Yle Teema tänään.
"Millaisia myyttejä naisen ulkoisiin sukupuolielimiin liittyy ja kuinka ne vaikuttavat naisen minäkuvaan? Aihetta pohtivat terveysalan ammattilaisten lisäksi valokuvaaja ja tavalliset naiset."
Lähes kolme tuntia tulee ohjelmaa naisen seksuaalisuudesta, onkohan vihdoin asiaa?
"Millaisia myyttejä naisen ulkoisiin sukupuolielimiin liittyy ja kuinka ne vaikuttavat naisen minäkuvaan? Aihetta pohtivat terveysalan ammattilaisten lisäksi valokuvaaja ja tavalliset naiset."
Lähes kolme tuntia tulee ohjelmaa naisen seksuaalisuudesta, onkohan vihdoin asiaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ole komplekseja. Häpy on itse asiassa hyvin järkevästi suunniteltu "kapistus".
Katsoin ohjelman. Huvittavaa todeta (jälleen kerran), että ihmiset, jotka oikeastaan haluavat vain tirkistellä ja paljastaa itseään, älyllistävät kaiken, ja puhuvat asiasta, kuin se olisi suorastaan jotakin "hyväntekeväisyyttä" - niinkuin tämä kuvaaja itse: "Teen sen naisten vuoksi, olen huolissani heistä..."
Voi ihan hyvällä syyllä myös kysyä, onko oman hävyn paljastaminen miljoonille televisiokatsojille edes ihan tervettä puuhaa.
Olisi paljon kiinnostavampaa, jos tehtäisiin dokumentti ihmisen tarpeesta tirkistellä ja olla tirkistelyn kohteena. Kuinkakohan moni ilmoittautuisi?
sanottu, veit sanat suustani.
Minusta tuo oli hyvä ohjelma, vaikka kävi kyllä minunkin mielessä, että omaa tirkistelyn halua se kuvaaja siinä tyydytti. Ja eihän niissä vaginakuvissa tunnistanut kenen mahtoivat olla, toisin kuin pornossa. Aika järkyttäväähän se on, että niin moni nainen häpeää alapäätään, kun ei ole muuta kuvaa kuin pornon meikatut, leikatut ja ajellut pimpat ja järkyttävää oli juurikin tuo, että häpyhuulia leikellään pois, että muistuttaisi pikkutytön pimppiä, eikä aikuisen naisen vittua.
Häpeämään suurestikkin värkkejään. Jokainenhan tietää että naisen on hyvin vaikeaa saada huomiota mieheltä sille osalle itsestään. Hyvä jos sormella koskettaa, puhumattakaan yhtymisestä. Ihan sama olisi kun koko laitetta ei olisi keksittykään kun kukaan mies ei siihen päin suostu vilkaisemaan. Vain suostuttelulla ja liehittelyllä nainen voi saada sille huomiota, mutta jos nainen avoimesti puhuisi siitä niin miehet pitäisivät naista inhottavana pervosikana.
Mä en kyllä ole oikein tajunnut edes sitä, miksi siitä pitäisi puhua? Siis naisen elin, siinä missä miehenkin, on seksin harrastamiseen/ lapsen tekoon tarkoitettu. Se siitä. Miksi tällasesta asiasta pitää tehdä hirveä haloo yht'äkkiä. Mä en usko, että maailma muuttuu miksikään, vaikka tuhat naista kattois omaa alapäätään tänään peilistä.
Mä näin ohjelman, ja se oli kyllä lähinnä huvttavaa katottavaa. Se yks nainen kerto lopettaneensa terapian kun tajus kattoa värkkiään. Värkin kattominen autto jokaiseen ongelmaan.
Monilla naisilla ja miehillä on itsensäpaljastamis tarpeita, ja ne sitten on niitä jotka tollasiin ohjelmiin menee. pornofilmi olisi hyvä vaihtoehto. Siksi pornossa mukana olevat ovat rehellisiä, koska myöntävät sen, miksi ovat mukana. Se on rehellistä. Tossa ohjelmassa ei ollu mitään rehellistä.
Minä en katso tuon toimittajan vinoa naamaa sekuntiakaan, jollei ole pakko. Ja ei ole pakko.
joku luulee tekevänsä jotain erikoista asiasta josta muka muut eivät kehtaa puhua. Ei kieroutta ja tirskuntaa saada ikinä loppumaan vaikka olisi vähän väliä teatterikappale alastomuudesta.
Sitten painetaan omaa häpeää alaspäin näyttämällä olen niin rohkea.
Voihan sitä puhua tieteellisesti, asian ytimeen on päästävä itse.
Samaa mieltä. Kyse on epävarmojen ihmisten yrityksestä käyttää valtaa ja iskostaa muihin ajatus: "TE olette liian estyneitä, kun ette tv:ssä uskalla alapäätänne näyttää, mutta ME olemme niin rohkeita ja ennakkoluulottomia, kun sen uskallamme tehdä. Ja meillä menee siksi lujaa".
Kyse on näennäisrohkeudesta, jossa ei totisesti ole mitään oikeasti rohkeaa. Sanoisin, että ihmisellä, joka esittää luennolla oman alapäänsä dokumenttikameralla yleisölle, arviostelukyky pettää todella pahasti. Tällainen ihminen ei halua mitään muuta kuin huomiota itselleen; hän on todellisuudessa pikkulapsen asteelle jäänyt, muiden huomiosta täysin riippuvainen ihminen. Sellainen, johon viimeksi haluaisi tutustua.