Paljon on saanut täällä lukea siitä kuinka missin oloiset kaunottaret hoikkine varsineen saavat vain ihailua osakseen. onhan se hieno homma huomata että he saavat nuorempien sekä vanhempien miesten puntit vipattamaan.
itse kerran kysyin täällä onko vaihtoehdolle ( mustat hiukset,lyhyt, ei mikään missi,ei mikään kovin varakaskaan,invalidi, mutta pään sisällä huumolrintajuinen,empaattinen ja lämmin sydän) kysyntää... ei kuulemma ollut..suurin syy kuulemma oli ,että leikkausvirheestä johtuvan invaliditeetin vuoksi on lihonut.( leikkauksesta useampi vuosi) ( ei pysty kuntoilemaan, lääkkeetkin turvottaa ihan kiitettävästi.).
totta on myös se että yritin luoda useasti kontaktia, mutta aina se kaatui lähes samaan virkkeeseen: " kyl sun kans on kiva muuten olla ja ihan vetävännäköinenkin olet, mutta sulla on noi kepit, joten ei kiitos".
tätä tapahtui moneen otteeseen. olin jo luovuttamassa, kunnes tapasin miehen,johon ihastuin heti, ja hän minuun. hän on sanonut useaan otteeseen, ettei edes "huomaa" invaliditeettiani, vaan pää pystyssä kulkee rinnallani. ei ole häpeillyt myöntää sitä kellekkään etä on rakastunut minuun, vaivasta huolimatta.
hän on kiinnittänyt ihan samaan asiaan huomiota kuin minäkin , että kulkiessamme julkisesti yhdessä, ihmisten päät kääntyy automaattisesti ( ei, ei todellakaan poispäin, vaan päinvastoin).
joten olen hänen ihannenainen, koska tästä vaivasta huolimatta olen pystynyt osoittamaan sen ettei apuvälineet ihmisen sisintä muuta. päinvastoin. ne kasvattavat luonnetta.
ei ole tarkoitus tällä kirjoituksella mollata ketään, mutta ajatuksena oli tuoda vähän toista näkökulmaa siihen ettei kaikki pintapuolinen välttämättä aina ole se ihannoinnin mitta.
hyvää kevään jatkoa kaikille!
itse kerran kysyin täällä onko vaihtoehdolle ( mustat hiukset,lyhyt, ei mikään missi,ei mikään kovin varakaskaan,invalidi, mutta pään sisällä huumolrintajuinen,empaattinen ja lämmin sydän) kysyntää... ei kuulemma ollut..suurin syy kuulemma oli ,että leikkausvirheestä johtuvan invaliditeetin vuoksi on lihonut.( leikkauksesta useampi vuosi) ( ei pysty kuntoilemaan, lääkkeetkin turvottaa ihan kiitettävästi.).
totta on myös se että yritin luoda useasti kontaktia, mutta aina se kaatui lähes samaan virkkeeseen: " kyl sun kans on kiva muuten olla ja ihan vetävännäköinenkin olet, mutta sulla on noi kepit, joten ei kiitos".
tätä tapahtui moneen otteeseen. olin jo luovuttamassa, kunnes tapasin miehen,johon ihastuin heti, ja hän minuun. hän on sanonut useaan otteeseen, ettei edes "huomaa" invaliditeettiani, vaan pää pystyssä kulkee rinnallani. ei ole häpeillyt myöntää sitä kellekkään etä on rakastunut minuun, vaivasta huolimatta.
hän on kiinnittänyt ihan samaan asiaan huomiota kuin minäkin , että kulkiessamme julkisesti yhdessä, ihmisten päät kääntyy automaattisesti ( ei, ei todellakaan poispäin, vaan päinvastoin).
joten olen hänen ihannenainen, koska tästä vaivasta huolimatta olen pystynyt osoittamaan sen ettei apuvälineet ihmisen sisintä muuta. päinvastoin. ne kasvattavat luonnetta.
