaus kaikkeen, siis aivan kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Teoreettinen vastaus. Osa asioista oli varmaankin niin, siis että hän oli oikeassa. Hän ajatteli paljon, teoreettisesti puntaroi jopa sitä miksi neliö on nimetty neliöksi. Miksi se ei voisi olla vaikka nelikkö, nelikulmakko. Kauniimpia ja hienompia nimiä. Hänellä oli visioita ja näkemyksiä suuren suuria, suorastaan vallankumouksellisia. Muut vain eivät nähneet niin kauas, tyhmiä kun olivat. Kun hän kertoi maailmankaikkeuden synnystä, tai siitä miten rakkaus syntyy... sitä oli parempi vain kuunnella. Tai eivät kaikki häntä kuunnelleet, ei kaikkia kiinnostanut maailmankaikkeuden tai rakkauden synty. Usein.... hyvinkin usein hänelle maistui miestä väkevämpi, ja mitä väkevämmin miestä vietiin sitä suuremmaksi ajatuksetkin tulivat. Hänellä oli kerran onnellisuudenresepti pyhässä yksinkertaisuudessaan täysin valmiina mielessään, mutta oli kuulemma sammunut juuri ennen kuin kerkesi sen ylös kirjoittamaan. Niin, eihän enää aamulla sitä muistanut. Se kovasti harmitti. Muisti vain kuinka täydellinen, tai siis onnellinen se oli. Niimpä niin. Oli toinenkin mies, mies joka ei jaksanut pohtia asioita. Hän mieluummin teki ja touhusi ja kokeili eri asioita. Ei tietenkään voinut kokeilla maailmankaikkeuden tai rakkauden syntyä. Tai ehkä rakkauden. Sehän saattoi syntyä uudestaan ja uudestaan, ja vielä samaan ihmiseen. Hänellä oli oma rakas. Eihän rakkautta voinut adobtoida. Tämä mies ei juonut, eikä hänellä ollut suuria visioita.... suunnitteli kyllä asioita, vain sellaisia pieniä. Mutta toteutti ne. Hän eli sellaista tavallisen ihmisen tavallista elämää. Mutta tämä mies hymyili usein. Toisin kuin ajattelija.
Kerran tämä ajattelija ja tavallinen mies istuivat samaan pöytään, ja ajattelija alkoi kertomaan visoistaan ja pohtimistaan teorioista innokkaasti. Kertoi kuinka aikakin voi olla muunnettavissa, avaruudessakin on madonreikiä joista voi palata menneeseen, ja kuinka tyhmiä ovat olleet ne naiset jotka eivät ole älynneet kuinka viisas mies hän on... mitä hänessä menettivätkään, ja samaan hengenvetoon kertoi kuinka häntä harmittaa se että hän ei muista sitä onnellisuuden kaavaa. Kuinka maailmassa kaikki olisi paremmin jos hänen suuria visioitaan joku vain toteuttaisi. Harmitteli harmittelunsa perään. Toinen mies kuunteli, ja katsoi järvelle päin hiljaa sanoen; " Taidan huomenna saada tuon laiturin valmiiksi" . Ajattelija kysyi; " Mitä se nyt tähän liittyi" ? " Ei mitään muuta mutta siitä on mukavampaa mennä iltaisin uimaan, olen onnellisempi sitten " ; vastasi toinen mies ja hymyili . Ajattelija sanoi harmitellen; " Miksi teit tuosta noin lyhyen, itse olisin tehnyt ainakin 5 metriä pidemmän....tai olisinkin tehnyt siitä pyöreän. Aivan erilaisen, mutta isomman... "
" Aivan niin..... tiedän kyllä, aivan niin. Mutta tuo on valmis ja tuossa. " ; vastasi toinen mies.
24207
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 24

Vanhimmat

kirjottajan vikaa, jos oli omaa?

Äänestä

jorinaa

Äänestä

Höpölöpölöllyä!

Äänestä

ajattelu onnettomuuteen? Siinä yksi ajatus lisää.

Äänestä
  • kolariin vai kaatumiseen . hmph

    Äänestä

sananlasku "Räkänokasta kasvaa mies, ei tyhjän naurajasta".

