minulla on ollut takana useita suhteita pitkiä ja vähän lyhyempiä mutta aina olen rakastunut ja ollut onnellinen ainakin sen hetken kunnes olen tullut jätetyksi..nykyiseen suhteeseeni kuuluu oikeasti ainutlaatuinen ja mahtava mies ongelma on vain siinä että tunteeni häneen ei ole rakkautta pikemminki ystävyyttä. jotenki kaipaan sitä kaipausta ja pettymyksiä mitä olen aina ennemmin saanut.voiko tämä olla edes mahdollista että näin käy? voiko se onni tulla myöhemmin vai onko vain parempi jättää ja antaa miehen mennä ja etsiä itselleen sellaisen naisen joka pystyy rakastamaan häntä....tiedän että hän rakastaa minua koko sydämmestään ja antaisi minulle kaiken mutta minä en pysty antaa kun vain osan itsestäni..tuntuuu väärältä....mitä pitäisi tehdä?
mielipiteitä?
huoli04
1304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olin itse samanlaisessa tilanteessa kerran. Eivät ne tunteet siitä pariin vuoteen muuttuneet. Ystävänä hän pysyi, joten näin hänen kannaltaan paremmaksi lopettaa suhteen. Kaikki toki ovat erilaisia. Tämä oli kuitenkin minun kokemukseni.