Onkohan se oikeasti niin, että jos ei ihmisillä/avioparilla ole mitään positiivista sanottavaa, ei kirjoita Tää palsta on kanssa yksi masentumisen huipentuma. Jokaisella jokin pienempi tai isompi ongelma, eikä mitään hyvää sanottavaa.
Itse olen ollut naimisissa nyt 2 vuotta, ja olemme edelleen huikean onnellisia yhdessä. Sellaista päivää ei tule, ettenkö mielessäni olisi kiitollinen puolisolleni siitä että jaamme yhdessä elämämme, iloineen ja suruineen. Ongelmia ei oteta pienistä asioista, kotityöt tekee ne joka jaksaa, ja seksiä harrastetaan kun sille tuntuu ja kumpikin haluaa. Jos vaimoni ei halua joka päivä, ei se minua haittaa. Jos vaikka ei joka toinenkaan, ei sekään ole ongelma. Jos väli venyy oman himoni mukaan liian pitkäksi, teen taas tuttavuutta (nyrkki)Kyllikin kanssa huomaamatta, sen kummemmin asiasta numeroa tekemättä. Toki saatan mainita, että näin tein, mutta ei siitäkään numeroa tehdä. Elämästä kuuluu nauttia, ei kulkea hampaat irvessä saivarrellen.
Itse olen ollut naimisissa nyt 2 vuotta, ja olemme edelleen huikean onnellisia yhdessä. Sellaista päivää ei tule, ettenkö mielessäni olisi kiitollinen puolisolleni siitä että jaamme yhdessä elämämme, iloineen ja suruineen. Ongelmia ei oteta pienistä asioista, kotityöt tekee ne joka jaksaa, ja seksiä harrastetaan kun sille tuntuu ja kumpikin haluaa. Jos vaimoni ei halua joka päivä, ei se minua haittaa. Jos vaikka ei joka toinenkaan, ei sekään ole ongelma. Jos väli venyy oman himoni mukaan liian pitkäksi, teen taas tuttavuutta (nyrkki)Kyllikin kanssa huomaamatta, sen kummemmin asiasta numeroa tekemättä. Toki saatan mainita, että näin tein, mutta ei siitäkään numeroa tehdä. Elämästä kuuluu nauttia, ei kulkea hampaat irvessä saivarrellen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tottakai se on niin. Mutta se onkin kiinnostavaa, että jos sinulla menee niin hyvin, miksi käyt täällä murehduttamassa mieltäsi "masentumisen huipentumalla?" Siinäkö toivossa, että jos kahlaat tarpeeksi läpi saivarteluja ja valitusvirsiä niin löydät jostakin välistä yhden positiivisen viestin? Kyllä toisten ongelmatkin kiinnostavat enemmän kuin toisten onni ja autuus. Eikö olekin niin?
Ongelmat kuuluvat elämään ja ei ole mitään syytä pyrkiä niitä peittelemään tai kieltämään. Ja vaikka olisi ongelmia ja vastoinkäymisiä, se ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla onnellinen. Koko ajan onnellinen ihminen - mikä se sellainen on? Eihän onnea voi tunnistaa, ellei ole vastakohtaisiakin tunnetiloja.
Olet ollut kaksi vuotta naimisissa ja olet yhä onnellinen ja niinhän se pitää ollakin. Avioliitossanne on jotakin pielessä, ellei haasteita tulevaisuudessa tule. Ihmiset nimittäin tuppaavat muuttumaan ja kehittymään iän karttuessa ja harvoin tämä prosessi kulkee vaimolla ja miehellä käsi kädessä, Tosin on myös pareja, jotka ovat sen verran välinpitämättömiä, etteivät edes hankaluuden parisuhteessa tai perhe-elämässä, saa heitä reagoimaan mitenkään.
Minun avioliitossani on ollut erittäin vaikeita aikoja, inhottavia tilanteita ja erouhkauksia sun muita. Silti pystyn rehellisin mielin toteamaan olevani yhä edelleen tyytyväinen ja rakastettu sekä ajoittain myös huikaisevan onnellinen.
Säilytäpä tuo kirjoituksesi. Uskon, että se tulee tarpeeseen ja on hyväksi muistutukseksi kun olette olleet useamman vuoden yhdessä.
Niin meilläkin sujuu ja mistään ei tehdä pakkopullaa, ruutiininomaista suoristuspakkoista. Näin on sujunut jo 20 vuotta. Tosin emme ole lapsiperhe, ehkä siitä johtuen koti on pysynyt rauhan tyyssijana eikä sotatantereena. Mutta onnistuu se lapsiperheissäkin jos aikuisilla oikea asenne ja yhteen hiileen puhalletaan.