Tuskin moni jaksaisi kuunnella filosofiaa miksi neliö on neliö.

Äänestä

Olipa kerran... Juma mä olisi aukaissutkaan tätä ilman tuota alkua (no hard feelings). Joo. Kuules jäbä, mä tätä tutksikelin ja kattelin ja kääntelin ja totesin pisteessä, että ihan cuul.

Tässä on jotain viisasta. Mä en tarkoita että se viisaus olisi tuossa tekstissä, vaan että se elää tässä tekstin ympärillä, ikään kuin sä olisit ikiaikainen kertoja ja me oltas lapsia tulilla kuuntelemassa ääntäsi yössä.

Mä pidin. Mä pidän kaikesta missä on syvyyttä ja sielua mukana, eikä vain hööhäystä ja vouhkaamista, nippeleitä ja nappeleita ja nipottamista. Juu. Tässä oli sielu, vaikkakin lapsen.

(taputtaa)

Äänestä
  • on gandalf

    Äänestä

niin erilaisia. Jokainen ajattelee itse olevansa oikeassa, näin pitäisi muidenkin elää ja olisivat onnellisia. Jokaisen oma maailma on paras. Silti, niin tahtoessaan voisi raottaa maailmansa verhoa, edes hiukan. Voisi kurkistaa, miltä toisen maailmassa oikein näyttää, miltä tuoksuu, mitä kuulee... Joskus voi yllättyä. Joskus voi oppia uutta. Joskus voi laajentaa omaa maailmaansa. Joskus oppii arvostamaan erilaisuutta. Ja joskus ymmärtää, että erilainen ei olekaan niin kaukana omasta maailmasta. Me olemme ihmisiä tässä maailmankaikkeudessa, jokainen.

Äänestä

askeleet otat, kun ymmärrät itse olevasi todella kaukana viisaudesta. Myönnät itsellesi olevan vielä tietämätön ja ymmärtämätön. Siihen asti olet vielä eksyksissä. Luulet tietävän jotain mitä et tiedä. Viisaaksi tulemiseen ei kyllä ihmiselämä riitä. Liian paljon tiedettävää ja ymmärrettävää. Kyse on lopulta siitä, että mitä itse haluat tietää ja ymmärtää. Jokainen meistä on oppinut ja tulee oppimaan lukemaan. Jokainen pystyy oppimaan ulkoa lukemansa. Toiset helpommin, toiset vaikeammin. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Mahdotonta se ei ole kenellekään. Mutta kuin moni meistä ymmärtää lukemansa? Tai edes oman tähän asti eletyn elämänsä? Sitä taitoa ei monella ole. Ikävä kyllä mutta totta. Soisin sen asian olevan toisin. Elämänlaatu olisi meillä jokaisella silloin parempi.

Meissä kaikissa on omat negatiiviset ja positiiviset piirteensä. Tarpeellisia kaikki, ei ainuttakaan tarpeetonta. Voidakseen olla positiivinen, täytyy tuntea ja olla sinut oman negatiivisuuden kanssa. Vastakohdat antaa toisillensa merkityksen. Mistä muuten tiedettäisi mikä on positiivinen, mikä negatiivinen? Mikä yö mikä, mikä päivä? Mikä vino, mikä suora? Kumpi uros, kumpi naaras? Tätä voisi jatkaa loputtomiin...

Pointti on siinä, että joskus on valittava negatiivinen ensiksi voidakseen muuttaa se tulevaisuudessa positiiviseksi. Sitten taas positiivinen negatiiviseksi. Jatkuvasti kiertäen ja muuttuen. Jos muutos ja kierto lakkaa, lakkaa myös olevainen. Kaiken on muututtava säilyäkseen ennallaan.

Voidakseen kävellä, täytyy oppia ensiksi nousta seisomaan omin itse. Voidakseen juosta, täytyy sitä ennen oppia kävelemään...

Äänestä
  • OLLA VARSINAINEN PÄHKÄILIJÄ? SIINÄPÄ PÄHKINÄ! HAHA!

    Äänestä

  • PÖÖPÖTI kirjoitti:

    OLLA VARSINAINEN PÄHKÄILIJÄ? SIINÄPÄ PÄHKINÄ! HAHA!