ei ole tarkoitus tällä kirjoituksella mollata ketään, mutta ajatuksena oli tuoda vähän toista näkökulmaa siihen ettei kaikki pintapuolinen välttämättä aina ole se ihannoinnin mitta.
hyvää kevään jatkoa kaikille!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuli hyvä mieli sun kirjotuksesta. Oikeessa olet, loppujen lopuks ne muut asiat on paljon tärkeämpiä kuin se ulkonäkö. Monesti vain ulkonäön perusteella ensin kiinnostutaan jostain, ja jos tässä ulkomuodossa koetaan jotain negatiivisia asioita, ei edes haluta sen paremmin tutustua. Pitäis olla avoimemmin mielin.
Ja jos täällä jotkut on sitä mieltä, ettei kelpaa niin ei kannata uskoa, että se on ainoa totuus. Aina jostain löytyy joku, jonka mielestä juuri sinä olet ihannenainen.
Onnea sinulle, että olet löytänyt etsimäsi. Hyvää kevättä:)
Toki pitää olla suvaitsevainen, mutta en haluaisi kävellä kadulla ruman kanssa, ja kuutamokävelyt ja yhteiset lenkit saisi unohtaa. Mutta onneks on normaaleja tarjolla. huonot huonoille
nuori (jos olet syntynyt -92), että et osaa vielä ajatella muita arvoja kuin ulkonäkö.
puhut suvaitsevaisuudesta, ja samaan hengenvetoon kerrot ettei "rumat" tai "huonot" ole suunnilleen edes ihmisiä.
voisit kyllä hieman tarkentaa meille ymmärtämättömille, että mikä mahtaa sitten olla se ruma tai huono
Tähän minäkin haluaisin saada vastauksen
kävelyt? :D Mikäs pikku homppeli se siellä inisee! :D
Aloittajan kuvauksesta selviää että hän ei pidä lihomistaan omana syynä, eikä ole siitä siten vastuullinen.
Helvetti sentään mikä asennevamma, itse kaiketi ruokansa tunkee suuhun ja sillä syömisellä vaikutetaan painoon. Olisi kävelykin helpompaa ilman kymmenien kilojen lisätaakkaa. Sitten kehutaan miten hieno ihminen on sisäisesti, ei voi vastemielisempää enään olla.
vastenmielisempi, esimerkiksi sinä olet huomattavasti vastenmielisempi kuin ap.
Käviköhän pienessä mielessäsikään että aloittaja on todennäköisesti ollut jo vuosia liikuntarajoitteinen? Kerron sulle salaisuuden : se ettet PYSTY liikkumaan ja syöt vuosia siihen lääkkeitä nostaa painoa,,,tahdoit sitä sitten tai et.
Jos ikinä itse joudut tuohon tilaan, muista omat sanasi : vastenmielisempää ei voi olla ja sinulla on silloin asennevamma.
Mistä helvetistä kaikenlisäksi voit tietää mitä hän suuhunsa laittaa.
Hienoa että hän on löytänyt miehen rinnalleen joka ei aloittajan mukaan ole häntä asiasta mollannut vaan päinvastoin.
Sellaisia ihmisiä saisi olla enemmänkin.
ovat kaksi täysin eri asiaa. Kun mies ihailee missinnäköistä mallimittaista tai muuten vain silmää miellyttävää naista, hän vain ihailee. Ja kun nainen häviää katse-etäisyydeltä, nainen unohtuu, kunnes taas tulee jotakin kaunista silmien eteen. Nämä ihailut ovat täysin normaalia ja luonnollista, eivätkä juuri koskaan johda mihinkään sen syvällisempään.
Ihannointi taas on mielestäni jotakin muuta. Jos ihannoidaan jotakin, se on useimmiten myös elämän arvo; hyvin harva valitsee puolison pelkästään ulkonäön perusteella vaan haluaa myös tiettyjä luonteenpiirteitä tai persoonallisuutta, jota ihannoi. Kauneus on aina katsojan silmissä ja hyvin harvoin pelkkä kauneus tai rumuus on syynä seurustelulle tai ei-seurustelulle.