"Tosin emme ole lapsiperhe, ehkä siitä johtuen koti on pysynyt rauhan tyyssijana eikä sotatantereena. Mutta onnistuu se lapsiperheissäkin jos aikuisilla oikea asenne ja yhteen hiileen puhalletaan."
Sinulla ei ole aavistustakaan siitä, mistä puhut.
Riippuu ihan itsestä mitä valintoja tekee.
Ja ei kun tsempillä eteenpäin!
Jos joku valittaa, annettaan neuvoja! Ehkä tulee mukavampaa aikaa tai saa purkaa sydäntään. Ruikutus on ihan poikaa, kun sen aika on.
Elämä menee jollain lailla. Joillakin avioliitto on hankalampaa kuin toisilla. Tsempataan toisiamme, niin olisi kaikilla pikkuisen mukavampaa.
Kaikkea hyvää.
Siinä se ongelma piileekin...sä oot aivan tuore tapaus..mä oon ollut jo kuitenkin 27 vuotta aviksessa..
Että on kuule pieni ero näissä elämänkokemuksissa!
Pitää kait sitä nyt noin lyhyessä avioliiton ajassa vielä herranen aika onnellinen ollakkin!
Aika lapsellinen olet, jos kuvittelet, että hymyssä suin yhteiseen hautaan asti vaimosi kanssa jaksatte! Höh!
Ootappa, kun ne KAIKILLE tulevat kriisit sunki liittoo repii..tuu sitten jeesusteleen, poikanen.
Meillä oli ensimmäiset viisi vuotta melkoista särmien hiontaa sen jälkeen kummankin ikäkriisit ja nyt lähennellen viittäkymppiä naurattaa ja osaa ottaa enemmän huumorilla. Enään ei ole oikeastaan mihinkään tiukkapipoista asennetta. Vaikka vasta 20 vuotta taivalta takana niin uskon että mennään hautaan asti yhdessä. Kyllä niitä kriisejä tulee ja menee, sehän on selvää. No ei tietenkään voi nuorilla olla vielä elämänkokemusta mutta ei heidän silti tyhmiä tarvitse olla. Pahempaa se jos on elämänkokemusta vaikka kuinka niin siltikin voi olla tyhmä. Kaikille ei viisautta tule edes iän myötä.
Ystäväiseni, niin se varmaan on, että jos ollaan kovin onnellisia ei täällä kuikuilla.
Tosi monet tänne tulevat ja täältä tukea ja apua ja neuvoja hakevat silloin kun oma tilanne on umpikujassa, vaikeuksissa, mahdoton... mitä kenelläkin.
Niin minäkin tänne aikoinani eksyin.
Sitten jäin, vaikka nykyisin eivät asiat ole pahasti minulla. Mutta joku tänne palstoille vetää, uteliaisuus, keskustelun halu. Tai joku sen tapainen.
Mutta toi että monet tänne kirjoittavat ovat ongelmissa, ei ehkä ole nobelin arvoinen toteamus, sorry nyt vaan älypääkkönen. Jos sinulla ei ole mitään motiivia täällä kuikuilla niin eihän ole mikään pakko.
Mut älä välitä katkerista ihmisistä jotka leimaavat kaikki nuoret ja tuoreet liitot epäonnistuneiksi. Omassa suhteessaan ja elämässään epäonnistuneet eivät keksi mitään muuta kuin katkeraa ja kitkerää sanomista jos jollain hyvin menee.
Jos ei ole älykkyyttä kaikille luoja luonut niin ei sitä tuo pitkä elämänkokemuskaan. Mielestäni nuoret ovat jo paljon fiksumpia kuin katkeroituneet keski- ikäiset jotka saattavat olla täysin viis vuotiaan tasolla henkisesti mutta katkeruuden rupsahtaneita. Heitä vituttaa jos nuorilta löytyy sellaista elämänasennetta ja harvinaista älykyyttä mitä itsellään ei ole koskaan ollut ei ikinä tullutkaan.
Mitä selität urpo!
Täällä ei kukaan oo nuorten liittoja mollannut vaan tuota lapsellista asennetta, että kun ollaan pari vuotta oltu naimisissa, niin tiedetään muka paremmin, mitä se avioliitto pitkällä tähtäimellä on!
Vähän niinkuin opettaisi äitiään naimaan.
Oikea kukonpoika on aloittaja! Mutta tottakai kaikki toivoo onnea heille liitossaan, mutta tosi naiivia on luulla, ettei heidän liittoonsa karikoita tule...vähän niinkuin katsellaan ruusunpunaisilla silmälaseilla elämää.
Tulee sitten vaikka 15 vuoden jälkeen kertoon, vieläkö seksi on yhtä hyvää kuin alkuhuumassa...
Voi olla poijallakin sitten vähän nöyrempi asenne..