    Kaikkia ei ole luotu lentämään, tyytyköön siis kävelemään.

    Äänestä

  • Aloittaja

    synnytään. kirjoitti:

    Kaikkia ei ole luotu lentämään, tyytyköön siis kävelemään.

    ....nousee ylös, se tulee myös varmasti alas.... =)

    Äänestä

  • UPDATE_6788530 kirjoitti:

    ....nousee ylös, se tulee myös varmasti alas.... =)

    "Mitä ylemmäksi sinä nouset, sen vähäisemmältä sinä näytät kateuden silmissä, mutta pahiten vihatan sitä joka lentää"

    Ps. Mikä paisuu, se myös tyhjenee. Jos ei tyhjene, se tyhjennetään.

    Äänestä

  • posti-pekka kirjoitti:

    "Mitä ylemmäksi sinä nouset, sen vähäisemmältä sinä näytät kateuden silmissä, mutta pahiten vihatan sitä joka lentää"

    Ps. Mikä paisuu, se myös tyhjenee. Jos ei tyhjene, se tyhjennetään.

    tuossa ole mitää järkeä, opettele kirjoittamaan suomea. Postissa vielä töissä, toivottavasti ei ole lukihäiriötä.

    Äänestä

  • Itellako kirjoitti:

    tuossa ole mitää järkeä, opettele kirjoittamaan suomea. Postissa vielä töissä, toivottavasti ei ole lukihäiriötä.

    käsittämään tätä, vaikka juuri osoitit asian olevan juuri niin kuin ylempänä oli kirjoitettu.

    Lainasiivillä lentäminen ei ole suositeltavaa. Ikaros on siitä hyvä esimerkki.

    Mutjoo. Turha tästä on enemmän kirjoittaa. Minulle on kokonaiskuva hyvin selvä, teille muille taas sen selvittäminen vie oman aikansa. Lainatkaa vaikka joltain siipiä, niin näette sen paremmin. Mutta kannattaa muistaa, ettei liian lähelle aurinkoa kannata lentää...

    Äänestä

  • Aloittaja

    posti-pekka kirjoitti:

    "Mitä ylemmäksi sinä nouset, sen vähäisemmältä sinä näytät kateuden silmissä, mutta pahiten vihatan sitä joka lentää"

    Ps. Mikä paisuu, se myös tyhjenee. Jos ei tyhjene, se tyhjennetään.

    ...tuo palokatkouretaani paisuu muuten tosi hyvin, en tiedä milloin se tyhjenee. Kai se joku päivä. Niin, en minä vihaa lintuja, ne on luotu lentämään... =)

    Äänestä

tarinan opetus se et onni on pikku juttui? vai se et ihmiset on erilaisii, vai joku muu. Must tuntuu et sä testaat ny palstalaisii, ja sillee et miten ne vastaa tähän. siksi vastaan puskasta.

Äänestä

ongenkoukun ja haisi moottorisahalle. Taikoiko soittimistaan kirjon elämästä ympärillä, lähellä semmoisena kuin se on. Soittiko tuo toinen mies elämälle hymyillen.

Kaunista miehen puhetta.

Äänestä
  • Aloittaja

    ...tai ehkä ei. Ehkä se oli vain tarina.... =)

    Äänestä

voinu lukea kauemminkin * wink wink *

Äänestä
  • hyvä jos ekan lauseen. :D

    Äänestä

  • Aloittaja

    ...tuo oli vaan liipa laapaa. Mutta pienimuotoinen kirja on työn alla.... =)

    Äänestä

On varmaan melko yleinen harhaluulo, että teoreettiset ajattelijat eivät olisi käytännöllisiä... Osa ehkä ei olekaan, mutta teoreettinen ajattelu erityisesti vaatii käytännöllisyyttä. Esimerkkisi laituria rakentava mies oli tyytyväinen elämäänsä, "ajattelijaksi" kutsumasi ehkä ei(?). Niin minä tulkitsin kirjoittamasi, mutta sitä en tiedä, että tulkitsinko oikein. Se vähän häiritsi, että kutsuit vain toista miehistä "tavalliseksi".

