Tapasin silloisella työpaikalla miehen, joka vastasi jokaiseen kysymykseen tavalla, joka oli oikea minun maailmassani. Tämän miehen seurassa tunsin olevani oikein. Olin ihan oma itseni. Hän vastaavasti nautti seurastani. Meistä tuli tosi hyvät ystävät. Minä olen naimisissa ja hän asuu pitkäaikaisessa avoliitossa. Meillä kummalakaan ei ole lapsia. Emme missään vaiheessa edes ajatelleet, että joskus tulevaisuudessa meidän välillä olisi muutakin. Niin kuitenkin kävi. Olen aina ajatellut, että kuinka niin vain käy, outoa. Nyt tiesin tuon outouden itse. Emme voineet olla jatkamatta yhdessäoloa työpaikan ulkopuolella. Jumalainen seksi astui kuvaan. Vaihdoin työpaikkaa siinä toivossa, että saisin etäisyyttä suhteeseen. Välimatka vain kasvatti ikävää ja yhdessä vietettyjen iltojen määrää. Miten tästä pääsee pois? Hän ei koskaan jätä avovaimoaan vuokseni, siihen on sata syytä. Hän haluaa pitää minut omanaan ja jatkaa kuten tähänkin asti. Kahta elämää. Hän sanoo, että hänellä ja vaimolla menee ihan hyvin. Hän ei vain tunne niin suurta "tunnetta" häntä kohtaan kuin minua. Itse en oikein usko ongelmattomuuteen... Hän on minusta hyvin mustasukkainen. Olen kuitenkin hänelle tärkeintä maailmassa, ihan totta. Riudun mustasukkaisuuden kanssa, kun mietin hänen viettämää aikaa avovaimon kanssa. Oma mieheni on aivan ihana, hänen loukkaaminen on tosi raskasta. Miksi rakkaus ei aina riitä? Riittääkö se koskaan?
Kuinka tässä näin kävi ?
Marie
142849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sanot lopussa: "Miksi rakkaus ei aina riitä? Riittääkö se koskaan?" Muualla on tunnetta ja "jumallallista seksiä" Jospa se rakkaus riittää sieltä kotoa, avo,-ja aviopuolisolta. Mutta haet suhteeseen jotain mikä ei ole rakkautta, tai haluat rakkautta lisää. Lisää tältä himotulta ja halutulta mieheltä. Ei rakkaus lisäänny. Tässä se on poissa toisilta, mieheltäsi ja rakkautesi vaimolta.Eikö vain.
Lisää rakkautta ottamalla huomioon petetyiksi tulleiden ihmisten tunteet. Miehesi ja rakkautesi vaimon.
Mutta miksi sitten ?
Minä olen ollut liian usein se, joka saa selville toisen naisen olemasa olon. Mieheni on kyllä sellainen, joka ei todennäköisesti välitä kenestäkään muusta kuin itsestään.
Ja minä kuuntelen toisten naisten itkut, kun käryn jälkeen heidät lempataan..
Mutta oli ihana lukea kirjoitus, joka antaa toivoa; en ole ainoa, joka ajattelee rinnakkais suhteen olevan ottavana eikä suinkaan antavana tekijänä suhteessa.
usein nykyisin luullaan intohimoa ja seksinnälkää rakkaudeksi ja se sekoittaa koko ihmismielen.
tapahtuu kuin himo loppuu..Jos hänellä olisi sinua kohtaan syvällisempiä tunteita kuin avovaimoaan niin hän varmaan jättäisi sinut? vai miksi hän ei jätä avovaimoaan?.Jotkut janoavat
rakastumisen tunnetta mutta itse rakastaminen on ihan eria asia.tiedäthän.Jos/kun miehesi saa tietää niin mitäs sitte? menetät hänet mutta rakastajaasi et saa, sen sinä jo tiedätkin..
Niin, kelle rakkaus riittää, kelle ei. Minä en ikinä pettäisi miestäni, vaikka työpaikalla olisi sata puhelahjaista miestä. Kun se yksi riittää, ja sen olen jo valkannut. Miksi pitää olla parisuhteessa, kun ei kerran kykene olemaan vain yhden kanssa? Petät miestäsi ja tuhlaat hänen aikaansa valheelliseen suhteeseen kanssasi. Hänelläkin on vain yksi elämä. Mikä oikeus sinulla on omaa hyvääsi etsiessäsi käyttää hänen elämänsä? Kun totuus tulee ilmi, valheellisuus kyllä vesittää kaiken muka-onnen suhteessanne. Kyllä niitä "parempia" aina löytyy niille, jotka haluavat hakea. Mutta miksi pitää siinä sivussa pilata toisen elämä? Mene niiden parempiesi kanssa, mutta kerro miehellesi totuus, jotta hän voi ihan itse valita, millaisessa ihmissuhteessa elämänsä viettää.
Ihan asiaa.
Kysyin tältä kakkosmieheltä, miksi hän haluaa olla minun kanssa. Kauhea vastaus, että jaksaa olla oman vaimonsa kanssa, niin monen ihmisen elämä on vialla... Eli hän käyttää minua hyväkseen. Oma vika, annan sen tapahtua. Tiedän, että olen tosi paska ihminen, mutta miten tästä pääsee pois. Ihan kuin olisin jonkinmoisessa riippuvuus suhteessa.
Hei, kuules kuules... Uskonpa että kuvaamasi kaltaisen kokemuksen olen tässä itsekin saanut. Ihan samanlaisia mustasukkaisuuden tunteita hänen vaimoaan kohtaan minullakin oli. Suhteemme alkuvaiheessa, aika kauankin, ja ne tekevät kipeää. Seksi oli taivaallista. Ja halusin että hän olisi vain minun kanssani. Mutta niinhän ei tosiasiassa ole. Kun hän kertoi, ettei jätttäisi vaimoaan vuokseni. (vaikka en minäkään miestäni)niin tunsin tulleeni hyväksikäytetyksi!!! Ihan niin kuin sinäkin. Mutta lohdutan sinua. Tuosta pääsee, ihan varmalla pääsee!! kun "pahin" huuma menee ohi, ja huoomaat taas muutkin ihmiset ja asiat, joiden vuoksi elät! Ja varsinkin jos välität kumppanistasi niin kuin sanoit "minulla on aivan ihana mies".
Jos ihan oikeasti haluat jatkaa liittoasi miehesi kanssa, sinun on kerrottava asiasta miehellesi. Ja toivottavasti miehesi suostuu sinun kanssa perheneuvolaan! Itselläni saman tyylinen kokemus lähimenneisyydessä, mutta itse olen se petetty osapuoli. Maailmani romahti kun mieheni kertoi pettäneensä. Kävimme niin pohjalla molemmat, ettei sen alemmaksi voisi enää mennä. Mutta kaikkien suosituksesta suostuin varaamaan ajan seurakunnan perheneuvolan perheterapeutille. Asia on nyt käsitelty aika hyvin, vaikkakin edessä on varmasti vielä vuosien työ, ennen kuin voin taas luottaa mieheeni. En ehkä koskaan 100%sesti, mutta kuitenkin. Sen ainakin tiedän, että tämän prosessin jälkeen mieheni ei varmasti tee samaa virhettä toista kertaa. Niin helvettiä on elämä hänelläkin ollut nämä kuukaudet, varsinkin sen jälkeen kun asia paljastui molemmissa perheissä. Erona teidän tilanteeseen on, että meidän tapauksessa on molemmissa perheissä lapsia. Ota itseäsi niskasta kiinni ja kerro miehellesi! Et varmasti halua näinkään viettää koko loppu elämääsi? Etkä varmasti voi pitää salaisuutta sisälläsi tulevina vuosina jos lopetat sivusuhteen ja jatkaisit liittoasi ihan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Sinun mielenterveytesi ei kestäisi sitä salaisuutta, jos sinulla on yhtään omaatuntoa jäljellä!
Kiitos kannanotoista. Tämä on jotenkin niin häpeällinen asia ettei tästä oikein voi puhua. Itsellä on aivan ihania kavereita, mutta vain yksi tietää ja on ilmoittanut kantansa hyvin selvästi, eikä halua kuulla valitusta elämän moninaisuudesta. Täytyy puhua miehen kanssa ja lopettaa tämä sivusuhde. Kun otan asian puheeksi salarakkaan kanssa romahtaa hänen maailmasa aina. Hän ei jaksa ilman minua... Jaksa mitä? Omaa vaimoa? Kauheaa? niin hän sanoo. En ymmärrä miksi sitten jatkaa jos pitää hakea tukea minusta. Minua käytetään hyväksi, tiedän sen. Ei siitä voi katkeroitua, kun sen tietää itse. Pakko selvittää asiat. Käyköön miten käy. Vaikeaa tulee olemaan. Tosi, tosi vaikeaa. Molemmat miehet edeustavat omaa lohkoa elämässäni. Väärinhän se on.
olisi helpompaa, ellei teidän välillä olisi ollut seksiä. Se on kaiken pahan alku ja juuri ;D.
Toista voi tapailla, häntä voi rakastaakin, mutta aina olisi pidettävä etäisyyttä häneen eikä omaan kumppaniin. Siis sanoilla tai/ja teoilla osoittaa, että toinen on aina kakkonen ja kumppani se ykkönen. Jos tällä kakkosella on hieman enemmän järkeä hän ymmärtää sen sanomattakin eikä ainakaan osoita mustasukkaisuuttaan, vaikka sellaisia tunteita tuntisikin!
Niin.
Siitähän se varmaan se mustasukkaisuuskin lähti... Luulen niin.
Molemmilla.
Olet oikeassa. Seksi on pahasta.
Kirjoitin tuossa jo aikaisemminkin sinulle,("kyllä pääsee") sillä todellakin olin hieman samanlaisessa tilanteessa (ja tunnen sympatiaa sinua kohtaan, sillä vaikutat hyvin aidosti olevasi asialla) paitsi että tää toinen ei ole (onneksi) minusta mustasukkainen, eikä sano mitään tuollaista että ei jaksaisi...Ajattelin vain että entä jos sanoisit sille miehelle että et sinäkään jaksa tälla tavalla. Tai että jos hänellä kerran on niin vaikeaa kotona, niin miksi ihmeessä jatkaa siellä? Pitäähän se kai hänenkin älytä selvittää OMA elämänsä, ei kukaan voi eikä mielestäni tarvitse olla toiselle vain "varaventtiili", niin hienolta kuin se aluksi tuntuukin, helpottaa toisen elämää ja saada siitä itsekin nautintoa. Vai onko se kuule todella niin vaikeaa, oletko varma, voihan hän käyttää sitä "verukkeenakin" saadakseen sinut jatkamaan tuota kaksoiselämää kanssaan. Ja seksistä, se on varma, että se asia saa noita "mustistunteita" syntymään. Ollaan sentään niin intiimilllä alueella, että ei sitä haluaisi jakaa toisen naisen kanssa, VAIKKA KUINKA OLISI VAIMO.
Ymmärrän hyvin, että vaikeaa on jos sinun yksin pitää tehdä ratkaisu, mutta MIETI TOSI TARKKAAN, ennen kuin rupeat puhumaan miehellesi. MIETI JA HARKITSE RAUHASSA. Ihan ensiksi tee ITSELLESI selväksi haluatko varmasti lopettaa sen sivusuhteen. Ja toiseksi oletko aivan varma, että siitä seuraamukset ovat "hyvät", kun kerrot, eli mietipäs vähän miehesi luonnetta, miten hän mahtaakaan reagoida, ja kolmanneksi mieti sitä, miten asian kerrot ja kuinka paljon. Tällaisia asioita tässä vain tuli minun mieleeni. Itse en ole kertonut miehelleni (ENKÄ TARVITSE TÄTÄ KAUTTA KENENKÄÄN MORALISOINTIA! tarkoitan nyt muita en sinua!) vaan suhde on tässä puolenvuoden jälkeen ruvennut pikkuhiljaa laantumaan itsestään, ja varsinkin se sitä laannuttaa kun huomaa, että toinen mies on aika pitkälle "sen" perässä. Ehkä teillä on toisin, vaikea sanoa kun ei tunne. Mutta toivottavasti tästä on apua, sillä näin lukemani perusteella ainakin tuntuu, että tuo oma elämäsi on sinulle kuitenkin tärkeää.
Kiitos tosi paljon kirjoituksesta. En välitä toisten moralisoinnista..! Olen huomannut elämäni aikana, että ei ne puheet vaan ne teot...
Mietin tarkkaan. Vietämme kakkosen kanssa aikaa muutenkin kuin sängyssä. Teemme tosi paljon yhdessä, siksi tämä onkin niin vaikeaa. Seksisuhde on helppo lopettaa. Sehän on vaan seksiä, vaikka tärkeää ja tosi tyydyttävää.
Mietin ja mietin. katsotaan mitä teen.