täällä saa lukea näistä onnettomista ihmisistä, jokka on suinpäin syöksyny avioon, ja sit kun mälä potkii päähän, niin johan erotaan. Ite en ikipäivinä halua naimisiin. Niillä häihin kuluvilla rahoilla mulla on paljon parempaakin tekemistä. Varsinkin kun joka toinen liitto päätyy eroon, niin on todella idioottimaista edes kuvitella, että juuri tämä meidän liittomme onnistuu. Miten suomalaiset voi olla niin pönttöjä. Oikeesti?
taas kerran
tjei
9921
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oikeassahan olet noiden tilastojen suhteen, ja toki häihin käytetyn rahan voisi toisinkin käyttää (yleensä vanhempien "sijoittamat") ... vaikka kyllä ne "sukujuhlat" iloisella mielellä mukavat ovat (silti, en jaksa uskoa että ihmiset juhlien vuoksi naimisiin menevät).
Mutta kyllä avoerotkin koville ottavat, ja miksei pitkäaiaisen seurustelunkin päättyminen ... tarkoitatko, ettei parisuhteessa pitäisi lainkaan "puljata", ko ero muka tulee muutenkin...
Niin, ja positiivisesti ajateltuna puolet liitoista ei pääty eroon ... täällä otos tietenkin hieman synkempi, johtuisko otsikosta?
Kaikkihan sanovat etteivät kerää koiriensa jätöksiä siksi, ettei suurin osa muistakaan kerää ja se on turhaa kun paskaa on kaikki paikat täynnä..
Ihminen on tyhmä.
tilastolline fakta, että joka toinen liitto päätyy eroon. Mä olen aina ollu sitä mieltä, että jos naimisiin asti pitää mennä, niin sen eteen on tehtävä töitä. Nykyään trendi (siis nimenomaan villitys) on se, että kun ensimmäinen vastoinkäyminen tulee, heti ollaan lyömässä hanskoja tiskiin. Enää en ihannoi naimisissa olevia ihmisiä, päin vastoin, pidän niitä tyhminä kun kehtaavat ruikuttaa liittonsa kurjuudesta. Olisiko kannattanu harkita toisenkin kerran, ennen naimisiinmenoa, ja vielä kolmannen ennen avioeroa?!
Olen samaa mieltä, että harkittava on ja KUN niitä vastoinkäymisiä tulee, niin sitten yritetään ... eikä "äkkipikaistuksissa" pidä erota. Kuin myöskään avoliitosta...
Mutta, kaikesta yrittämisestä huolimatta joskus ero on lopulta se paras vaihtoehto kaikille osapuolille ... mutta se sitten niitä persoonakohtaisia ja "yleistämättömiä" asioita.
50 % päättyy eroon
80 %naiset eroaa =)
Paitti ne mitä ei kuristeta =)
Mitä tehä vapaudella
kun sitä ei osaa käyttää =)
Olen kerran eronnut pitkästä liitosta. Aika helvetti, se ero nimittäin. Nyt olen solmimassa uutta liittoa. Rakastan ja tiedän olevani rakastettu, silti kävimme vakavan keskustelun ennen päätöstä. Siitä, että emme eroa tuli mikä tuli. Kaikki kriisit selvitetään yhdessä eikä periksi anneta. Saapa nähdä, mitä eteen tulee. Voi olla, että sitä rakkautta on joskus enemmän ja joskus vähemmän. Voi olla, että kumpikin törttöilee ja hölmöilee ja varmasti loukataan toisiamme. Silti se kannattaa. Rakastaminen ja sitoutuminen.Minun mielestäni.
Sitoutumiseen ja rakastumiseen ei mielestäni tarvita avioliittoa. Vai? En tiedä, ite kun en ole naimisiin menossa, enkä edes pyrkimässä. Mä voin olla rakastunut ja sitoutunut myös ilman avioliittoa. Eikä mun ainakaan tarvi miestäni painostaa sormuksen ostoon.
Olen miettinyt paljon, miksi minulle on tärkeää, että menen naimisiin. Siihen ei ole uskonnollista, moraalista tai eettistä syytä. En edes usko sen kestävän yhtään sen paremmin kuin avoliittokaan. Ainakaan, kun ero maksaa sen, mitä se nykyään maksaa. Haluan vain sitoutua sillä tavalla. Eikä avioliittoon voi ketään pakottaa. Varsinkaan sitä miestä, jonka kanssa menen naimisiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000002986106