Äänestä

Kommentoi aloitusta


UPDATE_6788530 kirjoitti:

...mies, mies joka oli aina oikeassa. Tämä mies oli lukenut paljon, tavattoman paljon ja hänellä oli 4000 kirjaa, ja häntä pidettiinkin myös omalla tavallaan älykkäänä. Hänellä oli yleensä vastaus kaikkeen, siis aivan kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Teoreettinen vastaus. Osa asioista oli varmaankin niin, siis että hän oli oikeassa. Hän ajatteli paljon, teoreettisesti puntaroi jopa sitä miksi neliö on nimetty neliöksi. Miksi se ei voisi olla vaikka nelikkö, nelikulmakko. Kauniimpia ja hienompia nimiä. Hänellä oli visioita ja näkemyksiä suuren suuria, suorastaan vallankumouksellisia. Muut vain eivät nähneet niin kauas, tyhmiä kun olivat. Kun hän kertoi maailmankaikkeuden synnystä, tai siitä miten rakkaus syntyy... sitä oli parempi vain kuunnella. Tai eivät kaikki häntä kuunnelleet, ei kaikkia kiinnostanut maailmankaikkeuden tai rakkauden synty. Usein.... hyvinkin usein hänelle maistui miestä väkevämpi, ja mitä väkevämmin miestä vietiin sitä suuremmaksi ajatuksetkin tulivat. Hänellä oli kerran onnellisuudenresepti pyhässä yksinkertaisuudessaan täysin valmiina mielessään, mutta oli kuulemma sammunut juuri ennen kuin kerkesi sen ylös kirjoittamaan. Niin, eihän enää aamulla sitä muistanut. Se kovasti harmitti. Muisti vain kuinka täydellinen, tai siis onnellinen se oli. Niimpä niin. Oli toinenkin mies, mies joka ei jaksanut pohtia asioita. Hän mieluummin teki ja touhusi ja kokeili eri asioita. Ei tietenkään voinut kokeilla maailmankaikkeuden tai rakkauden syntyä. Tai ehkä rakkauden. Sehän saattoi syntyä uudestaan ja uudestaan, ja vielä samaan ihmiseen. Hänellä oli oma rakas. Eihän rakkautta voinut adobtoida. Tämä mies ei juonut, eikä hänellä ollut suuria visioita.... suunnitteli kyllä asioita, vain sellaisia pieniä. Mutta toteutti ne. Hän eli sellaista tavallisen ihmisen tavallista elämää. Mutta tämä mies hymyili usein. Toisin kuin ajattelija.
Kerran tämä ajattelija ja tavallinen mies istuivat samaan pöytään, ja ajattelija alkoi kertomaan visoistaan ja pohtimistaan teorioista innokkaasti. Kertoi kuinka aikakin voi olla muunnettavissa, avaruudessakin on madonreikiä joista voi palata menneeseen, ja kuinka tyhmiä ovat olleet ne naiset jotka eivät ole älynneet kuinka viisas mies hän on... mitä hänessä menettivätkään, ja samaan hengenvetoon kertoi kuinka häntä harmittaa se että hän ei muista sitä onnellisuuden kaavaa. Kuinka maailmassa kaikki olisi paremmin jos hänen suuria visioitaan joku vain toteuttaisi. Harmitteli harmittelunsa perään. Toinen mies kuunteli, ja katsoi järvelle päin hiljaa sanoen; " Taidan huomenna saada tuon laiturin valmiiksi" . Ajattelija kysyi; " Mitä se nyt tähän liittyi" ? " Ei mitään muuta mutta siitä on mukavampaa mennä iltaisin uimaan, olen onnellisempi sitten " ; vastasi toinen mies ja hymyili . Ajattelija sanoi harmitellen; " Miksi teit tuosta noin lyhyen, itse olisin tehnyt ainakin 5 metriä pidemmän....tai olisinkin tehnyt siitä pyöreän. Aivan erilaisen, mutta isomman... "
" Aivan niin..... tiedän kyllä, aivan niin. Mutta tuo on valmis ja tuossa. " ; vastasi toinen mies.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu